Haluan kysyä ulkopuolisen mielipidettä asiaan. Miten olisit toiminut minun tilanteessa, toiminko minä ehdottoman väärin ja tyhmästi?
Meillä asumme kerrostalo kaksiossa. Meillä oli yksi koira joka tuli hyvin toimeen kerrostalossa. Halusin ottaa sille kaveriksi toisen koiran ja laitoin ilmoituksen lehteen. Pian sainkin puhelun että olisi ilmaiseksi koira. Omistajan kanssa puhuin pitkään siitä millainen koira on ja kuulosti kaikinpuolin kerrostaloon sopivalta. Kävi kuitenkin niin että koira ei ollut sisäsiisti, koska edellisessä paikassa sai olla vapaana ulkona niin ei ollut tottunut hihnassa ulkoiluun. Olen itse siivonnut koirani sotkut sisällä.
Olin myös yhteydessä entiseen omistajaan, että haluaako ottaa koiran takaisin. Ei ollut mahdollisuutta siihen joten laitoin koirasta ilmoituksia nettiin. Olen päättänyt laittaa koiran löytöeläin suojaan jos kotia ei ala löytyä, siellä se saa pari viikkoa lisäaikaa kodin löytymiseen.
No mieheni ei tätä hyväksy. Olen ollut vain idiootti ja ajattelematon kun otin toisen koiran kerrostaloon. Mutta erehdyksiä sattuu ja yritän päästä koirasta pian eroon. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Mieheni olisi ollut lopettamassa koiraa, mutta halusin viikon aikaa etsiä uutta kotia koiralle. Kaatuuko kenenkään maailma siihen, että asunnossa on 2viikkoa sinne soveltumaton koira? Vai eikö ole ollenkaan hyväksyttävää että olen tehnyt virheen ja ottanut soveltumattoman koiran?
Meillä asumme kerrostalo kaksiossa. Meillä oli yksi koira joka tuli hyvin toimeen kerrostalossa. Halusin ottaa sille kaveriksi toisen koiran ja laitoin ilmoituksen lehteen. Pian sainkin puhelun että olisi ilmaiseksi koira. Omistajan kanssa puhuin pitkään siitä millainen koira on ja kuulosti kaikinpuolin kerrostaloon sopivalta. Kävi kuitenkin niin että koira ei ollut sisäsiisti, koska edellisessä paikassa sai olla vapaana ulkona niin ei ollut tottunut hihnassa ulkoiluun. Olen itse siivonnut koirani sotkut sisällä.
Olin myös yhteydessä entiseen omistajaan, että haluaako ottaa koiran takaisin. Ei ollut mahdollisuutta siihen joten laitoin koirasta ilmoituksia nettiin. Olen päättänyt laittaa koiran löytöeläin suojaan jos kotia ei ala löytyä, siellä se saa pari viikkoa lisäaikaa kodin löytymiseen.
No mieheni ei tätä hyväksy. Olen ollut vain idiootti ja ajattelematon kun otin toisen koiran kerrostaloon. Mutta erehdyksiä sattuu ja yritän päästä koirasta pian eroon. Mitä minun olisi pitänyt tehdä? Mieheni olisi ollut lopettamassa koiraa, mutta halusin viikon aikaa etsiä uutta kotia koiralle. Kaatuuko kenenkään maailma siihen, että asunnossa on 2viikkoa sinne soveltumaton koira? Vai eikö ole ollenkaan hyväksyttävää että olen tehnyt virheen ja ottanut soveltumattoman koiran?
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei siihen kaadu. mutta siihen vois "kaatua", jos osakekämpän parketit menis samalla pilalle..eri asia on, oletko toiminut selän takana koiraa hankkiessa?
mieheltä ei taidettu paljoa kysellä, otetaanko toinen koira vai ei.
On kysytty, ekaa koiraa odotti yhtä innolla kun minä, ja toisen koiran hankinnasta puhuin pitkään, ei pannut siinäkään vastaan. Mitään en ole tehnyt selän takana. Ja heti kun toisen koiran kanssa ilmeni ongelmia niin aloin selvittää minne sen saisi annettua... no nyt tämä asia on annettu anteeks mulle.. Mutta on tuo ylireagointia mielestäni kun "täältä lähtee joko minä tai koiraT",, no nyt on sovittu että se eka koira voi jäädä.. ja se toinen lähtee.. Sehän minullakin on ollut ajatuksena koko ajan kun ongelmia ilmeni.. Ei pitäisi normaali ihmistä tehdä hulluksi jos asunnossa on pari viikkoo joku koira... Nytkään ei ole koira paskonut 2päivään sisälle,, Ja minä siivoan kaikki sen tekoset.. Koira ei hauku ja se on muutenkin lähes koko päivän hihnassa ettei pääse olohuoneeseen häiritsemään. Koira pääsee liikkumaan vain eteisessä ja keittiössä hihnassaan.
Jos ette keskustelleet yhdessä ennen koiran hankkimista samassa kodissa asuvan miehesi kanssa, niin kyllä - teit tyhmästi ja väärin.
Kuten edellisessä viestissä varsin selkeästi ilmoitin: Kyllä keskustelin miehen kanssa, hän ei vastustanut, ekaa koiraamme hän odotti innolla jne..
No, jos olette keskustelleet asiasta ennen koiran ottoa>olette molemmat vastuuttomia ihmisiä. Tuollaiset ongelmat ovat odotettavia ilmaiseksi saadun koiran kanssa. Kunnon ihmiset olisivat opettaneet koiran sisäsiistiksi eivätkä hankkiutuneet siitä eroon.
Koira on nyt oppinut tekemään tarpeensa myös hihnassa mutta on liian iso kerrostaloon ja ei osaa leikkiä muiden koirien kanssa.Minä en ota aikuista koiraa koulutettavaksi. Se sopii hyvin maalle niin sinne saa mennä.
löydätte sille hyvän kodin. Toivoisin kyllä inhimillisyyttä ja riittävää kärsivällisyyttä miehellesi. En ymmärrä tuollaista lapsellisen kiukuttelevaa tyyliä, se tuo huonoa ilmapiiriä kotiin ilman koiriakin.
Ap:n tapauksessa virhe on jo tehty ja ap on varmasti läksynsä oppinut, mutta tässä muutama tärkeä vinkki muille koiran hankintaa harkitsevalle:
- Jos aikuinen koira otetaan muiden koirien kaveriksi, koeaika on EHDOTON. Kaikki koirat eivät tule toimeen keskenään saman katon alla, vaikka olisivat muiden kanssa kuinka sosiaalisia!
- Monella kotia vaihtavalla aikuisella koiralla on käytösongelmia, joita ei mainita ottajalle, koska koirasta halutaan eroon. Kolmannen osapuolen arvio olisi tärkeä: jos mahdollista, pyytäkää kokenut kouluttaja arvioimaan, onko koira tervepäinen vai ei, varsinkin jos on isosta rodusta kyse. Koeaika olisi myös tässä suhteessa hyödyllinen. Käytösongelmia voi olla myös tervepäisellä ja hyväluonteisella koiralla, joka on joutunut vääriin tai pelkästään osaamattomiin käsiin. Pahojen tapojen korjaaminen on ihan mahdollista, mutta siihen on varattava aikaa ja kärsivällisyyttä!
- Koira voi olla tervepäinen, hyväluonteinen ja jopa hyvin koulutettu, mutta todennäköisesti SILTI käyttäytyä oudosti uudessa kodissa. Jos aikuisen kodinvaihtajan ottaa, koiralle pitää löytyä sitäkin enemmän KÄRSIVÄLLISYYTTÄ ja AIKAA. Uuteen kotiin joutuminen on koiralle laumaeläimenä aina traumaattinen kokemus, varsinkin jos koira on vahvasti omistajaansa leimaantuvaa rotua, eikä kotiutuminen tapahdu hetkessä! Joidenkin arvioiden mukaan koiran kotiutuminen kestäisi noin vuoden, joten jos tuntuu hirveältä ajatukselta, että koira koettelee vuoden verran rajojaan ja sen luottamuksen voittamisen eteen täytyy tehdä työtä, niin ÄLKÄÄ OTTAKO SITÄ KOIRAA.
- Siis ihan oikeasti nyt ihmiset, perusasiat pitää olla mietittynä ENNEN KUIN koira tulee kotiin. Onko koira liian iso kerrostaloon? Onko perheessä oikeastaan edes aikaa koiralle? Myöhäistä katua, kun koira on jo otettu! Jokainen kodinvaihto traumaannuttaa koiraa lisää, jos se on ehtinyt jo muutaman kuukauden asustaa uudessa perheessä, ja jokainen traumaattinen kokemus tekee siitä mahdollisesti entistä stressaantuneemman ja ongelmallisemman tapauksen - pahimmillaan ikuisen kiertolaisen, joka sitten lopetetaan muutaman epäonnistuneen kodinvaihdon jälkeen.
- JOKAINEN koirasta luopuva toivoo, että se pääsee isoon taloon maalle, ja vakaasti päättää antavansa koiransa vain hyvään kotiin. Mitä luultavimmin se ei pääse, koska maailmassa ei ole tarpeeksi maalaistaloja tai edes omakotitaloja jokaiselle kotia etsivälle koiralle. Pahimmassa tapauksessa koira joutuu kotiin, joka vaikuttaa aluksi hyvältä mutta paljastuukin kaikista huonoimmaksi mahdolliseksi. Siinä vaiheessa et voi tehdä enää mitään koiran hyväksi. JOKAISEN PITÄISI MIETTIÄ TÄTÄ, ENNEN KUIN LUOPUU ELÄIMESTÄ, JOSTA VÄLITTÄÄ!
Te olette molemmat olleet lapsellisia ja vastuuttomia, otatte koiran sinisilmäisesti, kuvitellen, että omistajahan todella aina puhuu 100%sti totta ja luopuu vain pakon edessä... No tavallaan, kyllähän ne pitovaikeudet, ja oma sössiminen pakottaa koirasta luopumaan. Minulla on ollut koira omakotitalossa, missä se sai olla niin paljon ulkona kun halusi (koira on laumaeläin ja haluaa aina olla myös perheen kanssa: pelkkää ulkokoiraa ei ole olemassakaan!!!), ja silti, kyllä kaikki koirani ovat olleet sisäsiistejä.
Koira on myös helppo kouluttaa sisäsiistiksi, myös paskomaan ojaan! Siis ei tielle, kuten jotkut tuntuvat kuvittelevan: koira tekee tarpeensa kyllä helpostikin ja siististi ojan puolelle. Siis pidän jo sitä typeryytenä, että ihmiset antavat koiransa kakkia kaikkien harmiksi keskelle tietä, eivätkä sitten edes korjaa jätöksiä, eivät edes potki sivuun! Hölmöähän se on!
Mutta on typerää ottaa aikuinen koira ja sitten ihmetellä, ettei se nyt ollutkaan se unelma-hauva, miehesi käy vielä sinulle kiukuttelemaan: ei taida teillä olla nuo elämän realiteetit ihan hallusssa?
Lisäksi toteat, että se on liian iso kerrostaloon: niin, no kai sä nyt edes tajusit kysyä minkä koiran se ihminen on antamassa pois?
Teillä on kyllä velvollisuus etsiä tuolle ressukalle hyvä koti, tai no, tuolla logiikalla, tehkää sille palvelus ja antakaa se löytöeläintalon kautta. He pitävät huolta ja ottavat takaisinkin, he siis etsivät hyvän kodin varmemmin.
Joten kyllä, sinä olet tehnyt ajattelemattoman virheen, samoin miehesi (jonka siis kerroit hyväksyneen ja odottaneen koiraa) ja tosiaankin, teillä on hieman itsetutkiskelun paikka siinä, että jos aijotte kaverin koirallenne ottaa, miten, mistä, mihin varautua jne.
On jotenkin tosi väärin, että kun koira saattaa traumatisoitua jo ihan hyvästä perheen vaihdosta, koira kun ei tykkää lauman hylkäämäksi tulemisesta ja kärsii suunnattomasti siitä, niin nyt tekin sitten hylkäätte sen. Mutta vahinko on jo tapahtunut ja parempi niin, että annatte sitten sen pois. Miettikää ensi kerralla sitten hieman tarkemmin.
Miehesi on siinä lapsellinen, että syyttää vain sinua, kyllähän hänkin siis on päässyt ratkaisuun vaikuttamaan. Voit todeta hänelle faktat ja sen, että te molemmat olette sitten olleet kyllä ihan yhtä sinisilmäisiä ja pönttöjä, turhaan hän sitä siinä itkee. Pari viikkoa ihmisen elämästä, voi kauheeta, mitä se nyt on?! Tuskin se nyt hänen elämänsä kovin koettelemus on, ja jos on, niin olisi onnellinen että noin helpolla on päässyt.
Ihminen on erehtyväinen, ja joskus joku maksaa siitä jopa hengellään. Yrittäkää nyt parhaanne kuitenkin, vaikka se tuntuisikin olevan "vain koira", ongelma on kuitenkin ihmisessä.
Jo on perkele Haloslandian "hyvinvointi" huipussaan, läskiperseet olettavat, että koiran kanssakin kaikki menee niinkuin tyyliin "kyllä sossun tädit auttaa".
Toivottavasti heivaa teidätkin vitun kädettömät jouluaattona joku hankeen..
Ei ole olemassa tyhmiä/ongelmallisia koiria, on vaan tyhmiä ihmisiä!!!
Itse olen tarjonnut ainakin 50:llle löytökoiralle väliaikaista kotia, mukana myös "ongelmalliseksi" luokiteltuja yksilöitä.
JOKAINEN on nykyään omistajansa ylpeyden aihe! Pitäisi todellakin YRITTÄÄ läskiperseet, eikä odottaa valmiiksi saavansa kaikkea.
Kolme perusasiaa koiran kanssa kun muistaa, on jo varsin hyvällä tiellä; Liikuntaa riittävästi, tarkoittaa jopa 2-3 tuntia päivässä, eihän koira ole sellainen läskiperse kuin omistajansa (toivottavasti), kuri=asetetaan rajat, se on koirallekin huojentavaa, kun koira itse ei joudu ottamaan "johtajan" roolia.
Rakkautta ja tunteiden osoitusta.
Lisäksi; Mitä enemmän puhut koiralle, sitä enemmän se ymmärtää. Tyhmän oloiset koirat ovat omistajansa kuvia!!!
Mun mielestä oli ehdottomasti virhe ottaa koira ilman että varauduit kaikkeen. Nyt kun koira on otettu mun mielestä siitä pitäisi ottaa vastuu, älä tee toista virhettä. Vastuu on sitä mikä on koiralle paras. Parasta ei välttämättä ole jälleen kerran pistää koiran elämää sekaisin ja laittaa se "kiertoon" (toiki 2 viikoa on lyhyt aika asua). Koira oppii vanhempanakin sisäsiistiksi. Sitä ei välttämättä ole edes vaikea opettaa, vaatii vain neuvoja (että teet sen oikein) ja hieman kärsivällisyyttä. Jos kumpaakaan ei ole saatavilla, voi koiran kannalta olla kaikkein vastuullisinta että se lopetetaan. Ratkaisu koira kodista kuulostaa kauhealta! (Voi olla että olen väärässä) Mutta mistä tiedät että se pysyy seuraavassakaan kodissa? Minusta eläintä ei koskaan saisi kohdella vastuuttomasti ja sen eteenpäin antaminen voi tuplata ilmeisen vahingossa tapahtuneen vastuuttomuutesi. Tsemppiä päätöksiin. Ei ne oikeat ratkaisut aina helpoimpia ole.
Niin ja jätä se parisuhteen miettiminen myöhemmäksi ja keskittykää vaikka yhdessä miettimään (netistäkin niitä löytyy) ratkaisuja miten koiran saisi sisäsiistiksi. Siinä varmasti mukavaa haastetta teille molemmille.
Koira on äärimmäisen helppo opettaa sisäsiistiksi, mutta ei se nyt ihan muutamassa viikossa tosiaan onnistu aikuisen koiran kanssa. Koira ei voi olla liian iso kerrostaloon. Koiraa voi kylläkin lenkittää liian vähän ja tarjota sille muuten vaan liian vähän virikkeitä. Ei koiran ole pakko leikkiä toisten koirien kanssa. Koiran tulee kuitenkin osata kertoa toisille koirille tästä asiasta asiallisesti ja toisten koirien tulee osata kunnioittaa tämän koiran mielipidettä. Kaikki nämä asiat ovat täysin korjattavissa pienellä vaivannäöllä.
Ehdotan että ensin opetat koiran tavoille ja sitten myyt sen kalliilla sinne maalle tai jollekin oikeasti vastuuntuntoiselle ja koirista kiinostuneelle ihmiselle. Ilmatteeksi antamalla tai muutamalla satasella myymällä koira joutuu vain kiertoon ja mahdollisesti vielä huonompaan hoitoon kuin teillä.
Itse näkisin ongelmana lähinnä sen ettei kaltaisellasi tulisi olla yhtäkään koiraa. Kuka luopuu ensimmäisen ongelman tultua? Itse otin aikuisen koirani kaveriksi vuokrakämppään kerrostaloon toisen aikuisen koiran. Kävi ilmi ettei ollut sisäsiisti, puri miehiä, kiipesi kaikkialle (pieni rotu) pudotteli tavarat, rikkoi ja pissasi päälle. Tonki roskikset, pissasi sänkyyn jne. Alkupäätös oli heti että en luovu, ainakin yritän. Koeaika oli, mutta se ei merkinnyt mitään, koira oli minun ja sillä siisti. Sisäsiisteys on todella helppo opettaa aikuisellekkin koiralle, kun pidätyskyvylle ei ole fyysistä estettä eikä sairaus syynä. Nykyään oma koirani on aivan jees tapaus, miehiä pelkää edelleen mutta pikkuhiljaa pikkuhiljaa. Ei tuhoa eikä tee tarpeitaan sisään.
Muutenkin älä ota ilmaista koiraa, älä ota varsinkaan aikuista koiraa ilman koeaikaa, älä luovuta ilman taistelua.