Mä tahtoisin tänä jouluna tehdä jotain merkityksellistä elämälläni, joka muuten on täysin käyttökelvoton ja turha. Tahtoisin tappaa itseni vaikka sitten jouluaattona niin, että joku joka haluaisi elää ja jonka elämän loppuminen on elinsiirron varassa, saisi multa lahjaksi jatkomahdollisuuden ja mä pääsisin täältä pois valittamasta.
En vain tiedä miten saisin tämän onnistumaan...pitäisikö viedä tampereen yliopistolliseen sairaalaan respaan tai jonnekin kirje kuoressa jossa selittäisin että teen elintestamentin ja allekirjoittaisin sen ja sitten kävelisin pihalle ja jättäytyisin jonkun rekan alle..tai junan alle niin että vain mun elämäni pilanneet rumat kasvot ja pää ruhjoutuisivat ja kuolisin ja muu osa ruhosta jäisi käytettäväksi jollekin joka voi nauttia elämästä ja haluaa elää.
mun elämä alkoi 1983 ja toivottavasti se päättyy tänä jouluna 24.12.2010
saisinpa joululahjaksi voimaa tehdä tämän ja onnistuisin edes yhdessä asiassa elämässäni, vaikka se olisi sitten elämäni loppu.
En vain tiedä miten saisin tämän onnistumaan...pitäisikö viedä tampereen yliopistolliseen sairaalaan respaan tai jonnekin kirje kuoressa jossa selittäisin että teen elintestamentin ja allekirjoittaisin sen ja sitten kävelisin pihalle ja jättäytyisin jonkun rekan alle..tai junan alle niin että vain mun elämäni pilanneet rumat kasvot ja pää ruhjoutuisivat ja kuolisin ja muu osa ruhosta jäisi käytettäväksi jollekin joka voi nauttia elämästä ja haluaa elää.
mun elämä alkoi 1983 ja toivottavasti se päättyy tänä jouluna 24.12.2010
saisinpa joululahjaksi voimaa tehdä tämän ja onnistuisin edes yhdessä asiassa elämässäni, vaikka se olisi sitten elämäni loppu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Heippa kanssa ihmiseni!
Ikävä kyllä, jos sä ruhjoudut rekan alle, susta tuskin jää paljoakaan käyttökelpoista. Jos käytät lääkkeitä niin että ne tappaa, sisäelimet pilaantuu, maksa ja munuaiset. Oikeastaan... Ei semmoista varmaa tapaa olekaan, että kaikki jäisi, mutta niin, kukapa haluaisikaan elimiä noin? Että joku vaan luovuttaa ja koska ei halua kehittyä eikä löytää tietä ulos tuskastaan, tappaa itsensä ja leikkii marttyyria ihmisten kustannuksella, jotka oikeasti haluavat elää?
Mun mielestä sulla on jokatapauksessa vääristynyt kuva itsestäsi, olit minkä näköinen tahansa. Mä kun en ole vielä niin rumaa ihmistä nähnyt, että se ois liian ruma, ja sentään maailmakin on tullut kierrettyä ympäri. Joo, on vaikka tosi kirveellä veistettyjä, mutta heillekin löytyy omat ihailijansa. On tosi lihavia, joille myös omat. On sairaita, muotopuolia, sodan vaurioittamia, rampoja, kasvaimia... Mutta heillä tarina onkin toinen ja se, että sulla ei ole edes itsesäälissäsi oikeutta verrata itseäsi heihin. Suurin osa voi tehdä jotain, asenteellaan, elämän tavoilllaan ja täällä hyvinvointivaltiossa, jopa kirurgilla. Perkele, psykoterapiaankin pääsee, ja täällä vaan lillutaan itsesäälissä ja ryvetään elämän kurjuudesa. Onhan se melko ironista! Kaikki mahdollisuudet on isolla osalla niin itsestään selviä ettei niitä nähdä.
Sulla on vääristynyt omakuva, psyyken sairaus, heikko itsetunto, ruhjoutunut ego, todennäköisesti masennusta joka johtuu elämättömästä elämästä, johon todennäköisesti syynä vääristynyt arvomaailma, tunteiden tukahduttaminen ja hylkäyksen kokemukset, joita oma vääristynyt minä taas vahvistaa. Joku tai jotkut ovat saaneet psyykesi pakenemaan ja vahingoittanut sinua niin, että et koe sitä suuttumusta, mikä saisi sinuun potkua, et näe vääryyttä tekoina, vaan yhdistät ne jotenkin itseesi (elämääni kohdistuneet teot ovat pahoja, mutta MINÄ en ole paha). Sinut on hylätty ja siis sen sijaan, että näkisit sen vääränä tekona, näet itsesi vääränä ja sen sijaan että olisit itse itsesi ystävä, hylkäät itsekin itsesi. Kohdistat vihasi itseesi, sen sijaan, että olisit vihainen. Ja toisaalta, jäät marttyyrimaiseen katkeruuteen, niinkun juuri sinua kohdeltaisiin enemmän kaltoin kun muita ja niinkun sinun kärsimyksesi olisi loputonta ja riippumatonta sinusta itsestäsi. Annat oman voimasi pois.
Elämä siis ei ole sellaista kun sinä kuvittelet, paitsi sinun elämäsi. Koska muuta et nää. Ja minulla on sekä hyviä että huonoja uutisia. Huonot on ne, että voit valita tuon eikä kukaan pysty sinua pelastamaan, jos niin päätät. Kukaan ei tule eikä maailma muuksi muutu.
Hyvät on ne, että maailmassa olisi muutakin odottamassa ja että jos tekisit työn ja näkisit vaivan, etsisit ratkaisuja, sinä myös niitä löytäisit. Maailmasta ei tule koskaan täydellistä eikä sinustakaan, mutta paljon, paljon parempi kyllä.
Lisää huonoja on ne uutiset, että jos et aloita tuota työtä heti, voit menettää henkesi tai kitua kunnes vihdoin heräät ja tajuat,- ja onkin myöhäistä!
Lisää hyviä, että jos aloitat heti, saatat ehtiä nauttiakin elämästä vielä vuosikymmeniä. Et ehkä koskaan ilman huolia, pelkoa, ahdistusta ja tyhjyttä, mitkä kuuluvat ihmisyyteen myös, mutta niin, että suurimman osan aikaa elämä tuntuu elämisen arvoiselta.
Miksi ihminen ei sitten saisi tappaa itseään? Saahan se, kukas siitä on kukaan mikään sanomaan mitään. En usko, että siitä joutuu helvettiin, enkä usko, että itsemurhat loppuvat tästä maailmasta koskaan. Mutta miksi? Kun me kuollaan kuitenkin, se on varmaa. Ei tarvitse nopeuttaa, no, ymmärrän, jos on joku vaikka tuskallinen ja kuolemaan johtava syöpä, että ihminen tekee itsemurhan, koska väistämätön on väistämätöntä ja miksi silloin kärsiä, mutta miksi sinäkään, nuori ihminen, nopeuttaisit asiaa, mikä kuitenkin tapahtuu? Elämää voi elää monella tapaa ja tuskin sä voit edes itsellesi valehdella että olisit nähnyt kaiken, tehnyt kaiken mahdollisen jne. Joten, miksi sä et tekisi sitten kaikkia niitä aisoita, mitä on mahdollista. Vaikka sä olisit miten ruma, niin ei silläkään ole väliä. On täysin sokeita ihmisiä. Sä voit harrrastaa, luoda uraa, olla ystävä, tanssia, juhlia, kirjoittaa, muuttaa, kiertää maailman ympäri, tehdä töitä ja rakentaa talon tai ihan mitä vaan, lähteä kiertämään maailmaa 5 vuodeksi hyväntekeväisyystyöhön vaikka. Mieti kaikkia mahdollisuuksia. Mihinkään niihin ei vaikuta ulkonäkö. Ok, missiä susta sitten ei tule. Voi, voi.
Joten miksi siis? Kun ei ole mitään syytä.
Kiva tarina, mutta olen kuin syöpäpotilas, jolla ei ole tulevaisuutta...on vain päivästä päivään samaa paskaa...vaikka kuinka yrittäisin epäonnistun aina kaikessa. Tahtoisin kauneusleikkaukseen/leikkauksiin enemmän kuin mitään, mutta tiedätkö ne maksaa ihan sairaasti ja mulla ei vain ole varaa. Opiskelen yliopistossa sellaista alaa joka ei yhtään houkuta enää koska olen niin ruma...valmistun pian sellaiseen ammattiin jonka töitä en halua tehdä....
ja vaikka pääsisinkin leikkauksiin ei ne välttämättä onnistu...
psykoterapiaa olen kokeillut noin 2 vuotta....ei mitään hyötyä koska ei kasvoja voi puhumalla muuttaa...
ja tiedän on pahempiakin ihmiskohtaloita, vihaan itseäni jo siitäkin syystä että en osaa/pysty olemaan onnellinen.....on vain niin tuskaa joka aamun herätä ja nähdä peilistä hirviön kasvot...eläimen ja ihmisen sekoitus...
ampukaa mut.
ulkonäköke sen onnen elämään tuo? Haluatko itsellesi kumppanin joka on kanssasi ulkonäön takia? Vanhuus tekee joka tapauksessa meistä lähes jokaisesta ruman,joten ulkonäön takia ei todellakaan kannata mitään noin tyhmää tehdä..
Olet 27, luuletko tosiaan ettei elämällä ole sinulle enää mitään tarjottavaa..? useasti elämä alkaa vasta päälle 40v.Kuolet kuitenkin joskus, annna sen tapahtua sitten kun tapahtuu..älä sitä itse tee.
Niin, kiva tarina sullakin, aika mukavasti onnistut itseäsi säälimään.
Ensin täytyy korjata muutama sun harhaluulo:
"vaikka kuinka yrittäisin epäonnistun aina kaikessa"
Todennäköisesti sun surkea itsetuntos sabotoi kaiken ja sä epäonnistutkin. Todennäköisesti petaat itsellesi epäonnistumisia epäonnistumisten jälkeen, koska et muuta asennettasi ja ala korjaamaan itseäsi. Todennäköisesti pelkäät onnistumista yhtä paljon ellet enemmän kun epäonnistumistakin. Uskon, että itse pidättelet itseäsi, ja varmasti sabotoitkin: uskot ettet ansaitse mitään hyvää, joten mitään hyvää et saakaan.
"Mulla ei vain ole rahaa", niin kuule, me muutkin käydään töissä, joskus kaksissakin töissä, myös opiskelujen ohella, että sitä rahaa olisi. Säästämme kympistä sataseen kuussa, harvoin sitä satasta on laittaa, mutta sillä linjalla mennään. Sitten on se tavoite ehkä 5 vuoden päästä. Että kyllä sullakin sitä rahaa saattas siunaantua, vähän edes kerrallaan, jos se sun suurin toivees olisi...
"Opiskelen yliopistossa sellaista alaa joka ei yhtään houkuta enää koska olen niin ruma...valmistun pian sellaiseen ammattiin jonka töitä en halua tehdä...."
Niin, no mikset vaihda alaa? Eikös ammattisuuntauksen voi kuitenkin valita. Kaikki haaveet eivät toteudu, joillekin aloille on aivan törkeän vaikea päästä ja työllistyminen on huonoa: mutta niille aloille tilanne nyt on aika selvä ja samoja piirteitä löytyy kyllä muistakin ammateista (joten niilläkin ihmisillä on useampia vaihtoehtoja kun yksi, ihan oikeasti). Sä olet päässyt yliopistoonkin, mutta niin tosiaan, sähän et onnistu koskaan missään (joten sääli vaan itseäsi jatkossakin), sulla on opiskelupaikka, mutta sähän et saa mitään hyvää, opiskelet ja valmistut eikä rahaa ole, mutta töitäkään et halua tehdä. Tekosyitä, tekosyitä ja tekosyitä. Se sun rumuutesikin on tekosyy, koska sähän olet itse valinnut tuon, hakenut itse, ei sinne yliopistoonkaan itsestään mennä. Mutta nyt sitten sua ei huvitakaan, kun olet muka tajunnut miten ruma olet... Joten jossain vaiheessa tää "rumuus" on juolahtanut sun päähäs. Kiva tarina, mutta ehkä sua sittenkin pelottaa vastuu omasta elämästä, isoon maailmaa siirtyminen, aikuisuus, työttömyys, ja mikä vielä? Lakkaisit valehtelemasta itsellesi ja tekemästä asioita mitä et oikeasti halua, ja eläisit enemmän kuten itse haluat, niin tajuaisit ehkä, ettei edes sun koko maailmas pyörikään sun pärstän ympärillä.
Psykoterapiaa olet kokeillut, no, ehkä ois aika alkaa ottaa se tosissaan. Tosiaan, se ei mikään ihmelääke ole ja jos ei ole halua kasvaa eikä muuttua, ei auta poppakonstitkaan. Se vaatii aikaa, tuskaa, rehellisyyttä, yritystä ja tahtoa, kuten kaikki muutkin. Ei se mitään auta että menee psykoterapiaan ja kuvittelee parantuvansa ilman todellista halua, kuin taikaiskusta: kyllä se työ on tehtävä itse siinäkin. Psykoterapeutti on vain auttamassa, ei tekemässä puolesta.
No, eipä siinä, yhtä mahdotontahan se on täällä palstallakaan sinänsä auttaa. Jos sä näät itsesi tuollaisena, etkä todella halua opetella muuta, niin minkäs teet. Jos sä olet päättänyt tappaa itsesi, niin ikävä kyllä sille ei kukaan mitään mahda, niin sun sitten täytyy vaan tehdä. "Ampukaa mut" no tuskin, en mä ainakaan menis linnaan siksi, että joku ihminen on päättänyt olla sokea ja tyhmä eikä suostu vapautumaan omasta hölmöydestään. Sulla on oikeus vain omaan elämääsi.
"ja tiedän on pahempiakin ihmiskohtaloita, vihaan itseäni jo siitäkin syystä että en osaa/pysty olemaan onnellinen.."
Tieto on eri asia kun tajuaminen, ja et todellakaan omaa empatiaa, et todellakaan ymmärrä ja ainoastaan niitten kärsivien kustannuksella hankit itsellesi yhden syyn lisää vihata itseäsi eli sääliä itseäsi eli käytät heitäkin hyväksesi ruokkiaksesi itsekästä syyllisyyttä, vääristynyttä maailmaasi. Jos sä ymmärtäisit, sä tajuaisit enemmän, myös miksi elää.
Sääli, sinä olet vain yksi kärsivä, itse rakentamassasi häkissä.
PS. Syöpäpotilailla on suurimmaksi osaksi nykyään toivoa ja itse yli 10 vuotta syövän kanssa eläneenä voin sanoa, että sinä et syövästä tiedä herttaista hevon höräystä ilmeisesti, mutta saat sen anteeksi.
Sä olet nuori ihminen, sun tulevaisuus ihan täysin avoin. Ja sitä alaa ehdit vaihtaa vaikkapa muutamankin kerran. Miten niin et onnistu missään? Olet päässyt opiskelemaan yliopistoon asti, joten kyllä susta löytyy vaikka mitä. Masennus on aivan eri asia kuin tulevaisuutesi ja kykysi. Ymmärräthän sen? Tai noh, kun sinulla on masennus, niin sun on todella vaikeaa uskoa mitään mitä sulle sanotaan. Mutta tuskinpa kirjoittelisit tänne, jos sussa ei jotain halua löytyisi muuttaa elämäsi suuntaa. Ja todenäköisesti tunteesi eivät muuttuisi mihinkään vaikka saisit täysin uudet kasvot. En osaa uskoa, että nykyisissä kasvoissasi on mitään paha tosiasiassa. Etkä kuulosta yhtään hirviöltä, joten et voi olla hirviö.
Pinnistäpä nyt oikeasti ja soita vaikka teraupetillesi? Tai sitten vaan heti kertomaan nuo aikeesi sairaalaan/terveyskeskukseen. Itse opiskelen varmaankin samassa yliopistossa kuin sinä, samaa ikäluokkaa ja gradua pitäisi tehdä, mutta ahdistaa ja alanvaihto tuntuisi paremmalta. Tämän luettuani toivon, että en jouluaattona joudu olemaan ahdistunut sinunkin puolestasi. :( Oikeasti pinnistät edes sen verran, että pistät tarpeeksi jalkoja toistensa eteen, että pääset kertomaan tilanteestasi ammattilaisille. Usko pois, nyt katsot maailmaa niin vääristynein lasein.
Sun elämässäsi on varmasti tuhat hyvää asiaa tuloillaan ja monia ihmisiä, joille tulet olemaan erittäin tärkeä ja rakas. Pinnistä heidän vuoksi tää pimeämpi vaihe läpi, että et vie heiltä tätä rakasta ihmistä pois.
Ja toi sun pakkomielle ulkonäköön, se on täysin epärealistista eli kyllä se ongelma on nyt sun pään sisällä - ei sun kasvoissasi. Rumuuden vuoksi itsemurha!?
Elinluovutuksella voit auttaa korkeintaan muutamaa. Eläessäsi voit auttaa todella monia, jos oikeasti haluat.