Aamulla heräsin viideltä. Exä oli pistänyt fb:ssä viestiä että parempi ettei nähdä enää ja poistanut minut kavereistaan ja nyt iltapäivällä blokannut mut kokonaan. Ei olisi pitänyt laittaa sille aamulla avautumista omista tunteista. Päivä siis alkaa ihan hienosti. Mulla oli tänään etäpäivä duunista koska menin psykiatrille keskellä päivää ihan sovitusti. Lekuri kysyi heti että syönkö lääkkeitäni mikä ehkä sitten kuvaa tän hetkisen ulkoisen habituksen aika hyvin. Vastailin parilla sanalla ja lähdin ulos psykoosilääkereseptin kanssa. Yritin saada bentsoja, psykiatri sanoi ettei myöntäisi mulle nyt bentsoja vaikka mikä olisi. Kiitos siitä. En hakenut niitä lääkkeitä. Olisin saanut parin viikon sairasloman mutten viitsinyt ottaa. Mietin että siinä todistuksessa näkyy kuitenkin että sen on allekirjoittanut psykiatri enkä ole pahemmin avautunut duunissa näistä mun ongelmista.
Menin ratikalla kotiin päin ja ahdisti niin paljon että seisoin koko matkan ja pidin silmiä kiinni ja kai hengitin jotenkin oudosti. Pari nuorta tyttöä tuli kysymään multa vihaisesti että mikä vittu mua vaivaa, onko mulla päässä vikaa. Sanoin että on. Tytöt sitten lähtivät siitä pois ja puhuivat että olen outo.
Nyt istun kotona ja juon teräsmiesmukista viskiä.
Menin ratikalla kotiin päin ja ahdisti niin paljon että seisoin koko matkan ja pidin silmiä kiinni ja kai hengitin jotenkin oudosti. Pari nuorta tyttöä tuli kysymään multa vihaisesti että mikä vittu mua vaivaa, onko mulla päässä vikaa. Sanoin että on. Tytöt sitten lähtivät siitä pois ja puhuivat että olen outo.
Nyt istun kotona ja juon teräsmiesmukista viskiä.
Vastaukset 35
Vanhimmat
valitsemallasi tiellä. Toivottavasti käy kuitenkin hyvin.
Ei muuta.
Kai. No, tiedän että se muuttuu tästä paremmaksi. Taas jossain välissä.
Tasaajia en edelleenkään syö että se siitä. Ei ne auta. Ne toimii mutta vähän liian hyvin. Mikään ei tunnu miltään. Ei nytkään mikään tunnu miltään, mutta kohta tuntuu taas joltain. Ajattelin repäistä tänä yönä ja koittaa nukkua. En saanut siihen mitään tehokkaampia mömmöjä joten kokeilen lieviä kalsarikännejä. En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut hyvin, edes viittä tuntia putkeen. Siitä on monta viikkoa, ehkä monta kuukautta. Atarax auttaa nukahtamiseen mutta ei unessa pysymiseen.
Komppailenpa tyylini mukaan Ei se satua, kun omat lohdutteluni tuppaavat olemaan sellaista, että taputtaa jäykästi toista olkapäälle ja sanoo "kyllä se siitä". Sitten alkaa puhua säästä.
Mutta huonot vitsitkin joskus auttaa. Norsu meni kauppaan...
jos olisit pysynyt alkuaikojen asiapohjaisemmalla linjalla etkä lähtenyt avautumaan liikaa, olisit ehkä saanut palstafellaation. :D
Joo, päävian ongelmia. Tosielämässäkin ne naiset ensin hurmaantuu minusta ja sitten kun tutustuvat paremmin lähtevät karkuun ja lujaa.
Koita jaksaa. Halauksia sinne.
Kiitos.
Nyt väsyttää jo siihen malliin että uni tulee varmaan kohta. Ellen ala piristyä... Hitto. Mä en jaksa jos nyt illansuuhun tulee vielä aallonhuippu. Mä tarviin unta.
samaan aikaan psyykenlääkkeiden kanssa! Alkoholi muut päihteet heikentävät psyykelääkkeiden vaikutusta, paraneminen viivästyy. Itse söin vuosia psyykenlääkkeitä ja biletin ankarasti, onneksi lopulta joten kuten tervehdyin. Alkoa käytän nykyään maltilla, lääkkeitä en enää syö(sitä en osaa sanoa pitäisikö yhä syödä, olo on kuitenkin ok ja lääkärin mielestä olen ok kondiksessa myös).
Aina meistä kai osa jää rikkinäiseksi, mutta jotakin voi jokaisesta parantaa.
Hyvää joulunalusaikaa Sinulle ja kaikkea hyvää!
Tiedän. Ei saisi juoda. Pitäisi mennä aikaisin nukkumaan, syödä hyvin ja niin edelleen. Löytää vakituinen nainen. Hankkia enemmän oikeita ystävyyssuhteita, ei taida kolme riittää kun yksi asuu niin kaukana. Netata vähemmän.
Tuhma minä.
Vaikeaa se on, mutta ajan kanssa. Se oikean kumppanin löytäminen kai kaikkein vaikeinta. Yritetään.
katselin ulos ikkunasta ja mietin että haluan tyttöystävän joka on yhtä onneton kun minä. Siinäpä harvinaisen järjetön ajatus. En minä oikeasti haluaisi että tyttöystäväni olisi onneton.
Jos toinen olisi samanmoinen, ei tarvisi itseään hävetä eikä leikkiä pirteämpää ja reippaampaa kuin onkaan. Toisaalta, toinen voisi kiskaista kurimukseen herkemmin, ei olisi toisestakaan sitä tukipilaria. Kuka jaksaisi tukea koko ajan ja nostaa ylös..No nämä on vaikeita juttuja, näitä kun aikansa pyörittelee niin pian löytää itsensä umpisolmusta.
Tapasin aikoinaan yhden mimmin jolla oli ehkä vielä pahempia ongelmia kun mulla. Tapailtiin jonkun aikaa. Mä väärinkäytin reseptilääkkeitä ja alkoholia, se käytti reseptilääkkeitä, alkoholia ja piriä. Sain siltä tippurin ja se jätti mut tekstiviestillä. Tosin minä olisin kyllä muuten tainnut jättää sen joten ei mikään suuri menetys.
Jossain välissä se oli vankilassakin, kävin kerran katsomassa ihan ystävällisyyttäni.
Joitain aikoja sitten näin sen kaupungilla maha pystyssä ja vieläpä työntämässä vauvanrattaita jonkun kiltin oloisen insinöörin näköisen kundin kanssa. En meinannut tunnistaa, mutta se tuli nykimään hihasta ja vaihdeltiin siinä sitten kuulumiset.
Siinä vaiheessa tunsin ihan hetken olevani täysin parisuhdekelvoton.
ei tarkoita vielä sitä että olisit parisuhdekelvoton. Tuskin ryhdistäytyminen ja paraneminen sillekään helppoa oli. Mikset ottaisi sen positiivisena esimerkkinä, "jos toikin niin kyllä minäkin sitten siihen pysty".
Ei ojasta nouseminen ole helppoa kenellekään, usko pois, mä tiedän.
Ei luovuteta, ei vaikka joskus sängystä nouseminenkin vaatii ponnistelua.
Se mihinkään ryhdistäytynyt ole, sen verran tullut netissä chättäiltyä. Se mies vaan antaa sen touhuta kaikenlaista. Vieraita ukkoja ja tyttöjen reissuja. Kyseli tuossa kerran muakin käymään vanhojen aikojen muistoiksi. En sitten lähtenyt niin oli löytänyt jonkun toisen kyläilemään.
Mä en yhtään ihmettelisi vaikka sen mies ei olisi kummankaan muksun isä.
Surkea tilanne. Eipä voi muuta sanoa. Kaikki ne lapsia tekee, opettelisivat enksiksi pitämään huolen itsestään.
Niillä on ilmeisestikin jonkinlainen vapaa suhde, kai se joillakin toimii. Oletko varma että tämä kundi on täysipäinen, meinaan se inssilook ei vielä kerro mitään. Kun se olisikin niin helppoa päätellä ihimsen ulkonäöstä millainen se on pohjimmiltaan.
Itse olen vanhoollisempi, en halua kuin yhden miehen kerrallaan. Voin vain ihmetellä, että eikö se riko ihmistä entisestään tuollainen hälläväliä elämä. Haluaako sen vielä näyttää mallina lapsilleen.
Sanotaanko näin että se kundi on vähän sen oloinen jätkä että joko ottaa tuon muijan omituisine tapoineen tai tyytyy omaan käteen.
Ei se muija kyllä enää aineita vedä eikä varmaan pahemmin viinaakaan, se täytyy tunnustaa. Enkä minäkään muuten ole käyttänyt rauhoittavia ja viinaa sekaisin vuosikausiin.
Seksi pieni paha sekakäytön rinnalla, ehkä se syrjähyppytouhukin tyrehtyy aikanaan. Ja jos se sille kundille on ok, niin anti olla.
Hyvä ettet vedä rauhoittavia enää viinan kanssa, siitä menee vintti ihan sekaisin.
sehän se pointti siinä kai onkin niitä vetää sekaisin. :D
En mä ole kunnon jumeja harrastanut herran aikoihin, alkoholia juon aivan liikaa (= filmi poikki) muutaman kerran vuodessa mutta siinäpä se.
Mä taidan olla ikuisessa jumissa vuosienaikaisesta käytöstä..naurattaa viisas kommentointini :D Pitäis tästä lähtee jo lepäileen, huomenna vielä touhua täysi päivä edessä. Pärjäile! :)
Minä taas aloin piristyä... Ai kauhea.
Siis toi psykoosilääke on Seroquelia, mulle määrätään sitä aika ajoin tasaajaksi mutten syö sitä koskaan koska saan siitä vielä ikävämmät sivuoireet kun mitä tää mun päävaiva on.
Suosittelen syömään. Itsellä ei juuri tuota lääkettä ole ollut. Oman lääkkeeni osalta sivuoireet katoavat 2-4 viikossa. ja vaikka pitäisin taukoa kesken, niin sivuoireitakaan ei juurikaan enää tule. yleensä viimeistään kuukauden kuluessa alkaa huomaamaan lääkkeiden vaikutuksen. Sairaana oleminen on kuin kierre alaspäin - vauhti vain kiihtyy huonompaan. Oleellista on että tunnistaa, milloin pitää turvautua lääkkeisiin ja psykiatriin.
Kun nyt aloitat syömään niitä ja syöt säännöllisesti niin puolen vuoden kuluttua tajuat kuinka oikein teit. Tasoittaa ja helpottaa sun elämää huomattavasti.
Mä olen syönyt juuri tätä lääkettä ja tiedän ihan tasan tarkkaan miten se muhun vaikuttaa. Ei kiitos. Pärjään mieluummin nykyisellä. Ne asiat miltä osin en pärjää ei välttämättä lääkityksellä muutu.
sitten lääkärin kanssa, onko sulla oikea lääkitys. Tai onko sulla oikea lääkäri? itse olen vaihtanut kumpaakin useampaan otteeseen, niin että lötyi sekä oikea lääke että oikea lääkäri mulle. Kesti jonkin aikaa ja vaati kyllä juoksemista useilla psykiatreilla. Kannatti kuitenkin, koska vuosia olen ollut nyt tyytyväinen ja elämä on kunnossa.
Kyllä mä osaan nää jutut. Olin vaan tänään pitkästä aikaa niin apea että se näkyi päälle päin ja toi ehdotti että jos nyt väliaikaisesti kokeilisin kuitenkin.
En kyllä kertonut sille että mulla on ollut ihmissuhdedraamaa, se tässä tainnut eniten vetää mieltä maahan. Eikä sitä lääkkeillä korjata.
Kuulostaa oikein mukavalta päiväohjelmalta. Ainakaan et ilmeisesti ole ATM.
ATM ei käy psykiatrilla eikä sille vittuile teinit ratikassa.
Oon mä ainakin käynyt ja joskus on teinitkin vittuillut.
tää suuri ero sitten meidän kahden välillä on? Minä olen vielä enemmän sekaisin kun sinä?
Niin saatat olla. Ja sulla on naisia.
Monikossa. Se ei ole hyvä asia. Jos olisin vakaampi, olisi varmaan nainen yksikössä ja olisin varmaan ihan onnellinen parisuhteessani.
Ja kyllä niistä mun naisistakin on osa ollut aika sekaisin. En mä mitään kilttejä kympin tyttöjä tapaile.
Mä voin vastata. Sulla on hyvä sydän ja älymies on kylmä kalikka.
En minä kyllä tuosta tiedä.
En mä mikään läpimätä ihminen ole mutta sössin aina naissuhteeni lahjakkaasti. :/
En ole puhunut pariin päivään mitään. Tuntuu pahalta, mies.