Tarinasta voisi tulla pitkäkin mutta yritän kirjoittaa tiiviisti.
Ongelmana on noin 6kk kestänyt parisuhde (molemmat yli 30v).
RIitelemme rajusti ja tuntuu, että nykyään jatkuvasti mitä mitättömimmistä asioista. Tunnen välillä olevani pikkumainen ja itsekäs. Valitan rahankäytöstä ja siitä ettei minulla ole enää mitään omaa aikaa. Sohvalle en ehdi istahtaa kun 5min niin jo pitää lähteä jotain tekemään kun toinen ei jaksa. Toisaalta joudun uhraamaan runsaasti omaa aikaa ja rahaa toisen eteen.
Raha:
- olen kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, aiemmin sinkkuna ja parisuhteessa rahasta ei ollut ongelmaa, koska pystyin kohtuullistamaan rahankäyttöä. Pystyin olemaan ilman kaikkia mahdollisia kotkotuksia tai kumppani kävi töissä. Nykyisellä kumppanilla ei ole vakituista työtä, yritys on kova mutta mitään pysyvää ei tunnu syntyvän. Ongelmana tuntuu olevan henkilökemiat ja en ihmettele yhtään.
Nainen elää käytännössä minun tuloilla ja jos jotain rahaa saa, ostaa hän vaatteita ja "toiset kengät" samaan käyttöön ja muutenkin ostojen priorisointi ei tunnu toimivan.
Veden ja sähkön käyttö on käsittämätöntä. Yritän ohjeistaa, pyytää ja lopulta käskeä mikään ei toimi! Kuukaudessa tulee 60e vesilaskua kun "rouva suihkuttaa tulikuumalla vedellä". Kokeilin kerran itsekkin tuota suihkulämpöistä vettä. Ei onnistunut, tuntui kuin olisin polttanut itseni. Pyysin kohtuullistamaan käyttöä, meni kuuroille korville.. tätä on jatkunut jo monta kuukautta. On se kumma jos yli 3 tonnin bruttopalkka bonukset ei riitä normaaliin elämiseen. Olen useaan kertaan todennut että nyt eletään (hän) yli varojen ja kohta on pakko alkaa jakaa niukkuutta. Mikään ei ole muuttunut. Pyykki- ja pesukone soi jokapäivä.. siis kaksi aikuista sotkee koneellisen astioita/vaatteita? ei vaan muutama sukka ja paita sunmuuta pitää heti pestä pois tai tulee syyttelyä kirsailusta. Ei vittu
Seksielämä:
onneton ja surkeaa. Suhteen alussa käsitys naisesta oli että kyseessä on hyvinkin aktiivinen nainen sillä saralla. pari viikko menikin jotenkuten mutta nyt on todella kuivaa. Asiata olen yrittänyt keskustella, että missä mättää, mutta vastaus vaihtuu aina hetken mukaan. Milloin "olen itsekin hämilläni ja en ymmärrä", "olen väsyny joten en nyt jaksa, huomenna sitten" -> huomenna taas eri syy. ja paras "sinun pitää tehdä aloite koska minusta on tympeää pyytää ja siitä menee maku" -> minä pyydän, teen aloitetta, vongun ja ulvon vaan nuo pari ensimmäistä korttia vedetään silmille. Seksiä on ehkä 3 kertaa kuukausi ja tahti ei ole muuttunut miksikään. Haluja on ja alan olla jo epätoivoinen asian suhteen. Olen kyllä asiasta kertonut hänelle. Jotenkin keskustelu kääntyy aina siihen että vika on minussa.
kotityöt:
uskomatonta mutta totta, teen kotitöitä. Siivoan ja imuroin, hän pyyhkii pöydät. Siivoan WC pöntöt ja likakaivot. Laittelen likaiset astiat koneeseen ja ajan koneen pesuohjelman ja otan astiat takaisin hyllyyn.
Ei tunnu raskaalta. Auttelen ruoan laitossa sen minkä osaan ja ehdin. Sanoisin että 40-50% ruoanlaitosta teen. Pyykkäys menee aikalailla niin että nainen laittaa pyykit koneeseen ja kun kone on pessyt laitetaan kumpikin vaatteita "narulle". Jostain syystä hän uupuu aivan valtavasti tästä ja valittaa mulle että minä olen laiska kun hän joutuu tekemään niin paljon ja väsyy sen takia. Lukijat ei voi ymmärtää kuinka väsynyt minä olen kun 6 tunnin yö unilla pitää pärjätä stressaavassa työssä ja käytännössä kotona odotetaan käsi ojossa ja tekemättömillä kotitöillä vittuillaa. Vastahan tulin kotiin.
Henkinen puoli:
En oikein tiedä miksi koen olevani vain raha-automaatti, yksinäisyyden karkoittaja, autokuski, palvelija.
Keskusteluista ei tule mitään, koska syy on vain minussa. Jos puhun vaikeista asioista, nousee marttyriys esille ja itkevää en viitsi enää patistaa. Tulee itsellekin paha olo.
Hyväksikäyttöä??:
Epäilen tuota vahvasti. Olen tässä suhteessa antavana osapuolena ja toiselta suunnnalta ei tule mitään muuta kun moitteita. Miksi olen edes tässä suhteessa. Kysyn tätä nykyään jatkuvasti ja päivittäin.
Olenko liian kiltti ja pehmo, että uskon johonkin pohjimmaiseen hyvyyteen ja että kaikki järjestyy ajan kanssa. Naisen seurusteluhistoria on karua kuultavaa. Paljon miehiä, jotka ovat sitten jättäneet hänen muutaman päivän tai maksimissaan 6kk jälkeen. On hänellä ollut 3v kestävä avioliittokin "kauan sitten".
Kaikki erot ovat olleet dramaattisia ja ovet ovat paukkuneet. Kuulemma tavarat on kannettu pois hänen tietämättään. jne..
Ongelmana on noin 6kk kestänyt parisuhde (molemmat yli 30v).
RIitelemme rajusti ja tuntuu, että nykyään jatkuvasti mitä mitättömimmistä asioista. Tunnen välillä olevani pikkumainen ja itsekäs. Valitan rahankäytöstä ja siitä ettei minulla ole enää mitään omaa aikaa. Sohvalle en ehdi istahtaa kun 5min niin jo pitää lähteä jotain tekemään kun toinen ei jaksa. Toisaalta joudun uhraamaan runsaasti omaa aikaa ja rahaa toisen eteen.
Raha:
- olen kohtuu hyväpalkkaisessa työssä, aiemmin sinkkuna ja parisuhteessa rahasta ei ollut ongelmaa, koska pystyin kohtuullistamaan rahankäyttöä. Pystyin olemaan ilman kaikkia mahdollisia kotkotuksia tai kumppani kävi töissä. Nykyisellä kumppanilla ei ole vakituista työtä, yritys on kova mutta mitään pysyvää ei tunnu syntyvän. Ongelmana tuntuu olevan henkilökemiat ja en ihmettele yhtään.
Nainen elää käytännössä minun tuloilla ja jos jotain rahaa saa, ostaa hän vaatteita ja "toiset kengät" samaan käyttöön ja muutenkin ostojen priorisointi ei tunnu toimivan.
Veden ja sähkön käyttö on käsittämätöntä. Yritän ohjeistaa, pyytää ja lopulta käskeä mikään ei toimi! Kuukaudessa tulee 60e vesilaskua kun "rouva suihkuttaa tulikuumalla vedellä". Kokeilin kerran itsekkin tuota suihkulämpöistä vettä. Ei onnistunut, tuntui kuin olisin polttanut itseni. Pyysin kohtuullistamaan käyttöä, meni kuuroille korville.. tätä on jatkunut jo monta kuukautta. On se kumma jos yli 3 tonnin bruttopalkka bonukset ei riitä normaaliin elämiseen. Olen useaan kertaan todennut että nyt eletään (hän) yli varojen ja kohta on pakko alkaa jakaa niukkuutta. Mikään ei ole muuttunut. Pyykki- ja pesukone soi jokapäivä.. siis kaksi aikuista sotkee koneellisen astioita/vaatteita? ei vaan muutama sukka ja paita sunmuuta pitää heti pestä pois tai tulee syyttelyä kirsailusta. Ei vittu
Seksielämä:
onneton ja surkeaa. Suhteen alussa käsitys naisesta oli että kyseessä on hyvinkin aktiivinen nainen sillä saralla. pari viikko menikin jotenkuten mutta nyt on todella kuivaa. Asiata olen yrittänyt keskustella, että missä mättää, mutta vastaus vaihtuu aina hetken mukaan. Milloin "olen itsekin hämilläni ja en ymmärrä", "olen väsyny joten en nyt jaksa, huomenna sitten" -> huomenna taas eri syy. ja paras "sinun pitää tehdä aloite koska minusta on tympeää pyytää ja siitä menee maku" -> minä pyydän, teen aloitetta, vongun ja ulvon vaan nuo pari ensimmäistä korttia vedetään silmille. Seksiä on ehkä 3 kertaa kuukausi ja tahti ei ole muuttunut miksikään. Haluja on ja alan olla jo epätoivoinen asian suhteen. Olen kyllä asiasta kertonut hänelle. Jotenkin keskustelu kääntyy aina siihen että vika on minussa.
kotityöt:
uskomatonta mutta totta, teen kotitöitä. Siivoan ja imuroin, hän pyyhkii pöydät. Siivoan WC pöntöt ja likakaivot. Laittelen likaiset astiat koneeseen ja ajan koneen pesuohjelman ja otan astiat takaisin hyllyyn.
Ei tunnu raskaalta. Auttelen ruoan laitossa sen minkä osaan ja ehdin. Sanoisin että 40-50% ruoanlaitosta teen. Pyykkäys menee aikalailla niin että nainen laittaa pyykit koneeseen ja kun kone on pessyt laitetaan kumpikin vaatteita "narulle". Jostain syystä hän uupuu aivan valtavasti tästä ja valittaa mulle että minä olen laiska kun hän joutuu tekemään niin paljon ja väsyy sen takia. Lukijat ei voi ymmärtää kuinka väsynyt minä olen kun 6 tunnin yö unilla pitää pärjätä stressaavassa työssä ja käytännössä kotona odotetaan käsi ojossa ja tekemättömillä kotitöillä vittuillaa. Vastahan tulin kotiin.
Henkinen puoli:
En oikein tiedä miksi koen olevani vain raha-automaatti, yksinäisyyden karkoittaja, autokuski, palvelija.
Keskusteluista ei tule mitään, koska syy on vain minussa. Jos puhun vaikeista asioista, nousee marttyriys esille ja itkevää en viitsi enää patistaa. Tulee itsellekin paha olo.
Hyväksikäyttöä??:
Epäilen tuota vahvasti. Olen tässä suhteessa antavana osapuolena ja toiselta suunnnalta ei tule mitään muuta kun moitteita. Miksi olen edes tässä suhteessa. Kysyn tätä nykyään jatkuvasti ja päivittäin.
Olenko liian kiltti ja pehmo, että uskon johonkin pohjimmaiseen hyvyyteen ja että kaikki järjestyy ajan kanssa. Naisen seurusteluhistoria on karua kuultavaa. Paljon miehiä, jotka ovat sitten jättäneet hänen muutaman päivän tai maksimissaan 6kk jälkeen. On hänellä ollut 3v kestävä avioliittokin "kauan sitten".
Kaikki erot ovat olleet dramaattisia ja ovet ovat paukkuneet. Kuulemma tavarat on kannettu pois hänen tietämättään. jne..
Vastaukset 25
Vanhimmat
jatkuu...
Tiedän, että tuo jatkuva suhteiden kariutuminen syö ihmistä sisältä ja varmaan katkeruutta on ilmassa paljonkin, mutta koen joutuvani sijaiskärsijäksi. Olen ollut alusta alkaen mukava, kiltti ja yleensäkin hyväntuulinen ihminen. Nyt olen ärtyisä ja kiukkuinen. Huumorintajuni alkaa loppumaan. Tuntuu kuin voisin alkaa räyhäämään tuntemattomalle vastaantulijalle.
Ilmeisesti Naisella on henkisiä ongelmia, jotka pitäisi ratkaista. Aina välillä tulee jaksoja jolloin kaikki on tosi hyvin. Tulee olo, että nyt on hyvä olla. Istutaan sohvalla sylikkäin, pidetään toisistamme kiinni, suukottelemme. Sitten yhtä-äkkiä saan kuulla jättäneeni jonkun asian tekemättä aamulla (siis joskun 6:45 aamulla). Ei saisi toistua, koska hän joutui sen sitten tekemään.
Parisuhde pitäisi tietääkseni olla tasa-arvoinen. Olemme puhuneet erostakin. Tai no, siis kun kiihdyn ja annan hänen kuulla mielipiteeni asioiden laidoista. Hän purskahtaa itkuun ja "sinä tietenkin jätät minut nyt". Hän kuulema näkee painajaisia siitä, että jätän hänet jonkin riidan päätteeksi. En ymmärrä tät logiikkaa: jos pelkää tuota niin miksi käyttäytyy niin, että niin tulee ennenpitkään tapahtumaan??
Olen kyllä empaattinen ihminen, tiedän että koulukiusattu, työelämässä huonosti pärjäävä, hieman laiska ja helposti raivostuva ihminen voi olla sekoitus näistä koostuvista syistä ja seurauksista.. eli nuoruuden ahdistavat kokemukset vaikuttavat asioihin reagoimiseen (raivostumiset jne..)
mutta tuntuu, ettei minun voimavarat riitä olemaan puoliso, psykologi, pankkiautomaatti, autokuski, "rakastaja", siivooja, osapäivä kokki, ohjelmanumeroiden järjestäjä (sirkustirehtööri).
En ole aikeissa pettää, sitä en varmasti tee, koska se on raukkamaista. Tiedän, että jos jätän hänet
silloin hän tipahtaa tyhjään kaivoon jossa ei ole pohjaa. joku sitä taas jyystää pari viikkoa ja jättää heti ensimmäiseen riitaan.
Se tässä taitaa ollakin ongelma. Olen hänen holhooja en siippa. Siitä varmaan ne tökeröt erot on johtuneet. Takertuja josta ei pääse helpolla eroon ja jos jää yrittämään suhteen korjausta.. hän pitää huolen että se on yhtä helvettiä.
tulee tästä romaani, mutta jatkan kuitenkin jotta saan nämä asiat purettua mielestä.
Ystävät ihmettelevät miksi olen hänen kanssaan, vanhemmat ovat tavanneet hänet, mutta silloin hän on yleensä iloinen ja puhelias. Vähän liiankin joskus.
mutta esim. muutaman kerran häneltä on lipsahtanut ja tätä on kummasteltu minulle suoraan.
Hermot on se yleinen ongelma ja tiuskiminen ei katso aikaa ja paikkaa. Yleensä normaalit ihmiset pidättäytyy jos ympärillä on muita ihmisiä. Tämä henkilö ei.
Olen ostanut hänelle jo joululahjan. Kännykän. Sellaisen perus nokialaisen. Hän itse sattui pesemään omansa, kun se unohtui takin taskuun. Sekin oli aluksi minun vika, kunnes lopulta hänkin tajusi ettei voi minua syyttää unohduksestaan.
En tiedä mitä tässä tekisi. Joulu on tarkoitus viettää hänen vanhempien luona. Siellä tuntuu olevan asiat paremmin. Hän tuntuukin tukeutuvan vanhempiinsa, varsinkin äitiinsä. Mutta sama helvetti on taas irti kun saavumme takaisin. Tiedän sen jo nyt.
Tuntuu, että jos vain istahtaisi sohvalle ja ummistaisi korvansa kaikesta ylimääräisestä melusta joka tulee ympäriltä. Sulkeutuisin kuoreeni ja olisin vain hiljaa. Jospa kaikki helpottaisi edes hetkeksi.
seurustelleet puoli vuotta. Seurusteluajan tehtävä on näyttää sopivatko ihmiset toisilleen. Miten itse vastaisit tuohon kysymykseen luettuasi oman tekstisi uudelleen? Minusta tulos on aika selvä.
Valitsetko löysässä hirressä roikkumisen ja roikottamisen vai ratkaisun, joka kirpaisee kerran kunnolla mutta sen jälkeen molemmat pääsevät elämässään eteenpäin? Naisella tuskin on tarvetta tehdä mitään äkillisiä ratkaisuja, kun hän voi elää täysihoidossa itseään suuremmin rasittamatta.
Mitä pitempään annat hänen hyväksikäyttää itseäsi, sitä katkerammaksi tulet.
Heh! juuri nuo ed.ihmettelyt täältäkin??
Mikä kumma panee tyypin meneen yksiin toisen kanssa noin lyhyen tutustumisen jälkeen?? Sokea??
Meillä ollaan oltu jo iän kaiken yhdessä ja vieläkin isäntä nipistää perseestä ja se tietää seksiä. ;))
Seurusteltiin aikoinaan pari vuotta, ennen kuin kamat pantiin yksiin. Seksiä oli silloinkin ja PALJON.
Olet oikeastaan vastannut jo itsellesi tuossa "romaanissasi" ja tehnyt tiliä elämästäsi.
Miksi yleensäkkin olet antanut tilisi naisesi käyttöön? Ruoka ja vuokra on jaettava, muut harkinnan mukaan..
On yksi asia, mistä voit olla TODELLA onnellinen : LAPSET! Onneksi et ole niitä vielä siihen pykännyt!
Ei sinun tarvitse naistasi kylmiltään jättää, jos se on siitä kiinni..
Muutat vain omaan kämppään ja käytte edelleen toisillanne "kylässä."
Siitä on sitten helppo lopettaa koko suhde, jos lässähtää kokonaan.
Et ole naisen holhoaja, rahasi ovat SINUN rahojasi, et ole kenenkään jälkien siivooja ja jos seksi on NOIN surkeaa, mitä vittua vielä siellä ihmettelet??
Uutena vuotena uudet kujeet, eiks jeah?
Hei! Kuulosti aika tutulta. Aika jännää on se että moni neuvoo puhumaan, sen tiedät sinä ja minä molemmat. Jos vain ei ole rohkeutta "pahoittaa toisen mieltä", niin minkäs teet. Lopulta kuitenkin olet se joka pyytää anteeksi käytöstään, kun toinen on ensin itkenyt pelkoaan erosta. Sanot että olet pahoillasi että otit puheeksi sen minkä sitten otitkaan.
Tutustuhan narsismiin. Googleta.
-Hiljainen kärsijä, kohtalotoveri-
Ensinnäkin, aikuisilla on omat rahat, yhteiset menot puoliksi, niin eiköhän tuhlaus lopu. Kotitöitä ei kahden ihmisen taloudessa ole paljon; meillä jako menee siten että: siivotaan yhdessä kunnolla 2-3h noin 6 viikon välein, minä hoidan ruokaostokset (1 alle tunnin keikka viikossa) ja ruoan laitan pääasiassa ja toinen sitten hoitaa yleensä tiskit ja jälkien korjauksen. Pyykkinsä kumpikin pesee itse, noin 1 koneellinen/2vkoa/nenä. Ja on aikaa harrastuksille ja seksillekin! (ja syödään hyvin ja meillä on siistiiä)
olet aivan oikeassa ja kaikki muutkin vastaajat...
Ei tässä ole mitään järkeä. Asioihin on tultava muutos tai homma loppuu kokonaan.
ensimmäisen puolen vuoden aikana pitäisi vielä naida kuin kanit. Minä laittaisin jo pelkästään tuon asian takia poikki.
Toinen asia, kotonaoleva tekee kaikki kotityöt arkipäivinä ja siivoaa huushollin. Töissäkävyä osallistuu kotiaskareisiin ainoastaan viikonloppuna tai silloin kun häntä huvittaa.
"Naisen seurusteluhistoria on karua kuultavaa. Paljon miehiä, jotka ovat sitten jättäneet hänen muutaman päivän tai maksimissaan 6kk jälkeen. "
Mistähän voisi johtua? ;-)
Liity nyt vaan suosiolla samaan, akan kotkotuksiin kyllästyneiden, joukkoon.
Tosiasia on että naisten lehdet ovat pullollaan mainoksia, TV:stä tulee 10 minuutin välein mainoksia, muotiliikkeen ikkunassa on joka viikko uudet ja hienommat muotivaatteet. Samoin sisustuslehdet ovat täynnä toinen toistaan hienompia sisustusjuttuja. Ja laatu maksaa! Vielä se että jos on lapsena tottunut saamaan kaiken on vanhempana aika vaikea huomata se että pitää elää säästeliäästi.
Seksielämä voi olla tylsää jo pelkän stressin tai väsymyksen takia. 3 x kuussa on kyllä todella vähän. Itselläni tulee huono omatunto jo siitä että antaa vain 3 x viikossa. Jutelkaa tästä. Kysy naiselta onko hän oikeasti kiinnostunut sinusta.
Kotityöt. Nykyään opetetaan että mies ja nainen tekevät ne puoliksi. Oletko kertonut suoraan naiselle mitä toivot häneltä tai oletteko jutelleet siitä ettet jaksaisi tehdä niitä heti töistä tultuasi, vaan haluaisit levätä töiden jälkeen vähän.
Ehkä tuossa vaiheessa sinusta tuntuu henkisesti tuolta, mutta ole hyvä ja juttele tästäkin asiasta naisesi kanssa.
Itsellänikin erot ovat olleet vaikeita, eikä ystävyyttä ole jatkettu. Varsinkin jos suhteeseen on kuulunut muita osapuolia, pettämistä jne.. Useimmat miehet nimittäin käyvät vieraissa jo seurustelusuhteen aikana tai haluavat pelkän seksisuhteen tai paljastuvat varatuiksi.
Oletko tosiaan niin ruma, vastenmielinen tai rasittava persoona, ettet ketään muuta naista saisi? Vai ovatko naiset maailmasta jo loppuneet?
Olet selvästi tietysti sitoutuvaa sorttia kun olet suinpäin sännännyt oikein avoliittoonkin. Tunteet voi kohdistua kamalaankin ihmiseen ja ne ei lähde helpolla pois.
Mä ehdotan kahta asiaa:
1) Pysy suhteessa kunnes olet lopen kyllästynyt, niin kyllästynyt, että tunteesi väljähtyvät. Se on helppo ero mutta kivinen tie siihen asti.
2) Eroa nyt ja etsi itsellesi hyvä nainen. Sullahan on tilipussikin kunnossa että kunnolliset naiset tunnistaa sut kunnolliseksi vastuulliseksi mieheksi. Ero kirpaisee. Et ole vastuussa toisen hyvinvoinnista. Ette ole naimisissa. Hän on eronnut ennenkin joten kyllä hän sen kestää nytkin.
Tuntuu uskomattomalle lukea nykyliitoista. Itse avioiduin 17v. olin nuori kaunis ja älykäskin vaikka koulu jäi kesken silloin. Miehet kääntyivät kadulla katsomaan. Lapsia oli heti kaksi, olin työssä 45 tuntia viikossa , tein kaikki kotityöt yksin. Ne eivät olleet puolison mielestä miesten töitä, ainoastaan omakotitalon työt ja asuimme kerrostalossa. OLin mihelleni "hellapoliisi" ja "patasuti", lempinimeni. Kaipasin fyysitä ja psyykkistä rakkautta ja itkin usein itseni uneen. Minä tein aina meillä aloitteen ja mies sanoi ettei nyt tai ettei jaksa.
Palkkani meni kaikki perheen elatukseen, vaatteisiin jäi tuskin lainkaan. Nykymiehet hoitavat yksin kodin, tuovat palkkansa kotiin ja heidän puolisot ovat usein jopa täysin koskemattomia. Naisella on nykyisin oikeus kieltäytyä vaikka kokonaan seksistä. USKOMATONTA.
Tyhmä olet, jos kuvittelet noin nuoren suhteen olevan yleensä tuollaista. Miksi ihmeessä asutte jo yhdessä??? Eikö kannattaisi ensin tutustua toiseen, ettei tule tällaisia mokia vastaan?
Lopeta suhde heti.
Puolen vuoden suhteen jälkeen asutte jo yhdessä ja tilanne on tuo?
Huh, huh. Itse kyllä nakkaisin tuollaisen muijan heti pihalle. Ei kaikista ihmisistä vain ole elämään tasapainoista parisuhdetta.
Siis ensimmäinen asia jota ihmettelen on se että olette seurustelleet 6kk ja asutte jo yhdessä?! Ehkä kannattais vähän rauhallisemmin ottaa ja tutustua toiseen enemmän ennen kuin yhteen muuttaa.
n. 5000 euroa, eipä jää paljon säästöön..mut asunto- yms. laskuihin menee pari tonnia ja loput? ai niin ja mun terapiaan 160 e/kk. emme osta paljon vaatteita yms..ihme juttu. matkustetaan pari kertaa vuodessa peruskohteisiin. että ei sun tulot ole välttämättä riittävät elättämään kahta, riippuu tietty, missä asutte.
Kommentti tähän.
Meillä vuositulot ovat n. 30ke (minä yrittäjä, mies aikuisopiskelija) ja hyvin riittää - säästöönkin jää ja tänä vuonna tehtiin yksi ulkomaanmatka ja pari pitempää kotimaan mökkilomaa. Eli tosiaan, tulojen riittäminen on kyllä menoista kiinni, ja osittain asuinpaikkaunnastakin. Meillä asumismenot ovat tosin melko pienet, vuokra muut pakolliset ovat vain n. 600e/kk (asutaan siis vuokrakolmiossa Oulussa).
Muihin laskuihin (eli vakuutus, puhelimet, sanomalehti yms.) menee ehkä max 400e/kk. Meidän pakolliset menot ovat siis puolet teidän menoista. Ruokaan menee sitten 300-600e/kk, aivan riippuen siitä, mitä syömme. Syömme molemmat päivän lämpimän/t aterian/t kotona, eli ruokalakuluja ei ole.
Minusta te tunnutte elävän kumman leveästi, jos ei 5000e/kk riitä edes säästöön. Vaikka tärkein tietysti on, että rahat riittää eikä tarvitse kituuttaa ylimääräisen paljon. Enkä näe syytä siihen, miksi ei pariskuntaa/perhettä voitaisiin elättää aloittajan suuruisilla tuloilla. Vaatiihan se tietysti sitä, ettei seiso tuntikausia suihkussa (kuten aloittajan avovaimo/tyttökaveri tekee), katsoo hieman mitä ruokakaupasta tarttuu matkaan, ei ostele vaatteita jatkuvasti jne. Mutta mahdotonta se ei ole.
mielenkiintoista kuulla NAISESI mielipide. Se saattais olla jotain aika rankkaa tekstiä... ?
Noin käy kun laahaa täysin ventovieraan ihmisen kotiinsa asumaan.
On ymmärrettävää että sinä halusit puolisoa jonka kanssa jakaa ilot ja surut, joka tukee ja jota sinä tuet. Mutta yleensä järki-ihmiset näkevät vaivaa ja aikaa tutustuakseen tuohon ihmiseen. He todella huolellisesti valitsevat kenen kanssa kehittää ystävyyttä syvemmälle tasolle. Tuo tutustumis aika kestää vahintaa vuoden, tavallisesti kauemmin. No, nyt varmasti joku tietää kertoa että tapasi puolisonsa eräänä kauniina kauniina sunnuntaipäivänä ja kuukauden päästä oli häät.Nyt on eletty onnellisena 50 vuotta. Tuotakin saattaa tapahtua,mutta se on harvinaista.
Oliskohan hyvä aika laskea tuo nainen menemään. Sinun resussit eivä yksinkertaisesti riitä tuhon taloudelliseen ja henkiseen repimiseen. Se ei ole oikein kumpaakaan kohtaan.
Toivottavasti opit tuosta ainakin sen verran että vaivaudut käyttämään tutustumis- ja seurusteluajan uuden puolisoehdokkaan kohdalla juuri siihen mihin se on tarkoitettu. Tai paremminkin, otat käyttoosi asian nimeltävn seurustelu.
Akka pihalle. Hankeen. Kaikki suhteet ei vaan onnistu.
Yksi perinteinen, mutta vakava ongelma, joka tekstistäsi hahmottuu on se, ettet oikein taida uskaltaa puhua ja riidellä näistä ajatuksistasi ja tunnoistasi kumppanin kanssa. Eihän se helppoa ole, jos nainen pillahtaa itkuun herkästi ja pelästyy joka kerta kun riitelette, että olet jättämässä. Tosin se ei ole ihme, jos uhkailet erolla tasaisin väliajoin. Olet myötäillyt häntä kovasti ja unohtanut oman elämäsi ja toiveesi. Naisesi vaikuttaa läheisriippuvalta, lapselliselta ja hänellä tuntuu olevan huono itsetunto. Kuitenkin hän näyttäisi pitävän suurta valtaa sinuun ja sinä olet jotenkin alistunut asemaasi.
Minulle tuli mielikuva parisuhdedynamiikastanne, että sinä olet vastuunkantaja ja hoivaaja ja naisesi tunnetasolla epävakaa ja huonolla itsetunnolla varustettu aikuinen lapsi. Hän käyttää sinuun valtaa ja teillä kummallakin on paha olla. Sinä olet uupunut hoivaajan ja vastuunkantajan rooliisi. Ikääkin teillä molemmilla jo on, joten kehittymättömyydestä nuoresta iästä johtuen ei voi olla kysymys.
Olet toisaalta liian kiltti kun annat käyttää hyväksi itseäsi ja teet näin karhunpalveluksen, koska toisen ei tarvitse ottaa vastuuta omasta elämästään niin taloudellisesti kuin henkisellä ja itsensäkehittämisen tasollakaan.
Reaaliteetithan ovat, että jokaisen pitäisi ottaa vastuu parisuhteessa ja hoitaa oma osansa. Jokaisen tulisi kouluttaa ja kehittää itseään niin, että työllistyisi ja pystyisi elättämään itsensä. Jokaisen pitää kantaa kortensa kekoon myös kotitöiden suhteen ja tehdä oma osansa. Jos toiselle pyykinpesu on mielekkäämpää niin toinen voi pyyhkiä pölyt, pääasia on, että jokainen osallistuu. Kun naisesi ei ole töissä, kuuluisi hänelle mielestäni suurempi osa kotitöistä kuin sinulle.
Asioista sopiminen ja puhuminen ovat parisuhteessa tärkeitä asioita, mutta teidän kuvionne ei vaikuta terveeltä. Tiedätkö, onko naisellasi menneisyydessään käsittelemättömiä asioita, joihin hän tarvitsisi ammattiapua? Onneksi teillä ei ole lapsia, kuten joku muukin kirjoittaja jo totesi. Lapset mutkistaisivat tilannetta ja sinun olisi vaikeampaa lähteä ja hyvissä väleissä ja yhteistyössä olisi pysyttävä lasten asioiden hoidon takia.
Olen Sinusta huolissani, koska vaikutit olevan niin loppu. Haluan sanoa Sinulle, että älä hyvä mies riko itseäsi vaan tee ratkaisu, joka helpottaa teidän kummankin elämää. Sitä ennen teidän pitäisi päästä rehellisesti ja avoimesti keskustelemaan asioista, ettei seuraavan suhteen taakaksi jää mitään selvittämätöntä. VOIMIA. Toivon Sinulle kaikkea hyvää.
Hyvä nimimerkki "toivotonta."
Jos et saa edes vähän pidempää listaa syistä, jonka vuoksi olette yhdessä, niin tiedät kyllä mitä tehdä.
Toivon sinulle viisautta ja ennen kaikkea rohkeutta, tehdä sitä, mikä on oman onnellisuuttasi vahvistavaa.
Jo aloitusviestin perusteella ihan selvä homma.
1. Ap. Et saa mitään "vastineeksi" parisuhteelta. Kuvauksen perusteella sinulta menee omaisuus, terveys, hermot ja itsekunnioitus. Osin on jo mennyt.
2. Nainen ei tule muuttumaan. Aikaisemmat riitaisat erot kertovat tuosta. Ihan selvä kaava näyttäisi olevan.
3. Me miehet teemme ihmeellisiä asioita riittävän ja nautinnollisen seksin takia, mutta kun tilanne on 6 kk. jälkeen tuo niin objektiivisesti ottaen ei ole tuon arvoista.
4. Kauhuskenaario on, että tuohon yhtälöön saisitte lapsen.
Koska olette jo aikuisia ihmisiä, et voi jäädä vain säälistä suhteeseen. Mikää ei tule muuttumaan paremmaksi, jos et halua vain kasvattaa häntä ns. uudelleen. Olet holhoajan roolissa.
Onko rouvasi koskaan kohdannut jotakin hyvin vakavaa vastoinkäymistä? Osaako hän ajatella ns. kertoa tuntemuksistaan, sydänsuruistaan...
Hän ei ole kosketuksissa itsensä kanssa, tuntuu siltä.
Kun ei ole lapsia, niin et ole kenestäkään muusta vastuussa kuin itsestäsi.
Toisen onnellisuus ei ole vastuullasi. Jokainen vastaa omista tunteistaan.