empä voi muuta sanoa näin itse anoppina,kun luen näitä anopin haukkujuttuja. Ja laitan käteni kyynärpäitä myöten ristiin,että itselläni on hyvät välit poikani ex-morsiameen,kun lapsi on kuitenkin yhteinen ja poikani yhteishuollossa lapsen suhteen. Ja saan nähdä lasta niin paljon kuin haluan.
Vanhempana ihmisenä laitan ex-miniän toilailut lapsellisuuden piikkiin.
Paha sanoa asioista tarkemmin tietämättä,mutta eiköhän elämää enemmän nähneet anopitkin voisi tehdä miniöistä samat tarinat tänne.
Tarvitaan molemminpuolinen kunnioitus ja anteeksianto,jotta asiat sujuu.
Tiedän olevan kauhuanoppeja,koska itselläni oli sellainen aikoinaan. Mutta yritän olla jatkamatta samaa perinnettä. Ketä hyödyttää huonot välit?
Luulisin kauhuanoppien olevan vähemmistönä siltikin.
Lapsia ei pidä erottaa isovanhemmistaan,jos ei takana ole todellisia ongelmia (esim. alkoholismi) vai haluatteko itsellenne saman kohtalon. Aika menee nopeammin kuin huomaattekaan ja olette itse 50-60 v.
Jotenkin ärsytti tuo anoppien mollaus,joten kirjoitin tänne vähän mietittävää nuoremmille. Tämä palsta tuntuu enemmänkin olevan nuorempien hallussa.
Vanhempana ihmisenä laitan ex-miniän toilailut lapsellisuuden piikkiin.
Paha sanoa asioista tarkemmin tietämättä,mutta eiköhän elämää enemmän nähneet anopitkin voisi tehdä miniöistä samat tarinat tänne.
Tarvitaan molemminpuolinen kunnioitus ja anteeksianto,jotta asiat sujuu.
Tiedän olevan kauhuanoppeja,koska itselläni oli sellainen aikoinaan. Mutta yritän olla jatkamatta samaa perinnettä. Ketä hyödyttää huonot välit?
Luulisin kauhuanoppien olevan vähemmistönä siltikin.
Lapsia ei pidä erottaa isovanhemmistaan,jos ei takana ole todellisia ongelmia (esim. alkoholismi) vai haluatteko itsellenne saman kohtalon. Aika menee nopeammin kuin huomaattekaan ja olette itse 50-60 v.
Jotenkin ärsytti tuo anoppien mollaus,joten kirjoitin tänne vähän mietittävää nuoremmille. Tämä palsta tuntuu enemmänkin olevan nuorempien hallussa.
Vastaukset 21
Vanhimmat
Oma anoppitarinani anoppi on tätä luokkaa.
Anoppini oli vallan utelias ja kun silmä vältti hän katsasti meidän makuuhuoneen kaapit.
Sitä en tiedä mistä syystä.
Kun olin itse täydellisessä uupumustilassa lapseni yö-syöttö-itkuvalvojaisista
anoppini kehaisi kuinka naapurin rouva on itse ommellut kaikki vaatteet lapsosilleen
ja muistipa sanoa vihjaillen kuinka hänen kultamussukalleen olisi ollut huomattavasti
parempi valinta naapurin tytössä.
Muistutti sairastuttuani krooniseen vaivaan .
Kyllä on käynyt huono tuuri kun meidän kaksi pojista saivat sairaat vaimot .
Veljesten toisen vaimo sairastui vakavaan näivetystautiin ja anoppia hänen sairastaessaan
sääli ompelukonetta jonka hänen poikansa joutuu maksamaan kun pojan kihlattu
makaa pikkuhiljaa terveyskeskussa hiljakseen kuolemaan päätyvään tautiin.
Aiemmista kommenteista en päätäni nostanut anoppia vastaan mutta tämä oli jo liikaa
sanoin kylmän rauhallisesti mielipiteeni hänen itsekeskeisyydestään mutta siinäkin
onnekseni säilytin malttini etten aivan silmille hyppinyt.
Aika kului anopin seurassa oli myös hyviä ja mukavia hetkiä mutta koskaan hän ei ole hoitanut
lapsenlastani ei minkäänlaista ehdotusta siihen suuntaan.
Olisiko syytä kaivaa anoppi haudastaan miniäkäräjille ?
Myöhemmällä iällä anoppini laantui ja nöyrtyi oman sairauden edessä ja lopetti joutavat
sairaiden ihmisten panettelut jopa oman miehensä sydäntaudista syyttelemiset ressillä
loppui kuin seinään kun oma sydänkulta postasi sairaalakuntoon.
En ole elämääni tämän vuoksi pilannut harmittaa vain kun en nokittanut anoppia silloin
kun tuli kotiini nokkimaan .
Luoja on varmaan suonut minulle armoa ja lahjoittanut ihanan miniän hän ei liiaksi tongi
elämääni enkä minä tunge nokkaani hänen reviirilleen.
Omasta äidistänne miniät tulette melko pitkälle näkemään millaisia miniöitä teistäkin voipi
kaivautua esiin kasvaako pirunsarvet päähän .
Riitaisat miniät tai anopit laittakaapa sinne kuusen alle toivomuskirje tulevalle vuodelle
kirjeeseen maininta asioista jotka tuottavat mielipahaa.
Aina voi myös kiittää ja kehua jos on aihetta .
Päälle teksit avataan vasta joulun jälkeen .
Miniöille vielä teroittaisin ,tarkkaikaapa ihan tosissanne omaa äitiänne kuinka paljon hän puuttuu
sinun tai miehesi elämään .Omassa äidissä piilee se ensimmäinen varoitusmerkki oman miniän
osaan siirryttäessä .
Sotketuuko äitisi lastenne kasvatukseen ja missä määriin (hyvä huomauttaa jos on selvästi lasta
vahingoittavaa käytöstä ) muu puuttuminen ei kuulu enää miniöiden äideille.
Kaikki tällainen singnaali kertoo myös miniän tulevasta anoppiosasta kuinka hän mahdollisesti
käyttäytyy omassa anopin osassaan .
Sellainen anoppi kuin on oma äiti ?
Olen huomannut käydessäni poikani perheessä siellä ovat isovanhemmat hääräämässä kuin kotonaan
ikkunanpesut ,ruohonleikkuut,kukkapenkkien möyrimiset siellä ovat vanhemmat asuttamassa
taloa kuin omaa mökkiään ja välillä tuli kieltämättä suuri halu huomauttaa asiasta ettei
aikuisille ihmisille tarvitse kaikkea valmiiksi pakata ja passata mutta tukin suuni.
En sitten tiedä mitä on tapahtunut kun auttamisen tarve on laantunut kohtuurajoille.
Olin tyytyväinen kun en jaellut omia oppeja .
Tässä tapuksessa perheen elintilaa veivät miniän vanhemmat .
Miten monessa perheessä sitten miniät haluavat omat vanhempansa hääräämään kotiinsa
ja pyrkivät karkottamaan anopit pois.
Minua ei ole karkoitettu vaan omasta vapaasta halustani pysyttelen loitommalla.
Hoidan kyllä lapsenlastani mielelläni ja pidän yhteyttä poikani perheeseen mutten silti
halua kuvaamaani miniän vanhempien osaa käyttää sillä mielestäni laallinen auttaminen
on vain pitkässä juoksussa vahingollista.
Poikani tekee ja osallistuu myös perheen töihin ruuanlaitosta lapsenhoitoon samaten vasara
pysyy kädessä ja ruoho tulee leikatuksi.
Ehkä miniän vanhemmat jäätyään eläkkeelle parsivat tarpeettomuuttaan tyttärensä huushollia
paikaamalla.
Kyllähän se niinkin on,että jos on vain yksi lapsi isovanhemmilla,niin sen elämä on kohtuuttoman tärkeää. Siitä helposti haetaan elämän sisältöä. Tyttäreni miehen vanhemmat on jatkuvasti niiden asioita hoitamassa,kun poika on ainoa lapsi. Toisaalta hyvä.Lapsenhoitajat on aina sairaallekin lapselle tulossa,kunhan sormia napsauttaa.
Tyttäreni ei ole valittanut,enkä tietenkään mene sotkemaan kenenkään asioita.Mitä joskus mietin omia johtopäätöksiäni.
Olen ajatellut,että onneksi oma elämäni ei ole yhdestä lapsesta kiinni,kun on useampia.
Poikani vanhemmilla on kolme tytärtä ja ovat käyneet rapsimassa aikoinaan heidänkin pihamaataan
kaiketi syynä oli suhteellisen hyväkuntoisina eläkkeelle siirtyminen.
Kun vain malttaa olla puuttumatta liiaksi anopit,miniöiden äidit myös appiukot jälkeläistensä
kodinhoito ja kasvatus puoleen (räikeät epäkohdat ovat erikseen ) niin yhteistyö ja avunanto
toimii paremmin .
Usein ole kuunnellut isovanhempien juttuja kuinka he väsyksiin asti ovat huoltamassa
jälkeläistensä elämää kun eivät pärjää ilman heidän apuaan.
Ihmissuhdevaikeuksia on läheisten kesken melko lailla meillä jokaisella on omat ei
toivotut sukulaisemme joita tulisi myös sietää mikäli eivät aiheuta perheessä mahdottomia ongelmia.
On alkoholisoituneita sisaria ,veljiä riitaisia ja kaunaisia sisaruksia ja ystävyyssuhteet
reistailee aina välillä jne.
Naapuruussuhteet eivät toimi mitä vielä ? On työttömyyttä ,alkoholismia,perheväkivaltaa,sairautta fyysistä -ja psyykkistä
On perheriitaaisuutta johon anopilla ei ole osaa eikä arpaa .
Kuinka onkaan mahdollista että juuri sillä anopilla onkin se paha silmä liimattuna otsaan .
Kaiketi on näinkin miniöiden omatkin äidit kuuluvat tähän suuresti parjattuun anoppiryhmään.
Kukapa tietää millaisena hellapoliisina miniän oma äiti toimii miniän veljien talouksissa.
Kuitenkin kaikki tämä kuuluu elämään riidat ,anteeksiannot,itkut naurut ja parut.
Onhan se kieltämättä nuorelle miniälle aika haasteellista sopeutua perheenäidin ja miniän
osaan jossa miniän äidin (jos välit huonot omaan äitiin ) kanssa on jo kestämistä niin kuinka
kestää enää miehensä äitiä neuvoineen.
Monta kertaa elämän paletti on perheessä jo valmiiksi sekaisin eivätkä välit pariskunnan
kesken ole hääppöiset niin kuinka kestää anoppia kun ei kestä miestäkään.
Tai kuinka mies voi enää sietää vaimon vanhempia silmissään kun oma vaimo nalkuttaa.
En väitä miniän osaa helpoksi saati sitten miehen.
Kuinka selvitä eteenpäin.
Kun on oma parisuhde parsittu sietää muitakin paremmin jopa meitä anoppeja .
Elämässä vain ei ole on, off nappuloita joita miniä voisi omasta halustaan kytkeä
päälle tai pois.
Vaikka anopin saisikin karkoitettua omasta kodistaan se kummittelee teidän suhteessanne
aviomiehen kautta.
Sopikaa hyvät miniät ensin miehenne kanssa kuinka toimitte hankalan anopin /appiukon kanssa
yhteispelillä teidän elämästänne tulee siedettevämpää myös miniän oman hankalan äitisuhteen
kanssa .
Huomioikaa hyvät miniät myös tämä tosiseikka eivät teidän elämässänne ole pelkästään
omat vanhempanne vaan heidän lisäkseen on myös aviomiehenkin vanhemmat
Samallla tavalla miniät miehenne joutuu sietämään teidän vanhempianne väliin hammasta purren
ja manaten.
Elämää ei sen enempää koko paletti !
Onnellisimmassa asemassa ovat pariskunnat jotka kykenevät sopimaan keskenään kuinka
toimia vanhempiensa suhteen varsinkin riitatilanteissa.
Ap-llä oli sen verran hyvä aloitus lisään vielä tämän omaan kirjoitukseeni.
Miniät huomiokaa todella tämä seikka jota painotan.
Useimmiten joudutte pariskuntana tulemaan väistämättä toimeen
vanhempanne, miehenne vanhempien kanssa me kuljemme kylkiäisinä teidän suhteessanne
omina vanhempinanne ja lapsenlapsienne isovanhempina.
Emme me ole vieraita teidän elämässänne emmekä lastenlastenne elämässä.
Usiemmiten meitä on neljä
Miehen puolelta kaksi vanhempaa
Naisen puolelta kaksi vanhempaa
Matkan varrella osa meistä isovanhemmista putoaa pois
Perheeseenne tulee uusia mielipiteitä ja tapoja omien vanhempienne
lisäksi.
Kysyisinkin miniöiden mielipidettä tällaiesesta ajatuksesta ?
Haluasitko sinä miniänä luopua oman äitisi tapaamisesta jos miehesi ei tule toimeen
äitisi kanssa ja miehesi kehoittasi sinua tapaamaan sinua lapsenlapsiesi kanssa
ainoastaan äitisi luona.
Samanaikaisesti miehesi tapailisi usein omaa äitiään ja lapsenlapset olisivat teille
täysin ja ehdoitta tervetulleita.
Hyvät ihmiset sopikaa välinne isovanhempienne kanssa ja oman perheen kesken
jotta te pariskuntina vositte paremmin .
Mielestäni ainoastaan lapsiaan lapsenlapsiaan huonosti kohtelevaa isovanhempien
tapaamiset tulisi rajoittaa.
Miniät mikäli tapailette usein omia vanhempianne teidän yhteisessä kodissanne on myös
miehesi puolelta yhtä lailla oikeus tapailla usein lapsiaan ja lapsenlapsiaan ja päinvastoin.
Isovanhempien luonteen ominaisuudet ei voi olla yksistään este toisen puolelta
sallia teidän perheessänne omien vanhempiensa tapaamiset
Perheessä ei voi toimia yksistään miniän laatimat säännöt vaan yhteiset säännöt
jotka koskevat kummankin pariskunnan vanhempia ja heidän mahdollisuutaan olla
mukana perheessänne teidän asettamin ehdoin.
viestiäsi, koska paljon jäi arvuuttelun varaan. Mieti lauseiden pilkutusta ja muidenkin välimerkkien käyttöä. Ei niitä ole huvin vuoksi kehitelty.
Pahalla tätä en kirjoita.
Taidat olla varsinainen pilkunviilaaja kun tuollaiseen asiaan puutut.
Niinpäniin..voi kun se olisikin noin yksinkertaista. Kuitenkin aika usein kuulee juttuja ja ongelmia nimenomaan äiti-poikasuhteessa. Se tuntuu omituiselta, koska kaikki naisethan tietävät, ettei toisten huusholliin mennä penkomaan, puuttumaan asioihin, sisustelemaan, huomauttelemaan...yms. Jostain syystä jotkut anopit toimivat (vastoin kaikkia naisten yleisesti tiedossa olevia käytössääntöjä) siten, että välit menee väkisinkin huonoksi ajan myötä. Miniät katkeroituu kun anopit eivät noudata näitä naisille yhteisiä sääntöjä miniän kohdalla. Monikaan anoppi ihminen tuskin käyttäytyisi samaan tapaan esim. naispuolisten ystävättäriensä kohdalla ja sitä olen ihmetellyt. Antaako äitiys naiselle oikeuden olla mulkku? Ei mielestäni...
Olkon välit kireät äiti-poika miniä-äiti suhteessa siitä huolimatta näistä huonoista väleistä
kärsii koko perhe ei vain riitakumppanit tai riitaisat vanhemmat.
Jatkuvasti toistuvaa erimielisyyttä ei jaksa kukaan .
Molemmat teistä voitte puuttua liaalliseen holhoukseen jos sellaista ilmenee
mielestäni ei ole olemassa pelkkiä anoppiriitoja vaikka näitä miniät tuovat herkemmin esiin.
Eräs appiukko joka osallistui lapsen lastensa hoitoon eronneena miehenä marmatti kun miniä
ei osaa maustaa riittävästi ruokaa ja eihän ne lapset syö kun ...no selän takana tosin.
Miehet usein vaikenevat miniän edessä riittää kun oma vaimo listaa virheet miniälle .
Oli miiten oli hankaluuksi syntyy aina jos me vanhemmat hoivaamme liikaajälkeläisiämme
omilla neuvoillamme kun tämä on jatkuvaa eikä lopu yhteen neuvoon.
Jos ei miniän oma äiti osaa olla vieraan tavoin miniän kodissa kuinka sitten anoppi.
Helpoin tapahan on pyrkiä häätämään hankala anoppi mahdollisimman kaukasi omasta
elämästään mutta mitä siihen sanoo anopin poika .
On hyvä kuunnella muidenkin perheenjäsenten mielipidettä ennen kuin lennättää anopin savuna ilmaan.
hankalia ovat miniän äiditkin yhtä lailla appiukotkin omassa sarjassaan neuvomassa talonrakennuspuuhissa
ym miesten askareissa samaten lastenhoidossa.
Aina voi huomauttaa jos jokin asia mättää turha jäädä odottamaan kuten itse anopin muuttumista
kodissani kaappien tonkimisn suhteen vaikkei se ison iso asia ollut josko hän tarkisti missä kunnossa
kaapit ovat ?
Minulle on miniä huomautellut kodissani muutamasta epäkohdasta ja olen itsekkin huomannut
miniän ehdotuksen olevan parempi mitä omani .
Ja taasen jos miniäni huomauttelee joutavista ohitan asian muuttamalla puheenaihetta .
Eräässä perheessä appiukko meni miehensä edelle ja tyttören mielestä vain hänen isänsä
osaa rakentaa talon ja ohitti oman miehensä eikä vaiin tässä asiassa vaan monissa muissa
veikkasin liiton päätyvän eroon ja niinhän siinä kävi.
Suomi24 on vähän sellainen paikka, että minkä tahansa ominaisuuden perusteella voi kokea nuo samat mitä sinä nyt anopin roolissasi. Oli se sitten sukupuolesta, iästä, sukulaisuussuhteesta, naapurisuhteesta, ammatistasi, kansalaisuudestasi tai vaikka ruokavaliostasi. Yh, uusperhe, sinkku, eronnut, varattu, kaukosuhde, lähisuhde, miniä, anoppi, sisko, veli jne jne. Jokaisessa roolissa voi kokea itsensä ryhmän osana parjatuksi jos vain haluaa lähteä tonkimaan.
Voisin itsekin kokea kamaliksi joidenkin anoppien kirjoitukset miniöistä. Mutta siinä kohtaa täytyy se ajatuskulku katkaista pian ja palata siihen "oikeaan elämään". Jos sinullakin anoppi-miniä-suhde on oikeasti ihan kunnossa, niin en ottaisi taakoikseni edes sitä yleistä närkästystä niiden osalta, joilla asia ei näin ole. Välillä koko keskustelupalstalla on tullut ihan uutta tietoa siitä miksi ihmiset voivat inhota/olla ärsyyntyneitä/vihata toisiaan. Eli kyllä lukiessa vähän tarvitsee sitäkin, että muistaa olevansa yksilö, omalla elämänkaarellaan ja ehkäpä täysin erilaisessa ympäristössäkin eikä vain koe olevansa "Team Anopit" tai "Team Miniät". Toi on joskus oikeastaan harmittanut keskusteluissa, kun joskus jotkut näkevät tosiaan itsensä osana ryhmää ja mitä tahansa joku ryhmään kuuluva tekee, niin se on ok.
Itselleni tämä aihe oikeastaan nousi pintaan,kun kuulin erään keskustelun sivusta päin. Nuori nainen puhui toiselle,että nyt olen pärjännyt vähän paremmin anopin kanssa,kun näen kerran vuodessa.
siinä joku mummoikäinen sanoi,että jospa tutustuisit vähän paremmin,kun näkisit useammin.
Nuori nainen sanoi: mieheni sanoo parempi näin,koska anoppi piikittelee.
Täytyy olla syytä "sysissä ja sepissä" jos tähän malliin menee asiat. Ainakin jos on lapsia,on tälläinen eristäminen julmaa. Jos ei,niin karttakoot toisiaan ihan rauhassa.
Ihmettelin vain,että kaikkea näköjään voi ollakin....
No minkä takia menee piikittelemään? Silloin ei voi syyttää kuin omaa itseään jos ei miniä halua tavata...
Noista tilanteista ei juurikaan kovin usein hyvää seuraa jos ryhdytään eristämään
anoppi lapsen lapsistaan. Myöhemmällä iällä omat lapsenne voivat syyytellä teitä
mistä syystä hän ei ole saanut tavata omaa isovanhempaansa.
Lapsella on joka tapauksessa oikeus tavata lapsenlapsiaan ja tämä järjestely tulee toimia
lapsen ja isovanhemman välillä omien vanhempien toimesta
Itseasiassa, oma äitini joutui riitoihin anoppinsa, eli mummoni kanssa ja heillä oli välit jonkun aikaa poikki. Minusta tuntui pahalta kun Mummi moitti äitiäni minulle (lapsenlapselleen). Niin..aivan, lapset eivät ole tyhmiä. En halunnut omasta tahdostani käydä mummolassa vaikka minulle sanottiin, että saat mennä jos itse haluat. En tosiaankaan syyttele äitiäni siitä, että heillä meni välit poikki. Minäkään en ollut tervetullut mummolaan, koska minua ei oltu kasvatettu mummon haluamalla tavalla. Mummolassa piti istua kuin koulunpenkillä. Mihinkään ei saanut osallistua, mitään ei saanut tutkia ihmetellä kysellä...tms. Kun taas toisessa mumolassa sain joskus mennä vähäksi aikaa ulakolle tutkimaan mummon ja ukin vanhoja tavaroita, sain leikkiä ja osoittaa tunteitani, kysellä mummolta arkojakin asioita...siellä viihdyin, koska kaikki oli niin paljon luonnolisempaa ja avoimempaa. Jos itselläni menisi välit poikki Anoppiini, niin en pakottaisi lastani vierailemaan hänen luonaan jos hän ei halua..mutta jos haluaisi, niin tuskin kieltäisin jos tämä ihminen on suht järjissään.
Löytyyhän noita miniöitäkin jotka lapsiensa kuullen haukkuvat miniöitään.
Mitään tarinaa ei voida yleistää kertomuksestasi huolimatta olen sitä mieltä lasten
omien vanhempien tulee edistää isovanhempien ja lasten lastensa tapaamisoikeutta.
Olen tietoinen perheestä joissa lapset myöhemmällä iällä syyttelivät vanhempiaan
kun heidän äitinsä ei antanut juurikaan lasten lasten olla isovanhempiensa kanssa
tekemisissä vaikka lapset olisivivat mielellään menneet viikoksi isovanhemmilleen
tässäkin tapauksessa oli esteenä miniän ja anopin välinen riita.
Itselläni lapsuudessa ei ollut lainkaan isovanhempia kummankin vanhempani vanhemmat
ehtivät kuolla ennen syntymääni.Olin usein pahoillani kun muut saivat käydä omien
mummujensa ja ukkiensa luona ja heitä hemmoteltiin siellä.Olisipa minullakin ollut
elävät isovanhemmat !
Siis miniöitä jotka lastensa kuullen haukkuvat anoppeja !
Joulupukki ei nyt ole oikeen ymmärtänyt miten lakipykälät on...isovanhemmilla EI OLE laillista OIKEUTTA tavata lapsenlapsiaan!!! sen päättävät VANHEMMAT eikä kukaan muu!!!
Hyvä lakipykälä tarkoitan inhimmillistä oikeutta.
Te vanhempina voitte ilman muuta päättää lapsistanne .
Lapsiaan laiminlyövien vanhemmillakaan ei ole oikeutta päättää
itse lastensa kohtalosta vaan tähän tilanteeseen puuttuvat viranomaiset.
Samaten mikäli näette isovanhempien hoidossa suoranaista lasta uhkaavaa
vaara tulee vanhempien puuttua asiaan.
Oikeutta ei jaeta vain lakipykälien kautta !
Oikeus ja kohtuus kaikessa .
Hyvää joulumieltä !
Esimerkki !
Teillä on pahat välit miniä - anoppi suhteessa .
Anoppi soittaa ja haluaisi tavata ikävissään lapsenlastaan
tai pytää jos lapsi tulisi käymään.
Lapsenlapsikin on odottanut ja ikävöinyt mummon tapaamista.
Eväätte oikeuden lapsenlapsenne tapaamiseen ja syy oli ?
Sinun ja anopin tulehtuneet välit !
Laki jossa painotatte lapselle oman vanhemman oikeutta !
Minulla on oikeus tehdä teidän ikävälle loppu ja lopettaa tapaamiset jos haluan
koska vanhemmalla on oikeus päättää omasta lapsestaan.
Anopin edessä voitte lyödä luurin korvaan.
Mutta entä lapsen edessä voitteko sanoa totuuden anopin soitosta
ja pyynnöstä ?
Minkä kerrotte syyksi kun lapsenne ei saa tavata isovanhempiaan ?
Jos isovanhemmat eivät ole vaaraksi lapsen kehitykselle (henkinen sairaus tms.) on kypsymättömyyttä (itsekkyyttä) laittaa tapaamisen esteitä lapselle ja isovanhemmalle. Siihen ei saa omat antipatiat vaikuttaa.
Vaikka laki sanoisi mitä,niin jokainen järkevä ymmärtää,että lapsen etu on,mitä suurempi "turvaverkko" sukulaissuhteiden määrä lapsella on.
miniä --- anoppi= inho=olkoon (jos näin on)
lapsi---anoppi= muodostakoon oman suhteensa kenenkään estämättä