Mistähän aloittais..
Ollaan seurusteltu noin 4 vuotta, josta kohta 2 vuotta asuttu yhdessä. Mun fiilis on tällä hetkellä tosi sekava. Koko syksy on ollut tosi masentava, ihan koulunkin takia. Ja kai tää on myös sitä tavallista syysmasennusta. No, se ei ole mennyt ohi. Seksiä ei ole ollut suhteessa ainakaan puoleen vuoteen, mua ei haittaa, koska mua ei haluta. Olen tyttö. Mies on silloin tällöin aika useinki yrittäny lämmitellä ja kertoo kyllä että haluaa mua yms. mun fiilis vaan on ei kiinnosta, sori. Ei sillä että mä ketään muutakaan seksuaalisesti haluaisin,vika ei oo siis mun miehessä, vaan mun päässä ja seksuaalisuudessa,kai. Koko syksyn oon miettiny tulevaisuutta ja sitä et tullanko me olemaan koko loppuelämä yhdes, joskus toivoin että voi kun mies kosisi mua jo.Tällä hetkellä aika helpottavaa ettei niin oo käyny. Siis kaikin tavoin tosi epävarma fiilis tästä suhteesta. Tästä on lähtenyt kipinä ja mun tunteet on aika kuihtuneet. Mietin usein olisko jossain muualla mulle joku toinen jonka kans suksi luistais paremmin. Jotenki silti pelkään eroamista ja sitä että lopulta jään yksin. Tiiän et on väärin miestäni kohtaan ja itseänikin kohtaan et on tämmöses suhtees missä ei oo onnellinen. En myöskään haluisi erota koska pelkään että mieheni on vaan niin onneton sen jälkeen ja yksinäinen, sen ystävät on jääny tosi paljo pois sen elämästä seurustelumme myötä, mikä myös on aina ärsyttänty minua paljon. itsellä on kuitenkin oma vanha ystäväpiiri ympärillä, aina. Ja jos tästä asiasta miehelleni puhun,siis meidän suhteesta ja sen laadusta tällä hetkellä, mä vaan itken enkä halua edes ajatella eroa. mut sit ku oon yksin ja saan miettiä ilman että näen miestäni tuntuu et olis helppo vaan kerätä kamat ja lähteä, olisin onnellisempi yksin. Mä en todellakaan tiedä mitä tehdä, enkä oikeesti uskalla erota. se on hirveä prosessi josta tiiän etten selviä :( siis ihan kaikki käytännön asiat, uus kämppä,tavarat ja argh näitä on liikaa. ja siinä vielä seki et mitä jos kadun päätöstäni. Toivon että tää tunne olis ohimenevä, mut entä jos ei oo?? koska pitää tehdä päätös, ei tämmöses tilas voi kukaan kauaa olla. Kertokaa omii tarinoitanne jos on ollu vastaavaa,ootte sit eronnu tai löytäny jostain uudestaan rakkauden poltteen suhteeseenne! mä haluaisin saada tämän suhteen toimimaan, miehessäni ei ole millään tavalla mitään vikaa, siksi ero tuntuuki niin väärältä ratkaisulta.
On niin onneton olo.
Ollaan seurusteltu noin 4 vuotta, josta kohta 2 vuotta asuttu yhdessä. Mun fiilis on tällä hetkellä tosi sekava. Koko syksy on ollut tosi masentava, ihan koulunkin takia. Ja kai tää on myös sitä tavallista syysmasennusta. No, se ei ole mennyt ohi. Seksiä ei ole ollut suhteessa ainakaan puoleen vuoteen, mua ei haittaa, koska mua ei haluta. Olen tyttö. Mies on silloin tällöin aika useinki yrittäny lämmitellä ja kertoo kyllä että haluaa mua yms. mun fiilis vaan on ei kiinnosta, sori. Ei sillä että mä ketään muutakaan seksuaalisesti haluaisin,vika ei oo siis mun miehessä, vaan mun päässä ja seksuaalisuudessa,kai. Koko syksyn oon miettiny tulevaisuutta ja sitä et tullanko me olemaan koko loppuelämä yhdes, joskus toivoin että voi kun mies kosisi mua jo.Tällä hetkellä aika helpottavaa ettei niin oo käyny. Siis kaikin tavoin tosi epävarma fiilis tästä suhteesta. Tästä on lähtenyt kipinä ja mun tunteet on aika kuihtuneet. Mietin usein olisko jossain muualla mulle joku toinen jonka kans suksi luistais paremmin. Jotenki silti pelkään eroamista ja sitä että lopulta jään yksin. Tiiän et on väärin miestäni kohtaan ja itseänikin kohtaan et on tämmöses suhtees missä ei oo onnellinen. En myöskään haluisi erota koska pelkään että mieheni on vaan niin onneton sen jälkeen ja yksinäinen, sen ystävät on jääny tosi paljo pois sen elämästä seurustelumme myötä, mikä myös on aina ärsyttänty minua paljon. itsellä on kuitenkin oma vanha ystäväpiiri ympärillä, aina. Ja jos tästä asiasta miehelleni puhun,siis meidän suhteesta ja sen laadusta tällä hetkellä, mä vaan itken enkä halua edes ajatella eroa. mut sit ku oon yksin ja saan miettiä ilman että näen miestäni tuntuu et olis helppo vaan kerätä kamat ja lähteä, olisin onnellisempi yksin. Mä en todellakaan tiedä mitä tehdä, enkä oikeesti uskalla erota. se on hirveä prosessi josta tiiän etten selviä :( siis ihan kaikki käytännön asiat, uus kämppä,tavarat ja argh näitä on liikaa. ja siinä vielä seki et mitä jos kadun päätöstäni. Toivon että tää tunne olis ohimenevä, mut entä jos ei oo?? koska pitää tehdä päätös, ei tämmöses tilas voi kukaan kauaa olla. Kertokaa omii tarinoitanne jos on ollu vastaavaa,ootte sit eronnu tai löytäny jostain uudestaan rakkauden poltteen suhteeseenne! mä haluaisin saada tämän suhteen toimimaan, miehessäni ei ole millään tavalla mitään vikaa, siksi ero tuntuuki niin väärältä ratkaisulta.
On niin onneton olo.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kuulostaa aika tutulta tarinalta näillä palstoilla, että suhteessa ja kumppanissa ei ole mitään vikaa, mutta silti on hyvin onneton olo. Jos suhde on alussa sentään tuntunut hyvältä, niin vakiovastaukseni on siinä, että olet vain kyllästynyt. Monilla ihmisillä suhteen vakiintuminen vie kipinän, mikä on sinänsä luonnollista. Joillakin tätä ei tapahdu ollenkaan ja joillakin hyvin nopeasti. Henkilökohtaisesti en usko, että millään tempulla kipinän saisi takasin pysyvästi. Haluttiko sua suhteen alussakaan? Seksi on vain melkoisen tärkeä osa parisuhdetta, sen huomaa erityisesti sillon, kun halut eivät kohtaa. Yleisesti ottaen olen sitä mieltä ettei huonossa suhteessa kannata olla, jo ihan toisenkin puolesta. Omia kokemuksia tilanteestasi en halua sen tarkemmin tällä palstalla ruotia, mutta halutessasi voit ottaa yhteyttä sähköpostilla.
Ensinnäkin: ei ole reilua kumppaniasi kohtaan että suljet kaiken sisällesi, vaikka puhuminen kuinka vaikealta tuntuisikin. Miltä itsestäsi tuntuisi jos kumppani olisi ollut muutaman kuukauden hiljainen ja masentunut ja yhtäkkiä ilmottaisi haluavansa erota? Mahtaisi olla aika petetty ja avuton olo, kun ei itsellä ole mitään vaikutusmahdollisuutta tilanteessa. Parisuhteessa myös ongelmat kuuluu jakaa, jotta toinenkin tietää missä mennään. Jos tilanne nimittäin on kuvailemasi lainen eli salailet ajatuksiasi mieheltäsi, niin sä olet jo lakannut olemasta parisuhteessa, vaikka miehesi ei sitä tiedäkään.
Mieti itse, miksi aikoinaan aloit seurustelemaan miehen kanssa? Mikä hänessä oli ihanaa ja ihmeellistä? Sitten mieti, miksi ne ominaisuudet eivät ihastuta enää ja mitä kävisi jos nyt eroaisit ja löytäisit toisen ihanan ihmisen, tulisiko tylsyys silloinkin. Eli mitä kaipaisit mieheltä, jotta tuntisit olosi suhteessa taas hyväksi? (Hankala kysymys, mutta jollet siihen löydä vastausta et todennäköisesti tule olemaan kovin tyytyväinen tulevaisuudenkaan suhteissa)
Parisuhteessa pätee muuten myös se sanonta, että lasi on joko puoliksi täynnä tai puoliksi tyhjä. Kaikkia asioita voi katsoa kahdelta kannalta, positiiviselta tai negatiiviselta. Eli esimerkiksi sinä olet käyttänyt paljon aikaa suhteen pohtimiseen, ja ainakin tekstistä päätellen nimenomaan sen pohtimiseen, mikä ei ole hyvin. Jossain vaiheessa todennäköisesti tulet siihen lopputulokseen, että suhteessa on niin monet asiat vialla (vaikka se alunperin olisi ollut vain jokin yksi juttu) ettei sitä pidä jatkaa. Voisit kokeilla myös toisinpäin: täytä ajatuksesi positiivilla jutuilla ja mieti suhdettanne positiivisessa mielessä. Myös yksi ainoa positiivinen juttu voi kasvattaa kokoaan ja yhtäkkiä kaikki tuntuukin taas ihanalta. Tai sitten voit todeta ettei positiivisesta ajattelusta huolimatta hyviä juttuja suhteessa ole tarpeeksi. Mutta kannattaa edes koittaa.
Hyvää Joulun Odotusta :)
meillä oli sama tilanne,itse olen tyttö. Miheni kertoi viime vuonna aika samalla lailla ku sinä tossa kerroit.. itse hajosin täysin,ja siitä ei tullu mitään.. päätimme että pidämme taukoa,mutta ei rota.. muutin ite 6 viikoks pois,ja sovittiin ettei pidetä mitään yhteyttä ellei tuu joku hätä.. meni noin 4 viikkoa,mis halusi mut kotiin,kauhee ikävä.. itse en sit menny,vaan olin tasan sen 6 viikkoa poissa.. ku menin yhteiseen kotiimme,puhuimme KAIKKI asiat halki,ongelmat jne jne.. sen jälkeen on menny todella ihanasti,ajan kanssa hän tajusi sen että rakastaakin minua enemmän kuin mitään.
koskaan häne i ole käyttäynyt näin,miten nyt käyttäytyy,ottaa huomioon ja meillä on hauskaa jne.. se tauko teki tosiaan hyvää.. vaikeetahan se on varsinkin sille toiselle osapuolella,mutta siinä ei hävii mitään.. parempi se on noin tehdä,ku erota yhtäkkiä.. saat ainakin ite miettiä rauhassa asioita jne.. Ku sanoit että sulla on ystäviä jne,niin voisit ehkä mennä jonku luo hetkeksi..
En tiedä mitä muuta voisin sano,kuin että onnea.. ja aina kaikkea ei tarvitse heittää hukkaan.. Rakkaus ei ole samalasiat ku ensimmäiset 2 vuotta.. rakaus muuttuu ajan kanssa välittämiseksi ja tottumiseksi. itse tiedän sen ja miheni.. ollaan seurusteltu saman verran kuin te.
TSEMPPIÄ!