Tapasin mukavan miehen internetissä...itseasiassa heitin muutaman epämääräisen kommentin ruutuun, poistuin paikalta ja tämä mies jäljitti minua läpi internetin muutaman päivän ja lopulta löysi. Aloimme jutella niitä näitä ja pikkuhiljaa kaikki eteni puhelinasteelle ja lopulta tapaamiseen. Parhaimmillaan puhuimme puhelimessa viisikin tuntia yössä samaan aikaan netissä keskustellen...sekä chatissa, että messegerissä. Mies jallitti minua näissä kaikissa...että tapaisin hänet...hän jopa samalla keskustelupalstalla olevalta sisareltani kysyi vinkkejä miten saisi minut tapaamaan hänet! Lopulta suostuin, vaikka tiesin, että kaikki tulisi muuttumaan...
Nyt kun olemme tavanneet, on kaikki muuttunut...ei enää iltahaleja...ei iltapusuja. Juttelemme nykyään niitä näitä todella harvoin, jos satumme törmäämään. Välillä, kun heitän jotain kommenttia muista miehistä, minusta tuntuu hetken pienen, että tuossa kommentissa on jotain mustasukkaista. Mutta sekin tunne menee ohi ja vaihtuu tunteeseen, että ei hän minusta välitä...ei ole koskaan välittänytkään. Itse en ollut miehestä edes niin kamalan kiinnostunut...ennenkuin tapasin ja totesin, että hän on kaikkea sitä mitä kuvittelinkin...ja enemmänkin. Ja nyt minulla on vain raastava tunne rinnassa jäljellä...
Mietin vain, että miten ihmeessä elämä voi olla näin kamalan tuskaista???
Nyt kun olemme tavanneet, on kaikki muuttunut...ei enää iltahaleja...ei iltapusuja. Juttelemme nykyään niitä näitä todella harvoin, jos satumme törmäämään. Välillä, kun heitän jotain kommenttia muista miehistä, minusta tuntuu hetken pienen, että tuossa kommentissa on jotain mustasukkaista. Mutta sekin tunne menee ohi ja vaihtuu tunteeseen, että ei hän minusta välitä...ei ole koskaan välittänytkään. Itse en ollut miehestä edes niin kamalan kiinnostunut...ennenkuin tapasin ja totesin, että hän on kaikkea sitä mitä kuvittelinkin...ja enemmänkin. Ja nyt minulla on vain raastava tunne rinnassa jäljellä...
Mietin vain, että miten ihmeessä elämä voi olla näin kamalan tuskaista???
Vastaukset 4
Vanhimmat
..arvasit että kun tapaatte, 'suhde' loppuu siihen? Ei kuulosta kovin järkevältä vaan lähinnä ristiriitaiselta. Kannattaisiko kertoa kuitenkin suoraan miehelle mitä ajattelet? Mitä menetettävää sinulla on?
siitä, että minulla on tapana vetäytyä kuoreeni tietyllä tavalla, silloin kun jotain olisi mahdollista tapahtua. Sitä en tiedä mistä se johtuu. Alan vain käyttäytyä todella typerästi...useimmiten kylmästi...jotta toinen ymmärtäisi, että lähelle ei ole mitään asiaa. Vaikka todellisuudessa koko minuuteni huutaa häntä lähemmäs. Tätä on vaikea selittää...lähes mahdoton.
Olen miettinyt, että kertoisinko hänelle miten asia on. Kyllä se varmasti kannattaisi...mutta entä jos hän ei pidäkkään minusta ja pelästyy kadoten kenties kokonaan? Sitä en haluaisi...joten siinä vastaus viimeisimpään...saattaisin menettää hänet!
Moi
Ensinnäkin voimia sinulle, kyllä se siitä.
Mulle kävi vähän samalla tavalla, mies oli kiinnostuneempi kun minä, juteltiin aika kauan silloin tällöin sätissä, sitten hän halusi mese-osoitteen jossa sama jatkui.... Itse en ollut erityisen kiinnostunut edes juttelemaan hänen kannsaaan. Sitten hän halusi tavata, suostuin vain, koska minulla oli tylsä ilta. Noh, livenä mies sitten osoittautui kaikeksi siksi mistä olen haaveillut...ja paska juttu mutta ensi tapaaminen päätyi seksiin. Muuta hän ei sitten hallunutkaan, kun "tunteet ei kohtaa". Kerittiin kuitenkin tavata muutama kerta seksin merkeissä ja kuluttaa tunteja päivittäin mesessä V***** että ottaa päähän oma tyhmyys kun menin ihastumaan ja annoin sen jatkua monta kuukautta :)
mitä sanoisin kuin että yritä oppia myös tapaamaan miehiä luonnossa ensin! voi olla että laitoit liian paljon odotuksia tapaamiseen ja kas kuinka somasti kävikään, hän jopa ylitti kaikki unelmasi.. ja siltikin bubbla rikkoutui mikä tarkoitta että myös hänen päänsä on pyörinyt pilvissä ennen tapaamista ja sitten kaikki tuntuikin vaan niinkuin ennestään.