Parisuhde ja vanhemmat

Hei!

Olisin tiedustellut, että onko kenelläkään teistä kokemusta sellaisesta tilanteesta, että välinne jompaan kumpaan tai kumpaakin vanhempaanne ovat huonot syystä, jolle te ette voi mitään. Tyyliin äiti/isä todella kohtelee teitä kaltoin, huonosti, epäkunnioittavasti, loukkaavasti, väkivaltaisesti tms, että teidän on pakko pitää etäisyyttä vanhempiinne ja paljon...lähinnä pidät häntä/heitä etäisinä tuttuina. Ja kun tähän soppaan laitetaan uusi ihmissuhde/parisuhde, niin miten olette selittäneet asian siten, että toinen ymmärtää vai oletteko vastanneet jotain ympäripyöreää. Milloin olette asiasta kertoneet kumppanillenne? Miten kumppaninne on suhtautunut?
3385
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

varmasti ymmärtää, seurusteleehan hän SINUN ei sukulaistesi kanssa. Itselläni on sellainen tilanne, että olen aika usein vieläpä yhteydessä vanhempiin, vaikka välit eivät todellakaan ole parhaimmasta päästä. Puolisoni on saanut ymmärtämään paremmin, kuinka omituisia vanhemmat monissa asioissa ovatkaan ja on ollut yllätys huomata, millaisia ihmisiä esim. appivanhemmat ja muutenkin puolisoni perhe ovat. Heilläkin on toki ollut omat ongelmansa, kuten varmasti kaikilla perheillä. He ovat kuitenkin yhtä perhettä aivan eri tavalla kuin oma perheeni koskaan ja on ollut jotenkin aika terapeuttista seurata lähempää vähän erilaista menoa kuin mihin olen tottunut. Toivon, että oman puolisosi perhe on mukava, jotta sinäkin saat tutustua ihan normaaliin arkeen ja yhteishenkeen:) Olet rohkea, kun olet ottanut etäisyyttä ihmisiin, jotka kaltoinkohtelevat sinua. Älä häpeä sitä kumppanisi edessä. Älä siedä huonoa kohtelua jatkossakaan, kaikkea hyvää sinulle ja rauhaisaa joulunaikaa

Äänestä

Isä on ollut aina vähättelevä ja pilkkaava hullu!
Äidin takia kotona käyty ja sääliksi käy äitiä, vanhaa ihmistä!.
Ei siihen tarvitse mitään syytä olla, on vain niin perusluonteeltaan vittumainen ihminen! Katkera ja ilkeä!
Olen aina kertonut ensin poikakavereille, että ei kannata välittää sen kommenteista, ja sitten myöhemmin tulevalle miehelleni, niin ovat osanneet suhtautua oikein tyyppiin!
Kannattaa aina kertoa, jos tuollainen kahjo on suvussa, muuten tulee noloja tilanteita.
Itse en edes kävivi kotona enää, mutta äitiä pitää käydä katsomassa.'
Hyvät joulut sulle mietinnöihisi, muista, että sinä olet syytön tilanteeseen!

Äänestä

juuri taannoin hämmentävä kokemus, kun olin seurustelukumppanin kanssa käynyt vanhempieni luona. Kumppani totesi paluumatkalla "on aika järkyttävää, miten sun äiti suhun suhtautuu". Hämmentäväksi tilanteen teki se, että mulla on tähän asti enempikin ollut "no mutta sun äitishän on ihan mukava/sun vanhemmathan on jees" - tyyppisiä kommentteja. Nämä ystäviltä, jotka ovat vain vilaukselta tavanneet vanhempiani. Sisaruksia mulla ei ole, joten välillä olen kokenut, että vaan luulottelen/kuvittelen, etteivät mun ja vanhempieni välit ole ihan normaalit.

Kumppani on sellaisesta perheestä ja suvusta, jossa asioita ja tunteita jaetaan toisten kanssa. Mun suvussa ja lapsuudenperheessä taas jokainen on kiertynyt tavallaan itsensä ympärille, tunteita ei näytetä ja etenkin sellaiset "ongelma-asiat" sivuutetaan ja haudataan, ei niistä edes saa puhua. Vaikka itse olen tiedostanut tämän aika kauan aikaa sitten, on helpottavaa, kun kumppanikin sen näkee ja ymmärtää mun taustaani. Etenkin kun itse ajoittain pelkään, että alan suhteessa käyttäytyä samalla lailla kuin mun vanhempani käyttäytyvät toisiaan kohtaan - lapsena opitut mallit ovat aika vahvoja, vaikka aikuisena ja omalla järjellä ajatellen tajuaisikin, että niissä vanhempien toimintatavoissa on paljon pielessä.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


neuvonen kirjoitti:

Hei!

Olisin tiedustellut, että onko kenelläkään teistä kokemusta sellaisesta tilanteesta, että välinne jompaan kumpaan tai kumpaakin vanhempaanne ovat huonot syystä, jolle te ette voi mitään. Tyyliin äiti/isä todella kohtelee teitä kaltoin, huonosti, epäkunnioittavasti, loukkaavasti, väkivaltaisesti tms, että teidän on pakko pitää etäisyyttä vanhempiinne ja paljon...lähinnä pidät häntä/heitä etäisinä tuttuina. Ja kun tähän soppaan laitetaan uusi ihmissuhde/parisuhde, niin miten olette selittäneet asian siten, että toinen ymmärtää vai oletteko vastanneet jotain ympäripyöreää. Milloin olette asiasta kertoneet kumppanillenne? Miten kumppaninne on suhtautunut?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu