Meillä 2viikkoa sitten päädyttiin asumuseroon. Mies muutti pois ja jäin yhteiseen kotiimme lapsen kanssa!!
Ollaan oltu 8vuotta yhdessä ja pidemmän aikaa on ollut parisuhde koetuksella!!
Kipinää vaan ei enää ole! kirvestä ei ole kumpikaan kaivoon heittänyt, että tästä nytten lopullisesti erotaan!
Tunteet menee laidasta laitaan minulla. Yhteenpaluusta aina sinne eroon saakka!
Ahdistaa tämä olotila.! onko kellään samanlaisia kokemuksia ja miten olette niistä selvinnet sitten yhdessä tai erikseen?
Ollaan oltu 8vuotta yhdessä ja pidemmän aikaa on ollut parisuhde koetuksella!!
Kipinää vaan ei enää ole! kirvestä ei ole kumpikaan kaivoon heittänyt, että tästä nytten lopullisesti erotaan!
Tunteet menee laidasta laitaan minulla. Yhteenpaluusta aina sinne eroon saakka!
Ahdistaa tämä olotila.! onko kellään samanlaisia kokemuksia ja miten olette niistä selvinnet sitten yhdessä tai erikseen?
Vastaukset 5
Vanhimmat
kahden lapsen kanssa vie ajatukset muualle erosta. Ja kun töissäkin täytyy käydä. Turha vatkata asioita mielessään. Ei ne siellä miksikään muutu. Keskittyy elämiseen.
Ja lakkaa huutamasta
meillä asumus ero kesti 4kk ja palattiin yhteen! otettiin opiksi ja muutetaan jokapäiväistä eloa ja rutiineja.
Hyvää suhdetta ei kanata hukata jos se on pelastettavissa.
Tarvitaan avoin keskustelu ja luottamus siihen että molemmat haluaa samaa..
Me palasimme miehen kanssa yhteen 3kk asumuseron jälkeen, asiat muuttui kun jouduimme kumpikin omalta taholtamme miettimään mitä haluamme. ero teki meille ainakin hyvää, ja uskallan suositella myös muillekin ketkä tätä asiaa miettii.
Tunnen että meilläkin on sama tilanne puolisoni kanssa, vaikka hän antaakin ymmärtää että tää vaan ei toimi
En tiedä kuinka tehdä asian suhteen.
Tarkemmin minun tapauksesta voi lukea ketjusta Sattuu sattuu