Hei
Olen 28-vuotias mies. Olen naimississa, kolme lasta.
Nyt on tapahtunut niin ttä olen rakastunut toiseen naiseen. Vanhaan työkaveriin. Hän on yksinhuoltajan jolla on kaksi lasta. Rakastuin häneen viikko sitten päätäpihkaa. Haluaisin viettää loppueleämäni hänen kanssaan, meillä synkkaa yhdessä. Kuitenkin avioero pelottaa minut. Miten käy lapsien? Vaimon?
Minne muuttaisin asumaan? Lapset? Pilaanko lasten ja vaimon elämän? Murtuuko vaimo?
Olen niin rakastunut tähän toiseen naiseen, hänessä on kaikki niin hyvää, ja mitä nyt kaipaan naiselta.
Vaimoa ei enää jaksa kiinnosta minua tärkeät asiat, ja tuntuu että rakkaus on hiipunut kokonaan.
Olemme yhdessä vain lasten takia, kulissin vuoksi.
Pitääkö minun hylätä ainoa mahdollisuus olla onnellinen loppuelämän?
Mehän elämme vain kerrán, joten elämä on liian lyhyt haaskattavaksi. Pitääkö minun olla surullinen nykyisessä suhteessa, vai olla onnellinen uudessa?
Jos jään nykyiseen, niin olen loppuelämäni onneton, ja katson takaisin aikaan, jolloin olisin voinut olla onnellinen, jos vain olisin uskaltanut panna välit poikki.
Nykyinen vaimo rakastaa mua ihan sikana, mutta tuntuu että en rakasta häntä yhtä paljon.
Mitä teen? Panenko völit poikki vai uuteen suhteeseen?
T: epätoivoisesti rakastunut
Olen 28-vuotias mies. Olen naimississa, kolme lasta.
Nyt on tapahtunut niin ttä olen rakastunut toiseen naiseen. Vanhaan työkaveriin. Hän on yksinhuoltajan jolla on kaksi lasta. Rakastuin häneen viikko sitten päätäpihkaa. Haluaisin viettää loppueleämäni hänen kanssaan, meillä synkkaa yhdessä. Kuitenkin avioero pelottaa minut. Miten käy lapsien? Vaimon?
Minne muuttaisin asumaan? Lapset? Pilaanko lasten ja vaimon elämän? Murtuuko vaimo?
Olen niin rakastunut tähän toiseen naiseen, hänessä on kaikki niin hyvää, ja mitä nyt kaipaan naiselta.
Vaimoa ei enää jaksa kiinnosta minua tärkeät asiat, ja tuntuu että rakkaus on hiipunut kokonaan.
Olemme yhdessä vain lasten takia, kulissin vuoksi.
Pitääkö minun hylätä ainoa mahdollisuus olla onnellinen loppuelämän?
Mehän elämme vain kerrán, joten elämä on liian lyhyt haaskattavaksi. Pitääkö minun olla surullinen nykyisessä suhteessa, vai olla onnellinen uudessa?
Jos jään nykyiseen, niin olen loppuelämäni onneton, ja katson takaisin aikaan, jolloin olisin voinut olla onnellinen, jos vain olisin uskaltanut panna välit poikki.
Nykyinen vaimo rakastaa mua ihan sikana, mutta tuntuu että en rakasta häntä yhtä paljon.
Mitä teen? Panenko völit poikki vai uuteen suhteeseen?
T: epätoivoisesti rakastunut
Vastaukset 8
Vanhimmat
rakastua viikossa päätä pahkaa ja olla heti eilen valmis eroamaan ja jättää huolellisesti ja harkiten hankkimat lapset on niin ala-arvoista pilaa että ap.n älykkyysosamäärän täytyy olla, ei vain alhainen, vaan paljon negatiivisen puolella.
Se on hullaantumista. Ruusunpunaisten lasien läpi katselet, arki alkaisi uudessakin suhteessa ja siinä sitä sitten ollaan. Myöhennin voisit katua että jätit lapsesi ja vaimosi.
Tämä on kyllä jo niin provo, että olin suorastaan revetä!
Vai on ihastusta ollut jo viikon verran ja tiedät naisen olevan ylitäydellinen.
Jos nyt ensin katsot vuoden päivät, oletko vielä senkin jälkeen yhtä rakastunut yh-ystävääsi ja mietit sitten mitä tehdä. Ihastus alkaa hiipua, jos et oikeasti rakasta häntä. Mieti myös sitä, että uusioperheessänne on sitten viisi lasta. Vaimosi voi hyvinkin haluta ihan omaakin aikaa surra ja etsiä uuden kumppanin ja siinä ei ehkä kannata aina pyörittää kolmea pikkulasta silloin nilkoissa, että saat hyvinkin hoidettavaksi kaikki viisi joka toisen viikon... siitä voi olla romantiikka ja rauha kaukana uuden kanssa. Taloudellinenkin puoli ehkä merkitsee jotain jos et tienaa vähintään 5000 kuussa, niin palkasta menee hyvä osa elatusmaksuihin ja uuden vaimokeen ja hänen lapsiensa elatukseen. Ja koska lapsesi ovat varmaan aika pieniä, niin se on sitten vielä ainakin 15 vuoden keikka vähintään tässä taloudellisessa loukussa ja senkin jälkeen lapsia todennäköisesti on tuettava.
Mikä vitsi! Mulkkuasi vaan pakottaa!
pakkaat kamas ja häivyt ja jätät perheen sekasorron valtaan. Pääasia että olet ite onnellinen TAI ainakin luulet olevasi. Tokihan viikossa voi rakastua niin,että entiset ei merkkaa mitään enää(ainakin miehiltä tuntu onnistuvan).Nyt kun lähet, niin ehkä vkon päästä jo tulet takasin, kun kerkesit kaiken jo kokea uuden kanssa. Voihan sitä toivoa ettei vaimo huomannu viikon poissaoloasi ollenkaan. Kaikkia puupäitä sitä maailmassa onkin.
ja ainahan joudat olemaan sille työkaverin penskoille lapsenvahtina, kun omiltasi joudat...heh!
Nyt kyllä määki haluan erota vaimosta, kun naapurin miäskin sen kerran tekkee!!