etäsuhde

Olen nyt ollut 7 kk etäsuhteessa, välimatkaa noin 170 km. Olen onnellinen kun olemme yhdessä ja niin mieskin sanoo olevansa. Tapaamme viikonloppuisin, välillä joka toinen viikonloppu. Ongelmana on se että molemmille tulee välillä epätoivo suhteen kestämisestä ja siitä, että onko erossaolo ja ikävä kaiken arvoista. Aluksi puhuimme yhteenmuuttamisesta tulevaisuudessa, mutta nyt mies sanoo että ei tiedä haluaako sitä. Haluaa kyllä olla yhdessä, muttei tiedä haluaako muuttaa yhteen. Käytännössä yhteenmuuttaminen on mahdollista vasta ensi kesänä eli nyt ei sitä edes tarvitse tietää; haluaako vai ei. Minulle on tullut sellainen tunne, että turhaanko tässä odottelen, vaikka toisaalta olen saanut ihania kokemuksia yhdessäoloaikana. Molemmilla on takana pitkät parisuhteet, joissa on satuttanut itsensä. Onko kellään samoja kokemuksia ja jotain järkevää kommenttia tällaiseen tilanteeseen?
72821
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

huoh, tuntuu vaan omituiselta että valitatte uskon ja jaksamisen puutteesta jos näette miltei JOKA VIIKONLOPPU ja suunnitelmissa muuttaa jo ensi keväänä yhteen. Lukuisat etäparit saavat olla tyytyväisiä jos tapaavat kerran parissa-kolmessa kuukaudessa, itse koen olevani todella onnekas että olemme tähän asti pystyneet tavata n. kerran kuukaudessa (kulta asuu Lontoossa), mutta en koe sitä suurenakaan haasteena jos te onnistutte tekemään sen neljästi samassa ajassa... Noh, ihmiset ovat erilaisia mutta asioita voisi yrittää ajatella suhteellisesti. Mitä ainakin itse olen saanut kuulla ja mihin haluan uskoa, niin etäisyys vain vahvistaa parisuhdetta ja mikäli se on kaatuakseen, se kaatuisi vaikka asuisitte toistenne naapureissa.

Äänestä
  • Hyvä että sinä koet olevasi onnekas kun tapaat rakkaasi kerran kuukaudessa ja olet tyytyväinen ja onnellinen. Kuten sanoin, ongelma on tällä hetkellä se että halutaan eri asioita. Ja se että edelliset epäonnistuneet parisuhteet vaikuttavat tähän, uskaltaako jatkaa, molemmilla on pelko siitä, että satuttaa taas itsensä. Etäisyys joko vahvistaa tai kaataa parisuhteen. Yhdessä ollessamme olemme molemmat onnellisia ja kaikki tuntuu helpolta. Ja onneksi olemme kaikki erilaisia, meillä kaikilla on erilainen historia ja erilaisia kokemuksia parisuhteista.

    Äänestä

ollaan samalla linjalla,kuin viestin aloittelija.

meillä on välimatkaa 450km. ja olemme onnellisia toisistamme.

jos sinulla on aikaa(et ole töissä/opiskele) niin lähde miehesi mukaan.

itse olen työtön enkä opiskele,niin on ollut helppoa lähteä miehen mukaan. eli olen ollut anoppilassa kohta 3-viikkoa.

meilläkin molemmilla on pitkät suhteet takana ja molemmat olemme satuttaneet itsemme edellisissä suhteissa,jonka johdosta mieheni jarruttelee yhteenmuuttoa.

miestäni kyllä kiinnostaisi muuttaa yhteen,mutta on varuillaan,sillä ei ole ennen asunut kenenkään kanssa yhdessä.

me olemme olleet vasta 1kk7pvää yhdessä ja itsestäni tuntuu siltä,että voisin muuttaa mieheni kanssa yhteen. mies kuitenkin jarruttelee.

näillä näkymin muutamme kuitenkin yhteen jo ens kuussa.

Äänestä

KORJAUS

OLEMME ASUNEET MIEHENI KANSSA JO 3KK MUUTIMME JOULUKUUSSA 2010 YHTEEN

Äänestä

Hmmm, näätte kuitenkin aika usein ja eihän sun nyt tarvi pättää mitään. Kattele sinne kesään asti! Itse kun näkee rakasta kolmen kuukauden välein, on joskus vaikea tehdä sen perusteella päätöksiä tulevaisuudesta. Omia unelmiaan ei tarvi uhrata toisen puolesta. Epävarmuus kuuuu kaukosuhteeseen, se nyt vaan on sellaista. Kyllä sen huomaa onko tyyppi oikea, jos jaksaa odottaa vai laimeneeko tunteet...

Äänestä

aloitin juuri opiskelun toisella paikkakunnalla eli välimatkaa 300km.
meil keskusteltiin etä suhteesta pitkään mut näyttää toimivan olemme olleet yhessä melkein 8vuotta ja näämme noin kuukauden välein

Äänestä

Jos tahdotte LÄHTÖKOHTAISESTI eri asioita suhteelta on aivan yhden tekevää asuisitteko naapuritaloissa vai 100km päässä toisistanne. Kaukosuhteesta on turha tehdä syntipukkia.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


fureliselle kirjoitti:

Olen nyt ollut 7 kk etäsuhteessa, välimatkaa noin 170 km. Olen onnellinen kun olemme yhdessä ja niin mieskin sanoo olevansa. Tapaamme viikonloppuisin, välillä joka toinen viikonloppu. Ongelmana on se että molemmille tulee välillä epätoivo suhteen kestämisestä ja siitä, että onko erossaolo ja ikävä kaiken arvoista. Aluksi puhuimme yhteenmuuttamisesta tulevaisuudessa, mutta nyt mies sanoo että ei tiedä haluaako sitä. Haluaa kyllä olla yhdessä, muttei tiedä haluaako muuttaa yhteen. Käytännössä yhteenmuuttaminen on mahdollista vasta ensi kesänä eli nyt ei sitä edes tarvitse tietää; haluaako vai ei. Minulle on tullut sellainen tunne, että turhaanko tässä odottelen, vaikka toisaalta olen saanut ihania kokemuksia yhdessäoloaikana. Molemmilla on takana pitkät parisuhteet, joissa on satuttanut itsensä. Onko kellään samoja kokemuksia ja jotain järkevää kommenttia tällaiseen tilanteeseen?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu