elikkä siis erosin jo kolmannen kerran exästäni jonkin aikaa sitten, ja nyt olen vehtaillut ja viettänyt aikaa tämän hyvän ystävän kanssa muutaman kerran, minua vaivaa se että suhteen pitää olla salainen,mutta ymmärrän syyn. haluaisin mielipiteitä,ja onko kellään samakaltaisia kokemuksia,ja miten tälläset jutut yleensä päättyy.? En tiedä pitäisikö jatkaa, vai pitäisikö potea huonoa omaatuntoa tästä.
ps. exäni kohteli minua paskamaisesti,ja jätti minut jo kolme kertaa,pitäisikö silti ajatella hänen tunteita? Sillä tämä asia tulisi varmasti satuttamaan häntä.
ps. exäni kohteli minua paskamaisesti,ja jätti minut jo kolme kertaa,pitäisikö silti ajatella hänen tunteita? Sillä tämä asia tulisi varmasti satuttamaan häntä.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei muuta kuin menoksi vaan, mitä sen exäsi tunteita ajattelet, jos on sinut jo noin monta kertaa jättänyt.
kokemusta on..siis tuosta,että piti pitää salassa. Ja vituiksihan se meni...sattuu vieläkin. Jos saa neuvoa,ni joko lopetat tai sanot,että salailu loppuu... Mut onnea kuitenkin,käy miten käy....
miestä enempää kuin se, että joku hänen kaverinsa panee hänen entistään. Paitsi se, että joku kaveri panee nykyistä.
Älä lähde tuohon oravanpyörään mukaan,siit ei tuu ku pää kipeeks. Maailmas on jätkiä ihan tarpeeks,ei se tarvii just olla sun exän ystävä :)
ps. exäni kohteli minua paskamaisesti,ja jätti minut jo kolme kertaa,pitäisikö silti ajatella hänen tunteita?
Olen itse ollut avoimessa suhteessa jo toistakymmentä vuotta. Asumme erillään, mutta tapamme usean kerran viikossa. Kesäisin, jos työt sallii, olemme maaseudulla minun omistamalla tontilla aina yhdessä. Olen kerran jättänyt hänet, koska hän ei halua, että asumme yhdessä, eikä myöskään halua naimisiin. Olin itseäni nuoremman miehen kanssa, mutta huomasin, ettei meillä ole yhteistä tulevaisuutta. Hän on ollut aikanaan naimisissa ja ollut yksinhuoltaja pojalleen. Hänen vaimonsa on kuollut. Olen itsekin ollut toistakymmentä vuotta naimisissa ja olen leski. Miesystäväni tekee paljon edestäni kaikenlaista ja on mies paikallaan. Mutta joskus kärsin yksinäisyydestä! Hänellä on toisella paikkakunnalla iäkäs äiti , eikä hän myöskään ole tutustuttanut minua äidilleen. Aiemmin olen kärsinyt siitä enemmän. Osaan kaikenlaista itsekin, etten ole mikään poropeukalo.
Joopa joo ...itse olen samanlaises tilantees ollu 3 v itseäni 8 v vanhemman naisen kans...suhde oli kyl aika ajoin ihanaankin ja sellaista yhteenkuuluvuuden tunnetta varsinki seksissä ei ole ollu kenenkään kans...
mut muut asiat ei oikein toiminu.... tiesin et nainen rakasti minua kyllä . mut itse en tuntenu samanlaista tunnetta et kuuluttais lopullisesti yhteen ...koska elämäni ei ole tosiaankaa mitään ruusuilla tanssimasta...mihinkää en voi luottaa ..ja monen pettävän naisen jälkeen itsestäni on tullu kylmä ku kivi...
Alussa en tahtonu edes muuta ku hetken lohtua.mut kuitenki ihastuin ja annoin toisenki ihastua...
mut sisimmässäni tiesin että suhde ei pitemmän päälle toimisi...ja 2 aikasempaa kertaa päätin lopettaa suhteen HUOM: yleinsä naiset täs vaihees kuvittelee että miehellä on joku varalla ...Ei tosiaankaa ollut . olin 12 v saman naisen kans (lasteni ÄIti) ja olen tyytyväinen että hänki löysi rakkautta ,varsinki kun uusi mies oli mulle outo...Mut sekään suhde ei loppunu pettämisen takia...siksi molempipuolinen kunnioitus eronki jälkeen...sen jälkeen tosi kylmä ja huoramainen akka ,joka nöyryytti mua nimenomaan sillä et petti mua ´parhaimpien kaverieni kans...Huom niitä oli useita...vaikka itse annoin hänelle kaiken rakkauteni...No sen jälkeen loukattu ,nöyryytetty,petetty mieskään ei varmaan ole mikään ihanin kumppani kellekkää naiselle ,vaikkei yleistää saisikkaa...2 suhdetta sen jälkeen välis vain lohdutti minua vaikkei nekään mitään yhen yön juttuja ollu...Mut heidänkään kans en eronu riidois.koska he ei sentään pettäny mua kaverieni kans...ja kumpiki seurustelee vaikituisesti..ja toivotan onnea.itse en sitä heille kyenny antamaan...mut sit tää viimisin ...luulin kyl josain välis et hän voisi olla mulle se oikea...Mut sittenkään se ei siltä tuntunu...Koska huolestuttavasti muutamaan otteeseen Hän osoitti samanlaisia piirteitä kuin se yksi joka mut kyyniseks sai...ja rikkoi mun tiettyjä periaatteitani...No niistäki yritin silti tinkiä..koska vahinkoja oli jo tapahtunut ekan vuoden aikana...Jos talonki rakentaa jo pohjista lähtien vinoon ni kuinka paljo se onkaa jo vesikatos asti vinos...C-: kummallaki kertaa ku lopetin suhteen jo ni yritin tehä siitä mahollisimman pehmeetä toiselle..eli en pettäny. Mut jostain syystä ajauduttiin aina kuitenki yhteen...takasi ja yritettiin jatkaa...no eihän se onnistu. parisen kuukautta sit tein sen 3:n kerran selväks ettei tätä voi jatkaa...koska luottamus ei enää pelaa...vaikka itse en häntäkää ole pettäny...ni pienet pirulaiset päässäni kuiskuttelevat et josko hän kuitenki olis...No sekää ei mua vituttaisi ja pahoittaisi mieltä ja soisin jopa onnea hänelle vaikka hän niin olis tehnytkin...mut jos tietäisin et niin olis tapahtunu et hän olis pettäny mua mun kaverini kans...tai alkais heti seurusteleen sen kans...Ni luoja yksin tietää mitä silloin tekisin .
EN YHTEENKÄÄN NAISEEN ENÄÄ LUOTTAISI JA ENKÄ KUNNIOITTAISI...Ja jos suhtees olisin jonku kans vie ni teksin kaikkeni et pettäisin ,nöyryyttäisin,huorittelisin,,,ym...En kuitekaa väkivaltaa toivon mukaan...Et tän jutun tarkotuksena ei ole syllistää sinua joka jo olet ollu exän kaverin kans ...koska lattialle läikkynyttä maitoa on turha surra...C-: Mut älkää ihmetelkö et ne miehet TAI naiset ei okkaa niitä unelmakumppaneita...vaan kusipaisiä,narsisteja,huoria,pelimiehiä...ympaskiaisia. Koska jokainen meistä ihmisistä tekee virheitä...Ja tekee väärin ja toista loukkaavasti...Ja jokainen on loukattu ja petetty...Mut yrittäkää edes tehä toisille niin ku itsellenne haluaisitte tehtävän...sen sano joskus 2000 vuotta sit yks aika viisas äijä Vaiks sano se kaikkea muutaki potaskaa...Hyvää uutta vuotta kaikille ja jaksakaa vie uskoa et joku muu vopi sen onnen antaa ku nimenomaan exän kaveri...Ei siitä varmaan naisetkaa tykkää et mies sekaantuu parhaaseen kaveriin...josei ole mieltymys nimenomaan kaikkeen ekshibitionismiin...ym seksuaalisuuden eri muotoihi. Silloin ei varmaan ole niin väliäkään vaikka panis kaikkea elävää ja elotontaki...C-:
eli nyt pienen säädön jälkeen,päätti hän,ettei voi jatkaa kanssani salaa vehtailua tai muutakaan,ja ollaan muka kavereita täst eteenpäin. ymmärrän kyllä tilanteen,mutta tuntuu pahalta,miten hän on tyytyväisenä exäni kaveri,ja minä saan kärsiä tästä pelkästään.Olisi edes rehellinen ja kertoisi exälleni mitä oon puuhaillut,itse en sitä tee sillä menettäisin sopuisat välini kumpaankin,mutta todella petetty olo on. Mitä tehdä kun on vaikea päästää irti,kun ehdin jo kiintyä ihmiseen,joo tiedän että olette sitä mieltä että "itsepähän leikkiin ryhdyit" mutta minkäs omille tunteilleen mahtaa,ja tiedän ettei mies tahallaan tunteillani leikitellyt,mutta kaveri on kuitenki tärkeämpi,tunnen itseni esineeksi. Pitäisikö vain antaa olla,vai taistella vielä,sillä olen rakastunut.
tuolta eksäsi kaverilta. Hyvän ystävän eksiä ei panna, ei missään tapauksessa. Koska ystävyys säilyy koko elämän, vaimot ja miehet saattaa vaihtua matkan varrella. Joten mies teki mitä viisas mies tekee. Ymmärsi ystävyyden olevan tärkeämpi kuin jätetty nainen, joka takaraivossaan tahtoo vaan kostaa ystävän avulla eksälleen. Hieno mies tuo ystävä.
Sinä koeta päästä erostasi ensin yli ennenkuin käyt mitään kenenkään kanssa säätämään. Ei ole reilua pitää ketään laastarina.
SIETÄISIT SAADA KU PAHANEN KAKARA...Mitäs yritit pilata exäs kaverisuhteita. Vaikka onhan se exäs kaverikin vähä selkäänpuukottaja...ilmeisesti teitä molempia kohtaan. Hae joku muu ja ala nauttimaan elämästä ja ota opikses...Kyllä ne tunteet siintä laantuu. Muista et joka riitaan ja eroon ja suhteisiin tarvitaan 2 ja joskus enemmänki...Et sä olet yhtä lailla syyllinen ku exäski ja salarakkaas...Muista se.
Ei tuossa kaveripiiristä seurustelu/seksikumppanin hakemisessa ole mitään järkeä. Ei mitään.
Seurustelukumppani aina kaveripiirin ulkopuolelta. Ihme jengihässijöitä olette jos tuollaista harrastatte.
exän kavereihin, veljiin tai vastaaviin ei kajota. Perkele.
Joku tuossa kirjoittelikin omassa vastauksessaan, että exän kavereihin ym. ei kosketa. Niinhän se tietty vähän kieltämättä menee. :P
Onhan tämä vähän jo vanha ketju ja ap tuskin on enää vastauksia lukemassa. Mutta joo, itselläni vähän sama tilanne, ex-avomiehen kaverin kanssa jotain pientä säätöä. Salassa toki ollaan sovittu tämä pidettäväksi ja siitä molemmat onneksi ollaan samaa mieltä. Siltikin vaikka ex on jo kahdesti periaatteessa narauttanut meidät. Luulee tosin, että juttu rajoittuu vain noihin kahteen tapahtuneeseen, eikä onneksi tiedä että tätä on jatkunut jo pari kuukautta.
Siitä ei ole kokemusta miten tällaiset jutut yleensä päättyvät...joko sopuisasti tai sitten eivät. Vähän ja vähän enemmänkin huonoa omatuntoahan sitä tuli alkuun podettua ja monesti juuri se kerta oli "se viimeinen". Että en sitten tiedä...nyt viime aikoina on ollut ehkä hieman jo varomattomuutta ja jotain jota nyt ei oikein osaa määritellä. Mutta silti kuitenkin pelkkää seksiä ja muuten sitten ihan normi kaverit. Että saapas nyt sitten nähdä miten tämäkin päättyy.
Yhteisestä kuormasta ei syödä. Se koskee ystävien ex-kumppaneita ja omien exien ystäviä. Kostamalla harva on tullut yhtään paremmaksi ihmiseksi ja kyllä kaikessa on syytä ajatella myös muita ihmisiä. Miksi sä haluaisit ehdoin tahdoin aiheuttaa lisää ongelmia tälle eksän ystävälle?
Onneksi tilanne raukesi tämän kaverin järkiintymiseen, vaik liian pitkälle menittekin.
Yritä löytää vähän kauempaa uusi suhde... Tai mikä parempaa, ole yksin kunnes oot toipunut kokonaan erostanne...
Hyvää kesää!
Mitään sääntöjähän noissa ei ole, ei kuormasääntöjä, ei lausumattomia sopimuksia.
Miksi asiaa tarvitsisi enempää veivata, exän kaveria tuli pantua, hepsankeikkaa, ei panna enää, eipä siinä mitään.
Mitään "omantunnontuskia" siitä on turha kantaa, ei kanna kukaan muukaan.