Meillä on neljän kuukauden ikäinen poika ja jo odotusaikana sain kuulla anopilta ohjeita miten meidän on nyt hävitettävä koirat ja sisustettava kotia uudelleen. "Aikuisten ihmisten on ymmärrettävä vastuunsa, kun vauva on tulossa ja hankkiuduttava eroon hirmuisista koirista, jotka ovat todellinen uhka vauvalle."
Kertaakaan ei koirien kanssa ole ollut ongelmia vauvan suhteen, eikä ennen vauvaakaan ollut mitään hätää vaikka pieniä lapsia kävi kylässä. Ainoa ongelma tuli, kun sairaalassa olessani mies vei meiltä narttukoiran vanhemmilleen hoitoon, jottei kotona odottaisi revitty sohvakalusta tai muuta tuhottua, kun itse tuli sairaalaan vierailulle. (Toinen koirista antaa jo huonekalujen olla rauhassa, mutta toi neiti on vielä sen verran pentu, ettei uskalleta sitä yksin jättää pitkäksi aikaa varsinkin kun on uusi sohvakalusta...) Anoppi oli sitten hiukan "opeettanut tapoja" koiralle huiskimalla sitä rätillä ja meiän narttuhan ei siitä oikein innostunut. Ekan vierailun aikana meidän narttu sitten istui vauvan ja anopin välissä ja murisi anopille aina kun hän otti askeleenkin vauvaa kohti... Joo, tappajahan se koira on ja piikille vaan...
Kerran olen miehan vanhempia pyytänyt hetkeksi lapsenvahdiksi, kun oli käytävä vakuutusyhtiössä ja takaisin tullessani (olin poisa n.20 min) sainkin sitten kuulla, miten olen pilannut vauvan pään nukuttamalla poikaa aina selällään. On kuulemma muodostunut "lattapää"... Poika kyllä useimmin nukkuu kyljellään, mutta ei siinä selittely auttanut. Samalla reissulla anoppi oli nyppinyt pojalta päänahasta kynsillään karstaa pois ja päänahka vuosi verta. Selitys oli, että hän hiukan vaan auttaa.
Tuolloin minulta tuli vielä maito ihan mukavasti ja olinkin lypsänyt sitä pulloon kaiken varalta, mutta anoppi oli kaatanut sen viemäriin, koska ei vauvalle pulloa anneta vaan "mammaa"...
Tota "mamman" hokemista oli aina ohjelmassa kun nähtiin ja koin erittäin rasittavaksi pappan synttärit, jolloin anoppi käski kaikkien lopettaa kahvinjuonnin ja tulla katsomaan toiseen huoneeseen kun imetin. Että voi siepata vieläkin, kun tota mietin.
Pari viikkoa sitten käytiin kaupassa niin, että poika oli anoppilassa noin 30min, kun he välttämättä halus olla lapsenvahtina. Huuto kuului ulos asti kun tultiin takaisin. Sisällä anoppi ihmetteli, kun ei kylmä tutteli kelvannut...
Koskaan lasta ei ole puettu oikein ja jos vauva nukkuu, kun he tulevat tai me mennään sinne, niin kyllähän se on herätettävä, koska he näkee poikaa niin vähän!!! "Näpit irti siitä mun lapsesta" on nykyisin eka kommentti jonka sanon ku nähdään. On varmasti tosi tylyä, mutta mitta on täynnä sitä, että poika herätetään ja kun alkaa itku, niin kyllähän kunnon äiti ottaa taas lapsen ja rauhottelee sitä...
Ei auta vaikka mieskin huomauttaa aina asiasta äidilleen, koska anoppi on suoraan sanonut, että hänen on neuvottava mua, koska oon ensikertalainen äitinä, eikä tällaiset äidit vielä osaa hoitaa lapsiaan. Anopin oma vauva eli mieheni on 33v ja anoppi itse 72 eli uskoisin pystyväni samaan kuin hän tässä lapsenhoidossa. Hitusen on voinut käytännöt muuttua vuosien varrella...
Äitienpäivää varten anoppi toi mulle kukkia perjantaina, ettei sitten miehen "tarvitse niitä hakea"... Meinas lentää seinään sekä anoppi että kukat. Muutenkin kaikkeen on puututtava, esim meillä pöydällä olevat postit kuuluu hänen avata ja mitä kaikkee meidän kaapeista löytyykään!
Onneksi kännykästä näkee kuka soittaa ja voin olla vastaamatta kun anopilla on taas jotain hyviä neuvoja mielessä. On vaan hiukan noloo aina olla vastaamatta, mutta jos ei hyvällä niin...
Kertaakaan ei koirien kanssa ole ollut ongelmia vauvan suhteen, eikä ennen vauvaakaan ollut mitään hätää vaikka pieniä lapsia kävi kylässä. Ainoa ongelma tuli, kun sairaalassa olessani mies vei meiltä narttukoiran vanhemmilleen hoitoon, jottei kotona odottaisi revitty sohvakalusta tai muuta tuhottua, kun itse tuli sairaalaan vierailulle. (Toinen koirista antaa jo huonekalujen olla rauhassa, mutta toi neiti on vielä sen verran pentu, ettei uskalleta sitä yksin jättää pitkäksi aikaa varsinkin kun on uusi sohvakalusta...) Anoppi oli sitten hiukan "opeettanut tapoja" koiralle huiskimalla sitä rätillä ja meiän narttuhan ei siitä oikein innostunut. Ekan vierailun aikana meidän narttu sitten istui vauvan ja anopin välissä ja murisi anopille aina kun hän otti askeleenkin vauvaa kohti... Joo, tappajahan se koira on ja piikille vaan...
Kerran olen miehan vanhempia pyytänyt hetkeksi lapsenvahdiksi, kun oli käytävä vakuutusyhtiössä ja takaisin tullessani (olin poisa n.20 min) sainkin sitten kuulla, miten olen pilannut vauvan pään nukuttamalla poikaa aina selällään. On kuulemma muodostunut "lattapää"... Poika kyllä useimmin nukkuu kyljellään, mutta ei siinä selittely auttanut. Samalla reissulla anoppi oli nyppinyt pojalta päänahasta kynsillään karstaa pois ja päänahka vuosi verta. Selitys oli, että hän hiukan vaan auttaa.
Tuolloin minulta tuli vielä maito ihan mukavasti ja olinkin lypsänyt sitä pulloon kaiken varalta, mutta anoppi oli kaatanut sen viemäriin, koska ei vauvalle pulloa anneta vaan "mammaa"...
Tota "mamman" hokemista oli aina ohjelmassa kun nähtiin ja koin erittäin rasittavaksi pappan synttärit, jolloin anoppi käski kaikkien lopettaa kahvinjuonnin ja tulla katsomaan toiseen huoneeseen kun imetin. Että voi siepata vieläkin, kun tota mietin.
Pari viikkoa sitten käytiin kaupassa niin, että poika oli anoppilassa noin 30min, kun he välttämättä halus olla lapsenvahtina. Huuto kuului ulos asti kun tultiin takaisin. Sisällä anoppi ihmetteli, kun ei kylmä tutteli kelvannut...
Koskaan lasta ei ole puettu oikein ja jos vauva nukkuu, kun he tulevat tai me mennään sinne, niin kyllähän se on herätettävä, koska he näkee poikaa niin vähän!!! "Näpit irti siitä mun lapsesta" on nykyisin eka kommentti jonka sanon ku nähdään. On varmasti tosi tylyä, mutta mitta on täynnä sitä, että poika herätetään ja kun alkaa itku, niin kyllähän kunnon äiti ottaa taas lapsen ja rauhottelee sitä...
Ei auta vaikka mieskin huomauttaa aina asiasta äidilleen, koska anoppi on suoraan sanonut, että hänen on neuvottava mua, koska oon ensikertalainen äitinä, eikä tällaiset äidit vielä osaa hoitaa lapsiaan. Anopin oma vauva eli mieheni on 33v ja anoppi itse 72 eli uskoisin pystyväni samaan kuin hän tässä lapsenhoidossa. Hitusen on voinut käytännöt muuttua vuosien varrella...
Äitienpäivää varten anoppi toi mulle kukkia perjantaina, ettei sitten miehen "tarvitse niitä hakea"... Meinas lentää seinään sekä anoppi että kukat. Muutenkin kaikkeen on puututtava, esim meillä pöydällä olevat postit kuuluu hänen avata ja mitä kaikkee meidän kaapeista löytyykään!
Onneksi kännykästä näkee kuka soittaa ja voin olla vastaamatta kun anopilla on taas jotain hyviä neuvoja mielessä. On vaan hiukan noloo aina olla vastaamatta, mutta jos ei hyvällä niin...
Vastaukset 16
Vanhimmat
täytyy kyllä sanoa, ettei sullakaan oo helppoo, tosi kamala anoppi. musta tuntuu, että hän ajattelee, että mikään ei ole tarpeeksi hyvää hänen pojalleen. että hän on se ainoa tärkeä nainen pojansa elämässä. anoppikin on jo sen verran vanha, että toi taitaa olla aikamoista vanhuuden höperyyttäkin. jollakin tavalla tuntuu, että hän tuntee jotenkin omistavansa poikansa ja tätä kautta lapsenlapsensakin
Niin kun jäi sanomatta, että ymmärtäisin neuvonnan ehkä sitten, jos itselläni ei olisi kokemusta lapsista, mutta kun olen ollut vuoden au-pair:ina hoitamassa pikkuista neitiä ja lisäksi minulla on kaksi tutkintoa sosiaali-terveydenhuoltoalalta, joiden takia voisin itsekkin hakea töihin lasten pariin.
Jos jollakin olisi hyviä vinkkejä miten tällaiselle vanhalle ihmiselle saisi sanottua asiat niin, että ne menisi perille asti, niin kiitos jo valmiiksi!
Harmi että sinulla on noin ikävä anoppi,joka puuttuu lastensa elämään.Minä kyllä en sinuna kuuntelisi anoppia vaan antaisin sen neuvot mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta korvasta ulos ja teen niin kuin parhaaksi näen niin sitten anoppisi ehkä näkee että häntä ei kuunnella ja ehkä hän vähemmän neuvoisi teitä ja jättäisi teidät rauhaan.
Oletko keskustellut miehesi kanssa tästä? Oletko kertonut miehellesi että sinua ärsyttää anopin neuvominen ja voisiko miehesi sanoa äidilleen että te pärjäätte ja ei tarvitse neuvoa ja tullaan kysymään sitten kun tarvitaan neuvoja.
Tässä oli jotain vinkkejä sinulle ja en tiedä onko niistä mitään apua. Mutta tottakai teillä on oma elämä,johon anopin ei tarvitse sekaantua.Minulla itselläni on ihana anoppi ja hän ei pyri neuvomaan ja hän antaa meidän elää omaa elämäämme.
hei vaan
tiedän tarkkaan miltä sinusta tuntuu, itse olen lähihoitaja, samoin lisäksi työkokemusta keittäjänä toimimisesta(lisäksi olen käynyt talouskoulun), erikseen vielä mainitsen työkokemuksen päiväkodista ja koko ikäni olen hoitanut sisaruksiani sekä naapuruston lapsia...
Vanhemman lapseni ollessa alle4-v minulla oli jatkuvasti(lue 2-yönä viikossa) lapsia yökylässä päivittäin vähintään 2-4 leikkikaveria leikkimässä ja silti, en osaa tehdä ruokaa tai hoitaa mieheni ja minun yhteistä lasta... Anoppi sekaantuu joka ikiseen asiaan, riisuu vaatteita vähemmäksi, hiukset pitää lapselta harjata uusiksi letit pitää uusia, ruokkiakaan en osaa lastani, kasvatus menetelmäni ovat väärät lapsille pitää huutaa ei puhua jne... Ja mikä parasta minua pitää haukkua julkisesti ympäriinsä, niin etten enää mene esm. heidän suvun sukujuhliin. Ja alle 3-v saa tietysti tehsdä mitä vain anopin opastuksella repiä koiraa korvasta, rikkoa kukkia.. jne.. kun se ei tajua, sitten yli 3-v pitää opettaa huutamalla ja meuhkaamalla olemaan koskematta kiellettyihin asioihin...
Minäkin ymmärtäisin neuvonnan ellei olisi lasta entisestä liitosta, eikä olisi kokemusta ja ammattitaitoakin lasten hoidosta ja tuosta ruokapuolesta...
Heippa!
Pakko vastata, kun vihdoin löysin jonkun jolla on myös mennyt hermo anopin ohjeisiin. Meillä syntyi lapsi reilu kuukausi sitten, ja alku oli kyllä mulle aika yllätys: saako vauva tarpeeksi maitoa, tuleekohan sulta ollenkaan sitä, pitäiskö käydä neuvolassa varmuudeksi, minulla silloin kun omien lasten kanssa, ei meillä vaan noin tehty...yms.
koskaan en ole tuntenut oloa niin huonoksi, ja vielä oman lapseni äitinä koin etten osaa riittävän hyvin sitä hoitaa. ilmeisesti mieheni on anopille jotain sanonut, kun nykyään vaan kehutaan: kylläpäon pyöreät posket, tuleepas hyvin maitoa... yhtä ärsyttävää tuokin!
Kohtalotoveri
Anoppisi on kyllä vanha, anteeksi vain, elämä 50 vuotta sitten oli todella erilaista. Uskon, että sinä kuitenkin olet lapsellesi se ihminen, joka pystyy antamaan nykyään tarvittavat eväät lapsellesi. En unohda miestäsi. Jotenkin luovit nämä anoppisi "ideat" joo, joo tyyliin ja toteutat itsesi oikeaksi tuntemia menetelmiä. Et voi muuttaa 72v ihmistä, mutta voit hienotunteisesti sivuuttaa hänen opastuksensa. Muista, että meillä on oikeus myös sanoa hienotunteisesti EI. Nauti puolisosi kanssa lapsesta ja älä anna anoppisi häiritä sitä.
Huh! Tuo kuulosti aivan kamalalta... Toivon vaan, ettei oma anoppi ala tuollaiseksi sitten kun lapsia siunaantuu...vaikka nuorihan oma anoppini on kun 18-vuotiaana on saanut esikoisen, jonka kanssa seurustelen, ja itsekin ollaan parikymppisia vasta. Muutaman vuoden päästä sitten.
No jokatapauksessa, onnea vaan. Kyllä te pärjäätte! Ehkä kannattais jutella sen miehes kanssa ja jos mahdollista, niin vielä anoppis kanssa, niin että miehes on paikalla kanssa. Ehkä se uskois jos miehes tiukasti sanois, että kyllä te pärjäätte. Mutta, onnea!
Joo, vanhahan se anoppi on ja kuvittelee, et voi jo kokemuksiensa takiakin kertoa mulle, et mitä kaikkee teen väärin.
Oon koittanu antaa kaiken mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta joskus vaan mitta täyttyy ja on vaikeeta olla hiljaa. Tänne kirjoittaminen kyllä helpotti, kun ei aina viitsi ystävillekkä valittaa "kurjaa kohtaloaan".
Kyllä me on miehen kanssa keskusteltu anopin touhuista, mutta äiti on kuitenkin aina äiti, eli en jaksa aina huomauttaa miehelleni anopin sanomisista ym. Onneksi mies on ymmärtänyt lähes kaikki valitukseni ja hoitaa usein vierailut mummolaan, kun olen itse esim. koirien kanssa harrastuksissa. Yhdessäolon alkuaikoina yllätyin kyllä useinkin, kun mies saattoi sanoa äidilleen mielestäni rumastikin, kun toinen uteli milloin mitäkin, mutta syy on kyllä siihen jo selvinnyt, kun huomasin miten anoppi kuvittelee kaikkien asioiden kuuluvan hänelle.
Toi anopin ikä tosiaan on yks ongelma, kun ainakin mua on 28 vuotta kasvatettu ajatteleen, et vanhoille ihmisille pitää olla kohtelias ym. Kun olisikin kyseessä nuorempi ihminen, niin en kokisi ongelmaksi sanoa ihan suoraan mitä ajattelen , mutta kun kyseessä on omien mummojen ikäinen anoppi. Toinen ongelma, miksi en viitsisi pahoittaa hänen mieltään, on syöpä, joka tosin on hyvin "hallinnassa" eli saadaan lääkkeillä pysymään kurissa. Siihen on kuitenkin hyvä vedota tiettyjen tilanteiden tullessa eteen.
Sellainen tilanne oli esim. ristiäiset, jotka äitini halusi järjestää ja anoppi oma-aloitteisesti kutsui sukulaisia juhliin, vaikka oli sovittu, että vaan lähimmät sukulaiset kutsutaan. Onneksi mieheni laittoi anopin perumaan kutsunsa, mutta olihan se kauheaa, "kun ei koskaan tiedä mikä juhla on se viimeinen..."
Välillä tosiaan on meidänkin suhde kovilla, kun mieheni on yrittäjä, ja anoppi on sitä mieltä, etten saisi miestä vaivata kotitöillä, kun kerran toinen tekee pitkää päivää ym, mutta kun en suostu yksin kaikkea tekemään. Noita "vapaus kotihommista"-ajatuksia sitten syötetään miehelle ja kotona saadaan aikaseksi melkoisia riitoja, kun mies sanoo, ettei tykkää kotitöistä eikä ne äidin mukaan hälle kuulu... Kun ei oma äitikään isää niillä vaivannut ja oli sentään viisi lasta. No lopulta aina riita päättyy siihen, että mies hakee sen imurin yms kaapista ja alkaa hommiin...
Samoin olen huomannut ongelmaksi anopilla sen, että vanhempani ovat eronneet ja aina välillä tulee kommenttia miten on ne "eronneitten muksut ja normaalit lapset". Se ei itseäni niinkään haittaa, mutta mieheni siskolla on omien lapsien lisäksi kaksi lasta sijoitettuna vakituisesti ja esim. jouluna oli aivan kauheaa kuunnella miten anoppi arvosteli näitä kahta lasta ruokapöydässä. Myös ristiäisten suhteen anoppi oli soittanut mieheni siskolle ja "hoitanut asian niin, ettei niitä kahta tuoda sukujuhliin"... Siinä vaiheessa taas keitti ja kunnolla ja oli lähellä, ettei myös anopin kutsua juhliin peruttu.
No nyt saa vuodatus riittää, täytyy kai vaan kestää tai jos tahtoo anopista pikaisen eron, ni on kai vaihdettava miestäkin...
vielä kuulosti lisää rakkaalle anopilleni... Meilekin kutsuttiin minun yli vieraita ristiäisiin anopin toimesta.. Anoppi pistettiin meilläkin peruuttamaan kutsunsa...
Ja toi käytös on samanlaista kuin teilläkin, meillä on nykyisin anopilla kielto tula meidän juhliin... Poikaani kiellettiin tulemasta heidän sukujouluun kun ei heidän sukuunsa kuulu. Ei käy kyllä muukaan perheemme.
Noi vapaus kotihommista kiistatkin ovat kovin tuttuja samoin se että tänne kirjoittelu helpoittaa oloa... Tsemppiä ja voimia sulle!!! Ainoa ero meidän anopeissa tuntuu olevan ikä... Mulla 20 vuotta nuorempi...
Teillä taitaa asiat olla tavallaan vielä pahemmin kuin meillä. Tosi ikävää, jos anoppis ei hyväksy lastasi ja varmasti lapsikin sen jollain tasolla vaistoaa. Sulla kun on vielä toi keittiöpuolikin kunnossa ja silti huomautellaan... Ite kun en voi keittotaidoillani kehua, mutta sentäs jotain syötäväksi luokiteltavaa saan aina aikaseksi, onneksi anoppi ei oo ollut maistamassa. Muutenkin se värkkää esim kaalikääryleitä pojalleen, kun mä en niitä tee/osta, kun en itse voi niitä sietää. Tosin onhan anoppi jo päässyt sen verran huomauttaan mun taidoista keittiössä, että oli kauhistunut, kun en tee siirappileipiä, kun niitä on kuulemma aina joka kodissa oltava vieraiden varalle... Leipo sit meille kauheet läjät pipareita...
Tsemppiä ja voimia myös sulle! Toivottavasti jollakin konstilla saadaan anopit aisoihin, itse oon ajatellut jatkossakin välttää vierailuja niin pitkälle kuin vaan mahdollista.
Mun mielestä ei kysymättä tarvitse neuvoa ensikertalaistakaan äitiä. Siinä saadaan aikaan lähinnä turhaa epävarmuutta mikä kostautuu lapselle.
Miehesi ei tunnu katkaisseen napanuoraa omaan äitiinsä ja se on yksi syy siihen, ettei äiti tiedä omia rajojansa -ne täytyy hänelle asettaa. Tekisipä mieli muistuttaa miestäsi, että oman äidin kanssa ei oikein voi olla naimisissa... (Toivottavasti tulkitsin väärin)
Koitin sitten käyttäytyä fiksusti, kun anoppi on touhunnut tulevansa poikaa hoitaan ja sovittiin, et tänään hän tulee siksi aikaa, että saan pestyä ikkunat.
Kymmeneltä aamulla helvetti alkoi, kun anoppi astui ovesta sisään. Aluksi sain kuulla miten huonosti meidän koirat käyttäytyy, kun ne oli innoissaan vieraista ja koitti nuolla ym. Samaan hengenvetoon anoppi jatkoi, että miten tollaset pedot rajottaa vieraiden meillä käyntiä, kun ei ihmiset halua tulla raadelluiksi... Totesin sit vaan, et ei meillä tarvi kenenkä sellasen käydä, joka ei meidän koirista tykkää, et ei meille pakko oo tupata. Seuraavaksi sain kuulla miten paljon koirien ruokkimiseen menee rahaa, kun anoppi huomas kaksi koiranruokasäkkiä koirien huoneen nurkassa. "Kun olisi vain yksi koira, niin sille voisi tehdä ihan kotiruokaa, eikä tarvitsisi ostaa kalliita koiranruokia..." Että sellasta.
Pojan pään muoto oli taas puheenaiheena, kun ei nyt ainakaan vielä ole se lattapää muodostunut. Siinä vaiheessa olin heittää appivanhemmat ovesta ulos. Tuttelit anoppi oli ehtinyt kaataa viemäriin käydessäni vessassa, kun hänen mukaansa oli aika saada "mammaa". Totesin vaan, et ei oo enää kuukauteen ollu mammaa tarjolla, kun tyhjää on tisseissä...
Ikkunoita en oikein osannut pestä ja "tuliko ne nyt varmaan puhtaiksi, kun aikaa ei mennyt enempää..."Fairy ei sit oo mikään ikkunanpesuaine vaan seuraavaa kertaa varten kannattaa kuulemma hakee kaupasta oikeeta ikkunanpesuainetta. Totesin vaan, et näin on oma äiti pessyt ja näin pesen mä.
Koiria oli pakko komentaa ja huiskia jatkuvasti ja päätinkin sitten pestä viimiset ikkunat joku toinen kerta. Keitin kahvit lopuksi, kun ajattelin, että hoidan tän vierailun nyt kuitenkin kunnialla loppuun, mutta kun en osannut sitäkään tehdä oikein. Kahvi oli anopin mielestä aivan liian vahvaa eikä hän saanut sitä juotua.
Kyllä nyt tuli loppu noille vierailuille, mun pää ei kestä enää yhtään kertaa anopin neuvoja
On sua kyllä rankastu maailman hirveimpiin kuuluvalla anopilla!!! Mikään ei näytä kelpaavan rouvalle, kaikki mitä teet on hänen mielestä väärin.. Tota postinavaamisjuttua en käsitä, ite en ikimaailmassa sietäs et joku availis mun postit!! En kyllä käsitä miten oot kestäny ton kaiken, mä olisin varmaan jo katkassu välit kokonaan tai tunkenu fairypullon anopin kurkkuun.. Ite kyllä hankkiutuisin anopist eroon, jos mies ei ole liian kiinni äidissään.. Minkä ratkaisun teetkin, paljon tsemppiä!! Ei tollasta kenenkään tarvitse kestää!!
Anoppisi on sivistymätön, huonosti käyttäytyvä ja typerä ihminen.
Ihan ajatusleikkinä:
mitähän anoppisi sanoisi, jos seuraavalla kerralla, kun hän tulee kylään ja on yhtä törkeä, ottaisit hänet puhutteluun ja alkaisit vuorostasi tentata, neuvoa ja saarnata?
Sanoisit vaikka näin:
" Eikö sinulle ole oma äiti aikanaan opettanut miten kylässä käyttäydytään? Eikä sinulle opetettu, että kylässä ei esim. aleta komentelemaan ja arvostelemaan toisen huushollia, ei moitita tarjoilua, ei tutkita paikkoja eikä kosketa mihinkään ilman lupaa, ei udella toisten yksityisasioita eikä sekaannuta muiden perheasioihin? Eikös sinun pitäisi periatteessa kuulua siihen sukupolveen jota lapsena opetettiin hyville tavoille? Mistä sitten johtuu ettei sinulla ole käytöstapoja ollenkaan? Toivon kovasti ettet opeta tuollaista rumaa käytöstä ainakaan minun pojalleni, koska tahdon kasvattaa omasta lapsestani ihan erilaisen ihmisen, sellaisen tahdikkaan, kohteliaan ja ystävällisen lapsen, jonka kehtaa ottaa mukaan kun lähtee vierailulle tarvitsematta hävetä hänen vuokseen. Minua todella nolottaisi jos poika isoksi kasvettuaan käyttäytyisi kyläpaikassa kuten sinä aina meillä. Tai no, ei tietenkään voi vaatia pikkulapselta mitä tahansa, ehkä voisin sietää tuollaista omalta pojaltani vielä kolmivuotiaana, mutta viimeistään viisivuotiaana hänen täytyy osata olla sievemmin kuin sinä nyt aikuisena. Mitähän minä selitän pojalle, kun hän isompana kysyy, miksi hänen pitää osata käyttäytyä kauniisti vaikka mummikaan ei osaa? Pitääkö minun sanoa, että katsos lapsikulta, kun mummia ei ole kasvatettu kuten sinua, mummista ei saa ottaa mallia vaan mummia on pidettävä varoittavana esimerkkinä? Pitääköhän minun ennen kylään menemistä aina muistuttaa lasta, että ethän kultaseni sitten ole siellä samanlainen kuin mummi on aina meillä, kyllähän sinä fiksuna poikana ymmärrät että jotkut ihmiset - esimerkiksi mummi - ovat moukkia, mutta ettei sinun silti tarvitse olla sellainen? "
Voi surkeus,mikä tuuri saada tuommoinen anoppi.Et voi muuta kuin pystytellä mahdollisimman kaukana hänestä.Toivottavasti sulla on omat vanhemmat tai ystävpiiri,joka voi sua välillä auttaa.
Itseäni on siunattu kiltillä anopilla ,joka on tukeva ystäväni vielä avioeron jälkeenkin.
Olen päättänyt vakaasti ottaa hänestä mallia kun aikanaan poikani löytää kumppanin.
Nytkin pojallani (17v) on viehättävä tyttöystävä täällä luonamme yötä.
Voimia sinulle ja vältä suoria konflikteja !
Kiitos kaikille kommenteista. Sain niiden avulla tarpeeksi sisua siihen, että nyt loppui anopin pompottelu ja määräily ym.
Jos ei kerran osaa käyttäytyä, niin ei tarvi meillä enää vierailla enkä mä aio mennä enää heille. Rajansa kaikella ja kun ei kerran hyvällä mee perille, niin lopetetaan sit koko yhteydenpito. Mies saa hoitaa pojan kanssa mahdolliset vierailut ilman mua ja mieheni tuntien niitä ei kovin paljoo oo, laiska kyläiliä kun on...
Toivottavasti muutkin anopin kynsiin joutuneet jaksaa "taistella hirmuvaltaa vastaan"!!!