Onkohan kenellekkään sattunut mitään tällaista?
Ensin avomies on hellä ja ymmärtäväinen, osaa rakastaa ja näyttää tunteensa...kaikki on hyvin.
kunnes...jotain tapahtuu. Hän alkaa haukkua lihavaksi, laiskaksi, loukkaa minkä kerkiää!!
en pysty ymmärtämää. Lihava en tod. ole, (160cm/alle50kg. Laiska olen sen takia, koska olen työtön ja jatkuvasti yrittämisestä huolimatta en ole töitä onnistunut saamaan. Viimeisin hänen loukkauksensa oli, kun hän ilmoitti, että ei voi sietää mun vaatteita!! mitään niistä!!
Välillä tuntuu, että itsetuntoni on kuollut ja olen pelkkä kodinhoitaja hänelle (kotitöihin kun hän ei tietenkään osallistu). Saan tehdä kaiken itse. Olenkin alkanut miettiä, olisiko mun parempi yksin... Pelkään toisinaan, että hän tappaa mut kaikella tollasella. Yhdessä ollaan asuttu kohta 2 vuotta ja tilanne on alkanut nyt mennä tollaiseksi. En vaan tiedä mitä tekisin?
Ensin avomies on hellä ja ymmärtäväinen, osaa rakastaa ja näyttää tunteensa...kaikki on hyvin.
kunnes...jotain tapahtuu. Hän alkaa haukkua lihavaksi, laiskaksi, loukkaa minkä kerkiää!!
en pysty ymmärtämää. Lihava en tod. ole, (160cm/alle50kg. Laiska olen sen takia, koska olen työtön ja jatkuvasti yrittämisestä huolimatta en ole töitä onnistunut saamaan. Viimeisin hänen loukkauksensa oli, kun hän ilmoitti, että ei voi sietää mun vaatteita!! mitään niistä!!
Välillä tuntuu, että itsetuntoni on kuollut ja olen pelkkä kodinhoitaja hänelle (kotitöihin kun hän ei tietenkään osallistu). Saan tehdä kaiken itse. Olenkin alkanut miettiä, olisiko mun parempi yksin... Pelkään toisinaan, että hän tappaa mut kaikella tollasella. Yhdessä ollaan asuttu kohta 2 vuotta ja tilanne on alkanut nyt mennä tollaiseksi. En vaan tiedä mitä tekisin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yritä puhua asiasta miehesi kanssa, kyllähän jokaisessa suhteessa on niitä ylä, ja alamäkiä. Itselläni vähän samanlainen juttu oli, kun jouduin lopettamaan työni terveydellisistä syistä, ja kyllähän siitä sitten myöskin kuuli.... :/ Kun minä muka vuosikausia kotona vaan makoilin.... mutta ei kuitenkaan meillä tosissaan ulkonäöstä haukuttu...
Koita saada kumppanisi ymmärtämään, miten " hankalaa" on olla työtön. Ei todellakaan ole mitään ruusuilla tanssimista. Lähtekää vaikka käymään jossain parin päivän reissulla, ja puhukaa asiat selviksi, niin sitten helpottaa, menipä asiat suuntaan tai toiseen!! Voimia, ja onnea työnhakuun. Kyllä se työ sieltä löytyy, itse aloitan kesäkuun alussa...;)
Jotenkin musta tuntuu, että sun saattaisi olla parempi yksin, tai ainakin ilman tuota miestä. Jokuhan sitä mättää, ja sä saat kantaa syyt niskoillasi. Oli takana mitä tahansa, ei sun välttämättä tarvitse käyttää omaa elämääsi ja mielenterveyttäsi pohdiskelemalla mikä häntä vaivaa, miten häntä miellyttäisit.
Hyvin todennäköisesti häntä painaa joku sellainen asia, jonka voi selittää vaikka työkiireillä, huonolla äiti-lapsi -suhteella tai rippileirillä hyväksikäytetyksi tulemisesta, mutta jonka todellista syytä ja alkuperää hän ei kykene sulle selvittämään. Äyskimällä, vittuilemalla ja inhoamalla yrittää viestittää, että ois viisainta jos edes sinä osaisit ottaa ohjat käsiin ja ratkaista tilanteen siitä sen paremmin tietämättä.
Pääasia että oivallat, ettei sun todellakaan tarvitse hoitaa ja parantaaa kumppaniasi. Et ole hänen äiti, etkä varmaan palkaa nauttiva terapeuttikaan.
Tommosta käytöstä ei tarvii kenenkään sietää. Muista, että sä oot ainut, joka voi asettaa ne rajat, miten sua kohdellaan. Toi ei kuulosta tasavertaiselta kohtelulta. Jokainen ansaitsee kunnioitusta ja hyväksyntää sellaisena kuin on. Jos toinen ei siihen kykene, vika on siinä. Älä hyväksy kundiltasi tollasta käytöstä. Yritä selvittää asiat ja jos ei onnistu, muista, että ansaitset parempaa. :)
...että joku miehesi kaveri on vasta saanut uuden hemaisevan tyttökaverin jotta ukkosi nyt kadehtien katselee ja kuvittelee että tollasisenki hänki voisi saada ( olisi ansainnut) ja alkaapa siinä sitten tuo nykyinen eli sinä näyttään muka nuupahtaneelta? Tiedän tuommoisisa tapasukisa paljon, ensin haukutaan kaikki ja kohta sitten ollaan vaertaamassa tähän kaverin uuteen että katoppa noit avaatteita ja se sitten jaksaa laittaa ja se s eitten osaa ja on hyvä...Eli kakaramsiat mustasukkaisuutta kaverille. Saattaapa joku kaunokainen olla vihajillu miehelle "että kyllä olet ihana uros ja ottasisin sut heti mutta kun olet varasttu..." ja näin ukko saa syyn syyttää SINUA siitä että meni seksipommi sivu suun. OLi miten oli, olet ansainnut parempaa kuin tuommoisen lapsellisen tyhjäpään ( oli se pää sitten tyhjennetty vasta tai lapsuudessa jo). Mikis elää kumppanin kanssa joka kokoajan henkisesti pahoinpitelee sua? Ei sulla ole kuin yksi elämä ja olet ansainnut ihan yhtä paljon rakkautta ja kunnioitusta kuin kukaan meistä. Varsinkin sen ihmisen taholta jonka sua eniten tulisi rakastaa. Sano sille että jos ei sitä kunnioitusta riitä sulle asti niin se on loppu...
Mä seurustelin ennen neljä vuotta samanlaisen ihmisen kanssa. Ensimmäinen puolitoista vuotta meni loistavasti. Mut sit kaikki alkoi, ihan yhtäkkiä. Aina kun oltiin juhlimassa, niin sain kuulla miten paska oon. Että mun pitäis tiputtaa pari kiloo, et saisin riipputissini pois. Että mun päässä ei liiku yhtään mitään jne jne...Kerran hän jopa otti rinnuksistani kiinni ja heitti seinälle. Mulla oli tosi paska olo ja aloin uskoa, että tämä mies on oikeassa. Itsetunto oli tosi alhaalla, uskoin ettei kukaan muu mies mua huoli, ku oon niin ruma ja lihava. Vaikka en edes ollut. Ja kaiken huippu taisi olla, että hän piti kahta naista yhtä aikaa. Kummalleki valehteli samat asiat. Samoihin aikoihin hän alkoi kieltäytyä seksistä. Harrastimme sitä kerran kuukaudessa ja vain hän sai tehdä aloitteen siihen. Jos minä yritin pussata tai vaikka vaan halata, niin heti piti mennä kauemmaksi koska hänelle tuli paineita, että haluaisin seksiä. Vaikka tarkoitukseni ei ollut se. Hän jopa meni niin pitkälle, että sanoi minulle että: "Ehkä on parempi etten nää sua alasti, niin saattais haluttaa enemmän." Ja minä tietysti kiltisti uskoin. Hän ei huomioinut minua juuri ollenkaan. Pelasi vain pleikkaria ja joka kuukausi piti saada uusia pelejä. Ei ollut puhettakaan, että minä oisin saanu vaikka uuden paidan. Siihen ei ollut koskaan rahaa.
Olimme kihloissakin kolme vuotta ja tänä aikana hän pussaili muita naisia aivan nenäni edessä. Seuraavana päivänä aina väitti, että olen hänen elämänsä nainen. Että rakastaa minua enemmän kuin ketään koskaan jne jne. Ja minä uskoin ja otin hänen aina takaisin...
Erostamme on nyt yli vuosi. Kiitän Luojaani, että pääsin hänestä eroon. Olisin varmaan tappanut itseni lopulta. Niin paha olla minulla oli! Nyt olen tavannut miehen joka osaa kohdella minua oikein. Kehuu ja rakastaa, ei voisi ikinä pettää. Mutta valitettavasti edellisen suhteen haamut yhä kummittelevat...
Että lähde tuollaisesta suhteesta!!! Mies ei selvästikään arvosta sinua. Kyllä niitä kunnollisiakin miehiä on olemassa. Lähde ennenkuin tämä mies tuhoaa itsetuntosi lopullisesti!! Hän ei ole sinun arvoisesi, koska kohtelee sinua noin!!
Ilmottaisin että jos ei kelpaa herralle niin siinä on ovi josta voi lähteä nykimään niin paljon kuin monoista lähtee ja minun ei tarvitse tuollaista kuunnella koska se loukkaa. Nyt laitat sen miehesi "seinälle" ja sanot mistä kana pissii!
Joku raja pitää olla.
Katso asuntoja jo valmiiksi ja jos sinusta tuntuu ettet pärjää niin kyllä sinä pärjäät. Asioilla on kumma tapa rullata kun ottaa sen ensimmäisen askeleen. Asumistukea saat varmasti olit töissä tai et. Voimia päästä eroon tuollaisesta miehestä. Toista ihmistä pitää kyllä sen verran kunnioittaa ettei mene lekkeri peliksi toisen elämä täysin ja tässä sinun tapauksessasi miehesi ei tosiaan kunnioita sinua pätkääkään. Lähde pois hyvä ihminen.
Kiitän kaikkia vastanneita ja etenkin muiden kokemuksia oli kiva kuulla.
Olen kyllä yrittänyt puhua hänelle, mutta se
on sama kuin puhuisi seinille, ei auta mitään.
Olenkin laittanut itselleni aika rajan-> kesän viel katon miten menee ja sitten pakkaan tavarani jos ei muu auta! Ottajista ei ole pulaa, mutta en vaan luota oikein kehenkään...