Minun kumppanini on jostain syystä haluton antamaan edes pientä lahjaa minulle.
Nyt ei ole kyse siitä,että haluaisin kalliita lahjoja,timantteja ym.
Minulle riittäisi suklaarasia tai kukka,että vain tuntisin olevani hänelle tärkeä,mutta kun ei.
Hän saattaa viikkoa ennen synttäriä kysyä,mitä haluaisin ja suunnittelee mitä hän tuo lahjaksi,mutta merkkipäivänä hän toteaa,ettei hänellä ole lahjaa.Sanoo vaan,että pitäishän nyt joku lahja olla.
Sama toistuu jouluna,kun minä annan lahjani se ikäänkuin kuuluu asiaan,mutta hän ei anna mitään.
Joulun vietämme minun luonani ja se että passaan häntä,kelpaa kyllä,minua ei tarvi muistaa hänen mielestään.
Mistä tässä voi olla kyse.
Nyt ei ole kyse siitä,että haluaisin kalliita lahjoja,timantteja ym.
Minulle riittäisi suklaarasia tai kukka,että vain tuntisin olevani hänelle tärkeä,mutta kun ei.
Hän saattaa viikkoa ennen synttäriä kysyä,mitä haluaisin ja suunnittelee mitä hän tuo lahjaksi,mutta merkkipäivänä hän toteaa,ettei hänellä ole lahjaa.Sanoo vaan,että pitäishän nyt joku lahja olla.
Sama toistuu jouluna,kun minä annan lahjani se ikäänkuin kuuluu asiaan,mutta hän ei anna mitään.
Joulun vietämme minun luonani ja se että passaan häntä,kelpaa kyllä,minua ei tarvi muistaa hänen mielestään.
Mistä tässä voi olla kyse.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Kumppanisi on pihi idiootti.
siitä että häntä ei oikeasti kiinnosta. Ehkä häntä alkaa kiinnostamaan kun sinun lahjat jää tänä jouluna kaappiin. Jos ihmettelee niin sano että "lahja lahjasta".
Ei se lahjojen ostaminen ole kaikille niin helppoa/miellyttävää/merkityksellistä. Me olemme sen takia sopineet mieheni kanssa että kumpikaan ei lahjo toista, säästytään turhalta stressiltä.
Todennäköisesti jos mies antaisi sinulle suklaarasian, itkisit täällä miten persoonatonta ja ajattelematonta, olisi nyt keksinyt jotain parempaa. Lahjat on loputon rahareikä ja pettymyksen suo, ei sellaiseen kannata lähteä.
Ja lahjoja voi antaa vaikkei olisi joulu/synttäritkään, jos kohdalle sattuu jotain mikä toiselle loistavasti sopisi. Näin ainakin meillä.
Mä en ainakaan ole koskaan saanut mitään lahjaa yhdeltäkään mieheltä jonka kanssa olen ollut en exältäkään 11 vuoden aikana joka oltiin yhdessä saatika nykyiseltä jonka kanssa olen ollut vuoden. Mä olen kyllä aina ostanut, mutta nykyisen kanssa en viitsi. Mitä minä lirkuttelemaan kun ei kukaan lirkuttele mulle.
antamisen ilo! Siinä!
Ja sit taas - ostin kuiteskin miehelleni lahjan, vaikka olin sydämessä itselleni vannonut, että en enää ikinä osta minkäläistä lahja sille ilkemykselle... enkä halua tulla loukatuksi kuin ei minkäläistä arvoa annetta....
noh onhan sitä aika, sit potea pari päivää ja tehdä uusia lupauksiä, ehkä éns vuonna viisastyn ja alan elämään omalaista elämä!
Paistaa vähän läpi että miehesi vie ja sinä vikiset, olet tossun alla.
Mitäpä jos tänä vuonna ostaisit itsellesi jotain ihanaa? Hemmotteluhoidon, hyvän tuoksun, mitä vain mistä olet aina haaveillut. Sinulla on oikeus siihen, ei pelkästään miehelläsi ole oikeutta ostaa lahjaa.
Katso miten miehesi naama venähtää kun kerrot meneväsi päiväksi hemmotteluhoitoon. Voit perustella sen helposti sanomalla että kun tiesit jo että lahjoja et tule saamaan niin päätit ostaa itse itsellesi lahjan.
Toinen keino mitä voit käyttää, on ostaa "yhteinen" lahja. Osta esim elokuva josta itse varmasti tiedät pitäväsi, osta matka kylpylään, laivalle, mitä vain mistä pidät, mutta osta se yhteisenä lahjana.
Arjessa voi yhtähyvin käytännössä antaa toiselle lahjoja ja hyvän mielen kun vain juhlapyhinä väkisin keksityn lahjan joka on yleensä epämieluisa, väärää kokoa tai muuten vaan halpa.
Itse olen sanonut kaikille myös kumppanilleni että älkää ostako minulle mitään sillä minäkään en osta enkä ole ostanut. Mikään ei ole niin vaivannuttavaa kun yrittää väkisin keksiä lahja ja toisinaan se kun saat mutta et itse ole lahjonut ketään.
Keksimisen vaikeus on yksi syy mutta on toinenkin sillä olen säästäväinen.
Huvittaa kuunnella kun toiset kiljahtelee ilosta että "nyt tuli veronpalautukset ja pääsee joululahjoja ostamaan"
Miksi tuhlata tuhatkin euroa elämästäsi pelkkien lahjojen ostoon sillä jokainen varmaankin tietää sen että halvat lahjat ovat täysin merkityksettömiä ja niiden sitten myös pitää maksaa.
Itse sain 1900e palautuksia ja siihen nähden kun toiset meni tuhlaamaan euroja taivaan tuuliin pistin puolet säästöön ja puolella lyhensin asuntolainaani.
Tietenkin meitä on joka junaan ja toisille ei hiellä ansaittu raha merkkaa mitään ja ne vaikka pelaa omansa mutta jokainen tyylillään. Itse toimin näin ja annan lahjoja käytännön arjessa lähimmäisilleni enkä väkisin minään juhlapäivänä.
Ja kysyttäessä mies ei vastaa mitään vai? Omituista, jos oikein itsekin tohottaa aluksi. Joillain voi olla paineita siitä, että osaako ostaa juuri mieluisan lahjan, mutta tuosta en osaa yhtään sanoa. Sun on saatava se vastaus ulos mieheltä itseltään. Ihan vaan kysymällä, ilman kiukuttelua tai syyttämistä. Saisit tietää mistä tollanen johtuu.
Minulle todellakin riittäisi se suklaarasia,en ole vaativa ihminen,mutta kun niitäkään ei haluta antaa.
Tuossa oli,että lahjoja voi antaa muulloinkin kuin jouluna,niin voisikin,mutta en saa niitä muulloinkaan.
Ei voi olla niin vaikeaa huomioida toista.
No tänä jouluna emme ole edes aattoa yhdessä,taktinen veto kai.Silloinhan en voi sitä odottaakaan.
Mullekin riittää se jo lahjaksi, että toinen kertoo, että oli ajatellut jotain, mutta sit ei kuitenkaan ollut hankkinut. Vaikka en ole koskaan seurustelukumppanilta lahjaa saanut niin sellasia oon aatellut mut en sittenkään juttuja olen saanut muutaman. Mä en valita lahjoista. Mulle kelpais vaikka kivi pihalta jos toinen sen sydämmestään antaa.
Et osta enää lahjoja hänelle!"ai,kun unohdin","voi hitsi,mulla ei ole sulle lahjaa",jne...Joka kerta,kun hänellä on merkkipäivä tai on joulu yms....!Katso miten reagoi ja sen jälkeen kerrot miltä sinusta on tuntunut,kun et saa mitään.Tiedän tunteen,nyt saan joka joulu yhden tai kaksi lahjaa(esim.lempi kirjani tai kukkasen)Tein saman puolisolleni,nyt hän ymmärtää,että antaminen on yht kivaa,kuin saaminenkin,molemmista!
hänkin toteaa että pitäisi lahja olla mutta on nähnyt ettei sinulle tarvitse. Kysymys ei ole lahjasta vaan toisen arvostamisesta. Voi hellan lettas sentään.
parempaan ....
vaihtoon
Vaihtamalla paranee!
Sinä annat itse lahjoja periaattella:"kun muutkin antaa", ja kitiset, että muut ei sitten tee samalla tavalla..
Minä annan lahjoja rakkaudella ja hyvästä sydämestäni,haluan huomioida lapsiani ja ystäviäni.
Minun mielestäni kyllä miesystävä voisi huomioida ihmistä,jota väittää rakastavansa,taitaa olla hölynpölyä.
Saan hyvän mielen kyllä siitäkin kun huimioin muita.
Kyllä sitä nyt hyvinkin ihminen maailmassa saa ja pitää ihmetellä, miksi itselleen rakas ihminen ei koskaan huomioi, vaikka itse huomioi jatkuvasti.