whammy,wah

pedaalit:
http://www.musiikkiliike.fi/index.php?product_id=29792&target=products


http://fi.wikipedia.org/wiki/Wah-wah

Katsoin tuon videon ja täytyy sanoa, että minusta on mielenkiintoinen tämä nykyisin muodissa oleva tapa soittaa mahdollisimman tasaisesti koskettaen vain plektran kärjellä kieltä. Jotenkin tuollaisessa musiikissa tulee mieleen tämä hiphop tai räppi siis puhelaulu, jossa myös pyritään mahdollisimman pieneen dynaamiseen vaihteluun. Äänet ovat hyvin lähellä toisiaan ja käytetään paljon vierekkäisiä säveliä ja samoin äänen paino pyritään pitämään koko ajan tasaisena ja plektran iskut seuraavat toisiaan mahdollisimman samanlaisina. Rokkenrolliinhan kuuluu äärimmäisyyksiin meno ja pakko myöntää, että tässä on jotain hyvin tenhoavaa.

toisaalta tämä musa alkaa jo olemaan niin äärimmäistä, että on vaikea kuvitella miten tuosta enää mennään eteenpäin vielä tasaisemmaksi ja vielä suoraviivaisemmaksi. Toisaalta musiikilliset umpikujat ovat kaikkein mielenkiintoisimpia, koska ne voivat synnyttää todella uudenlaisia lähestymistapoja. Kun teini maalaa itsensä nurkkaan, niin saatamme nähdä myös raja-aitojen kaatumista.

Itse näin joskus yheksänkytluvulla ensimmäisen kerran tuollaista kitarointia, kun meillä oli treenikämppänä kimppakämppä yhden heavybändin kanssa. Sen bändin kitaristi hiplaili kieliä tuolla tavalla vain plektran kärjellä ja minä mietin, että mitä helvettiä kui se noin tekee?!?! Silloin en tajunnut, että tästä soittotyylistä tulee nokian kaltainen hittituote maailmalla.

Whammy = pitch shifter = voi nostaa tai laskea sävelen sävelkorkeutta polkemalla. Usein säädetään nostamaan polkaisulla esim. täyden kvartin, kvintin tai oktaavin.

Wah = taajussuodin = ei muuta sävelkorkeutta, vain sitä kuulostaako soitettu ääni olevan "avonainen" vai "suljettu", samalla lailla kuin sanoisit "aaaaa", ryhtyen sitten sulkemaan suuta niin että lopuksi sanotkin "uuuuu" jne.