voi pe-rkel-e
tapasin ihanan ihmisen, ihastuttiin, haluttiin aluks viettää kaikki aika yhdessä, tapailtiin ts. oltiin kaikki liikenevä vapaa-aika yhdessä.
Tätä ihanuutta kesti pari kuukautta, sit alkoi tulla hänen puoleltaan pikku hiljaa ääni muuttua kellossa, eli tiuskintaa, ärtyneisyyttä ja aavistuksen pompottelevaa sävyä käytökseensä.
Kerran tekikin tökeröt oharit, josta ärsyynnyin tosi paljon koska taustalla oli sen lisäksi ollut aiemminkin tota ihmeellistä käytöstä. Puntaroin silloin suutuspäissäni etten tahdo enää nähdä koko ihmistä, enkä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Ikävä kuitenkin voitti, ja jatkoimme yhteydenpitoa.
Sen jälkeen tuntuu kaikki lopullisesti muuttuneen. Eli etäisyyttä, välinpitämättömyyttä, hermoilee ja tiuskii tosi helposti. Olen tehnyt johtopäätökset tästä kaikesta ettei ilmiselvästi ole kovin kiinnostunut musta enää mutta jostain syystä haluaa roikkua tilanteessa (niin kuin näköjään mäkin) koska päivittäin ollaan yhteyksissä. Hän "syyttää" mua et oon ruvennut etäiseks, mun mielestä hän nimenomaan on muuttunut todella etäiseksi.
Kaikki merkit sanoo ettei tästä mitään vuosisadan rakkaustarinaa enää pääse kehittymään niin miks se on niin vaikee päästää irti.
tapasin ihanan ihmisen, ihastuttiin, haluttiin aluks viettää kaikki aika yhdessä, tapailtiin ts. oltiin kaikki liikenevä vapaa-aika yhdessä.
Tätä ihanuutta kesti pari kuukautta, sit alkoi tulla hänen puoleltaan pikku hiljaa ääni muuttua kellossa, eli tiuskintaa, ärtyneisyyttä ja aavistuksen pompottelevaa sävyä käytökseensä.
Kerran tekikin tökeröt oharit, josta ärsyynnyin tosi paljon koska taustalla oli sen lisäksi ollut aiemminkin tota ihmeellistä käytöstä. Puntaroin silloin suutuspäissäni etten tahdo enää nähdä koko ihmistä, enkä suostu kenenkään kynnysmatoksi. Ikävä kuitenkin voitti, ja jatkoimme yhteydenpitoa.
Sen jälkeen tuntuu kaikki lopullisesti muuttuneen. Eli etäisyyttä, välinpitämättömyyttä, hermoilee ja tiuskii tosi helposti. Olen tehnyt johtopäätökset tästä kaikesta ettei ilmiselvästi ole kovin kiinnostunut musta enää mutta jostain syystä haluaa roikkua tilanteessa (niin kuin näköjään mäkin) koska päivittäin ollaan yhteyksissä. Hän "syyttää" mua et oon ruvennut etäiseks, mun mielestä hän nimenomaan on muuttunut todella etäiseksi.
Kaikki merkit sanoo ettei tästä mitään vuosisadan rakkaustarinaa enää pääse kehittymään niin miks se on niin vaikee päästää irti.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä, että luonteensa paljasti tässä vaiheessa, pikkuhiljaa tulee sitten kyllästyminen ja loppuu suhde.
Kaikkia ei vain ole tarkoitettu toisilleen ja rakkaudesta ei tuossa olekkaan kysymys, vaan tottumuksesta.
Ole omien kavereittesikin kanssa mahdollisimma paljon, harrasta ja vietä hauskaa, kyllä se siitä...
Kun täytät elämääsi muilla asioilla, pääset suhteesta pikkuhiljaa irti.
Kaksi läheisriippuvaa. Kumpikin odottaa että toinen olisi mielin kielin, mut kumpikaan ei osaa ja silti vaikea erota, vaikkei osata yhdessäkään olla.