Kun eronnut on niin rikki, että tuhoaa elämäänsä täydellisesti. Ei itse näe asiaa, on täysin ajatusmaailma sekaisin. Miten voimme auttaa, sillä on hyvin raskasta menettää näin läheinen ihminen pahan voimille.
Nyt eletään sitä elämätöntä elämää täysin tuhonomaisesti.
Millään arvolla ei ole merkitystä, ei lapsilla, ei virkauralla, ei kodilla. Vain tämä rietas elämä.
Nyt eletään sitä elämätöntä elämää täysin tuhonomaisesti.
Millään arvolla ei ole merkitystä, ei lapsilla, ei virkauralla, ei kodilla. Vain tämä rietas elämä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Ihmisellä on lupa nauttia elämästä. Jos avioliitto on ollut painostava vankila, on normaalia ottaa takaisin vähän sitä, mistä jäi ilman. Tuo vaihe kestaa noin 6-12kk. Siinä ajassa ihminen on jo saanut parannella itsetuntoaan tarpeeksi ja ehtinyt kokeilla ne riettaudet, mistä on paitsi jäänyt.
En olisi turhan huolissani.
On lohduttavaa kuulla, että luultavasti menee ohi. Toivottavasti ei saa ikuisia haavoja sitä ennen. Sillä olisi todella suuri sääli nähdä yhden avuoeron pilaavan koko loppuelämän. Harkintakyky on nyt kyllä vielä ihan nollassa ja lupaukset eivät pidä. Tässä vain jää ajattelemaan, että toivottavasti hoitaa asiat ajallaan, jotta ei tule perintään mitään. Sitten onkin jo viiden vuoden karenssi kaikkeen taloudelliseen hankintaan. Ja toinen on nuor ravintolat ja viina, koska viina ei auta tippaakaan, päinvastoin kaikki spurkut ovat kohta perässä ja mukana.
Näinkin kauheaa voi olla katsella niitä avioeroja, joten enpä kirjoittelisi mitään halveksivaa kenellekeään tai sortaisi läheisiä tai muitakaan, joilla on sentään jonkinverran selkeämpi näkökyky nähdä tuota kamalaa kipua ja tuskaa. Eikä siihen auta uudet suhteet tai viina, vaan yksinomaan pitää antaa aikaa itselleen käydä asiaa lävitse ja hoitaa kaikki asiansa mahdollisimman hyvin.
Hyvin voi pyytää läheisiltään apua, varmasti auttavat tai kävelevät vierellä hiljaa. Et ole yksin, sinua ajatellaan joka hetki.
Toivottavasti ei möhli, ettei mene laskut perintään yms-. Vaikka tarkoituksesi lienee olla hyvä ja huolestunut, niin kuitenkin on turha olla huolestunut asiasta, johon tuskin pystyy itse vaikuttamaan.
Itse olen jos jonkinmoista eroa nähnyt. Liian helppoa ei ole ollut kenelläkään. Mutta sen olen kyllä huomannut, että toisille auttaa uudet suhteet, viinakin. Toiset käyvät eron läpi täysin yksin, eivät puhu eivätkä pukahda, näyttävätkin viilipytyiltä. Kuten läheisen kuolemaan, myös eroon suhtaudutaan ja sitä käsitellään eritavoin.
Kun olet noin epänormaalin kiinostunut häiriintyneeseen seksuaalisuuteen niin ehkä tutustut tällaisten häiriöiden syihin.
Kyseessä esim. voi olla:
1
”Epävakaa persoonallisuus on toimintakykyä merkittävästi heikentävä mielenhäiriö. Sen keskeisiä oireita ovat epävakaa tunne-elämä, vaikeus säädellä käyttäytymistä ja alttius vuorovaikutussuhteiden ongelmiin.”
"- oireita mm. ovat tunne-elämän epävakaus, jossa tunteet vaihtelevat vihaisuuden ja ahdistuneisuuden sekä masennuksen ja ahdistuneisuuden välillä. …mielialan herkkyys ympäristön vaikutuksesta, sosiaalisten roolien korostunut merkitys, jatkuvuuden tunteen puutteellisuus, vähäinen sitoutuminen, impulssikontrollin häiriöt, päihteiden käyttö, ruoan ahmiminen, holtiton seksuaalisuus…”
Epävakaalle persoonallisuudelle altistavat monet keskenään vuorovaikutuksessa olevat perinnölliset tai ympäristöstä johtuvat tekijät… Perinnöllisten tekijöiden lisäksi saattaa siis olla vaikeita ja traumaattisisa lapsuudenkokemuksia.
Epävakaata persoonallisuushäiriötä esiintyy väestössä keskimäärin 0.6 prosenttia"
http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=khp00074
2
”Psykopatialla tarkoitetaan luonteen poikkeavuutta, jonka karkeimpia ilmenemismuotoja ovat toistuvat raa'at rikokset ja lievimpiä toistuva harmiton valehtelu.Psykopaatin tunne-elämää kuvaavia piirteitä ovat pinnallisuus sekä syyllisyyden tunteiden, katumuksen ja empatian eli myötäelämiskyvyn puuttuminen.
Aikuisiällä käyttäytymistä luonnehtivat »parasiittisuus», käyttäytymisen huono hallinta, sukupuolinen holtittomuus, toisen seksuaalinen halventaminen, rinnakkaiset ja lukuisat lyhyet parisuhteet, realististen päämäärien puuttuminen, huono itsehillintä ja mielijohteiden mukaan eläminen (impulsiivisuus) sekä vastuuttomuus.
psykopatian esiintyvyys väestössä on jopa 2 % …
Psykopatia näyttää siis olevan perinnöllisten tekijöiden ja ympäristöolosuhteiden määräämä häiriö, jolle ovat ominaisia aivojen rakenteelliset ja toiminnalliset poikkeavuudet…”
http://www.duodecimlehti.fi/web/guest/etusivu?p_p_id=dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku&p_p_action=1&p_p_state=maximized&p_p_mode=view&p_p_col_id=column-1&p_p_col_count=1&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku__spage=%2Fportlet_action%2Fdlehtihakuartikkeli%2Fviewarticle%2Faction&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_tunnus=duo96809
3
Lapsena hyväksikäyttö. Nuoruusiässä se voi esiintyä pakonomaisena tai holtittomana seksuaalisena käyttäytymisenä. Aikuisiässä seuraukset saatavat ilmentyä vastenmielisyytenä sukupuolielämää kohtaan ja kielteisenä asenteena omaa kehoa ja sukupuolisuutta kohtaan.
http://www.evl.fi/kkh/to/kkn/koulu/Ikaheimo2.html
normaaliin toipumisprosessiin.
Ei voi olettaa, että ihminen kestää mitä tahansa ja pystyy
sen jälkeen taas jatkamaan elämäänsä ihan normaalisti.
Eikä tarvitsekaan ja ei tarvitse myöskään asettaa itselleen mitään
aikatauluja palautumisen suhteen.
Välinpitämättömyys aivan kaiken suhteen on tavallista eron tai
minkä tahansa menetyksen jälkeen.
Voisi kai sanoa, että sikaile ihan rauhassa, vaikkei ehkä se niin paljon
autakaan.
Jokaisella palstalla kirjoittelet samasta asiasta, riettaasta elämästä. Mitähän jos alkaisit itsekkin sellaista viettää? Eli alkaisit elää. Miten voi ihmiselle olla jonkun toisen avioero noin kova paikka? Sullahan on pää ihan sekaisin. Mene jonnekin juttelemaan.
Jos koti on ollut kieltojen mekka, isä ahdistellut lasta ja äiti vain sulkenut silmänsä,
seksi vanhempien välillä ollut olematonta, äiti on frigini ja käyttänyt pihtaamista vallan välineenä ja ilmapiiri ollut aina hyvin ahdistava ja rahalla on kaikesta selvitty, ei ihme, että tällaisen kodin lapsi, ensin vanhempien mieliksi opiskellut vanhempiensa haluaman ammatin ja myöhemmin mennyt vanhempien mieliksi naimisiin ja tehnyt ne lapset ja asunut koko ikänsä vanhempien naapurissa, mitä muuta voisi odottaakkaan?
Jos äitinsä onkin sitä kulissia jaksanut näihin päiviin asti, lapsi kasvettuaan aikuiseksi henkisestikkin, ei jaksa.
Nuori aikuinen on heittänyt ne eläämäänsä varjostaneet kummitukset nyt romukoppaan ja luonnollisesti, lapsena ollessaan niin toisten alistettavana, etsii nyt toista ääripäätä ja nauttii siitä.
Nyt on lupa tehdä niitä asioita, mitkä kuuluvat hurjaan nuoruuteen ja vapauteen, jonka jälkeen normaalisti alkaa se vastuunkannon opettelu ja aikuisuus, omasta halusta, ei toisten.
Ihmisen pitää saada jossain elämänsä vaiheessa elää ITSE se elämänsä, toinen ei voi sitä tehdä, vaikka
koville tuntuu tämä asia nyt sinulle ottavan.
Lapsi on lentänyt pesästä, olihan tuo aikakin....
ja loppuu vasta, kun muut ympärillä lopettavat holhoamisen. Niin kauan kuin muut ympärillä sotkeutuvat, tulee murrosikäisen uhma. Mutta kun saa rauhassa käydä läpi prosessinsa, tulee aika, jolloin haluaa taas kantaa vastuun omasta elämästään.
Ei kukaan ympärillä, joka ei itse ole läpikäynyt samaa voi tulla jeesustelemaan siitä miten PITÄISI toimia. Siitä ei ole mitään hyötyä. Itseasiassa päin vastoin. Olkaa tukena JOS pyydetään, mutta antakaa toisen surra rauhassa ja omalla tavallaan, jos hän niin haluaa tehdä.
Kiitos tästäkin sanomasta. Näin yritämme uskoa asiaa.
JOS pyydetään tukea ja avaudutaan erosta, niin vain voi olla avuksi. Usein myös se, jolle tilitetään elämää, voi näin saada omia uusia näkökulmia asioihin. Usein ei itse tule ajatelleeksikaan mitä kaikkia vastavoimia on omille "pitäisi niin ja näin" -ajatuksille. Voi todeta, ettei todellakaan pitäisi niin tai näin, vaikka sekunti sitten oli täysin vakuuttunut, että pitäisi.
Niin, "nyt eletään sitä elämätöntä elämää täydellisesti..."
Siinähän se tuli.
Joskushan sekin elämänvaihe täytyy tehdä, ahdasmielisen mielestä se vaikuttaa sitten "riettaalta", vaikka
kysymyksessä on vain seksikielteisyydessä kasvaneen yksilön vapautuminen.
Kuule, ei se seksi mikään peikko ole, vapauduhan sinäkin ja yllätä kumppanisi vaikka suihin otolla.
Voit yllättyä, kuinka onnelliseksi hänet teetkään ja sullekkin se tekisi hyvää!
Aina tänne vedetään tuo seksikielteinen, kuka on sanonut siitä yhtään mitään. Ei mielestäni ole myöskään ahdasmielistä olla huolissaan lähimmäisestään. Se on aitoa välittämistä, eihän hänelle tarvitse mennä ohjeitaan jakelemaan. Siitäkään ei kukaan ole täällä puhunut.
Mutta se mitä tapahtuu näkyy selvästi, ilman mitään sanoja puolin tai toisin tai myöskään tekoja. Kiitos noille muutamille kirjoittajille, jotka ilmeisesti ovat omakohtaisesti jotain kokeneet ja uskaltavat nyt tuoda esiin jotain lohtuakin. Uskomme ajan tuovan tilanteeseen tasapainon.
Kukas se siinä itse kertoi siitä riettaasta elämästä?
Siis minkälaista elämää se mielestäsi se rietas on?
Kulkeeko eronnut riettaissa vaatteissa, puhuuko riettaita? mikä on rietas?
Kylläpä se rietas yhdistetään siihen estottomaan seksiin, eli itsehän sitä täällä julistat!
Kuulehan "Pahan voima": tämä läheisesi asia ei kuulu sinulle. Sinun asiasi ei ole uteliaana ja paheksuen seurata hänen tekemisiään, ei myöskään tuomita. Sinusta voi näyttää riettaalta elämä, joka ehkä on tarpeellista irrottautumista entisestä ja omien mahdollisuuksien kokeilua, ehkä myös uudenlaisesta vapaudesta nauttimista. Anna lähimmäisesi elää itse omaa elämäänsä ja itse vastata teoistaan. Sinun ei tarvitse häntä ohjata eikä ojentaa.
Aina vedätte tuon seksielämän mukaan näihin eroasioihin ja yleensä kaikkeen.
Mielestäni se on asia, jota ei pitäisi mitenkään repostella näillä keskustelupalstoilla, sillä sehän on sitä pahinta puuttumista toisen ihmisen elämän. Jokainen elää seksielämäänsä omien ajastustensa mukaan, jollekin se on kaikki, toisella on muitakin arvoja.
Rietas elämä on elämää, jossa ei ole minkäänlaisia rajoja, vaikka on aikuinen ihminen.
Siihen kuuluu alkoholin suuri kulutus(ihminen ei tarvitse ollenkaan alkoholia, sillä rikastuu vain Alko ja toisen aivot mätänee), siihen kuuluu jatkuva meno iltaelämään, istumaan ravintolasaleihin ja puhumaan samanlaisten hörhöjen kanssa täyttä paskaa, jolla ei ole mitään merkitystä ihmisen todelllisessa elämässä.
Enää ei ole aikaa itsensä hoitamiseen ei lapsien hoitamiseen, kaikki muu unohdetaan.
Ja nämä seksiin liittyvät puheet ym. muu alapäähän liittyvät puheet ja vitsit, jotka ovat jotenkin ala-arvoisia. Sivistynyt ihminen ei näistä haastele, eikä naureskele.
Nytkin on kirkoissa kauneimpia joululauluja, joisa voisi nauttia ja rauhasta joka siellä vallitsee. Kauniista talvesta, vaikka kävllen lasten kanssa ja keskustellen luonnon ihmeistä.
Kun muut eivät ajattele ja toimi kuten minä. Eikö?
On kasvamisen paikka, jos ei millään ymmärrä, että kaikki muut ihmiset eivät ajattele, toimi tai tavoittele samoja asioita kuin minä. Jokainen ihminen tekee omat valintansa, ja aikuisina ihmisinä me myös vastaamme niistä valinnoista. Enkä minä nyt tarkoita sitä, että suljemme korvamme ja silmämme toisten hädälle tai tarpeille, mutta emmme voi mennä mukaan toisen elämään ja yrittää muokata siitä sellaista kuin meidän mielestämme sen kuuluisi, pitäisi tai täytyisi olla.
On surullista katsoa kun joku juo rahansa, terveytensä ja pilaa elämäänsä. Mutta jokainen sellaisen ihmisen lähellä ollut kyllä tietää, että jos ao ihmiseltä puuttuu tahto muuttaa elämäänsä, niin sitä ei kukaan tai mikään ulkopuolelta saa aikaiseksi.
Samoin kriiseistä ja vastoinkäymisistä jokainen selviää omalla yksillöllisellä tavallaan. Joku ottaa selkeän pesäeron näyttävästi entiseen elämäänsä ja "antaa mennä" tietyn ajan. Toinen sulkeutuu neljän seinän sisälle ja eristäytyy. Joku lukee, toinen purkaa tuskansa työhön. Kolmas rukoilee ja neljäs eroaa kirkosta ja aloittaa juoksemisen. Ja niin edelleen. Ei ole oikeaa tai väärää. Vaikka meitä ulkopuolisia ottaisikin päähän ja läheisen käytös hämmentäisi.
Ottaa välillä itseänikin tosi rankasti päähän ne ihmiset, jotka "hyvää tarkoittaen" sotkeutuvat omista arvo- ja ajatusmalleistaan tinkimättä aikuisten ihmisten elämään. Toista ihmistä kun voi myös tukea ja auttaa tuputtamatta omia käsityksiään elämästä. Tuomitsemattomuus ja pelkkä läsnäolo pahassa hetkessä on paljon arvokkaampaa kuin sormen heristely ja käskyt ryhdistäytyä. Jokainen kyllä haluaa elää elämäänsä niin hyvin kuin mahdollista, aina siihen eivät vain voimat riitä. Tai sitten vanhat rajat ja pölyyttyneet ajatuskuviot on räjäytettävä kerralla pois, jotta pääsee siihen, joka sille yksilölle on hyvää elämää.
Kukaan ei varmasti useinkaan tuomitse, eikä edes ihmettele ääneen ja lähelle ei pääse.
Pitää elää kaukana vain kauhean pelon vallassa. Näin kuulkaa on monesti, että sitä pahaa oloa on paljon ympärillänne ja monet odottavat tuon ajan menemistä ohi mahdollisimman vähin vaurioin.
Odottavan aika on aina pitkä, kun jokainen päivä odottaa otetaanko tänään yhteyttä, joko elämä jatkuisi.
Mietiskeleppä tänä jouluna ihan itseksesi siellä kirkossa, kuinka pahasti olet lähimmäisestä ajatellut ja hänet tuominnut! Jumala on se, jolle ollaan kaikki asioistamme tilillä sitten aikanaan! Sinä olet itsesi nyt ylentänyt, nyt sinut alennetaan, sanoo Raamattukin viisaasti.
Jokainen saa tasan tarkkaan niin paljon taakkaa kantaakseen tässä elämässä, kuin jaksaa kantaa.
Lue joutessasi Uutta Testamenttia, siellä Jeesuksen opeissa on paljon, mikä pätee nykyäänkin, mm.anteeksi annosta...
Siitä on tosiaan oksat pois, kun ihminen alkaa elää elämätöntä elämäänsä. Pahan voimia ne eivät kuitenkaan ole vaan keskiarvon voimia... Halutaan tehdä sitä mitä elämässä on puuttunut. Aina ihminen itsekään ei tiedä mitä elämästä puuttuu. Siksi pitää haparoida ja kokeilla, tehdä ylilyöntejäkin, näyttää ja vakuuttaa itselleen. Mitä niin? Vaikka sitä, mitä ei sitten lopulta ainakaan halua. Vaikka olisi tehnyt 30 vuotta liitossa väärin itseään kohtaan, niin välttämättä se ei korjaannu sillä, että tehdään toisella tavalla itseään kohtaan väärin.