Mietin tässä, että kuinka moni ilmoituksen jättämisen jälkeen vain odottelee vastauksia unelmien kumppanilta ja kuinka moni itse vastaa ilmoituksiin? Tässä lukiessa on tullut vähän sellainen fiilis, että kaikki vain odottelevat, että se TOINEN laittaisi ensin viestiä. Itte ainaskin huomasin itselläni sellaisen ajatusvirheen, että kun huomaan, että joku kiinnostava on käynyt katsomassa profiiliani, eikä ole jättänyt viestiä, ajattelin, että ei kait sitten vaan kiinnosta. Jos sitten itse kävin kattomassa kiinnostavaa profiilia, niin en jättänyt viestiä, kun aattelin, että se näkee et oon käyny ja laittaa viestin, jos kiinnostaa :S Elikkä eipä oo ihme, ettei vastauksia tuu paitti niiltä puoliammattimaisilta seksin vonkaajilta/tyrkyttäjiltä.
Jospas sitä itte rohkaistuis laittaan viestejä, vaikka kai se torjutuksi tulemisen pelko aina jäytääkin. Ja sit jos joku ei itte halua sitä ekaa viestiä ikinä laittaa, niin senhän voi kertoa profiilissa. Vaikka sanomalla, että on niin ujo, ettei laita ekaa viestiä kovin helposti, niin sitten profiilissa vierailija tietää tämänkin, eikä jää itse kärkkymään vastausta.
Jospas sitä itte rohkaistuis laittaan viestejä, vaikka kai se torjutuksi tulemisen pelko aina jäytääkin. Ja sit jos joku ei itte halua sitä ekaa viestiä ikinä laittaa, niin senhän voi kertoa profiilissa. Vaikka sanomalla, että on niin ujo, ettei laita ekaa viestiä kovin helposti, niin sitten profiilissa vierailija tietää tämänkin, eikä jää itse kärkkymään vastausta.
Vastaukset 16
Vanhimmat
No kyllä minä ainakin odotan, että jos joku käy katsomassa profiiliani ja se kiinnostaa, niin kyseinen henkilö sitten myös osaa viestiä laittaa. Eihän tässä touhussa muuten ole mitään ideaa, jos käydään vaan pällistelemässä profiileja, mutta ei kirjoiteta. Toki toimin itse samoin jos katson muita profiileja ja löydän mielenkiintoisia. Saatan kyllä kirjoittaa profiilissa vierailijallekin, jos hänen profiilinsa on kiinnostava, mutta eipä näistä ole toistaiseksi syntynyt yhtikäs mitään, vaikka jotain kirjoittelua joskus on ollutkin.
Turhat ennakkoluulot ja ujoudet pois! Kyllä täällä netissä saa tottua ihan tarpeeksi siihen torjutuksi tulemiseen. On kuitenkin todennäköisempi vaihtoehto niin netissä kuin live-elämässäkin, että ei natsaa kuin että natsaisi. Siitä lähdetään. Et kai sinäkään voi olla kiinnostunut kaikista sinua lähestyvistä?
Olen aina silloin tällöin käynyt alueeni sopivanikäiset miehet läpi ja laittanut viestiä. Jokainen joka minulle on vastannut on ennemmin tai myöhemmin lopettanut s-postittelun selitystä antamatta, yhtä lukuunottamatta ja järin innostuneelta ei hänkään vaikuta ainakaan kumppaninhakumielessä.
Olen keräillyt joitakin tyyppejä suosikkilistalle sillä mielellä että saatan joskus laittaa viestin tulevaisuudessa, mutta sitten kun luen niitä profiileja läpi niin siellä on aina jotain sellaista jokaisella mistä kumminkin tulisi tenkkapoo. Esim. joku hurtanrutku, minä kun en tykkää koirista. Tai halutaan lapsia. Ei kai vanha ämmä sellaisia enää laita. Jännää sinänsä että yleensä ne kaikkein parhaimman näköiset miehet ovat juurikin noita lisääntymishinkuisia vaikka heilläkin olisi ikää jo 40. Ehkä oman peilikuvan näkeminen herättää reaktion että olisi tämä syytä säästää jälkipolvillekin.
Jos käväisen jonkun miehen profiilissa niin harmittaa jos siellä on jotain mistä en pidä ja kyseinen yksilö sitten ryntää perään viestittelemään. Ne kuvatkin ovat niin surkean pieniä siinä etusivulla että niitä on pakko mennä katsomaan tarkemmin profiileihin.
En ole kuitenkaan viitsinyt laittaa mitään tylyjä estoja sellaisille joiden en toivo ottavan yhteyttä kun heidän profiilia katsellessaan huomaan että siellä on jotain ei-toivottavaa. Toistaiseksi.
Eihän kukaan voi olla täydellinen ja liialla rajauksella blokkaa kyllä kaikki mahdollisuudet niin netissä kuin livenä. Jotenkin vaikuttaa, että näillä palstoilla kirjoittelevat eivät oikeasti pidä ihmisistä ja ihmisiin tutustumisesta vaan kaiken pitäisi tulla valmiina kun vääntää profiilin ja laittaa pitkän listan vaatimuksiaan. Sitten vaatimusten täyttävältä ihmiseltä pitäsi tulla jalat alta vievä viesti.
Kerronpa tarinan siitä, mitä vaatimusten unohtaminen saattaa siheuttaa. Tapasin toisen avovaimoni netissä. Ensin ajattelin jättää vastaamatta hänen ilmoitukseensa, koska hänen elämäntilanteensa ei tuntunut sopivalta omaani ajatellen. Ilmoituksessa oli kuitenkin muutama juttu, jotka herättivät mielenkiintoni. Keskusteluissa oli imua, mutta tapaamisemme oli pieni pettymys molemmin puolin, emme millään tavalla sysyttäneet toisiamme fyysisesti. Toisella tapaamisella pieni kiinnotus heräsi, kolmannella kerralla harrastimme tajunnan vievää seksiä ja nauroimme ennakkoasenteillemme. Se oli meille molemmille elämämme upein parisuhde, emmekä vaihtaisi päivääkään pois, ei niitä huonojakaan. Kuitenkin suhteessa kävi niin, että juuri se elämäntilanne-eroavaisuus vei meidät erilleen, mutta lämmöllä yhä toisiamme muistelemme. Olisimme elämänkokemukseltamme todella paljon köyhempiä ihmisiä, jos olisimme pitäneet tiukasti kiinni vaatimuksistamme ja ennakkoasenteistamme. Tämä nainen ei ole se, jonka ansiosta käytän tätä nimimerkkiä. Tämän takana oli kaikin puolin täydelliseltä vaikuttava nainen, ei tosin netistä.
Kannattaa siis miettiä, että hakeeko täydellistä välinettä lopun elämäänsä vai onko valmis antamaan ihmiselle mahdollisuuden.
Meinasin kommentoida tuota ämmähmäh:hin kirjoitusta, joka kuvastaa usean naisdeittailijan vaatimusta kumppanista. "eronnut_susi" vastasi tuohon jo tosi osuvasti. Meillä jokaisellahan on näille kilometreille kertynyt elämää ja harrasteita. Joillekin se on lapset, koira, kalastus, mökkeily ym. Tuskimpa sellaista profiilia löytyykään, missä kaikki unelmat täyttyisivät ja mikäli täyttyisikin, niin tavattua keskusteluissa toinen saattaa kertoa lisää harrasteitaan tai elämäntyyliään, josta toinen ei pidä. Olen kans sitä mieltä, että tuttavuuksia kannattaa tavata useamman kerran vaikka heti ei "sytyttäisikään". Olen eroakin sopiessa pyrkinyt siihen, että tuttavuuden kanssa jäisi viestittelyvälit vielä. Silloin voi välittömämmin ajan kanssa tutustua toiseen lisää kun silloin tällöin kyselee kuulumisia. Koskaanhan ei voi tietää, miten mieli ja ajatukset muuttuvat kun aika kuluu. Tällöin tutustuu kuin ystävyyden kautta. Maltti on tässäkin "pelissä" valttia.
Itse suoraan sanottuna pelkään koiria, enkä halua ihmissuhdetta jossa minun on pakko olla tekemisissä jatkuvalla syötöllä susien sukulaisen kanssa. Vaikka koira olisi hyvin koulutettukin, mitä ne näemmä harvemmin ovat (olen siis törmännyt tapauksiin joiden hurtat riehuvat kuin viimeistä päivää!) niin tuntuu oudolta että eläintä pitäisi taputella, kun olen tottunut silittämään mirriä. Lisäksi se että se kuono pitää tunkea ihmisen haaroihin ja nuolla naama märäksi on ällöttävää. Enkä jaksaisi enää kuunnella selityksiä että "koiran pitää selvittää ihmisen haaroista se hänen sukupuolensa (minkä ihmeen takia?)" ja "koiralla ei ole bakteereita suussa" (tasan on, kaikilla elävillä olennoilla on).
Koiraihmiset ovat niin täysin eri maailmasta kuin itse olen, että en jaksa alkaa "suvaitsevaiseksi" heidän suhteensa. Ja luulenpa vähän että harva heistä pitäisikään kissaihmisestä. Itse en omista lemmikeistäni luovu, enkä odota sitä toiseltakaan. Naurettavaa ajatellakaan että koira tai kissa pitäisi antaa pois sen takia että omistajat yrittävät jotain suhteen räpellystä eli kokeilevat tulevatko keskenään toimeen. Lopulta voi kuitenkin tulla ero ja siinä sitä sitten murehditaan sen kadotetun karvakaverinkin perään. Ei hyvä.
Mitä taas tulee ihmisen muuttumiseen, niin eiköhän keski-iässä jo suurinpiirtein tiedä millainen ihmisenä on. Tottakai ihmisillä on järjettömiä listoja ja tyhmäähän se on varsinkin toiselta vaatia enemmän kuin itseltään, mutta mikäli "vaatii" sekä itseltään että toiselta yhtä paljon, niin minusta se on oikeudenmukaista. Itse en esim. halua lihoa hillittömästi, miksi minun pitäisi katsella vastaavaa toisessa osapuolessa? Enkä pidä alkoholista. En kiellä ketään juomasta, mutta mitään örvellystä en ala katselemaan. Kessuakaan en halua haistella.
Eli summa summarum olisin ERITTÄIN hämmästynyt jos joku päivä alkaisin seurustelemaan korsteenin lailla polttavan juopon koiramiehen kanssa. Niin pahalta yksinäisyys ei tunnu että moiseen katsoisin aiheelliseksi sekaantua. ;)
Enkä kommenttejani kauhean vakavissani kuitenkaan kirjoittele, toisinaan vähän kärjistän että saadaan keskustelua aikaiseksi...
Olen myös sitä mieltä, että jos yli nelikymppinenn lapseton mies haluaa vielä lapsia, en tee aloitetta hänen suuntaansa, vaikka profiili olisi kuinka mielenkiintoinen. Ajattelen näet niin etten halua viedä keneltäkään mahdollisuutta isyyteen, koska itse en enää lapsia halua. Ymmärrän myös, että toive omasta lapsesta voi olla myös miehelle erittäin suuri asia, jos lapsia ei entuudestaan vielä ole.
Joskus nämä lapsentekohaluiset ottavat itse yhteyttä, vaikka profiilissani lukee etten halua lapsia.
Silloin torjun kohteliaasti kertoen, etten tule siinä asiassa mieltäni muuttamaan.
Sitä en oikein ymmärrä, että jotkut miehet haluavat vielä 40-50 -vuotiainakin perustaa uuden perheen, vaikka lapsia entisistäkin liitoista on jo aivan riittämiin. Eiköhän olisi syytä huoltaa ne edelliset lapset kunnolla ja antaa vastedes nuorempien polvien hoitaa lapsenteko.
Onhan tuolla profiileissa paljon niitäkin, joilla ei ole koiraa, ei kissaa, ei kaljamahaa, ei alko-ongelmaa eikä siitä huolimatta vielä suvaitsevaista naistakaan. Sinun kissasihan kaikkien miesten toki tulee hyväksyä... Näinhän se suvaitsevaisuus monesti ymmärretään! Minäkään en kissaihminen ole, mutta kyllä minun haarojani saa kissa haistella, jos sukupuoleni siten selviää, kunhan ei raapimispuuna haarojani ala käyttää : ). Pitäisikö sun siirtyä jonnekin kissa-palstalle etsimään sopivaa "kissamiestä". Batman ja Robin voisi toimia siellä profiilissasi miesihanteenasi. Kaikkea hyvää etsinnöillesi!
Nainen 40 , olen samaa mieltä, että jos ennestään on jo lapsia, niin kannattaako enää tuossa iässä niitä alkaa haaveilemaan lisää, kun riskit ja ikäkin alkavat painamaan. En usko, että uutta suhdetta lastenteolla saa sellaiseksi, kun mitä se mahdollisesti ollut silloin, kun omat vanhemmat lapset on alulle saatettu. Ikuista nuoruutta kun ei ole ja tätä aikaa/ ikää pitäisi elää niin kun se on tarkoitettu.
... on tietysti niitä suurimpia juttuja parisuhteessa. Lasta kun ei vaan voi haluta ja sitten kyllästyä, vaan olet vastuussa loppuelämäsi. Tottakai, jos on varma, että ei haluta tai ei pysty saamaan lapsia, niin silloin kannattaa ehdottomasti blokata kiihkeästi lasta haluavat. Aika monista asioista pystyy kuitenkin keskustelemaan ja itsekin voi huomata, että voin luopua jostakin. Kuten missäx tuossa aiemmin ansiokkaasti totesi, suurin ongelma aikuisiän suhteenmuodostuksessa on usein se, että ihmillä on jo niin paljon kaikkea, harrastuksia, lemmikkejä, lapsia, ystäviä, pinttyneitä tapoja, paheita ... Mistään emme kuitenkaan halua luopua, mutta silti pitäisi saada yhtälöön mahtumaan toimiva parisuhde samanlaisen ehdottoman ihmisen kanssa. Eihän sellaisella yhtälöllä ole ratkaisua. Ehkä olisi parasta listata profiilissa korkeintaan kolme ehdotonta asiaa, loppujen ehdottomuudesta meidän on syytä keskustella oman itsemme kanssa. Tai sitten on hyväksyttävä sinkkuutensa. Eihän sinkkuelämässäkään mitään vikaa ole.
Ämmähmäh: Varohan vaan niitä suden sukulaisia, varsinkin eronneen sellaisen :D
Olen täsmälleen samaa mieltä kanssasi. Olen jo pitkään kummastellut sitä, että onko suurin osa ihmisistä tosiaan tällaisia, että kuvitellaan löytyvän joku valmis paketti eikä olla lainkaan valmiita katsomaan voisiko se jokin löytyä hieman pidemmällä tutustumisella. Jos ei heti lähde jalat alta, niin ei haluta tutustua enempää. Kuinka moni oikeasti kuvittelee, että parisuhde muodostuu ensiviestien tai ensitapaamisen perusteella? Itse näen, että parisuhteen löytämiselle pitää olla tahto. Se ei löydy yks kaks ihmetellen. Se tahto on mielestäni sitä, että löytyy halua ja kärsivällisyyttä tutustua enemmän toiseen ihmiseen, joka vaikuttaa mukavalta ja jossa on ehkä tiettyjä kivoja ominaisuuksia. Se on myös tietoisuus siitä, että tunteita voi kehittyä myöhemminkin, jos niille osaa antaa sijaa kun tutustuu toiseen paremmin. Lisäksi siihen kuuluu avoimuutta, että voi tutustua toiseen ihmiseen ja viettää mukavia hetkiä yhdessä siitäkin huolimatta, vaikka siitä ei seuraisi sen enempää mitään. Itseään ei tietysti voi eikä kannatakaan pakottaa, jos ei tunnu oikealta. Mutta kuinka usein voi tuntua juuri oikealta niissä ensimmäisissä viesteissä tai siellä ensitapaamisellakaan?
Itsestäni tiedostan sen, että voin ihastua naiseen myöhemminkin, vaikka en ensitapaamisella ihastuisikaan. En edes odota itseltäni ihastumista heti alkuun. Uskon, että myöhemmin tapahtuva ihastuminen on enemmän todellisempi kuin ensitapaamisella tapahtuva, joka perustuu yleensä siihen, ettei toista vielä juurikaan tunne. En kuitenkaan koe olevani mitenkään kylmä ja laskelmoiva. Voin hyvin ihastua ensitapaamisellakin, jos niikseen tulee. Pyrin ainoastaan olemaan realistinen, enkä halua uskoa siihen, että kaikki kortit on katsottu heti ensimmäisellä kerralla. Lähes poikkeuksetta toiset tapaamiset ovat olleet parempia ensimmäiseen verrattuna. Osin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin jo tunnetaan paremmin puolin ja toisin ja yleensähän asiat sujuvat paremmin ihmisen kanssa, jonka jo entuudestaan tuntee. Jotta näin voisi käydä, niin tämä toki vaatii, että myös naisella olisi vastaavaa asennoitumista tutustumiseen. Tällaista on vaan hyvin harvoin löytänyt täältä netin puolelta. Milloin viestittelyt loppuvat jo parin ensimmäisen viestin jälkeen, toisaalta taas on vaikeaa jatkaa tutustumista ensitapaamisen jälkeen, vaikka treffeillä olisi ollut hauskaa ja selvästi olisi havaittavissa yhdistäviä tekijöitä ja samanhenkisyyttä.
Jos vertaan tätä tutustumisiin netin ulkopuolella, niin selvästi helpompaa on ollut tutustua paremmin ja myös useammilla tapaamiskerroilla. Ihmettelenkin sitä, että miksi täältä netistä on vaikea löytää avoimemmin tutustumiseen suhtautuvia ihmisiä. En ole löytänyt sellaisia pitkähkön nettikokeilujakson aikana kuin parisen kappaletta. Olen yrittänyt tehdä myös ilmoituksissani selville miten tutustumisesta ajattelen ja että en hae täydellistä ihmistä, vaan haluan tutustua avoimesti. Tällä ei kuitenkaan ole sen kummemin ollut menestystä. Lieneekö suurta osaa ihmisiä sitten lainkaan kiinnostavan tällainen. Ehkä sitä sitten kuvitellaan, että löytyy se ihme olento, joka natsaa kerta laakista ensimmäisestä lauseesta lähtien ja myös toisten pitäisi ajatella samoin, ettei myöhemmin voi tapahtua mitään.
Mielestäni kylläkin tein selväksi etten vaadi ketään koirastaan luopumaan. En vain ala seurustelemaan sellaisten kanssa joiden koiria ei ole koulutettu, jos ylipäätään ollenkaan koiraihmisten kanssa. Enkä oleta että heikäläisten pitäisi edes yrittää seurustella minun kanssani.
Ehkä kohdalleni on sattunut liian monta kertaa epämääräisiä koiran omistajia. Sekin esim. oli aika pelottava tilanne kun olin menossa omaan kotiini metsätietä pitkin, ja siellä jököttää yksinäinen iso koira ja murisee. Eikä ihmisiä lähistöllä, jostain puskasta kuuluu jotain lasten huutoa.
Olen vähän liian monta kertaa kuullut niin miehiltä kuin naisilta jostain ah niin ihanasta koirasta jonka "kouluttamisesta ei ole tullut mitään". Mikä ihme siinä muka on niin vaikeaa? Ja jos on, niin en tällaisten vaarallisten eläinten kanssa halua tekemisiin.
Sille minä en puolestani mahda mitään että jossakin on joku "suvaitsevainen" mies jolla ei ole koiraa jne. eikä naista. Ihan kuin jonkun miehen naisettomuus olisi minun syytäni koska en luota koiriin, kaikkea kanssa. xD
Hyvä se on naureskella kun koira ei ole aiheuttanut itsessä kuolemanpelkoon verrattavia tilanteita. :P
Tsekkaan muutamat hyvät läpi- ja palaan viestimään myöhemmin... Kiva jos joku laittaa viestiä huomattuaan profiilivierailuni :)
Reilusti vaan viestiä profiilissa vierailleille!
Eipä mulle kukaan ole viestiä oma-aloitteisesti laittanut, koko sinä aikana mitä mulla on profiili ollut tuolla treffien puolella (reilut 3-4 vuotta, en muista edes kuinka kauan)...tai oikestaan onhan noita viestejä tulleet, mut on ne olleet noita goolgekääntäjällä väsättyjä roskaviestejä.
Toisaalta harvemmin mun lähettämiinkään viestiin mitään vastataan. Melkein vois laittaa koko profiilin telakalle tai poistaa sen kokonaan, ei siitä näytä mitään hyötyäkään olevan =/
... mitä profiilisssi lukee. Nähtävästi se ei ole kiinnostava naisen silmissä, mikä ei tarkoita sitä että sinä et olisi. Uskallatko kysyä joltakin ystävältäsi, että mikä siinä on vikana? Itse niitä on niin vaikea nähdä, ellei ole kokenut kirjoittaja. Mitäpä jos kirjottaisit profiilisi uudelleen. Tee siitä kiinnostava, mutta totuudenmukainen. Voit kirjoittaa enemmänkin jostakin sinua kiinnostavasta jutusta, se voi olla yhdistävä tekijä. Vältä ehdottumuuksia, ellevät ne ole aivan varmasti 100% sellaisia. Jätä profiiliisi tilaa mielikuvituksella ja kysymyksille jutun juureksi.
Mä oon kokeillu vuosien varrella jos jonkin moista profiilia, erilaisilla teksteillä, kuvalla, ilman kuvaa, toisenlaisella kuvalla...Aina ihan yhtä huonolla tuloksella