Meillä kaikki alkoi siten, että olin naimisissa, kaksi kouluikäistä lasta, uusi omakotitalo, mies oli tyytyväinen suhteeseemme mutta minä en. Siitä puuttui läheisyys, keskustelu ja toisen huomioon ottaminen. Mies kyllä silloin lähenteli kun oli puutteessa, mutta muuten en koskaan saanut kaipaamani läheisyyttä, ja puhuin tästä miehelleni jo monen monta vuotta sitten että jotain on tapahduttava, kun en itse aina jaksa olla se joka tekee jotain suhteen eteen. Kun keskustelin asioista, toinen vain katseli telkkaria ja kun esitin kysymyksen, ei vastausta tullut kun ei herra ollut kuunnellut koko juttua.
Kyllästyin pikkuhiljaa ja sitten tuli eteeni sinkku, aivan ihana mies. Tapailin häntä muutaman kuukauden, kunnes otin eron miehestäni, talo myytiin ja muutettiin erilleen.
Uusi mies on päällisin puolin juuri sellainen mitä olen aina ihaillut ja kaivannut. Häneltä saan kyllä huomiota ja hän osaa keskustella ja hän kuuntelee.
Mutta, aloitimme tapailun reilu vuosi sitten. Hänellä on lapsi, jota hän panttasi minulta pitkään enkä saanut tavata tätä. Mies kuulemma pelkää että lapsen äiti saa tietää ja heidän välit huononee. Heillä kun on ollut koko ajan sellainen kaverisuhde eronsa jälkeen (8 v sitten) että soittelevat lähes päivittäin ja puhuvat niitä näitä.
Meni yli puoli vuotta kunnes sain tavata lapsen ensimmäisen kerran ja nyt olen nähnyt lapsen noin viisi kertaa (eli puolen vuoden aikana). Lapsi kertoi äidilleen minusta ja äiti moitti miestä ja mies kertoi että exänsä oli elätellyt toiveita heidän yhteenpaluun suhteen, mutta minun mies kuulemma ei halua palata tämän kanssa yhteen.
Mies ei ole kertonut vielä tässä ajassa edes isälleen, että hänellä on naisystävä, äidilleen kyllä kertoi mutta vasta jokunen aika sitten. Kuulemma ei ole muiden asia ja yksityisasiat ei kuulu muille.
Olen puhunut yhteenmuutosta, mies vain sanoo aina "kaikki aikanaan" eikä kerro minulle mitään faktoja esim ajasta jolloin muuttaisimme yhteen eikä hän koskaan suunnittele minun kanssa mitään. Hermostuu kun otan yhteenmuuton puheeksi.
Syksyllä hän joutui yllättäen todella vaaralliseen leikkaukseen, ja olisin halunnut seuraavana päivänä mennä häntä katsomaan sairaalaan, mutta hän sanoi minulle että en saa tulla koska ex tulee ja hän ei halua järjestää sairaalassa mitään kohtausta.
Joulun hän aikoo viettää ensin exän luona koska heillä on kuulemma aina ollut tapana viettää se siten (kummallakaan ei ole ollut eron jälkeen uutta puolisoa, ja tämä on varmasti toiminut ihan hyvin), sen jälkeen hän menee käymään vanhemmilla ja mummolassa ja tulee sitten illalla myöhään meille. Uusi vuosi menee kuulemma samalla tavalla, ensin exällä ja ampuvat yhdessä lapsen kanssa raketit ja saan sitten illalla rippeet miehestä kun hän tulee meille.
JATKUU…..
Kyllästyin pikkuhiljaa ja sitten tuli eteeni sinkku, aivan ihana mies. Tapailin häntä muutaman kuukauden, kunnes otin eron miehestäni, talo myytiin ja muutettiin erilleen.
Uusi mies on päällisin puolin juuri sellainen mitä olen aina ihaillut ja kaivannut. Häneltä saan kyllä huomiota ja hän osaa keskustella ja hän kuuntelee.
Mutta, aloitimme tapailun reilu vuosi sitten. Hänellä on lapsi, jota hän panttasi minulta pitkään enkä saanut tavata tätä. Mies kuulemma pelkää että lapsen äiti saa tietää ja heidän välit huononee. Heillä kun on ollut koko ajan sellainen kaverisuhde eronsa jälkeen (8 v sitten) että soittelevat lähes päivittäin ja puhuvat niitä näitä.
Meni yli puoli vuotta kunnes sain tavata lapsen ensimmäisen kerran ja nyt olen nähnyt lapsen noin viisi kertaa (eli puolen vuoden aikana). Lapsi kertoi äidilleen minusta ja äiti moitti miestä ja mies kertoi että exänsä oli elätellyt toiveita heidän yhteenpaluun suhteen, mutta minun mies kuulemma ei halua palata tämän kanssa yhteen.
Mies ei ole kertonut vielä tässä ajassa edes isälleen, että hänellä on naisystävä, äidilleen kyllä kertoi mutta vasta jokunen aika sitten. Kuulemma ei ole muiden asia ja yksityisasiat ei kuulu muille.
Olen puhunut yhteenmuutosta, mies vain sanoo aina "kaikki aikanaan" eikä kerro minulle mitään faktoja esim ajasta jolloin muuttaisimme yhteen eikä hän koskaan suunnittele minun kanssa mitään. Hermostuu kun otan yhteenmuuton puheeksi.
Syksyllä hän joutui yllättäen todella vaaralliseen leikkaukseen, ja olisin halunnut seuraavana päivänä mennä häntä katsomaan sairaalaan, mutta hän sanoi minulle että en saa tulla koska ex tulee ja hän ei halua järjestää sairaalassa mitään kohtausta.
Joulun hän aikoo viettää ensin exän luona koska heillä on kuulemma aina ollut tapana viettää se siten (kummallakaan ei ole ollut eron jälkeen uutta puolisoa, ja tämä on varmasti toiminut ihan hyvin), sen jälkeen hän menee käymään vanhemmilla ja mummolassa ja tulee sitten illalla myöhään meille. Uusi vuosi menee kuulemma samalla tavalla, ensin exällä ja ampuvat yhdessä lapsen kanssa raketit ja saan sitten illalla rippeet miehestä kun hän tulee meille.
JATKUU…..
Vastaukset 2
Vanhimmat
…JATKUU
En edes puhu enää "miehestäni" koska en tiedä kenen mies hän nyt sitten oikeastaan on?
Ex-miestäni minulla ei ole ikävä enkä kadu eroani, mutta luulen että tämä uusi suhde on minulle jonkinlainen laastarisuhde ja roikun tässä niin kauan kunnes löydän jonkun miehen joka kohtelee minua kuten parisuhteessa kuuluu tehdä.
Kaverini ihmettelevät miten siedän tällaista kohtelua, ja ihmettelen sitä itsekin. Yksin ei kuitenkaan aina ole kivaa ja miehen kanssa on muuten tosi mukavaa, mutta en ymmärrä miksi hän pitää minua salassa.
Meillä on ollut näiden ongelmien takia useita eroja ja sitten olemme taas palanneet yhteen. Minä kuulemma kiukuttelen pienistä ja laitoinkin välit poikki useaksi viikoksi. Miehen ex sai tietää tästä ja nyt heillä on taas samanlainen kaverisuhde kuten oli ennen, eikä mies suostu hänelle kertomaan että olemme palanneet yhteen, koska se ei kuulemma kuulu hänelle. Aina kun ex soittaa, mies menee ulos tupakalle puhumaan ettei meiltä kuulu taustametelit puhelimen läpi. Jos mainitsen tästä, hän hermostuu ja sanoo että taas haastan riitaa.
Mies saa aina kääntymään asian niin, että minä kiukuttelen turhaan ja nämä ovat vain minun ongelmia ja minun on vain tultava toimeen näiden asioiden kanssa. Sitten mietin että olenpa tosiaan pikkumainen ja annan anteeksi ja ymmärrän.
Heillä ei ole lapsen kanssa mitään säännöllisyyttä tapailuissa, ja lapsi tulee isälleen miten sattuu. Ja kun olemme jo sopineet miehen kanssa jotain menoa, hän ilmoittaakin yhtäkkiä iltapäivällä että meno pitää perua kun lapsi tuleekin yllättäen hänelle. Eli hän ei halua että vietämme aikaa kaikki yhdessä, ja yhteiset tapaamiset ovat olleet tosi lyhyitä. Aina kun lapsi tulee, on se aika automaattisesti minulta pois koska hän on ilmoittanut että haluaa viettää sen ajan kahdestaan lapsensa kanssa.
Mies on nähnyt minun lapset joka kerta kun mies on meillä ja he tulevat toimeen loistavasti ja ovatkin jo aika läheisiä.
Ehkä olen sitten pikkumainen, kun en ymmärrä että mies salailee minua sukulaisiltaan ja exältään ja kun en hyväksy sitä että hän ei vietä joulua minun kanssa vaan menee mieluummin exälleen koska siellä on heidän yhteinen lapsi. No, ehkä ihan ymmärrettävää... vai onko?
Olen itse ihan nätti ja normaali, tasapainoinen nainen jolla on asiat kunnossa, ja tiedän että saisin paremman miehen kunhan vain sellainen tulisi eteen. Olen yrittänyt etsiäkin mutta etsimällä sitä ei nähtävästi löydy.
No minusta näin kirjoittamasi perusteella "miehesi" roikkuu vielä exässään. Ja jos ikinä saisittekaan inasta edistettyä suhdettanne, niin veikkaan että menettäisit hermojasi jatkuvasti tuossa kuviossa kun ex on nostettu noin jalustalle ja pelätään jne. Eli kävi miten kävi, niin en tiedä jaksaisinko sun sijassas noin sekavaa kuviota, jossa pitäisi miehen ja sun olla varpaillaan ja mies ei haluaisi mitenkään tilannetta edes muuttaa.
MUTTA juu, exäsi oli kurja, tämä mies on kurja. Ja yksin ei ole kiva olla. MUTTA harkitse nyt vähän sitäkin, josko et tällä kertaa vaihtaisi suhdetta sen pettämisen kautta? Ihan oikeasti, se on loukkaavaa (olet parempi, ei sun tarvitse loukata ihmistä vain sen perusteella, kun se ei satu olemaan sulle mieluinen) ja sulle voi tehdä ihan hyvääkin se yksinasuminen sen sijaan, että asut kurjasti yhdessä. Ja sulla on tosiaan lapsia, niillekin voisi tehdä ihan hyvää, jos uusissa miehissä olisi pikku paussi.
Vilkasepa tuota uusionni.net/uusionni -keskustelupalstaa, kun sä nyt jokatapauksessa, oli tuo mies tai joku muu, tulet olemaan uusperheellinen. Nimittäin aika tutulta kuulosti tuo kuvailemasi miestyyppi.