En ole nyt aivan varma tuleeko oikeaan gategoriian viesti, mutta ei kai se vakavaa ole.
Eli minulla avovaimoni kanssa loppui 3,5 vuoden suhde tuossa 1,5kk:ta sitten avovaimoni ilmoittamana ettei ole enää onnellinen ollut vähään aikaan ja ei nää mitään muita vaihtoehtoja kuin eroaminen. Reilusti tehty häneltä kun otti asian puheeksi eikä tehnyt mitään pettämistä tai muuta.
Itse olisin halunnut todella yrittää vielä pelastaa suhdettamme, mutta mikään ei auttanut, koska hänestä ei vaan kuulemma tuntunut siltä. Tärkein syy oli mm.vähentynyt seksi ym. läheisyys, seksi oli kuitenkin molempia tyydyttävää, mutta kaikki vain pikku hiljaa kuihtui. Lisäksi laiminlöimme suhdettamme olemalla liikaa töissä ja muualla kuin yhdessä viikonloppuinakin.
Meillä meni muuten ihan kivasti. Samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet, mutta molemmilla kuitenkin omaakin elämää ja kavereita. Yhteistä ruoanlaittoa, liikuntaa, arkea ja vapaatakin vietimme yhdessä milloin missäkin. Molemmilla hyvä luotto toisiimme.
Ihmettelin asiaa miten tyttöystäväni voikin olla noin päättäväinen ja kylmäkin asian kanssa vaikka kertoi minua edelleen rakastavan ja kertoi ennen näin kunnollista ja mukavaa miestä varmaan ikinä saakaan. No paljastui minulle vahingossa tietoon, että hän oli jo pari kertaa tapaillut jotain miestä.
Hän kertoi tästä itsekin minulle kerran riidellessään, mutta oli tällöin lopettanut tämän koska ei ollut henkisesti valmis mihinkään uusiin suhteisiin. Teki siis ratkaisun puhtaasti omaksi parhaakseen ei meidän suhteemme takia.
No aikaa on kulunut viikkoja tämänkin jälkeen ja olemme pakon sanelemana joutuneet asumaan yhdessä koko ajan(asumme vieraassa kaupungissa. Vuoden vaihteessa hän on muuttamassa pois, koska oli vuokrannut itselleen asunnon.
No erikoista tästä tekee mielestäni tämä aika minkä olemme asuneet yhdessä. Olemme tehneet kaikkea mitä ennenkin tässä suhteessa. Käyneet syömässä, shoppailemassa, lätkämatsissa..Nukumme yhdessä. Olemme katsoneet leffoja melkein sylikkäin sohvallamme, olemme lukeneet lempi lehtiämme matkaoppaita suunitellen mihin olisi ihana matkustaa ja missä olemme käyneet. Eilenkin hän vielä livautti, että mennään yhdessä tuonne matkalle seuraavaksi minkä jälkeen korjasi hymyssä suin ettei me mennä enää ikinä mihinkään (tämä sattui). Olemme käyneet pari kertaa yhdessä saunassa ja olemme harrastaneet muutaman kerran seksiä. Olemme tehneet yhdessä ruokaa ja hän soittaa minulle kuten ennenkin töistään ym:sta murheita.
Seksin harrastaminen ei kai eronneilla niin tavatonta olekaan.
Minulla on ollut todella hauskaa hänen kanssaan ja niin on selvästi ollut hänelläkin minun kanssaan. Näen sen hänestä kun hän nauttii ja ne halaukset mitä saan joskus.....
Taidan vain pettää itseäni koska eilen juuri kerroin hänelle että minua surettaa kovasti tilanteemme koska minulla on liian hauskaa hänen kanssaan ja tuntuu todella pahalle erota. Hän vain toisti asiaa ettei asialle nyt voi mitään vaan näin tämä asia nyt menee.
Välillä hän tosiaan kyselee minulta huolehtivaan sävyyn, että ketä minusta sitten huolta pitää, herkkuja tarjoaa kun hän muutta pois ja välillä maininnut sivulauseessa että onpa sitten halvempi asunto, jos hänen mielensä muuttuu.
Välillä taas niin kylmä ja päättäväinen, että ero tulee ja mikään ei auta enään.
Haluaisin kysyä kaiken tämän selityksen jälkeen, että tuntuu itsestäni välillä täysin varmalta että hänellä on pakko olla paljon tunteita minua kohtaan, mutta onko nyt vain pakko erota koska näin on päätetty ja palata ei voi ainakaan ennen erillään asumista?
Vai voiko hän vain pitää minua niin kaverina että pystyy tähän täysin kaveripohjalta? Tähän on vaikea uskoa, koska eron alun jälkeen hänen tapailuaan tätä miestäkin istuimme eri puolilla emmekä paljon edes toisillemme puhuneet ja nyt elämme kuten ennen, tietenkin ilman mitään suuteluja ja pussailuja.
Ja jos tämä nyt vain sitten loppuu niin olisi kivaa kuulla, että mitä se onni sitten on, jos ei sitä että nauttii toisen ihmisen kanssa olosta, pitää samoista asioista, nauraaa ja keskustelee kaikesta yhdessä ja rakastaa toista?
Eli minulla avovaimoni kanssa loppui 3,5 vuoden suhde tuossa 1,5kk:ta sitten avovaimoni ilmoittamana ettei ole enää onnellinen ollut vähään aikaan ja ei nää mitään muita vaihtoehtoja kuin eroaminen. Reilusti tehty häneltä kun otti asian puheeksi eikä tehnyt mitään pettämistä tai muuta.
Itse olisin halunnut todella yrittää vielä pelastaa suhdettamme, mutta mikään ei auttanut, koska hänestä ei vaan kuulemma tuntunut siltä. Tärkein syy oli mm.vähentynyt seksi ym. läheisyys, seksi oli kuitenkin molempia tyydyttävää, mutta kaikki vain pikku hiljaa kuihtui. Lisäksi laiminlöimme suhdettamme olemalla liikaa töissä ja muualla kuin yhdessä viikonloppuinakin.
Meillä meni muuten ihan kivasti. Samanlaiset elämänarvot ja kiinnostuksen kohteet, mutta molemmilla kuitenkin omaakin elämää ja kavereita. Yhteistä ruoanlaittoa, liikuntaa, arkea ja vapaatakin vietimme yhdessä milloin missäkin. Molemmilla hyvä luotto toisiimme.
Ihmettelin asiaa miten tyttöystäväni voikin olla noin päättäväinen ja kylmäkin asian kanssa vaikka kertoi minua edelleen rakastavan ja kertoi ennen näin kunnollista ja mukavaa miestä varmaan ikinä saakaan. No paljastui minulle vahingossa tietoon, että hän oli jo pari kertaa tapaillut jotain miestä.
Hän kertoi tästä itsekin minulle kerran riidellessään, mutta oli tällöin lopettanut tämän koska ei ollut henkisesti valmis mihinkään uusiin suhteisiin. Teki siis ratkaisun puhtaasti omaksi parhaakseen ei meidän suhteemme takia.
No aikaa on kulunut viikkoja tämänkin jälkeen ja olemme pakon sanelemana joutuneet asumaan yhdessä koko ajan(asumme vieraassa kaupungissa. Vuoden vaihteessa hän on muuttamassa pois, koska oli vuokrannut itselleen asunnon.
No erikoista tästä tekee mielestäni tämä aika minkä olemme asuneet yhdessä. Olemme tehneet kaikkea mitä ennenkin tässä suhteessa. Käyneet syömässä, shoppailemassa, lätkämatsissa..Nukumme yhdessä. Olemme katsoneet leffoja melkein sylikkäin sohvallamme, olemme lukeneet lempi lehtiämme matkaoppaita suunitellen mihin olisi ihana matkustaa ja missä olemme käyneet. Eilenkin hän vielä livautti, että mennään yhdessä tuonne matkalle seuraavaksi minkä jälkeen korjasi hymyssä suin ettei me mennä enää ikinä mihinkään (tämä sattui). Olemme käyneet pari kertaa yhdessä saunassa ja olemme harrastaneet muutaman kerran seksiä. Olemme tehneet yhdessä ruokaa ja hän soittaa minulle kuten ennenkin töistään ym:sta murheita.
Seksin harrastaminen ei kai eronneilla niin tavatonta olekaan.
Minulla on ollut todella hauskaa hänen kanssaan ja niin on selvästi ollut hänelläkin minun kanssaan. Näen sen hänestä kun hän nauttii ja ne halaukset mitä saan joskus.....
Taidan vain pettää itseäni koska eilen juuri kerroin hänelle että minua surettaa kovasti tilanteemme koska minulla on liian hauskaa hänen kanssaan ja tuntuu todella pahalle erota. Hän vain toisti asiaa ettei asialle nyt voi mitään vaan näin tämä asia nyt menee.
Välillä hän tosiaan kyselee minulta huolehtivaan sävyyn, että ketä minusta sitten huolta pitää, herkkuja tarjoaa kun hän muutta pois ja välillä maininnut sivulauseessa että onpa sitten halvempi asunto, jos hänen mielensä muuttuu.
Välillä taas niin kylmä ja päättäväinen, että ero tulee ja mikään ei auta enään.
Haluaisin kysyä kaiken tämän selityksen jälkeen, että tuntuu itsestäni välillä täysin varmalta että hänellä on pakko olla paljon tunteita minua kohtaan, mutta onko nyt vain pakko erota koska näin on päätetty ja palata ei voi ainakaan ennen erillään asumista?
Vai voiko hän vain pitää minua niin kaverina että pystyy tähän täysin kaveripohjalta? Tähän on vaikea uskoa, koska eron alun jälkeen hänen tapailuaan tätä miestäkin istuimme eri puolilla emmekä paljon edes toisillemme puhuneet ja nyt elämme kuten ennen, tietenkin ilman mitään suuteluja ja pussailuja.
Ja jos tämä nyt vain sitten loppuu niin olisi kivaa kuulla, että mitä se onni sitten on, jos ei sitä että nauttii toisen ihmisen kanssa olosta, pitää samoista asioista, nauraaa ja keskustelee kaikesta yhdessä ja rakastaa toista?
Vastaukset 10
Vanhimmat
Suoraan sanottuna se naisesi on vaan yksinkertaisesti tyhmä ja lapsellinen. Luulee että kaikki on mahdollista saada ja ettei jokaisen parisuhteen eteen pidä oikeasti tehdä töitä. Aivan naurettavaa että on harrastanut seksiäkin sinun kanssa vielä. Miksi harrastaa seksiä "rakastamansa" ihmisen kanssa jos on vakaasti päättänyt jättää tämän. Ei mitään moraalia ja toisen ihmisen kunnioittamista. Kohtelee sua kuin roskaa. Nainen tulee varmasti huomaamaan myöhemmin oman tyhmyytensä kun kärvistelee sinkkuna yksin tai uuden miehen kanssa joka ei myöskään tule täysin miellyttämään häntä, koska kukaan ei voi aina täysin miellyttää toista.
Sulla varmasti suruaika edessä ja tulet läpikäymään monta vaihetta ennenkuin olet päässyt uuteen alkuun jonkun paljon älykkäämmän, parisuhteeseen panostavan ja ihmistä arvostavan ja kunnioittavan tyypin kanssa. Älä anna exäsi käyttäytyä sinua kohtaan kuin seurustelisitte edelleen. Vaadi exääsi muuttamaan pois välittömästi. Itse en ainakaan tuollaista loukkausta sulattaisi. Pistä ketjulukko kiinni, kun olet yksin kotona. Anna naisen huudella rappukäytävässä. Muuttakoon vanhempiensa luokse. Luulisi että noin harkitun eron aikana olisi ehtinyt hommata itselleen väliaikaisen katon päänsä päälle. Miten oikasti voi luottaa sinuun noin paljon vieläkin. Mistä voi tietää ettet sylje hänen ruokaansa, kun kerran noin paskasti sua on kohdellut. Itse kusisin sen laukkuun ja paskantaisin kenkään, ihan vain huvin vuoksi. Ei tää elämä niin vakavaa ole ja kun sulla on kerran vielä noin hyvä syy ja tilaisuus. Eikä se ole edes laitonta. Käytä mielikuvitusta!
No en nyt ehkä ihan noin viitsi tätä suhdetta loppuun saattaa kuten yllä neuvottiin. :)
Meillä on yhteinen lemmikikin mitä haluaisin vielä joskus nähdä ja ihan hyvin ollaan saatu asiat sovittua ja kaikki mennyt kuitenkin aikuismaisesti.
Tämä tilanne nyt vain itseäni hämmästyttää suuresti. Itseäni ja suhdetta miettinyt taas vklna vahvasti ja itsestäni huomasin ainakin että olen häneen taas vahvasti ihastunut(tunne katosi heti eron jälkeen) ja varmasti itse roikun hänessä jollain tapaa ja pelkään salaa päivää jolloin hän lähtee.
Vklna oli taas kolme niin erilaista päivää meidän yhteiselossa. Kaksi päivää tehtiin ruokaa, katsottiin yhdessä telkkua, keskusteltiin ja otettiin vähän glögiä ja viiniäkin. Lauantaina päivällä yhdessä joululahjaostoksilla ja kahvilla. Hauskaa oli molemmilla silminnähden. Lauantai yönä kotiin tulleessaan kaverilta soitti minulta ja pyysi keskustelemaan hänen kanssaan, että tuntisi olonsa turvallisemmaksi.
Sunnuntaina taas oli vuorossa kylmempää kyytiä ja minulle kerrottiin, että taidan joskus unohtaa missä tilassamme suhteemme on jne. ja muutenkin tympeää, hyvä että minun kanssa edes keskusteltiin ja jos keskusteltiin niin puhuttiin minulle ikävemmistä asioista.
Lauantai-iltana olin varma miettiessäni kotona, että tämä ei jää viimeiseksi yhteiseksi viikonlopuksii, koska hänen on pakko ennemmin tai myöhemmin palata luokseni, niin hauskaa meillä oli taas ollut.
Sunnuntaina taas ei tiennyt mitä tästä olisi ajatellut.
Voipi olla, että puolisoni täytyy nyt sitten vain päästä asumaan yksin ja kuuntelemaan rauhassa itseään? Siitä olen loppujen lopuksi onnellinen, että pääsin näyttämään kuinka hauskaa meillä on yhdessä. Enpä olisi voinut varmaan parempaa kuvaa hänelle suhteestamme jättää, jos hän tätä yksin miettii aikanaan.
Hänellä on toinen mies, joka edellyttää, että vapaana hän kelpaa sille. Mies on todennäköisesti hyvin toimeentuleva eikä kaipaa mitään kolmiodraamaa, josta voisi olla hänelle haittaa.
Elätte viimeisiä päiviä saman katon alla ja tuskin tyttösi haluaa enempää lyödä lyötyä.
Yleensä en näihin vastaile, kun lueskelen, mutta tekstisi avasi minun silmäni ja näin itseni sinun tyttöystävästäsi. Erona on vain se että itse päätin vielä yrittää ja kamppailla mieheni kanssa, mutta yksinolon kaipuu ei vain hellitä.
Naisesi kuulostaa kovin nuorelta niinkuin minäkin olen. Naisesi käytös kuulostaa siltä miltä minusta tällä hetkellä tuntuu. Haluan olla yksin, sinkku ja kasvaa itse aikuiseksi. Oikeasti asua ja olla kokonaan itsestäni vastuussa. Kun olen kotona mieheni kanssa on mukava ja turvallinen olla, mutta sitten kun olen pois kotoa yksinolon halu kasvaa ja se että saisisi tulla ja mennä miten haluaa.
Jätin mieheni jo kerran tämän kuukauden aikana, mutta hänen satuttaminen murensi minut itseni ihan täysin rakastan miestäni, mutta en tiedä rakastanko vain ystäväpohjalta... Tuntuu siltä koska sänkypuuhat ei itseäni kiinnosta.
Kuitenkin kuulostaa siltä että naisesi tahtoo mennä ja tulla ja olla yksin sekä kasvaa niinkuin minäkin, mutta hyppy tuntemattomaan turvallisesta kolosta pelottaa..
Tunnen itseni hirveäksi ihmiseksi.
te naiset vain kaipaisitte suurta tuntematonta. Mies kaipaa romantiikkaa mutta sehän on jo tyydytetty osasto. Mies on saanut teidät kylläiseksi sen suhteen ja nyt sitten kaipaatte jonkin sellaisen kokemista mitä ette ole vielä kokenut. Eikun kokemaan uusia tuulia. (se vaan, että kukas se väitti elämän olevan jotain muuta kuin tylsää arkea...)
No me ollaan minä 27 ja puolisoni 26 joten ei nyt enään mitään poikasia kuitenkaan ja pian tulee taas vuosi lisää mittariin.
Syyt tähän kriisiin ovat kyllä selvät ja sen ymmärsin aikanaan. Ihmettelen tätä nykyistä tilannetta vain , koska molemmilla on ollut taas pirun hauskaa nykyään ja ongelmistammekin olemme ja puhuneet.
Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että syy mikä tämän laukaisi oli tuo toinen mies mitä hän muutaman kerran tapasi. Kenties ihastui tähän ja rupesi miettimään enemmän suhdettamme missä oli ongelmia ja päätti ettei halua jatkaa tätä, tunteetkin minua kohtaan hävisivät.
No erosimme, mutta asumme kuitenkin yhdessä. Tämän miehen kanssa ei sitten tuntunutkaan hauskalta tai varmaan meidän pitkä suhde vei myös voimat eikä ollut voimia tapailla uusia miehiä.
Muistan kun eromme jälkeen meidän oli pakko viettää töiden takia vkl yhdessä täällä ja etukäteen naiseni sanoi häntä ahdistavan jo ajatuskin.
Loppujen lopuksi taimme tehdä kaikkea yhdessä ja meillä oli ihan hauskaakin.
Nyt viime aikoina elämämme on ollut välillä parempaa paljon kuin suhteen viime ajat ja hauskaa on silminnähden ollut hänelläkin. Eilen illallakin kun tulin kotiin näin hänen silmistään hänen ilostuvan.
Luulen kuitenkin hänen haluavan katsoa tämän kortin loppuun ja asuvan jonkin aikaa yksin, kuunnella itseään ja katsoa tuleeko voimakasta kaipuuta suhdetta kohtaan.
Nämä viimeiset ajat kun asumme yhdessä ajattelin olla hänelle hyvänä ystävänä. Siis kuunnella hänen murheitaan ja asioitaan töistä, ihmisistä ja joulusta.
En yritä liikaa miellyttää vaan, mutta haluaisin yrittää saada hänellekin tunteen kun muutamme ja yhtäkkiä ei olekaan ketään kenelle kertoa arjen suruista ja iloista. :)
Täytyy kyllä sanoa etten todellakaan ymmärrä sinua/ sinunlaistasi tapaa ajatella. Olen se joka vastasi ekana sulle tähän ongelmaan. Miten voitte ajatella ja tehdä noin että sanotte toisillenne että suhde on nyt ikuisesti loppu ja sitten kuitenkin harrastetaan seksiä ja vietetään yhteistä mukavaa aikaa. Ei todellakaan mene minun jakeluun, mutta jokainen tietty elää elämänsä omalla tavallaan.
Itse en koskaan ikinä voisi tehdä noin paskasti kenellekään, varsinkaan rakkaalleni. Enkä todellakaan pidä itseäni niin korvaamattomana että voisin kohdella rakastani noin ja sitten olettaa että eihän tässä mitään, senkun jatketaankin niin kuin mitään ei olisi erosta puhuttukaan. Kyllä nyt joku vastuu sanomisistaan täytyy olla. Ei toista voi /halua järkyttää ja pallotella noin.
Mutta jokainen tavallaan.
Miten tarina jatkui ?
No elämä on nyt jatkunut reilun viikon eri osotteissa. Olemme kyllä nähneet muutaman kerran ja olleet joka päivä yhteydessäkin.
Yhden kerran hän jäi tänne yöksikin ja viimeisenä yhteisenä yönä täällä hän itki kovasti ja kertoi ettei olisi halunnut tämän menneen näin ja sanoi taas ettei sitä tiedä vaikka asiat vielä korjaantuisi. Oli tavaroita pakatessaan kuulemma itkenyt myös, kun oli ajatellut miten onnellisena aikanaan näitä yhteisiä kaappejamme täytimme.. :(
Itsellä on mennyt ihan jees, koska on ollut niin paljon tekemistä, mutta välillä tulee totaalisia "hajoamisia" ja purskahdan itkuun. Jotkut kappaleet tai yhteiset kuvat ovat vielä aivan liikaa..
Enpä tiedä miten tämä jatkuu, mutta itse olen kertonut hänelle rakastavani häntä ja toivovani vielä yritystä ja puolisoni nyt haluaa olla yksin ja miettiä maailmaansa. Kertoi kyllä kaipaavansa minua ja lemmikkiämme joka jäi minulle, mutta tuntevansa myös että nyt on hyvä olla yksin.
Hyvän syntymäpäivälahjan häneltä sain ja huomenna kutsun aamiaiselle merkkipäiväni johdosta, tänään katsoimme yhdessä leffaa.
Helpoin tie varmasti olisi katkaista kaikki yhteydet, mutta en ainakaan siihen pysty ja hän on edelleen täällä "vieraassa" kaupingissa ainut todellinen ystäväni.
Teidän tilanne on kuin suoraa elämästäni, tosin eron syy oli hieman toinen (älytön mustasukkaisuus), joten jätin mieheni, mutta jouduimme taloudellisista syistä asumaan yhdessä muutaman kuukauden eron jälkeen. Ja tunnistan itseni sekä mieheni teidän "rooleista". Eron jälkeiset kuukaudet sujui samallalailla kuin teillä, oli paljon yhteisiä ihania hetkiä, jolloin sitä mietti, että tekikö oikean päätöksen. Oli myös petipuuhia, vaikka kumpikin oli hyvin tietosia, että ero ei siitä miksikään muutu. Olin mukava ja olin kauhea, kuten kerroit tyttöystävästäsi, sitä jotenkin havahtui välillä tilanteeseen ja tajusi, että tämä ei ole oikein, jolloin taas oli kylmempi toista kohtaan. ( muisti taas eron syyn, ja mieheni anteeksiantamattoman teon).
Eron jälkeen kumpikin eli omaa elämäänsä, tosin olimme usein yhteydessä. Nyt asiasta on kulunut puolitoistavuotta, ja olemme taas yhdessä, eli vanha suola alkoi janottamaan. Nyt olemme viettäneet aikaa yhdessä muutamia kuukausia, ja voin sanoo, että eipä se elämä yhtään parantunut (en siis tarkoita että elämän pitäisi olla ruusuilla tanssimista). Samanlaista kuin ennen eroa, pelkkää riitelyä.
Mielestäni kaikella on tarkoituksensa ja jos toisenkaa on jo kerran eronnut on hyvin epätodennäköistä, että suhde tulee toimimaan toisellakaan kerralla. (No poikkeus vahvistaa säännön :)) Sinuna yrittäisin jatkaa elämässä eteenpäin ja olla odottamatta, koska exäsi juoksee takaisin. Luulen että löydät vielä elämääsi jotain paljon parempaa! Paljon jaksamisia!