Musiikissa on monia eri tapoja tuottaa vaihtelua. Melodia, rytmi ja harmonia sekä rakenteelliset keinot. Soitinväritkin yhtenä tekijöistä puoltaa paikkaansa, vaikkei kyseessä ole aivan absoluuttinen musiikin luonnetta määrittelevä tekijä (todisteena sovitukset, vaikka beethovenin viulukonsertosta duunattu "kuudes" pianokonsertto).
Mutta jos melodioissa on hyvä rytmi, ja ainakin edes vähän epätyypillisiä intervallihyppyjä ja sen rakenne on kekseliäs niin MITÄ MUUTA KUIN HYVÄÄ siihen tuo kunnon modulaatio? Miksi tyytyä C-duuriin, johon Mozart niin usein tyytyi. Ja Haydn ja Vivaldi. :) Juuri tätä Mozartia säveltäjänä arvostelevat hemmot painottavat - ainakin minä. Modulaatio on KAIKISTA PARAS tapa tuoda teokseen diversiteettiä.
Perustelut? Ihmisen korva on täällä Euroopassa tottunut eurooppalaiseen sävellajimusiikkiin. Kun sävellaji vaihtuu, ihminen sen havaitsee ja modulaatio ärsykkeenä lisää sitä kuinka kestävä sävellys on kyseessä.
Mutta Mozartia on turha syyttää, se on aikakausikysymys. Vain Gesualdo oli tarpeeksi hullu rikkoakseen täysin oman aikansa harmoniakäytänteitä.
Mutta jos melodioissa on hyvä rytmi, ja ainakin edes vähän epätyypillisiä intervallihyppyjä ja sen rakenne on kekseliäs niin MITÄ MUUTA KUIN HYVÄÄ siihen tuo kunnon modulaatio? Miksi tyytyä C-duuriin, johon Mozart niin usein tyytyi. Ja Haydn ja Vivaldi. :) Juuri tätä Mozartia säveltäjänä arvostelevat hemmot painottavat - ainakin minä. Modulaatio on KAIKISTA PARAS tapa tuoda teokseen diversiteettiä.
Perustelut? Ihmisen korva on täällä Euroopassa tottunut eurooppalaiseen sävellajimusiikkiin. Kun sävellaji vaihtuu, ihminen sen havaitsee ja modulaatio ärsykkeenä lisää sitä kuinka kestävä sävellys on kyseessä.
Mutta Mozartia on turha syyttää, se on aikakausikysymys. Vain Gesualdo oli tarpeeksi hullu rikkoakseen täysin oman aikansa harmoniakäytänteitä.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.