Mitä hittoa tehdä tilanteessa, jossa on ollut yhdessä toisen kanssa 3,5 vuotta, se on kummankin ensimmäinen suhde joten kumpikaan ei ole kokenut ketää muuta, suhde on hyvä ja molemmat rakastavat toisiaan. mutta. toista vaivaa se, ettei ehkä tulisi koskaan kokemaan muita miehiä?? Tässä suhteessa MÄ olen se (tyttö) joka miettii sitä, että haluaisin kyllä kokea millaista olisi tutustua avoimesti toisiin miehiin, olla parisuhtteessakin ehkä jonkun muunkin kanssa joskus ja harrastaa seksiä joskus jooidenkin/jonkun muun kanssa. en ole ollenkaan varma haluanko sitoutua yhteen ihmiseen jo 18 vuotiaana (nyt olen 21). Ideaali olisi jos toisen saisi odottamaan sen "kokeiluajan" ja sitten voisi palata yhteen. tämähän on mahdotonta, tiedän kyllä ja julmaahan se olisi, mutta kukapa ei haluaisi sitä vastaavassa tilanteessa KUN EI OLE VARMA. Nykyiseni kanssa olisi varmasti aivan upeaa mennä naimisiin ja saada lapsia ja vanheta. hän rakastaisi minua aivan varmasti loppuun saakka. mutta haluaisin silti jossain välissä kokea elämää toisten miesten kanssa. kokea sinkkuuden ja vapauden. sen että mikään ei rajoita ja voi vain mennä tunteen, ei järjen, mukaan. jokaisella pitäisi olla siihen mahdollisuus/oikeus...nää ajatukset välillä yksin ollessa häiritsee. ei kylläkään koskaan silloin kun olen poikaystäväni kanssa. tiedä sitten pitäiskö toimia sen eteen vaan tukhaduttaa toistaiseksi ja katsoa myöhemmin jos siltä vielä tuntuu. toisaalta ei saa hätiköidä, toisaalta nuoruus kuluu koko ajan...:S riskinä on että jää yksin...toisaalta voisin kyllä olla melkein varma että nykyiseni ottaisi mut takaisin. niin hullulta kuin se kuulostaakin..en haluaisi satuttaa häntä kun hän on niin rakas ja kiltti. joku?
TAUKO?
tauon paikkako?
7641
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Jos aiot muiden kanssa kokeilla, voit unohtaa nykyisesi. Oikeastaan ihan helvetin epäkunnioittavaa edes miettiä tuota, joten epäilen rakastatko häntä edes, tuskin. Eroa, parempi miehellesi kun se tapahtuu ennemmin eikä myöhemmin.
Että lopetatte suhteenne ja katsotte maailmaa vähän enemmän erikseen. Kyllä se sit kaduttaa kun ei ole kokenut mitään muuta. Jos joskus tienne törmää uudelleen mitä tahansa voi tapahtua.
Onko tuo provo vai oletko todella noin yksinkertainen?
Ajatellaanpa, että ketjun aloittaja toteuttaa suunnitelmansa. Hän pistää poikaystävänsä kanssa poikki ja pitää hauskaa sen aikaa kun haluaa. Sopivan lyhyen tai sopivan pitkän ajan jälkeen tyttö ilmoittaa haluavansa takaisin yhteen. Oletettavasti tämä poikaystävä rakastaa tätä tyttöä, joten hän joutuu ainakin harkitsemaan asiaa.
Unohdetaan asetelman alkuperäinen järjettömyys tytön kannalta, ja mietitään tilannetta pojan kannalta:
-jos hän haluaa takaisin yhteen, voiko hän tehdä sen olematta täysin säälittävä kynnysmatto?
-onko poika vakavasti päästään vialla, jos luulee tämän tytön rakastavan itseään (olettaen että poika tietää eron syyn)?
-jos he palaavat yhteen, voiko mitenkään odottaa, että tytölle ei tulisi ennemmin tai myöhemmin samantyylisiä ajatuksia, eli onko suhde tuomittu tuhoon? Ja millaisen viestin poika antaa tytölle yhteenpalaamisella suhteen jatkon kannalta?
-onko tilanne täysin absurdi? Pitäisikö pojan tajuta, että siinä vaiheessa kun tyttö alkaa miettimään vastauksia näihin kysymyksiin, tyttö jättää pojan uudestaan, koska tämä on täysin säälittävä kynnysmatto ja päästään vialla?
Heittäkää ajatuksia.
Hei!
Olen ollut hieman vastaavassa tilanteessa ja todellakin tuli seinä vastaan. Jätin silloisen maailman ihanimmalta tuntuvan poikaystäväni, muutama kuukausi oli suruaikaa mutta sitten alkoi opettavainen ja hauska sinkkuelämä jota en ikinä kadu. Nykyisin olemme tuon poikaystäväni kanssa erittäin lämpimissä väleissä ystävinä, mutta molemmille on selvää ettei meistä pysyvästi olisi paria tullut. Tuolloin muistan ajatelleeni aivan samoja ajatuksia läpi kuin sinäkin, että palaisimme sitten yhteen "kokeiluajan" jälkeen, mutta ainakin minulle maailma opetti, etten sitten lopulta halunnutkaan tätä miestä aviomiehekseni. Myös yksinjäämisen pelko tuntuu nyt hieman vanhemmalla iällä hassulta ajatukselta - yksin on joka tapauksessa parempi olla kuin yhdessä huonossa suhteessa, sinkkuvuodet opettivat itsetuntemusta ja -tuntoa :). Ja totuus on että kyllä niitä sinuun ihastuvia ja rakastuvia miehiä tulee tarjolle taatusti, voin antaa takuun.
Myös jos tällaisia ajatuksia on noin nuorena pysyvästi mielessä, jossain vaiheessa kannattaa lähteä kokeilemaan eri vaihtoehtoja eikä tehdä sitä sitten vanhempana ja kun on jo mennyt naimisiin. Ihan oikeasti meillä kaikilla on oikeus vapaisiin nuoruusvuosiin.
Oon ollut ihan samassa tilanteessa ja tekstikin oli kuin mun kirjottamaa! Oon ollut poikaystäväni kanssa 18-vuotiaasta asti ja just n.20-vuotiaana musta alkoi tuntuu TOLTA. En kuitenkaan uskaltanut vaikka siitä jo puhuttiinkin yhdessä. Tuli aina niin paha mieli, että ei pystytty ja lisäks oli tulossa kolmen kuukauden tauko muutenkin kun olin lähdössä vaihtoon ulkomaille. Nyt oikeestaan harmittaa, ettei pidetty taukoa aikasemmin, koska se edelleen pyörii mielessä, mutta sen toteuttamisesta on tullut paljon hankalampaa kun asutaan yhdessä ja perheet ja ystävät on kaikki niiiin tuttuja... Nyt ollaan siis oltu 7v yhessä. Ihanaa on, mutta ajoittain mua ainakin kiinnostaa muut miehet hieman liikaakin..se voi ajaa pettämiseen ja se on taas ihan kauheeta. Suosittelen taukoa, vaikka se voi aluks tuntua tosi pahalta. Mut hei, jos tuntuu pitkään ihan hirveeltä, niin aina voi palata onnellisesti yhteen! Ja jos sit molemmat ei ikävöi, niin sitten teitä ei oltu tarkoitettukaan toisillenne ja säästyitte ajan tuhlaamiselta !
Mutta vain kerran ja lopullisesti!