Rinnat ja identiteetti

No olisiha se ehkä vähän seksikkäämpi olo jos olisi pikkasen isommat ja terhakammat. Kuitenkin samaan hengenvetoon on sanottava, että korvien välissähän se on tämä miten näkee ja hyväksyy itsenä.

Jos minulla olisi hyvin pienet rinnat, tai, no, keskikokoisetkin, tulisi kyllä suru puseroon. Teininä en tykännyt näistä kovinkaan paljon, mutta nyt en luopuisi millään.

En kyllä vaihtaisi minkään osaseni kokoa, koska olo olisi outo esimerkiksi tuulessa heiluvien korvien tai nelivitosten jalkojen kanssa. Enkä muuten luopuisi nimestänikään.

Riippuu tissien koosta olisiko elämäni erilaista. Olen urheilija ja liian isot haittaisivat kyllä. Mutta niin, olisin varmaankin sitten keksinyt muita harrastuksia, ja uskoakseni voisin olla onnellinen, löytää toisenlaisia yhtä hyviä haasteita, enkä sillä tavalla usko, että rintojeni koko olisi ongelma. Pienemmätkin voisi olla, mutta enpä nää sitäkään ongelmana, olen miettinyt joskus rintasyövän pelkoa ja sitä, jos rinta jouduttaisiin leikkaamaan pois... Mistä oma naiseuteni on todella kiinni. Syöpä itsessään olisi paha, enkä tietenkään halua joutua silvotuksi mitenkään, en ottaisi silikoneja nyt enkä todellakaan haluaisi leikkaukseen, mutta tottakai menisin... Mutta vaikka uskon, että joutuisin siis tekemään surutyötä ja hyväksymään asioita, en usko, että naiseuteni asuu vain rinnoissani.

Identiteetti. Niin, onko se kehossa. Minähän urheilen, urheilijat ovat usein peiliin tuijottajia, kehon kautta eletään paljon, koetaan paljon ja tehdään paljon. Liikuntakyvyn menetys olisi todella suuri, en tiedä kuinka enää rakentaisin itseni ihmisenä, mutta kuka minä olen, taitaa sitten kuitenkin olla jossain jotain muutakin kuin pelkkä keho. Toivon ainakin näin. En kuitenkaan omasta mielestäni ole identiteetiltäni mikään kehoni osa... Tai suoritus. Tykkään kyllä kehostani, olen sille paljosta kiitollinen ja tykkään rinnoistani, en vaihtaisi muuhun.

Olisiko koko elämäni erilaista jos rintani olisivat erilaiset? Toivoisin että ei nyt sentään. Rintani eivät vaikuta arvomaailmaani, tunteisiini, älykkyyteeni tai kunnianhimooni, en usko, että rinnat nyt sentään vaikuttavat kovin paljoa lopultakaan. Enemmän vaikuttaa oma suhde kehoonsa ja itsensä hyväksyminen, oma asenne, epätäydellisyyden hyväksyminen ja tyytyväisyys ylipäätään, osaako olla tyytyväinen siihen mitä on.
Seksuaalisuus ja seksikkyys tietty, rinnathan liittyvät läheisesti aiheeseen :) Mutta uskon silti, että seksistäkin suurin osa on aivoissa, eikä vaan kehon fyysisissä ominaisuuksissa. Tunnen siis itseni naiseksi, naiselliseksi ja seksuaaliseksi, mutta en oikein voi uskoa, että se olisi vain tissieni ulkonäöstä kiinni. Kaikkien tissithän ovat omanlaisensa, pimpistä puhumattakaan, koko kehosta puhumattakaan. Silti erilaiset ihmiset tuntevat eri syistä itsensä seksikkäiksi, siis ei seksikkyys, seksuaalisuus, naisellisuus ja seksi tunnu olevan ulkonäkö seikka itseasiassa kovinkaan paljon. Sama tietty miehissä siis, ihan täysin eri näköiset, kokoiset ja ns. varustellut miehet voivat tuntea itsensä täysin miehiksi ja miehekkäiksi. Vakiovarustelua ei siis ole.

Tämä olisi minun mietintäni asiasta.

En olisi sinut isompien rintojen kanssa. Omani ovat pienet (75A), terhakat ja kiinteät. Sopivat hyvin kiinteään ja siroon vartalooni. En usko että näyttäisin enää yhtä sirolta ja timmiltä isojen/roikkuvien rintojen kanssa enkä tottuisi niihin. Pienet rintani kun eivät ole koskaan tiellä eivätkä haittaa urheillessa vaikka olisin ilman rintaliivejä.

koskaan aikaa rintojani mietiskellen. En koskaan julkisilla paikoilla mieti, että mitähän mieltä miehet nyt minusta ovat, olenko seksikäs jne. En koskaan mieti sellaisia asioita. Jos lähden baariin, pynttäydyn parhaani mukaan (en mauttomasti) ja sillä siisti. Rintani ei vaikuta minuun millään tavalla. Itsetuntoni on kiinni aivan muista asioista. Joskus teininä mietin kroppaa ja "ylimääräistä rasvaa" mutta ne ajat on kaukana historiassa. Kasvoin aikuiseksi, ihanata.

Kyllä uskon että rinnoilla on vaikutusta omaan kehonkuvaan. Varmasti kaikilla, siitä huolimatta pitääkö, inhoaako vai vähät välittää rinnoistaan.

Omistani en pitänyt koskaan nuorempana, ne ovat nimittäin erikokoiset ja sitä häpesin paljon sillon. Ne on ovat myös nykään melko suuret 70DD, olen kuitenkin lyhyt ja melko hoikka ne näyttävät välillä aika oudoilta vartolooni nähden. Vaikka välillä haluaisin pienemmät ja samankokoiset olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että en olisi täysin sama henkilö jos ne olisivat mielestäni "täydelliset".
Kokoeroonkin olen jo tottunut, olen yrittänyt lohduttautua sillä että ne ovat muuten muodoltaan kauniit mielestäni. Olen saanut niistä kehuja ja niitä joskus tuijotetaankin. Toisaalta en tiedä onko muut niinkään huomanneet kokoeroa, en usko että ne muut pitäisivät niitä niinkään kauniina enää silloin.. :)