Oletteko muut törmänneet siihen, että joku tai jotkut sisaruksistanne saavat kuninkaallisen kohtelun ja itse saat tyytyvä lähinnä töykeään kohteluun?
Meillä on tää klassinen erottelu, että pojat on äidin kultanuppuja vaikka toinen on retku juoppolalli ja toinen on peräkammarin poika. Äiti maksaa ryyppyreissujen taksikyydit, hakee putkasta, vie ensiapuun paikattavaksi, kiikuttaa postiin työkkärilaput. Jos on lompakko hukkunut, soitetaan tietysti äidille, ja ikää pitkästi yli 30v.
Toinen epäkohta on se, että siskoni käyttäytyy erittäin agressiivisesti jos ei saa mitä haluaa, yleensä on jatkuvasti pahalla päällä, tiuskii ja äyskii, puhuu rumasti. Ikää siis siinä 30v. On naimisissa, käyvät syömässä kotonani, hoidattavat 2 lastaan äidilläni ilmaiseski. Äitini on todella väsynyt ja stressaantunut, koska alkaa jo ikä painamaan, mutta ei missään nimessä uskalla kieltäytyä hoitamasta 2 pientä lasta, joista toinen on 2 vuotias terroristi. Mummi tottelee kiltisti tätä pientä diktaattoria. Pääasiahan on se, että siskoni pääsee miehensä kanssa yhtä aikaa harrastuksiin. Äitini puolustelee jatkuvasti siskoani, ettei lapset niin paljoa ole ja kun ei ole rahaa maksaa lasten hoidosta jne.
Itse en ole koskaan häneltä pyytänyt yhtään mitään, nyt olen jo tottunut siihen, että jouluna jään ilman lahjaa ja olen jo tottunut siihen.
Hänen lempiharrastuksensa on nälviä minua ja olla töykeä, MUTTA siitä en ole pitänyt että tämä nälvintä täytyy levittää myös lapsenlapsiin. Kuinka minun lapseni ovatkaan niin ja niin pahoja, lihavia jne. verrattuna siskoni lapsiin....Kukas se pikku tyranni olikaan?????????
Oma mielenterveys ei tätä kestä, olen sanonut suoraan, mutta perille ei ole mennyt. Mielstäni minulla on oikeus panna välit poikki häneen, koska en kertakaikkiaan kestä enää. Jokainen haukkuminen on kuin isku vasten kasvoja eikä ole mitään asetta taistella vastaan.
Jos olen jotain sanonut nousee toisten sisarusten puolelta semmoinen äläkkä että, ei saa äitiä loukata!
Meillä on hieman välimatkaa ja joka kerta kun hän vaivautuu tulemaan kylään (n pari kertaa vuodessa) lähtee se hänen tarpeistaa, saattaa ilmoittaa tulostaa ja sitten ei tulekaan ja jättää ilmoittamatta. Luonamme olo on lähinnä sitä että hän toteuttaa itseään, eli siis sitä tehdään mitä hän haluaa.
Syynä tähän kohteluun voi tietysti olla se, että minut on annettu pienenä isovanhemmilleni kasvattilapseksi, ja äitini häipyi sisarusteni kanssa.
Meillä on tää klassinen erottelu, että pojat on äidin kultanuppuja vaikka toinen on retku juoppolalli ja toinen on peräkammarin poika. Äiti maksaa ryyppyreissujen taksikyydit, hakee putkasta, vie ensiapuun paikattavaksi, kiikuttaa postiin työkkärilaput. Jos on lompakko hukkunut, soitetaan tietysti äidille, ja ikää pitkästi yli 30v.
Toinen epäkohta on se, että siskoni käyttäytyy erittäin agressiivisesti jos ei saa mitä haluaa, yleensä on jatkuvasti pahalla päällä, tiuskii ja äyskii, puhuu rumasti. Ikää siis siinä 30v. On naimisissa, käyvät syömässä kotonani, hoidattavat 2 lastaan äidilläni ilmaiseski. Äitini on todella väsynyt ja stressaantunut, koska alkaa jo ikä painamaan, mutta ei missään nimessä uskalla kieltäytyä hoitamasta 2 pientä lasta, joista toinen on 2 vuotias terroristi. Mummi tottelee kiltisti tätä pientä diktaattoria. Pääasiahan on se, että siskoni pääsee miehensä kanssa yhtä aikaa harrastuksiin. Äitini puolustelee jatkuvasti siskoani, ettei lapset niin paljoa ole ja kun ei ole rahaa maksaa lasten hoidosta jne.
Itse en ole koskaan häneltä pyytänyt yhtään mitään, nyt olen jo tottunut siihen, että jouluna jään ilman lahjaa ja olen jo tottunut siihen.
Hänen lempiharrastuksensa on nälviä minua ja olla töykeä, MUTTA siitä en ole pitänyt että tämä nälvintä täytyy levittää myös lapsenlapsiin. Kuinka minun lapseni ovatkaan niin ja niin pahoja, lihavia jne. verrattuna siskoni lapsiin....Kukas se pikku tyranni olikaan?????????
Oma mielenterveys ei tätä kestä, olen sanonut suoraan, mutta perille ei ole mennyt. Mielstäni minulla on oikeus panna välit poikki häneen, koska en kertakaikkiaan kestä enää. Jokainen haukkuminen on kuin isku vasten kasvoja eikä ole mitään asetta taistella vastaan.
Jos olen jotain sanonut nousee toisten sisarusten puolelta semmoinen äläkkä että, ei saa äitiä loukata!
Meillä on hieman välimatkaa ja joka kerta kun hän vaivautuu tulemaan kylään (n pari kertaa vuodessa) lähtee se hänen tarpeistaa, saattaa ilmoittaa tulostaa ja sitten ei tulekaan ja jättää ilmoittamatta. Luonamme olo on lähinnä sitä että hän toteuttaa itseään, eli siis sitä tehdään mitä hän haluaa.
Syynä tähän kohteluun voi tietysti olla se, että minut on annettu pienenä isovanhemmilleni kasvattilapseksi, ja äitini häipyi sisarusteni kanssa.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sisareni aikamiespoika elättää itsensä isäni kustannuksella ,asuu, maksattaa syömisensä, jne. Sisareni mielestä hän ei ole enää sen ikäisestä hoitovastuussa! Isäni on yli 80v ja kärsii alzheimerin kaltaisista oireista. Masentaa ihan käydä kylässä oman Isänsä luona kun näkee sen aikamiepoika- vetelehtijän makaavan sohvalla ja nauttivan elämästä ilman velvoitteita. Hyvää Joulua kumminkin kaikille.
tuskinpa se altzheimeriä sairastava isä hoitaa poikaansa, joka asuu siellä, luultavasti poika hoitaa häntä. Olisit kiitollinen, miksi sitten et itse ota isääsi kotiisi asumaan ja saamaan hoitoasi jos rakastat häntä niin paljon?
mikään pakko olla tekemisissä ikävien ihmisten kanssa, ei myöskään lastesi (sinun pitääkin suojella heitä henkiseltä väkivallalta). Saattavat arvattavasti pitää juttua hampaissaan jonkin aikaa, mutta eiköhän se sitten siitä tasoitu. Eihän tuo perhekuvio terveeltä vaikuta. Äiti taitaa mielistellä hankalia lapsiaan ja purkaa tämän sitten siihen helppoon. Anna olla, kun olet onneksi jo aikuinen. Toivottavasti asut tarpeeksi kaukana, ettet ihan naapurissa...
Ketjun nimi taisi olla "Isoäidin epäreilu kohtelu". No, minä olen isoäiti, joka antaa joulurahan lapsenlapsille eriarvoisesti. Jaa että miksikö? Olen tekemisissä neljän kanssa, en ole tekemisissä kahden kanssa. Kahden lapsenlapseni äiti eli miniäni ei halua olla kanssani tekemisissä. Annoin neljälle kullekin satasen, ostavat mitä ostavat, ja sitten erään pienen muistolahjan.
syypää ja siksi voit antaa muille enemmän? naurettavaa.
hyvin sanottu. Viattomia ne lapset ovat, ja tuo tekee niistä lellilapsista riiviöitä ja ylimielisiä.
Jep, tosiaankin lapsenlapsilleko kostat epätyydyttävän miniä -suhteesi.. huh.. Kasva jo aikuiseksi hyvä ihminen. Jokainen lapsenlapsi on kuitenkin sinun lapsenlapsesi. Syyttömiä vanhempien käyttäytymiseen.
Ei kiva tilanne, mutta en voi olla kommentoimatta sitä paskamaisen kuuloisella arvauksella. Onko teillä kaikilla sama isä? Eli voiko tämä heijastaa äidin ja sisarusten suhteita sinuun. Vaikutat itse varsin täysipäiseltä verrattuna sisaruksiisi. En tiedä kannattaako tuota mitenkään alkaa kaivaa.. mutta ideana vaan lähti liikkeelle
Minä olen se epäreilu mummi. Aika vaikea antaa tasapuolisesti kahdelle lapsenlapselle, jos perhe ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Ei kai mummi voi salaa toimia vanhempien selän takana? Lapset ovat peruskouluikäisiä. Ollaan ukin kanssa ratkaistu asia niin, että pannaan näiden kahden lapsenlapsen lahjarahat omille tileille. Jos myöhemmin olemme tekemisissä tai kun lapset ovat täysi-ikäisiä, voidaan suoraan kysyä lapsilta, mitä tehdään sen pesämunan kanssa.
Miksi ei olla tekemisissä, ei taida niinkään riippua meistä isovanhemmista. Vaikea tällaisella palstalla kertoa mistä kysymys. Kaikki osapuolet ovat ihan tavallisia kunnon ihmisiä. Kukaan ei ole riiviö tai häirikkö tai yhteiskunnan elätettävänä. Vanhemmat käyvät töissä ja lapset ovat koulussa.
Tilanne on kelju emmekä me ole keksineet parempaakaan ratkaisua. Olisitteko te muut?
"Meillä on tää klassinen erottelu, että pojat on äidin kultanuppuja".
meillä oli juuri toisin päin, tytöt oli äidin ja isän "pikku prinsessoja, ja mä ja veli, oltiin jotain b-luokan lapsia
ikävä tilanteesi, niin sinun kuin lastesi kannalta. jääminen ilman isoäitiä voi ihmetyttää ja harmittaa lasta, mutta parempi se kuin lapsen elää katsellen, kun serkkuja lellitään ja itseä hyljeksitään. oma isoäitini oli epäreilu lapsenlapsiaan kohtaan, isäni siskon poikaa kehuskeli aina kun vähätteli omia lapsiaan, isäni edellisen avioliiton lapset niin kultaisia ja kaikki pahat teot hajonneen avioliiton ja huonon kohtelun seurausta. me taas jäätiin vähemmälle, koska ei tullut toimeen äitini kanssa, vika vähän molemmissa eikä harmita. kuitenkin oli pentuna inhottava vierailla kyseisellä mummolla, kun arvojärjestys oli melko selkeä, niin lapsenlapsiin kuin omiin lapsiinsakin.
oma isäni tunnusti kerran kännipäissään (eipä tullut yllätyksenä), että siskoni poika on se lempi lapsenlapsi. johtuen varmaan osittain siitä, että on lapsenlapsista vanhin, ja että velipuoleni on lusmuillut läpi elämänsä. minulle sanoi mun olevan lempityttö, inhotti ja suututti tilanne, mutta kaikista isäni lapsista olen eniten ymmärtänyt sen kusipäistä luonnetta ja käyttänyt vähiten päihteitä. minuun luonut paljon odotuksia, mitä eivät vanhemmat sisarukset sitten ikinä täyttäneet, ja nuorempaa siskoani halunnut lähinnä suojella, siihen ei kuitenkaan ole pystynyt mistä johtuu vaikeat välit. silti halveksun piirrettä, että vanhempi laittaa lapsensa jonkinlaiseen paremmuusjärjestykseen. lapsena sitä on vaikea ymmärtää ja usein aiheuttaa ongelmia aikuisiällä, mutta aikuisena lapsi saattaa nähdä asiat toisin, ymmärtää myös rikkinäistä vanhempaansa, päästä omasta pahasta olostaan. kuitenkaan ei sen, että mummolla/vaarilla on kusiset välit lapseensa, pitäisi aiheuttaa pahaa mieltä lapsenlapselle.