Se, että nainen rakastuisi mieheen, jonka kanssa ollaan oltu edes missään määrin kaveristatuksella on myytti.
Sitä ei vaan yksinkertaisesti tapahdu, paitsi ehkä elokuvissa. Tosielämässä tällainen on hyvin harvinaista, enkä tunne yhtäkään paria, jolla juttu olisi alkanut tällä tavoin. Sellaisia pareja tunnen, jotka ovat olleet aluksi tuttuja keskenään, mutta en yhtäkään sellaista, missä olisi ollut läheiset kahdenkeskiset välit (siis läheisemmät kuin vain tuttavuus/työkaveri-välit), joka olisi siitä laajennut suhteeksi ja rakkaudeksi.
Siinä vaiheessa kun on naisen kanssa sellaisissa väleissä että voidaan jakaa esim. tunneasioita tai puhua muuten vaan sellaista mitä ei isommassa porukassa puhuttaisi tietää menettäneensä pelin, mikäli haaveilee että naisen kanssa syttyisi jokin romanssi. NOT GOING TO HAPPEN! Tai en ainakaan itse ole todistanut koskaan sellaista ihmettä.
Jossain optimaalisessa tilanteessa tällaisen naisen voi saada omaan sänkyynsä, mutta oikeaa suhdetta tuskin alkaa, tai jos alkaa niin sen voi rinnastaa pieneen ihmiseen.
Joten toistan: jos olet jutellut koskaan naisen kanssa asioita, jotka ovat niin henkilökohtaisia että niitä ei voisi puhua isommassa ryhmässä rennosti, olet menettänyt pelin. Silloin on aika etsiä uusi kohde ja olla toistamatta samaa virhettä.
Sitä ei vaan yksinkertaisesti tapahdu, paitsi ehkä elokuvissa. Tosielämässä tällainen on hyvin harvinaista, enkä tunne yhtäkään paria, jolla juttu olisi alkanut tällä tavoin. Sellaisia pareja tunnen, jotka ovat olleet aluksi tuttuja keskenään, mutta en yhtäkään sellaista, missä olisi ollut läheiset kahdenkeskiset välit (siis läheisemmät kuin vain tuttavuus/työkaveri-välit), joka olisi siitä laajennut suhteeksi ja rakkaudeksi.
Siinä vaiheessa kun on naisen kanssa sellaisissa väleissä että voidaan jakaa esim. tunneasioita tai puhua muuten vaan sellaista mitä ei isommassa porukassa puhuttaisi tietää menettäneensä pelin, mikäli haaveilee että naisen kanssa syttyisi jokin romanssi. NOT GOING TO HAPPEN! Tai en ainakaan itse ole todistanut koskaan sellaista ihmettä.
Jossain optimaalisessa tilanteessa tällaisen naisen voi saada omaan sänkyynsä, mutta oikeaa suhdetta tuskin alkaa, tai jos alkaa niin sen voi rinnastaa pieneen ihmiseen.
Joten toistan: jos olet jutellut koskaan naisen kanssa asioita, jotka ovat niin henkilökohtaisia että niitä ei voisi puhua isommassa ryhmässä rennosti, olet menettänyt pelin. Silloin on aika etsiä uusi kohde ja olla toistamatta samaa virhettä.
Vastaukset 34
Vanhimmat
kirjoitin: "Jossain optimaalisessa tilanteessa tällaisen naisen voi saada omaan sänkyynsä, mutta oikeaa suhdetta tuskin alkaa, tai jos alkaa niin sen voi rinnastaa pieneen ihmiseen."
tarkoitin: "Jossain optimaalisessa tilanteessa tällaisen naisen voi saada omaan sänkyynsä, mutta oikeaa suhdetta tuskin alkaa, tai jos alkaa niin sen voi rinnastaa pieneen IHMEESEEN."
Tätä se oikolukemattomuus teettää :)
Oletko itse mies vai nainen? Mitkä ovat omat taustasi liittyen asiaan?
ja usein päätynyt kaverimieheksi ja myös livenä aika paljon tuttujen naisten kanssa asiasta puhunut (siis yleisesti, en sillä tavalla että puhe olisi ollut minusta). Olen keskustellut sellaisten naisten kanssa, joita kohtaan minulla ei ole ollut itselläni mitään henkilökohtaisia lämpimiä tunteita. Ja myös niiden kanssa, joita kohtaan on ollut, mutta niitä mielipiteitä en oikein osaa ottaa mukaan laskuihin, koska epäilen että niissä tapauksissa nainen on vaistonnut että olen heistä kiinnostunut ja vastaavat varmuuden vuoksi että kavereiden kanssa ei tule olemaan mitään juttua.
Ja koska nämä internetin viestit luetaan yleensä ihan päin vittua, niin en sitten ole mitenkään ollut kärttämässä näitä aiheita ja keskusteluja naisten kanssa, vaan ne ovat tuleet puheeksi ihan muiden aiheiden lomassa ja osittain niistä johtuen (jos nyt ollaan näistä tällaisista suhdeasioista muutenkin juteltu).
Mutta kaikkein paras indikaattori minusta tosiaan on se että en tunne yhtäkään pariskuntaa, joka olisi aloittanut kavereina. Tai jos ovat, niin en siitä sitten tiedä. Enkä ole mikään yhden ja kahden kaverin ja tuttavan ihminen, vaan tunnen ihmisiä ihan laidasta laitaan, enkä ole mikään erakko, kotiteoreetikko.
Miehelle tuollaisilla asioilla ei ole mitään merkitystä. Aika tärkeä ero. Joskus nuorena ja tyhmänä voi jopa kuvitella että herkkien asioiden jakaminen yhdistää naista ja miestä. Hah!
minä olen itse ollut aina erittäin hyvin sekä naisten että miesten kanssa toimeentuleva. Minulla on aina ollut hyviä naisystäviä ja minulta tulee luonnollisesti kaikenlainen puhe ja keskustelu. Pystyn juttelemaan esim. tunneasioista hyvinkin vapautuneesti naisten kanssa. Miesten kanssa sellaista tulee juteltua lähinnä kännissä siihen tyyliin että "vittu kun ei oo tullu pimppaa". Minä selkeästi haluan myös naisten seuraa ystävänä, koska persoonani on sellainen, että tykkään myös jutella ns. pehmeistä aiheista. Olen sillä tavalla hieman epämiehekäs, että jopa hieman inhoan kaikkia urheilujuttuja ja kaikenlaista kukkoilua. Minulla siis lienee vahva feminiininen puoli.
Olen kuitenkin täysi hetero, eli romanttisia ja seksuaalisia tunteita minulla on vain naisia kohtaan.
Mutta koska tulen niin luontevasti naisten kanssa juttuun ystävänä en ehkä ole koskaan oppinut sitä tiettyä "pilke silmäkulmassa" asennetta ja tiettyä tarkoitushakuisuutta, mitä tulee niihin naisiin joista olen intiimimmin kiinnostunut. minä en kertakaikkiaan osaa ns. iskeä naista tai olla naiselle selkeästi se uros. Ja epäilen että juuri siksi, että en pole oppinut pitämään naista pelkästään intohimon ja halun kohteena (siis en fyysiseltä enkä henkiseltä kantilta).
Varmaan tämän vuoksi minä usein tipahdan nimenomaan siihen kaverimies-kategoriaan, koska yritän luoda naiseen aina ensisijaisesti suhteen ainoalla kunnolla osaamallani tavalla, eli ystävystymällä. Minulta puuttuu virtapiirit ja palikat siihen, että osaisin luoda naiseen yhteyden nimenomaan romanttisen tai intiimin halun kautta.
Tämä ongelma nimeltä "kaverimies" on jotenkin pullistunut suhteettomaksi tällä palstalla. Missä ihmeessä se ongelman ydin oikein on?
Ei asia kai voi millään olla niin yksinkertainen, että naisen ajatukset menevät näin: "tässäpä kiva mies, jutellaan ja pidetään yhteyttä ja ollaan kavereita vaikka eläkkeelläkin vielä", ja miehen taas näin: "tässäpä kiva nainen, jutellaan ja pidetään yhteyttä ja mennään sänkyyn ja sitten ollaan kimpassa, ai ei onnistunutkaan, olenpa pettynyt ja kirjoitan tästä sinkkupalstalle pitkän teorian".
Yritetään vähän purkaa tätä aloittamalla helposta päästä. Kertokaapa, millaisia henkilökohtaisia asioita olette noiden tavoittamattomiksi kavereiksi jääneiden naisten kanssa oikein puineet.
(Minä muuten tunnen muutaman parin, jotka ovat olleet kuin sisko ja veli tai sydänystävät ennen rakastavaisiksi ryhtymistään. Olenpa itsekin ollut semmoisessa parisuhteessa.)
Tällä palstalla on ilmeisesti joitain miehiä, jotka tulkitsevat jokaisen ystävällisen eleen naiselta käskynä aloittaa koiranpentumainen palvonta. Koiranpennut eivät pane, joten nämä kaverit eivät pyri sänkyyn vaan kantavat kauppakasseja, avaavat ovia ja odottavat että se nainen vaan jotenkin huomaa miten maanmainio mies siinä on tarjolla.
Normaali mies kuten minä pyrkii tietenkin harrastamaan seksiä kiinnostavien naisten kanssa. Kyllä ne naiset osaavat itse ovet aukoa.
Ylläoleva teksti on kärjistys, mutta siinä on totta mukana. Vaikka kuka väittäisi mitä niin normaali nainen ei ole mikään frigidi vaan seksillä ne naisetkin isketään.
Ei tämä kyllä millään aukea. Kuten sanoit, normaalit miehet pyrkivät harrastamaan seksiä kiinnostavien naisten kanssa, mutta niinpä normaalit naisetkin mielellään harjoittavat seksiä kiinnostavien miesten kanssa. Eivät normaalit ihmiset kuitenkaan pyri sänkyyn ihan joka ikisen puhekumppanin kanssa, ja suurin osa kivoista puhekumppaneista siis jää kavereiksi, tutuiksi ja ystäviksi tai vain ohimeneviksi tuttaviksi.
Jos jokaista vastaantulijaa pitää potentiaalisena seksi- tai seurustelukumppanina ja on kova pettymään, saattaa saada tuon omituisen kaveripoikasyndroomankin.
"Jos jokaista vastaantulijaa pitää potentiaalisena seksi- tai seurustelukumppanina ja on kova pettymään, saattaa saada tuon omituisen kaveripoikasyndroomankin."
Tuota olen myös pohtinut usein.
Minäkin olen kaveripoika-skeptikko, eli en tajua tuota kategoriaa jonain haamuna palstan miesten mielissä. Nähdäkseni on olemassa ystäviä ja rakastavaisia, ja ystäviä joista tulee rakastavaisia, ja rakastavaisia joista tulee ystäviä. Eikä mikään kategoria ole automaattisesti huonompi kuin toinen tai mikään pysyvä betoniseinäinen lokero.
Ehkä en vaan tajua.
ollut tarkoituskaan aueta kirjaimellisesti. Mutta jotkut jää vaan oman käyttäytymisensä takia aina kavereiksi. Ei kai tänne muuten joku Naisasialuuseri edes kirjoittelisi, saisitte lukea vain minun seminarsistisia avautumisiani.
miten tuollaisesta asiasta voi olla skeptikko? Onhan kaverimiehiä ja kaveripoikia ihan oikeasti olemassa. Minä itse olen niistä ihan elävä todiste. Kyse ei ole mistään kohtalonuskosta tai muusta, vaan siitä että on olemassa miehiä, jotka toimivat vastoin sitä mitä keskimäärin halutaan. Siinä mielessä kaveripoikuus on tavallaan ongelma kuten voi olla yleinen liika ujous tai vaikkapa vihanhallinta-ongelma. Kysymys on vain siitä että ihminen on oppinut "väärän" toimintatavan ja toistaa sitä kerta toisensa jälkeen, ehkä siksi että ei uskalla muutakaan, ehkä siksi että ei osaa muutakaan.
Minä kuulun itse jälkimmäiseen. Olen ihan fiksu ihminen, sanottaisiinko normaalifiksu. tiedän ihan tasan tarkkaan että tämä ei toimi näin. Mutta toistan sitä silti kerta toisensa jälkeen, koska EN OSAA muutakaan. Tietty persoonallisuushäiriö minulla on, tai ainakin vahvoja viitteitä siihen. Epäilen nimittäin että minulla on välttelevä persoonallisuushäiriö. Ei siitä sen enempää, mutta lyhyt juvaus asiasta on lähinnä se, että ihminen on täysin kykenemätön tekemään vaikkapa aloitteita, samalla janoten kaikkein eniten juuri ihmissuhdetta. Kaiken takana on hirvittävä pelko hylätyksi tulemisesta. Torjutuksi tulemisesta. Lähinnä tämän takia, ja myös sen takia että olen aina ollut oikein hyvää pataa naisten kanssa, olen juuttunut tähän tilanteeseen.
Mutta toisin kuin täällä on esitetetty, niin en ole koskaan ollut sellainen kaveripoika, joka jostain epämääräisestä ystävällisyydestä rakastuisi, tai että olisin joku jaloissa kiertelevä puudeli, joka tekisi palveluksia. Ehei, minun ystävyyteni naisten kanssa on aina ollut ihan aitoa ystävyyttä, ilamn että kyseessä olisi jonkinlainen jommankumman puolinen hyväksikäyttötilanne, tai se että joku on kaveriosuhteessa dominantti.
Kun minä ystävystyn, niin ystävystyn kunnolla. Siinä ei ole mitään pienintäkään viitettä siihen että hymystä rakastuisin tai että olisin aina kuskina tai ostamassa drinkkejä. Kyse on aidosta ystävyydestä, missä keskustellaan tasavertaisina ja jaetaan elämää kuten hyvät ystävykset tekevät. Kummatkin saavat ja antavat tässä suhteessa. Itsekään en ihan täysin ymmärrä sitä kaveripoikuutta, mitä täällä on esitetty, siis sellaista kuuliaista pikku puudelia ja nössykkää, joka on aina valmis tekemään kaiken naisen puolesta saamatta mitään itse, kaveritasolla, takaisin.
Mutta pidän yhä kiinni siitä pääperiaatteesta minkä mukaan nainen ja mies ylittäessään tietyn rajan, muuttuvat peruuttamattomasti ystäviksi, mikä poissulkee rakkausssuhteen. Ei se välttämättä poissulje, kuten sanoin, seksiä. Seksiä tiedän tapahtuneen ystävien kesken paljonkin. Mutta en tiedä yhtäkään oikeaa ystävyyssuhdetta mikä olisi muuttunut rakkaudeksi/suhteeksi. En sano, että jossain poikkeustapauksissa näin ei voisi käydä, mutta noin kahdenkymmenen vuoden ajalta en muista yhtäkään tuttua, jolle näin olisi käynyt.
Tosielämän Rossit ja Rachelit ovat harvassa, josseivat kokonaan myyttejä. Mutta ihan kaiken varaltya pyydän että kertoisitte kuinka monta tuttua tiedätte, joiden suhde on alkanut ihan vaan kaverina ja pysynyt sellaisena hyvän aikaa ennenkuin suhde on syventynyt.
"Mutta ihan kaiken varaltya pyydän että kertoisitte kuinka monta tuttua tiedätte, joiden suhde on alkanut ihan vaan kaverina ja pysynyt sellaisena hyvän aikaa ennenkuin suhde on syventynyt."
Äkkivilkaisulta Facebookiin tiedän ainakin 12 tuon kaltaista pariskuntaa... eikä minulla edes ole kovin montaa Facebook-kaveria (plus monien suhdehistoriasta en tiedä yhtään mitään).
Yksi pariskunta syntyi jopa niin, että miehellä oli jonkinasteinen kaveripoika-syndrooma, kun hän ihastui lähes jokaiseen naispuoliseen kaveriinsa ja sai pakit. Sitten se yksi (tai no, minun lisäkseni kolmas) naiskaveri, johon mies EI ollut ollut ihastunut, kysyikin tätä treffeille. Nyt ne ovat naimisissa.
En voi tuota vastaankaan väittää. Tällä tavalla tämä siis voi mennä... Jännä kyllä voin edelleen ihan rehellisesti sanoa että en tiedä yhtäkään moista pariskuntaa.
Mutta voi olla että tämä on myös määrittelykysymys. Minä en laske siis tähän kategoriaan, jos sitä kategoriaksi voi sanoa, sitä että tunnetaan mahdollisestikin pitkältä ajalta, vaan sitä että on ollut läheiset kehdenkeskiset välit. Tarkoittaa käytännössä sitä että tavataan usein kahdestaan ja puuhaillaan nimenomaan paljon kahdestaan juttuja, ja jaetaan kokemuksia elämästä. Minäkin tunnen paljon tuttujen välisiä rakkaustarinoita, mutta en yhtäkään missä voitaisiin puhua hyvien ystävysten rakkaustarinasta.
Minusta siis nämä tuttujen väliset rakkausjutut ovat olleet vähän kuin työkavereiden rakkausjuttuja. Eli tunnetaan ihminen, ollaan paljon esim. muiden kavereiden kautta tekemisissä (esim. yhteiset illanvietot ja sensellaiset). Eli että ihmiset ovat jo hyvänpäiväntuttuutta paremmassa keskinäisessä vuorovaikutuksessa, mutta ei kuitenkaan sillä tasolla että vaikka soiteltaisiin toisille ihan vaan kuulumisten takia tai hengaillaan vaikkapa kaupungilla yhdessä käyden kahvilla, ostoksilla ja syömässä puhuen niitä näitä.
Yhden tällaisen parin voisin ehkä tietää, mutta epäilen että siinäkin niiden yhtäkkisessä kahdenkeskisessä hengaamisessa oli jo lähtökohtaisesti kyse siitä että he selkeästi alkoivat käydä treffeillä, niin että kumpikin tiedosti että nyt ollaan tuttuus-asetelmasta siirrytty tunnustelemaan ihmissuhteen mahdollisuutta.
Niin, no, nämä mainitsemani olivat kaikki ihan kaveri-kavereita, ei pelkkiä tuttavia, työkavereita tai samassa porukassa hengailijoita. Minä en sitten tiedä miten se tarkemmin määritellään... tai että mistä voi tietää, mitä ihmisten päässä oikeasti liikkuu.
Kahdesta pariskunnasta tiedän varmaksi, että he olivat erittäin läheisiä ystävyksiä ennen kuin rakastuivat, koska näiden pariskuntien naispuoliskot ovat minun hyviä ystäviäni. Yksi toinen pariskunta olivat ystäviä jo lapsina, eli tuskin vielä silloin suunnittelivat menevänsä naimisiin ;) Ja tuo edellämainittu nyt naimisissa oleva pariskunta olivat oikein hyviä kavereita, vaikkeivat mitään bestiksiä kuitenkaan.
Mutta siis en väitä että tuo mitään arkipäivää on; ystävät ovat ennen kaikkea ystäviä. Ihmettelen vaan miksei muka voisi tutustua naiseen ihan kaveripohjalta ilman että joutuu johonkin pelättyyn epäseksuaaliseen kategoriaan. Siis eihän näissä "kaveripoika"-jutuissa edes puhuta mistään "bestispoika"-skenaarioista... vai?
En minä koskaan ainakaan henkilökohtaisesti pelännyt joutuvani mihinkään. Olen vain lopullisesti tajunnut tämän kaveripoikuuteni, tai tässä iässä pitäisi kai sanoa kaverimiehuuteni sillä että kun olen paljastanut omat tunteeni henkilölle, niin se on ollut jonkinlainen shokki naiselle. Toki olen yleensä tehnyt tämän aloitteen humalassa, mutta en missään perskännissä. Ei ole minulla sellaista selkärankaa, että vaikka vuoden ystävyyden jälkeen (josta ehkä viimeiset kaksi kuukautta tai korkeintaan puoli vuotta olen ollut ihastunut) ihan vaan jossain kahvilla ollessani sanoisin että on syvempiäkin tunteita.
Minulla on ollut ainakin 5 tällaista merkittävää ystävyyttä, joka omalta puoleltani on muuttunut myöhemmin ihastukseski ja palavaksi sellaiseksi. Näistä kolmessa olen paljastanut tunteeni. Kahdessa ei edes kannattanut, se oli niin selvää. Jokainen on kosahtanut täysin reisille, mennyt ihan vituiksi. Yhdessä tapauksessa menetin hyvän ystävän, ja tämän naisen kanssa luulin todellakin tunteen olevan edes jollain tavalla kummankinpuolinen. Mutta jälleen painotan, että yhdessäkään tapauksessa en ole käyttäytynyt sillä tavalla, mitä sanottaisiin tällä palstalla stereotyyppiseksi kaveripoika-suhteeksi.
En edes usko että voisin kenestäkään naisesta kiinnostua ilman että tunnen hänet erittäin hyvin, siis ihan kaveritasolla. Tämä tieto on hieman masentava, ottaen huomioon oman henkilöhistoriani ja sen mitä tiedän ainakin lähipiirini naisten sanoneen moisista suhteista.
PS. haluan myös voimakkaasti painottaa että en millään tavalla halua tässä syyllistää naisia ja en ole katkera asioista. Rakastan naisia niin ystävinä kuin myös hellien tunteiden kohteina.
tarkalleen, miten kavereiden suhteet syntyivät? Itse aloin kerran kaveritytön kanssa seurustelemaan, mutta aluksi kun tapasimme, kipinää oli silloin heti ilmassa. Sitten riitannuimme ennen kuin sänkyyn asti mentiin, oltiin sen jälkeen kavereita puolisen vuotta, ja sen jälkeen tilanne kuumeni uudestaan.
Eli sellainen "itkenpä tässä kaveritytön olkaa vasten, ja kyllä se varmaan jossain vaiheessa kostuu" -tyyppinen kaveruus ei varmaan ole helposti mahdollista. Jotain seksuaalista ja mies-nais -asetelma pitää olla olemassa ennen kuin seksiä seuraa.
Samaa mieltä, erittäin pitkälle. Jos juttu syvenee ystävyydeksi ennen seksiä, se myös yleensä jää ystävyydeksi.
Toisaalta ystävät ovat sitten ystäviä. En itsekään haluaisi seurustella sellaisen ihmisen kanssa jota pidän ensisijaisesti ystävänä, kyllä se vaatii himoa.
veliseni. Kamunainen kertoi minulle erittäin arkaluontoisen salaisuuden nojaillen olkapäätäni vasten. Nimittäin sen, että hän on insestin uhri. Jos tuollaisia asioita kerrotaan, niin silloin ollaan jo peruuttamattomasti kaveripoikakastissa.
Tässä auttaa se että jakaa naiset eri kasteihin:
Kaveri (vain kaveri nyt ja iänkaikkisesti)
Tuttava (mahdollinen pano)
Kiinnostava (tuttava mutta kiinnostaa myös parisuhdemielessä)
Näihin jokaiseen täytyy sitten kehittää oma strategiansa siitä hetkestä lähtien kun naiseen tutustuu ja itseasiassa jo sitä ennen.
Koska nainen voi jo ensikontaktissa luoda kuvan sinusta joko kaveripoikana tai panomiehenä tai aviomies ehdokkaana.
Aivan kuten sinunkin tulisi tehdä.
Kysymyshän on ihan yksinkertaisesti valta-asetelmasta. Nainen haluaa miehen joka on tavallaan hänen yläpuolellaan - enkä tarkoita nyt mitään nyrkin ja hellan väliin idiotismia.
Kaveripoika asettuu samalle tasolle naisen kanssa ja siitä syystä hänestä puuttuu eroottinen vetovoima, joka tällaisessa "ylemmän luokan" miehessä on. Jos taas mies asettaa naisen jalustalle ja palvoo häntä, niin silloin hän ei ole samalla tasolla vaan alapuolella, ja sellainen saattaa olla ohimenevästi söpöä, mutta ei johda edes kaverisuhteeseen. Eli tuo nyt huomautukseksi Ei noin:lle joka luulee kaveripoikasyndrooman liittyvän naisten palvontaan. Se ei liity palvontaan vaan siihen harhaluulon jota mm. feminismi ja "muista olla kiltti poika" -kasvatus tukee, eli siihen että pidetään naista samanveroisena.
Kyse ei ole siitä että naisia pitäisi alistaa tai käyttäytyä törkeästi ja alistavasti heitä kohtaan. Pitää vain ymmärtää että miehen ja naisen välisessä valtadynamiikassa on tuollainen karkeasti sanottuna sado-maso -asetelma, jossa miehen rooli on olla tietyllä tapaa dominoiva naiseen nähden. Suhde ei kuitenkaan ole tasapainoinen jos mies dominoi kaikilla alueilla. Nainen dominoi joillain alueilla. Kyse on yhteisestä, sanattomasti sovitusta valta-asetelmasta. Uskoisin että vanhoilla pareilla erotiikka katoaa kuvioista juuri sen takia että suhde muuttuu tottumuksen kautta enemmän kaverisuhteeksi, josta tuo valtasuhde puuttuu.
Uskoisin että tuossa on osa totuutta.
Kiinnittäisin huomiota tähän:
"Pitää vain ymmärtää että miehen ja naisen välisessä valtadynamiikassa on tuollainen karkeasti sanottuna sado-maso -asetelma, jossa miehen rooli on olla tietyllä tapaa dominoiva naiseen nähden. Suhde ei kuitenkaan ole tasapainoinen jos mies dominoi kaikilla alueilla. Nainen dominoi joillain alueilla. Kyse on yhteisestä, sanattomasti sovitusta valta-asetelmasta."
Kyse ei ole varsinaisesti siitä että mies dominoisi naista tai olisi naista ylempänä vaan dominoi naista TIETYILLÄ osa-alueilla.
Ja tämä näkyy juuri aktiivisuutena, jopa aggressiivisuutena ja varmuutena näillä osa-alueilla esimerkiksi lähestyttäessä naista ja kun suhdetta aloitellaan.
Toisaalta on varmasti naisia jotka sopeutuvat ajatukseen lähes täydellisestä "vallan jaosta" eli puhumme nyt keskiarvosta.
"Uskoisin että vanhoilla pareilla erotiikka katoaa kuvioista juuri sen takia että suhde muuttuu tottumuksen kautta enemmän kaverisuhteeksi, josta tuo valtasuhde puuttuu. "
Tai sitten siitä että nainen yrittää dominoida miestä miehen osa-alueilla ja mies naisen jolloin syntyy riitoja jotka tekevät yhteiselämästä helvettiä.
Toisin sanottuna kysymys on ihmisten yhteensopivuudesta mitä tulee roolijakoon ja miehen sekä naisen malleihin enemmän kuin "miehen tulee dominoida naista". asetelmasta.
Tuota juuri tarkoitin. Miehen rooliin kuuluu dominoida tietyillä osa-alueilla - erityisesti niillä osa-alueilla jotka liittyy naisten lähestymiseen. Kaveripojat ei ymmärrä tätä tai eivät yksinkertaisesti kykene tällaiseen vallan ottamiseen, vaan idealistisesti uskovat että miehen ja naisen tulisi kohdata samalla tasolla ja löytää syvä yhteys.
Tästä miesten ja naisten valtajaosta ei yleensä uskalleta puhua koska se saattaa kuulosta sovinistiselta. Ei haluta sanoa ääneen, että nainen haluaa tavallaan tulla otetuksi. Tietenkin nainen tekee tässä valinnan että antautuuko hän miehelle, eli kyse ei ole pakottamisesta vaan suht. aggressiivisesta ja seksuaalisviritteisestä lähestymisestä joka mieheltä edellytetään. Vaikka tämä tapahtuukin sivistyneesti ja yhteisymmärryksessä niin silti asetelma on pohjimmiltaan se että nainen otetaan ja mies ottaa. Nämä jutut on kuitenkin sen verran hienovaraisia että tämä valtadynaamiikka jää helposti huomaamatta.
Ihan tuota samaa ajoin takaa tosiaan.
Uskoisin että nykyään ongelma on siinä että pitäisi olla hienovarainen ettei ole liian suoraviivainen ottaja tai toisaalta periksiantava yhteyden etsijä.
Joidenkin miesten voi olla vaikea vain löytää sitä "sweet spottia".
Selvennykseksi että tarkitan juuri tuota kynnysmatoksi heittäytymistä.
Eikä naisille tosiaan tarvitse tai kannata olla törkeä, mutta liian helppo ja koiranpentumainen mies ei herätä naisessa himoja.
koskaan ole ollut kyse palvonnasta tai mistään puudelimaisuudesta. Vaan pelkästään siitä että olen päästänyt kaveruuden liian pitkälle ennenkuin olen paljastanut mitä tunnen ihmistä kohtaan. Siihen asti suhde on ollut ihan tasavertainen kaveruussuhde, ei mikään erikoinen vallankäyttö(-/ sadomasosuhde.
Jos näette jossain koiranpentumaisen miehen, lähettäkää se minulle. Panta kaulassa!
Pitää olla "pilkettä silmäkulmassa" ja vihjailevaa hymyä veikeästi suupielissä. Pitää olla seksuaalista latausta ilmassa. Kyllä ne naiset on lähes yhtä paljon sitä seksiä vailla kuin miehetkin. Kaveruus johtaa vain kaveruuteen.
arvon tohtoreilta. Seksiin liittyvissä asioissa miehen pitäisi olla riittävän dominoiva tosiaan. Myös useissa arkisiin päätöksiin ja kotitöihin liittyvissä asioissa, mutta tärkeämpää on tietty se naisen lähestymisvaihe. Dominointi näkyy esim. siinä, että mies tekee usein aloitteen oikeastaan jokaisessa tärkeämmässä vaiheessa. Mies on koko ajan pääasiassa se aktiivisempi osapuoli. Eikä mies voi toisaalta olla tunteellisempi tai herkempi osapuoli.
Yksi hyvä tapa laittaa itsensä siihen dominoivaan asemaan on leikkimielinen kiusottelu. Jos nainen "hyväksyy" sen, hän hyväksyy miehen dominoinnin. Jos taas nainen tekee niitä testimäisiä kysymyksiään, ja mies menee puihin, naisen on vaikea nähdä miestä dominoivana. Näitä pelataan hienovaraisella tasolla, mutta yhtenä keskeisenä asiana on juuri kuka dominoi.
Tuosta tuli vielä mieleen, että miehille ei ole väliksi vaikka olisi ensin vain kaveri naisen kanssa ja tästä sitten voisi syntyä joku seksuaalinen suhde. Naiselle taas pitää olla heti sitä panetusta ilmassa, eli sitä kuuluisaa "kemiaa".
Yleensähän ajatellaan että miehet on enemmän seksin perään, mutta tällainen kaveripoika -ilmiö viittaisi puolestaan siihen, että naisille seksi on tärkeämpää. Vai onko kyse vain siitä että miehet panee ihan ketä vaan, kavereitakin, kun taas naiset panee niitä jotka heti panettaa heitä? En ihan tähänkään usko, sillä monesti kaveripoikien ongelma on vain vääränlainen lähestyminen. Kaveripojasta voi kehkeytyä panomies jos oppii lähestymään naisia heidän edellyttämällä tavalla. Eli naisetkin panee lähes ketä vaan, joka osaa käyttäytyä tavalla joka herättää heissä seksuaalisista vetovoimaa.
Johtopäätökseni on siis, että miehille seksi on yksinkertaisempaa, päämäärä sinänsä. Naisille taas seksiin pitää liittyä viettelyä ja kaikenlaista mielikuvilla ja rooleilla leikkimistä. Hypoteesina heitänkin että naisia ei kiinnosta seksi sinällään, puhtaasi fyysisenä, nautintoa tuottavana toimintana. Heille seksiin pitää liittyä joku tarina, joku fantasia, joitain mielikuvia ja soidinmenoja. Monia naisia esim. kiihottaa sosiaalinen status ulkonäköä enemmän. Julkkis tai rocktähti on kiihottava statuksensa vuoksi ja ulkonäkö on vain lisämaustetta. Mies taas voi himoita naista jolla ei ole mitään statusta, pelkästään viehättävä ulkomuoto.
Nyt meinaa nämä pohinnat vähän karata käsistä, kun on niin laaja aihe. Mutta siis naiset ehkä ajattelee että miehet on "yksinkertaisempia" ja ajattelee vain mulkullaan koska heille kelpaa seksi ilman mitään krumeluureja. Mutta toisaalta taas naiset ovat epärehellisempiä, koska he haluavat seksiin liittyvän jotain sosiaalisia statuksia ja muita fantasioita, silloinkin kun kyse on vain yhden illan jutusta.
Nämä on tietysti yleistyksiä, enkä nyt ihan loppuun asti saanut näitä vaikeita pohdintoja vietyä, mutta tässä jotain ajatuksen jyviä.
en sinänsä ota kantaa siihen mitä kirjoitit, olen pahoillani, mutta otan kantaa siihen mikä on osa kirjoitustasi.
Eli aina kun puhutaan miehen ja naisen välisistä suhteista, seksistä tai muuten vaan intiimistä kanssakäymisestä ovat, väitän, jokaisella mielessä nämä streotypiat siitä minkälainen on intiimisuhteiden mies ja minkälainen on intiimisuhteiden nainen. Väitän, että nämä näkemykset ovat niin syvälle juurtuneita, että ne läpäisevät jopa ihan kaikkein akateemisimmatkin ajattelut tasot.
Se, millainen on mielikuvien ja normaliteetin mies ja nainen ovat niin syvään juurtuneita käsitteitä, että ne roolit puhuvat aina jossain taustalla, jopa silloin kun yritetään puhua asioista, jotka eivät sovi siihen muottiin. "Kaikki" tietävät että mies on jonkinlainen ja nainen jonkinlainen. Ne, jotka yrittävät puhua tätä vastaan kuitenkin ponnistavat siitä lähtökohdasta että jonkin mukaan joku on jonkinlainen, vaikka niin ei itse uskoisikaan.
Mutta ihan toiseen asiaan: itseäni kiinnostaisi tietää onko olemassa kaverinaisia? Naisia, jotka roikkuvat nimenomaan kaverina miehessä toivoen jotain lähempää kanssakäymistä? Varmaan on niitäkin, mutta niistä harvemmin missään kuulee...
Nämä "miehet on sellaisia ja naiset tällaisia" jutut onkin enempi keskiarvoja. Pitää useimmissa tapauksissa paikkansa muttei kaikissa, eikä edes useimmissa ihan samalla tavalla. Tuollaiset väitteet antaa jotain suuntaa miesten ja naisten eroihin. On mahdotonta alkaa erottelmaan jotain yksilöllisempiä juttuja jos puhutaan yleisellä tasolla. Voidaan vain puhua yleistäen, tai sitten puhua joistain tietyistä henkilöistä.
Kaverinaisilmiö on varmaan harvinainen ihan tuosta syystä mitä tuossa ylempänä erittelin, eli että miehille kelpaa seksikumppaniksi melkein kuka nainen vain (yleistys tämäkin). Eli kaverinainen joka haluaisi seksiä jonkun miehen kanssa tod. näk. sitä seksiä myös saa, eikä ole enää kaverinainen, vaan esim. vakipano.
ei kaverimies-asiassa minusta ole kyse seksistä, vaan epätoivoisesta romanttisesta ihastuksesta. Tätä vasten peilaten tuli mieleen onko vastaavia naisia olemassa. Varmasti on, mutta uskoisin harvinaisemmaksi ilmiöksi. Johtuu ehkä siitä miten miehet ja naiset omasta aloitteestaan ystävystyvät tai ottavat itselleen ystäviä. Joku ihmissuhde-dynamiikka-ero siinä on.
Romanttisessa ihastuksessa on kyse sublimoidusta seksuaalisesta halusta. Jos ihastuu naiseen/mieheen muttei tunne seksuaalista halua tätä kohtaan, niin silloin on jonkin sortin aseksuaali.
Kyllä esim. halu suudella naista, on nimenomaan seksuaalista halua. Seksuaalinen halu on halua intiimiin kanssakäymiseen, kosketuksiin jne. En tarkoita sillä pelkkää sisään-ulos -jyystöä.
Kaveripojan ongelma on juuri tuossa, ettei hän pääse tälle seksuaaliselle tasolle. Romanttinen ihastuminen on siitä harhainen kuvitelma, että siinä asetetaan toinen ihminen jalustalle. Joka taas johtaa siihen, ettei naisen kanssa pääse tekemisiin, koska nää koiranpentu-pojut ei heitä kiinnosta, vaikka ihan sööttejä ovatkin.
Kaveripoika on siis mun tulkinnan mukaan sellainen mies joka on naisen kanssa kaveri, ei pelkkä tuttava, vaan kaveri jonka kanssa hän on tekemisissä enemmän kuin jonkun koulu- tai työkaverin. Eli kyseessä ei ole mikään sellainen epätoivoinen romanttinen ihastuminen jossa tavoitellaan jotain naista jota ei edes kunnolla tunneta. Kaveripoika on naisen kanssa läheisessä kanssakäymisessä, luottamuksellisessa suhteessa, ja haluaisi päästä seuravaalle tasolle, joka on seksuaalinen (kiertoilmausta käyttäen: romanttinen), mutta nainen haluaa olla "vain kaveri".
Kaverinaisen tulisi olla siis sellainen nainen/tyttö joka on jonkun miehen kanssa kaveri, läheisissä tekemisissä, ja haluaisi intiimiä meininkiä hänen kanssaan, mutta miestä ei kiinnosta. Uskoisin että tällainen on mahdollista vain jos tuo mies seurustelee. Jos sinkku miehelle ei kelpaa seksi mukavalta naiselta jonka kanssa hän kuitenkin on hyvissä väleissä, niin kyseessä on taas joku outo poikkeama normista, aseksuaali tai vastaava.
Saatat olla muuten oikeassa, mutta tätä en ihan allekirjoita:
"jos olet jutellut koskaan naisen kanssa asioita, jotka ovat niin henkilökohtaisia että niitä ei voisi puhua isommassa ryhmässä rennosti, olet menettänyt pelin"
Mä en voisi puhua isommassa ryhmässä rennosti esim. siitä, millaista sensuaalista/eroottista vetoa nainen saa minut tuntemaan tai muista tuollaisista intiimin tunnelman vaativista jutuista. Ja silti tuntuu, että ne uppoavat usein naisen tunnerekisteriin. Ekä parhaiten juuri silloin, kun ne ovat vain kahdenkeskinen jaettu salaisuus.