Kiinnostaisi törmätä samaa sairastaviin...Itse essentiaalivapinan kanssa 13 v asti eläneenä (olen 27) hämmästelen, miten vähän asiasta on suomeksi tietoa noin niin kuin muualla kuin lääketieteellisen kirjastossa. Myöskään 'kohtalontovereita' minulla ei ole, käsittääkseni aiheelle ei ole pienessä maassamme perustettu yhdistyksiä tms. Kyseessähän on siis hyvänlaatuinen, yleensä perinnöllinen vapina, johon ei ole varsinaista parannusta.
Beta-salpaajahoitoa en halua itse käyttää, tabut vain poistavat oireita, eivät suinkaan paranna. Asian kanssa oppii kummasti elämään ja mitä enemmän aiheesta itselleen saa tietoa, sitä helpompaa on asiaa tietty selventää muillekkin. Olenkin hakenut tietoa englanninkielellä ja huomannut, että asiaahan kyllä tutkittu ja meitä vapisijoita on paljon.
Nyt koklaan, mitä osteopatialla saadaan aikaan, hermotuksen epätasapainotilaan tämä elimistön ylitila kuitenkin liittyy. Et jospa tuosta ois jotakin iloa.
Eli siis onko muita, joilla on kokemusta tästä vapinasta ja miten se on teidän maailmaanne vaikuttanut?
Beta-salpaajahoitoa en halua itse käyttää, tabut vain poistavat oireita, eivät suinkaan paranna. Asian kanssa oppii kummasti elämään ja mitä enemmän aiheesta itselleen saa tietoa, sitä helpompaa on asiaa tietty selventää muillekkin. Olenkin hakenut tietoa englanninkielellä ja huomannut, että asiaahan kyllä tutkittu ja meitä vapisijoita on paljon.
Nyt koklaan, mitä osteopatialla saadaan aikaan, hermotuksen epätasapainotilaan tämä elimistön ylitila kuitenkin liittyy. Et jospa tuosta ois jotakin iloa.
Eli siis onko muita, joilla on kokemusta tästä vapinasta ja miten se on teidän maailmaanne vaikuttanut?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minullakin on tämä kyseinen vitsaus; ollut reilun vuoden (olen myös 27). Se aiheuttaa minulle aivan järkyttävän stressin, ja on ollut silläkin tavalla vaikeaa, että olen aina ollut "tunnettu" vakaakätisyydestäni siis kaikki semmoinen pikkunäprääminen on ollut "alaani". Nyt hävettää kun tärisee kuin vanhus... ja ärsyttää kun tunteekin itsensä huteraksi... onneksi vapina on (vielä) hyvin vähäistä; mutta tieto siitä, että se väistämättä pahenee saa minut kauhun valtaan. Millainen olen neljäkymppisenä? Kuusikymppisenä? Betasalpaajiinkin "tottuu" eli jonkun ajan käytön jälkeen ne eivät enää tehoa, siis mitään apukeinoa ei ole. Sen kuin vain seuraa rapistumistaan. Suututtaa ekstrapaljon, että suurin osa "tärisijöistä" on vanhuksia. Olisi tämäkin voinut odottaa sinne kahdeksaankymppiin.
Suvussanikaan kukaan ei vapise, edes vanhukset.
Vaikeaa on myös se, ettei tunne ketään muuta kellä olisi sama ongelma; se jo ehkä helpottaisi jonkun verran...
Olen nyt viikon verran poissa, mutta katson sitten, onko meitä löytynyt muitakin. Hyvä että aloitit tämän keskustelun..! ;)
Heip
Heippa, haavanlehti ystäväni : )
Olet siis vissiin nyt jossain viikon, mut kun palailet, niin kerrohan: oletko sä myös käynyt lääkärillä? Ja mitenkäs viisaasti ne sulle aiheesta osas puhua?
Mä olen myöskin pienten asioiden näprääjä ja piirrän paljon. Hyvin tarkkaa viivaa on ilman pientä tärräystä vaikeeta tehdä ja esim. sarjakuvassa on ihan omanlaisensa 'look' johtuen tästä vapinasta. Kyllähän tämä tosiaan aika rasittavaa monessa kohtaa on.
Mä olen onneksi viimeisten parin vuoden aikana uskaltanut aiheesta ulkopuolisille jotenkin puhua enemmän, päättänyt että tuijottakaa vaan. Hitto.
Ajattelin ottaa tässä myös selville, josko homeopatiasta ja ehkä vaikka kunnon kiinalaisesta akupunktiosta, ei siis mistään lääläreiden kipupiste neulahoidosta, ois tähän apua. Ei voi tietää jos ei koklaa ja ei tässä kai kokeillessa mitään ainakaan häviä. Ties vaikka alkais aiheesta kirjoittaa enemmänkin...Kun siis kukaan muu ei ole sitä maassamme oikeastaan tehnyt.
mut palaillaan aiheeseen ja toivottavasti joukkoomme liittyy lisää keskustelijoita - tiedän että Suomessakin meitä on enempi kuin 2!!
Käväisimpä vähän lomalla... harmi vaan että tästä tutinasta ei lomia saa..!
Juu olen käynyt neurologilla, jonka älykäs toteamus oli, että voihan se sitä olla... ja että minulla on päässäni vikaa, jos otan sen vakavasti kun eihän se nyt ole mitään... justiinsa joo. Helppoahan se on sanoa.
Eipä taida olla toivoa mistään ihmelääkkeen tai parannuksen löytymisestäkään, kun eivät varmaan "haaskaa" rahaa tällaisen periaatteessa vaarattoman taudin tutkimiseen. Olen kyllä itsekin ajatellut kokeilla jotain hierontaa tai muuta, että jos helpottaisi... mutta parantumaton ja etenevähän tämä kuulemma on... on todella kiva miettiä että paljonko edes suht "hyviä" vuosia on jäljellä- tämä kun etenee niin tapauskohtaisesti. Minun tuurillani olen invalidi ennen kolmeakymppiä.
Miten ihmeessä jaksat tämän tutisemisen kanssa? Onko se pahentunut ja kuinka nopeasti? Minulla on niin paljon muitakin terveysongelmia että ei riitä jaksamista edes pieneen flunssaan, saati sitten tällaiseen "aikapommiin".
Mahtavaa että kumminkin piirrät! Itsellä ei vielä käsi kirjoittaessa tai piirtäessä tärise, vain jos olen kiihtynyt. Muutenkin tärinä on useimmiten sellaista aika huomaamatonta. Täriseekö Sinulla muutkin kuin kädet? Minulla myös jalat ja mun mielestä niinkuin niskakin, tai pää... mutta vain ajoittain, ja tosi vähän... ja sitten on jonkun aikaa ollut sellaisia outoja lihasnykäyksiä sormissa ja varpaissa jne...
Se on paha kun on tyypiltään sellainen kuin minä, että haluaisi pysyä niinkuin kontrollissa koko ajan... ja sitten iskee tämmöinen, jota ei mitenkään voi kontrolloida, ja yhtäkkiä sinulla ei olekaan mitään valtaa omaan kroppaasi... tulee avuton olo.
Noh, koetetaan jaksaa- ja kiva kun löytyi joku muukin ettei tarvitse ihan yksin ihmetellä.
Kuulemisiin!
Heis
tervetuloa takaisin lomilta! mä tässä puurran vielä heinäkuulle ennen varsinaista lomaa.
Jaa että mitenkä jaksan tän kanssa? En mä arkipäivänä jatkuvasti asiaa onneksi huomaa - sellaiset tarkkuutta vaativat tehtävät tosin saavat aina huomaamaan ja lihasten tiettyyn asentoon nostaminen/pitäminen aiheuttaa vapinaa.
Mä olen tiedostanut tän 13-vuotiaasta, muistan itse asiassa ekan kerran kun mulle joku asiasta huomautti: kuvistunnilla yläasteella yks luokkakaveri tiedusteli, miks kädet tärisee. En ole ihan täysin varma siitä, onko tila oikeasti huonontunut vai vain olenko vain tullut jotenkin tietoisemmaksi tilastani. Elämä kuitenkin muuttuu vaativammaksi kun muuttaa kotoa ja itsenäinen elämä opiskeluineen ja töineen alkaa. Et jostain 19-vuotiaasta oikeesti vasta aloin asiaa täysin havannoida ja harmitella. Silloin tulee enemmän tilanteita, joissa vapina voi häiritä.
Osteopaatilla käynneistä (olen käynyt nyt 2 krt viikon välein ja tänään on 3., sitten parin viikon tauko elimistölle lepoajaksi) väitän olleen apua, elimistö on selkeästi rauhoittunut ja tasapainottunut. Sellaista ns. 'sisäistä vapinaa' (tiedät ehkä mistä puhun) on vähemmän. Ei ole ihan halpaa lystiä (50 Eur 1,5h - toisaalta, jos joihinkin kampaajiinn vertaa ei paha), mutta koska terveyttä on vain yksi, aion jatkaa osteopaatilla käyntejä. Se etsii mm. raajojen oikeita liikeratoja ja käsittelee sympaattista hermostoa ja keskushermostoa; antaa viestejä siitä, miten kropan pitäisi toimia. Ohjaa normaaliurilleen. Että vaikka sitten joutuisin tasaisin väliajoin käymään, olen valmis siihen, kun kerran jotenkin oloa parantaa kumminkin! Oli tämä sitten stabiili tai entisestään huonontuva tila.
Kyllä mullakin tärrää muukin kuin kädet, esimerkiksi muistan monia kertoja, kun pitää seisoa paikallaan vaikka kirkossa jonkun häissä, korkkareissa ja jalat tärrää. On muuten ärsyttävää, kun koittaa vaikka seisoa piirissä ja pitää ihmisen kädestä kiinni. Se on joskus tosi vaikeeta. Olen myös törmännyt uusien miesystävien kanssa siihen, että hiukan hämmentyvät vapinaa - luulevat ensin, että johtuu siitä että jännitän ihmisen kosketusta. Mistä ei kuitenkaan ole kyse. Mutta onneksi asiasta olen oppinut kertomaan. Niin siis, ihan kokonaan mäkin tärrään, ei kovin näkyvästi tosin. Tärräyksestä johtuen kropassa on myös sellaisia kummallisia jännitystiloja. Ei varsinaisesti nyi, mutta ihan kuin raajoista puuttuis jotain 'voiteluainetta'.
Mä olen onneksi jumpannut, harrastanut balettia ja joogannut - kroppa on muuten kuosissa, venyn ja paukun ihan hyvin. Vanhana telinejumpparina sellaiset asiat kuin roikkuminen, käsillä seisominen jne... ei tuota lainkaan ongelmia, mut kaikki sellainen, missä raajan pitää pysyä paikallaan oman painonsa alla, on vaikeeta. Kun lihasvoimasta ei ole lainkaan kyse, mut raaja sen kun vapisee. Pahus.
Mut hei, älähän vaivu epätoivoon. Joskus mustakin tuntuu ääreisen ahdistavalta, että vapisen, mutta elämässä on kuitenkin onneksi niin paljon kivoja ja ihaniakin juttuja. Sanoit, että terveydessä on muutakin reistaavaa - niinhän sitä on itselläkin silloin tällöin. Monilla muilla on kuitenkin ihan varmasti muita, paljon hurjempia ongelmia elämässään. Ja turha sitä on tulevaisuutta hirveästi surra; siitä meistä ei kukaan kuitenkaan oikeasti voi sanoa yhtään mitään. Pitää nähdä lasi puoliksi täynnä, ei puolityhjänä : )
Jaksamista - mä etsin aiheesta koko ajan lisää tietoa, mikä ainakin mulle tuottaa jonkin asteista tyydytystä. Tietää itsestään enemmän kuin hiton koululääketieteen idiootit, joita kiinnostaa ainoastaan poistaa oireita eikä etsiä syytä.
mulle voi meilailla osoitteella [email protected], tämä keskusteluketju kun ei ainakaan vielä ole löytänyt muita keskustelijoita ja siirtyy koko ajan vaan kauemmas.
Kiitos viestistäsi, ja osoitteesta! Kirjoitan mielelläni siihen, onpahan vähän privaatimpaa... Kuulemisiin! ;)
Täällä yksi haavanlehti myös. Lapsi ja opiskelukaverit huomasivat ennen mua tämän. Suvussa löytyy useammilta, heitä ei häiritse mutta minua sitäkin enemmän. Tänään kävin lääkärillä ja tuloksena toistaiseksi essentiaali vapina. Nyt sitten kilpirauhas, keliakia yms. kokeisiin. Saas nähdä mitä selviää.
Kati itak: Kerrothan sitten täällä, miten kävi? Onko sinulla muuta, kuin tuo vapina?
Minäkin vapisen, mutta minulla on muutakin. Pitkä oirelista.. Eli ei taida täsmätä essentiaaliseen vapinaan.. Lähinnä epäilen tuota kilpirauhasjuttua. Minkälaista vapina lie MS-taudissa ja kuinkahan yleistä on, että Ms-tauti alkaisi vapinalla ja vapina olisi päällä jatkuvasti?
Mulla on kädet vapisseet "aina". ainakin jostain lukioikäisestä asti muistan käsien vapisseen jonkin verran, nyt ikää on 30v. Menin lääkärille ääreisverenkierto-ongelmien takia, ja puhuin samalla käsien vapinasta. Hän minulle kertoi ensimmäisen kerran nimeltä tällaisesta taudista ja epäili minulla tämän olevan.
En siis tarvitse oireisiin mitään lääkitystä, sillä vapina ei normaalielämää eikä töitäni haittaa. Langan pujotus neulansilmään on todella haastavaa, mutten minä mikään ompelija olekaan. Sukulaisilla en tätä ainakaan tiedä olevan.
Onko tästä taudista jossain hyviä tietolähteitä? Enkunkieliset käyvät aivan mainiosti myös. Onko jossain keskustelupalstaa tai jotain muuta "kokoontumisfoorumia" näin suomessa tai ulkomaillakaan? Kiinnostaisi tietää enemmän taudista ja onko tauti mahdollisesti etenevä vai pysyykö vapina samanasteisena kuin tähänkin asti...
Yksi tuttu on käyttänyt Propralia ja saanut sillä vapinaa helpotettua pahimpina päivinä.