Miten suhtautua seuraavanlaiseen tilanteeseen : ostin miehelleni pienen tuliaislahjan, jota sitten aioin käyttää itsekin. Eli pienen ns. huivin, jota voi pitää kaulahuivina tuulen suojana, tai kasvojen edessä, päässä auringon suojana, sitä voi muunneella eri muotoihin. Värikin oli kiva.
Tämä lahja katosi jonnekin, ja sattumalta sen huomasin lojumassa yhdessä kaapissa takahyllyllä anopin kotona (mieheni asui silloin siellä). Se oli leikattu keskeltä halki, joten nyt kelvoton.
Kun kerran sitä ei kukaan käyttänyt, miksi anoppi meni sen omimaan itselleen, tärveli ja heitti sitten kaapin nurkkaan piiloon ? Tämä on periaate kysymys minulle.
Joitakin muita tavaroita joita olen ostanut, on annettu heti muille. Ei siis lahjatavaraa, vaan esim. kodin talouteen ruokaa.
Miten asian saan korjattua tulevaisuudessa ?
Tämä lahja katosi jonnekin, ja sattumalta sen huomasin lojumassa yhdessä kaapissa takahyllyllä anopin kotona (mieheni asui silloin siellä). Se oli leikattu keskeltä halki, joten nyt kelvoton.
Kun kerran sitä ei kukaan käyttänyt, miksi anoppi meni sen omimaan itselleen, tärveli ja heitti sitten kaapin nurkkaan piiloon ? Tämä on periaate kysymys minulle.
Joitakin muita tavaroita joita olen ostanut, on annettu heti muille. Ei siis lahjatavaraa, vaan esim. kodin talouteen ruokaa.
Miten asian saan korjattua tulevaisuudessa ?
Vastaukset 25
Vanhimmat
Miehesi siirsi antamasi lahjan anoppilaan ja kukaties olitte riidoissa saattoi pätkäistä sen kahtia
tai anoppi luuli erikoista kaulaliina ympyräiseksi kankaanpalaksi saksi siitä pari rättiä.
Voi ,voi minun vuosien varrella antamani lahjat ovat kulkeutuneet ajan saatossa roskiin, ties minne .
Itse myös karsin kirpputorille vuosien varrella saamiani lahjtavaroita lahjoittelen eteenpäin.
Miniän perheessään
on poistanut kirpputorikierrätykseen tarpeetonta roinaa joita myös lahjaksi aikoinaan olemme
jaelleet samaten heidän antamansa epämieluiset lahjat ollaan laitettu yhteistuumin kiertoon.
Tavaraan ei pidä liiaksi kiintyä oikein mieluista lahjaa lukuunottamatta.
Miniän perheessä sisustetaan aika ajoin rajulla kädellä tuovat yhtenään kelvollista tavaraa minun kauttani
kierrätykseen koska olen pyytänyt heitä näyttämään kamppeita jos on itselleni tarpeen .
Kysy suoraan jos antamasi tavara katoaa ja pyydä vaikka anopilta itsellesi lainaksi pojan kaulahuivia.
Älä anna ruokatavara jos pelkäät että se tulee syödyksi tai syötetyksi vieraille !
Älkääpä ostelko joutavaa roinaa ja rompetta nurkiin lojumaan .Lahjasetelillä on käyttöä
jota ei voi miniät tai me anopit vahtia kun jokainen saa ostaa mitä itse haluaa tai olla ostamatta vaihtoehtoisesti voi jokainen oman makunsa mukaan
käyttää saamansa lahjan jokapäiväiseen elämiseen mikäli on tarvetta.
Ei elämästä tule yhtikäs mitään jos alkaa omia antamiaan lahjoja valvomaan ja määräilemään.
Luovuta lahjasi pois kun olet sen sydämmestäsi antanut lahjan saajakin on jo sen saamisen tunteen
kokenut sillä hetkellä kun lahjan hänelle annoi ja sait vastavuoroisesti kiitosta osaksesi.
Sormukset ja muut arvoesineet ylensä säilyvät pidempään .
"Tämä on periaate kysymys minulle. "
Voi jösses! Ei voi olla totta! Siis joku päässä pidettävä rätti on periaatekysymys?
Kysymyksiä:
- Miksi puhut miehestäsi, kun kuitenkin sanot miehen asuvan kotonaan?
- Mitä asiaa sinulla on miestuttavasi (?) äidin kaappiin?
Periaatteena on, että jokainen pitää omassa kodissaan omat tavaransa. Minun kaapissani olevat tavarat ovat minun tavaroitani.
iski tämän aloituksen luettuani... Ostit miehelle tuliaisen, jota aioit käyttää itsekin - miksi? Tuliainen on minusta henk koht osoitettu jollekin - en minä ainakaan ole koskaan antanut miehelleni, äidilleni tai tyttärelleni mitään tuliaista, jota aikoisin itsekin hyödyntää...
Toisekseen: mitä asiaa sinulla on toisten kaappeihin? "Sattumalta"... Oikeasti, onko sinulla "sattumalta" tapana pöyhiä toisten ihmisten kaappeja, kun vierailet heidän kodeissaan..? Onneksi et kuulu minun tuttavapiiriini, sillä näyttäisin ovea, jos joku kyläilijä kaappeihini tunkisi nokkansa!
Miten todennat, että antamiasia tavaroita ts ruokaa on annettu heti muille? Ehkä näin on käynyt siksi, ettei miehesi äidin huushollissa ole ollut käyttöä ko tuotteille? Oletko selvittänyt, voisiko näin olla?
Olisikos mitään, että kysyisit asia esim mieheltäsi..? Miksi on jättänyt tuliaishuivin anopin saatuville ja tärveltäväksi? Mitä tuumaa, onko antamissasi tavaroissa ollut jotain vikaa, kun ne on pois annettu? Jne jne...
Et sinä niitä asioita meiltä, täysin vierailta ihmisiltä kysymällä saa korjattua, vaan kissa pitää nostaa pöydälle miehen ja mahdollisesti vielä anopinkin kanssa.
TÄH? Ostit miehellesi tuliaislahjan, HUIVIN,
jota voit käyttää itsekin.
Mikä ihmeen lahja se on? Että itsekin. Huivi. Värikin kiva.
Oiskos mahdollisesti pinkki tuo väri? Miehelle tuliainen, jota voi muunnella eri muotoihin. Mies varmaan ajattelee: ihku, ihana tätä voi muotoilla eri muotoihin, kaulahuivina ihan pitää.
Mies ilmeisesti luuli, että se huivi oli vain hänelle. Mies keksi, annanpa tämän äiteelle, kun en itse pidä.
Vaan ei pitänyt äiteekään. Tiesikö miehen äitee, että huivi oli annettu pojallensa. Jos tiesi, niin piti ikäänkuin kiertotietä omana omaisuutenaan, varsinkin jos poika sen antoi äiteelle, tai unohti äiteelle.
Ja sinä: kävit penkomassa anopin kaapit, oikein takahyllyn piilopaikat. Aikamoinen emäntä olet. Itse kyllä en menisi anopin kaappiloiden piiloja penkomaan.
Jotta kuka tässä nyt on tehnynnä väärin ja kuka ei?
Sopii kysyä ihan ihmeissänsä
Kiitos mielipiteet. Vierailimme silloin anoppini luona, jossa asuimme vähän aikaa. Mies ei ns. huivia muulle antanut. Se vain yksikertaisesti omattiin.
Toiseksi, ei mitään outoa, että ko. asunnossa minäkin siivosin paikkoja, ja kerran etsin jotain tavaraa (siihen minulla oli aina lupa) sattui käsiini ko. ns. huivi kaapista. Missään riidoissa kukaan ei koskaan ole ollut keskenään.
Siis en ole penkonut kenenkään kaappeja luvatta, sattui että piti etsiä joku tavara ja avaan eteisessä olevan yksinkertaisen kaapin oven ja etsin alahyllyltä, jolloin tuli huivi käsiini. Jos muori ei kerran sitä käyttänyt (se oli moderni), miksi turmella se ja heittää kaappiin ? Se kun ei ollut hänen omansa. Piste.
Ja mitä ruokatavaraan tulee - se oli aivan tarpeellista talouteen, jostain syystä ne vain "katosivat" keittiostä.
Eikä siinä ole mitään outoa, että pariskunta käyttää toistensa vaatekappaleita tms. Esim. takkia tai huivia, vain onko?
Mulle tuli vain sellainen olo, että mitä tahansa toin taloon, se ei ollut tervetullutta. Paha olo.
Paha olo ?
Siitäkö kun miehesi kadotti antamasi lahjan anoppilaan eikä pitänyt siitä huolta
ei välittänyt lahjastasi riittävästi ?
Jos anoppi käyttää tuomasi ruokatavarat haluamallaan tavalla niin älä vie anopille sellaista
lahjaa jonka olemassaoloa et voi kontrolloida .
Tavarat heijastavat teidän välejä ?
Paha olo anatamastasi lahjasta jonka mies kadotti itse anoppilaan eikä hän huolehtinut lahjasta
josta olisit itsekkin halunnut nauttia omassa päässäsi.
Samaten anopille kantamasi ruokatarpeet olivat nähtävästi tarkoitettu teidän yhteiseen käyttöönne ?
Paha olo antmastasi tavaralahjasta anopin kautta.
Koet siis miehesi ja anopin käyttäytymisen tuottavan sinulle pahaa oloa.
Mitä mieltä olet lahjan antajista tuliko heille paha olo saamistaan lahjoista ?
Tavallaan ostit lahjoja joista olisit halunnut tulla itsekkin osalliseksi lahjan antajana ?
Mielestäni kontrolloit liikaa toisten tekemisiä ?
Aikoinaan vein miniälleni itselleni mieluisia lahjoja enkä ottanut poikani kautta selvää
mistä lahjoista miniäni oikeasti pitää.Nyt valitsen hänelle vain lahjoja jotka miellyttävät
esim.kirjallisuus on hänen makuunsa .Nyt ovat lahjani olleet mieluisia .
Kukka on useimmmiten anopillekkin mieluinen vietävä ja neutraali valinta .
Lahjakortti ?
Jospa miehesi ei välittänyt antamastasi rätistä .Samanlaiset muotirätit kaulassa kulkevat
poikani,lapsenlapseni ja miniänikin ovat ihan käyttökelpoista tavaraa ja käteviä kun muuntuvat moneen
mutkaan.
Ap.
Tarkoitit hyvää mutta saitkin vain itsellesi pahan olon ?
Tarkista nyt oman lahjavalintasi ovatko mieluisia vastaanottajille ja päivitä lahjaideat
heille mieluisiksi niin voit yllättyä uudemman kerran.
Periaatteet ovat periaatteita ja niistä jos mistä saa mojovia riitoja ja parhaimmillaan alkusytykettä vuosikymmeniä jatkuvalle koko ajan paisuvalle vihanpidolle. Millään ilveellä et enää huivia ehjäksi saa niin, etteikö korjauksen jälki näkyisi (jos niitä kankaanreuhuja on enää edes olemassa). Sinulla on parikin vaihtoehtoa. Ostat uuden vastaavan huivin, annat sen miehelle ja pidät itsekin sitä uutta kivanväristä huivia. Ja unohdat ensimmäisen huivin kokonaan. Tai sitten unohdat huivin ja selviät siitä järkytyksestä, että anoppi jostain syystä oli mokoman teurastuksen mennyt tekemään. Tietysti, jos se oikein iso periaatteellinen kysymys sinulle on, niin voit vaatia anopin tilille asiasta (varmista sitä ennen, ettei mies sittenkin jonkun ketjussa jo pinkiksi olettamaa eli itselleen ällöttävää huivia tosiasiassa ollut äiteemuorin vaivoiksi antanut). Mutta anopit ovat kummallisia olentoja, niillekin on yks jos toinenkin asia periaatteellinen ja kuten sanottu, tiedossa voi hyvin olla uusi kolmikymmenvuotinen sota.
Viesteistäsi voisi päätellä, että ette asu enää anopin luona kumpikaan, sinä tai mies? Eli asia on siltä osin jo mennyttä? Kun kysyt alussa, että miten suhtautua, niin minun mielestäni annat asian olla. Mennyt on mennyttä ja jos ette asu enää anopin nurkissa, hän ei voine omia itselleen sinun ostamiasi tavaroita. Pahan olon aiheita jokainen voi keksiä mitä jännittävimmistä asioista, vaikka revityistä huiveista. Mutta jos haluaa mieluummin elää ihan kivaa ja suht vaivatonta elämää, unohtaa tuollaiset ja jatkaa eteenpäin. Etsi uusia periaatteellisia kiukun kohteita vasta, jos niihin jatkossa ilmenee aihetta. Ja jos ei ilmene aihetta, voit elää paljon onnellisempana kun ei tarvitse miettiä sinuun kohdistuneita loukkauksia.
Kokonaisuus kuulostaa kummalta. Kysy vaan anopiltasi asioiden perään. Voit sen tehdä ystävällisestikin. Tuohon huivin leikkomiseen voi löytyä jokin järkeväkin selitys. Meillä kotona esimerkiksi löytyi kerran kattolevyä lattialta ja vastaava pala puuttui katosta. Kysyinpä sitten mieheltä miksi näin. No, olipa yöllä nähnyt unta jotta tekee remonttia ja oli unissaan sen irrottanut. Tänä päivänäkään ene tietäisi mistä oikeasti oli silloin kysymys jos en olisi asiaa mieheltäni tiedustellut. Jotta kannattaa kysyä.
niin tämä sinun aloitus kuin tuon lopsiksenkin kertoo lähinnä omassa parisuhteessanne piilevistä ongelmista joita vain yritetään kätevästi virittää anopin päälle. Kun tekee jostain kolmannesta osapuolesta syntipukin ei tarvitse tarkastella omia tekemisiään.
Kirjoituksistasi käsitin että olet joskus joutunut asumaan anopin nurkissa, eiköhän tuo sinun katkeruutesi juonnu tuolta ajalta, vaan onko se anopin vika ettette ole etsineet ajoissa omaa kotia? Toisten nurkissa "kiinaaminen" rasittaa kaikkien taloudessa asuvien hermoja.
Lahjojen perään ei kuulu huudella. Eli kun olet antanut lahjan, on lahjan saajalla oikeus päättää itse mitä sillä tekee. Lahjaa ei ole pakko käyttää eikä säilyttää. Unohda koko juttu. Mies ehkä unohti huivinsa anopin luo, ja anoppi käytti tuntematonta kangaspalaa johonkin tarpeeseensa, ei siinä sen kummempaa. Tavarat menevät helposti sekaisin niin ettei kukaan enää muista mistä ne ovat peräisin, eikä niiden käytössä tarvitse nähdä mitään periaatteellista draamaa.
Muistetaan vielä, että lahjan saajalla ei ole mitään velvoitteita sen suhteen, mitä hän lahjalla tekee - hänen ei edes tarvitse pitää lahjasta. Lahjan voi myös hävittää tai antaa eteenpäin, jos ei siitä itse välitä. Se ei myöskään tarkoita, etteikö kyseinen henkilö pitäisi lahjan antajasta, lahja on vain tavara.
Aika erikoista oli nähdä alkuperäiselle kirjoitettuja mielipiteitä. Anopilla oli kuulemma täysi oikeus ottaa poikansa huivi, leikellä se palasiksi ja piilottaa kaapin perälle.
Toisaalta ei ole tietoa onko anoppi edes leikellyt rättihuivin palasiksi vai kuka on ollut asialla ?
Itselleni meinasi käydä vahinko tällaisen rättihuivin kanssa kun poikani laittoi huivin
hattutelineeseen olin jo paiskaamassa huivia laatikkoon minne keräilin kaikenlaista pois
kuskattavaa poikani ehti häthätää pelastamaan aarteensa .
Anopilla on oikeus omasta kaapistaan poistaa tarpeetonta tavaraa .
Tiesikö anoppi huivin kuuluvan edes pojalleen.
Mutta tottakai mies vastaa itse saamastaan lahjasta ja sen käyttöikeudesta eikä lahjan antaja
enää voi määrätä lahjasta sen luovutettuaan pois .
Kysymys kuuluukin miksi mies jätti saamansa lahjan "heitteille " eikä huolehtinut itse
sen kotiinpaluusta miniän siipien suojaan .
Olen aikoinaan antanut miniälle lahjaksi kaksi korua.
Aluksi miniä piti näitä koruja melko ahkeraan ja ajan myötä en ole enää
nähnyt miniälläni näitä koruja tai sitten en kiinnitä niihin mitään huomoita.
Oli miten oli en ajattele sen kummemmin lahjojeni kohtaloa sillä luotan miniäni
kykyyn pitää niistä huolen katsomallaan tavalla .Jos näkisin korut vaikkapa piilossa rikottuina hänen
kodissaan en kyselisi syytä saati aiheuttaisin miniälleni hämminkiä kyselyilläni .
Tuntuisi kyllä hieman ikävältä mutta en voisi puuttua saatikka haluaisi sekaantua hänen
yksityisalueelleen.
Ap kuulostaa kuin kontrolloisit liiaksi toisten tekemisiä tai tekemättä jättämisiä
ja tästä syntyy herkästi paha olo jos muut eivät toimi haluamallasi tavalla .
Mielenkiintoista luettavaa, todella. Toisten "nurkilla" ei ole asuttu, se on minä joka maksan ko. kodin vuokran, eli asunto on meille kaikille ns. yhteinen, silloin kun siellä vierailemme. Koen sen samalla tavalla kodikseni, niinkuin miehenikin, meille. En toisten kaappeja pengo, muutenkaan.
Tavara eli lahja oli jäänyt jonnekin esille, jolloin se napattiin pois piiloon. Ilman kysymyksiä, sen tiedän. Anoppi tiesi erittäin hyvin ettei se ollut hänen tai annettu hänelle. Miksi siis tehdä näin? Josko mieheni ei halunnut sitä tai ei, sillä ei ole mitään tekemistä tosiasian kanssa että ko. huivi "katosi" pois kaikkien näkyviltä. Tarkoitus kait oli ettei kukaan sitä käyttäisi, ei edes riepuna.
Ja mitä ostamaani ruokaan tuli, sehän oli meille kaikille tarkoitettu. Jotenkin tuli vain sellainen olo, että kun jotain kerran minä tuon taloon, anoppi ottaa ohjakset käsiin ja tekee mitä itse lystää.
No, se siitä, elämä jatkuu, vaan jotain opin minäkin tästä.
Et ole kovin uskottava. Olet ainakin kolme asiaa jo kertomuksessasi muuttanut toiseksi.
Oletko patologinen valehtelija, perussähläri muiden nurkissa nuohoaja vai onko tämä sekavaksi muuttunut huivitarina trolli?
* Kenen nimi on asunnon vuokrasopimuksessa?
Maya Koon aamulla klo 08.18 kirjoittama teksti antaa asumis tilanteestakin täysin eri kuvan kuin äsken klo 19.22 kirjoittama teksti. Keksii ja valehtelee.. mutta miksi? saadakseen mollata anoppiaan? Kaikenlaisia ....
Tämä lahja katosi jonnekin, ja sattumalta sen huomasin lojumassa yhdessä kaapissa takahyllyllä anopin kotona .?
Niin jospa ap.lla on omakin huivi hukassa ;
Älä nyt suuttuile miniä Maya Koo mutta kyllä täällä myös eräs kummasteli tarinasi
alkuperää .
Kylläpä tuo toisten huiveja leikkelevä ja piilotteleva anoppi saa paljon puolustajia. Kun/jos minä (olen anoppi) näen vieraan huivin, pilppuan sen saksilla ja piilotan jämät kaappiini, niin minut saa silloin miniä ihan syystä kiikuttaa lähimpään hoitolaitokseen. Tuollaiselle huivin käsittelylle en näe mitään järkevää puolustusta, vaan kyse on taatusti jonkinasteisesta mielenhäiriöstä.
Anoppiko silppusi huivin tuhannen päreeksi ja syy oli anopin mielenterveysongelmat vai
kuinka tämän asian oikea laita mahtaneekan olla ?
Ap. kirjoittaa itse valitettavasti eriasteisia variaatioita joten itse en saa puoliakaan
selvyyttä asioiden oikeanlaisesta näkökulmasta.
Totta kai mikäli saat ap.anopin kiinni itse teosta niin voit ottaa asian käsittelyyn anopin kanssa.
Ennen kuin syytteen anoppia vastaan nostaa tulee olla puolueetonta näyttöä muutakin kuin
epäilty saksittu rättiversio kaapin nurkassa.
Oliko huvinistisika oma mies vaiko anoppi tai ulkopuolinen osapuoli ?
No jos minun kohdallani miniä saksii antamani lahjan ja poistaa sen sitten kaappinsa nurkalle
makamaan niin jonkinlainen selitys tähänkin on olemassa silti en lähtisi selvitystä anelemaan.
Itselläni ei valitettavasti ole taipumusta märehtiä antamieni lahjoje kohtaloa.
Ajatteleeko ap.itse tapaukseen liittyvän anopin taholta ilkeämielisyyttä häntä kohtaan
kun asia kummittelee hänen elämässään ?
Miksi anoppisi olisi sinua kohtaan ilkeä tai edes vihamielinen ?
Niin saahan tuostakin ap:n tapauksesta kehiteltyä eripuraa välillenne.
Etkö tosiaan ap.voisi selvittää edes miehesi kanssa mistä saksimisesta on kyse ? .Olettaisin miehelläsi olevan
omaakin näkökulmaa anopin käyttäytymisen suhteen hän on silti elänyt samassa perheessä
lapsuudesta asti.
"Tuollaiselle huivin käsittelylle en näe mitään järkevää puolustusta, vaan kyse on taatusti jonkinasteisesta mielenhäiriöstä."
No näinhän se tietysti on. Edellyttäen, että miniän kertoma tarina on ainoa oikea ja aukoton tositarina. Vaikka siinä onkin vähän omituisia piirteitä, joista kamreeritäti, Anoppiretale ja huoh... ovat jo maininneet. Kuten miniän varmuus, että huivi oli jäänyt jonnekin esille, josta se "napattiin piiloon", "ilman kysymyksiä, sen tiedän". Tuollainen varmuus tapahtumien kulusta voi olla vain sellaisella, joka on ollut itse tilanteessa mukana vähintäänkin silminnäkijänä. Jos Maya Koo sitä olisi ollut eli silminnäkijätodistajana anopin oletetuille puuhille, hän olisi varmaan asiaan puuttunut ennen piiloonnappausta. Muussa tapauksessa tuollainen varmuus kertoo, että Maya Koo on vakaasti päätellyt asioiden sujuneen juuri hänen kertomallaan tavalla, ja hänen kertomistaan syistä. Onko niin sitten tosiasiassa käynyt, sitä emme tietenkään voi tietää, koska Maya Koon anoppia tai miestä tuskin saadaan palstoille omaa versiotaan kertomaan. Siksi on ehkä hyvä katsoa hiukan laajemmin anopin oletettua rötöstä (ennen tälle langetettavaa mielenterveyslausuntoa) ja miettiä, onko niin tosiasiassa tapahtunut ja varsinkin, kannattaako Maya Koon siitä kantaa jälkikäteen noin suurta murhetta.
Olisin itsekkin luullut epämääräistä rättihuivia kuten kerroin poistoihin meneväksi ja saattanut
tietämättäni saksia rätin lattian pölyrievuksi.
Jos miniäni tai poikani olisi pahoittanut tästä tietämättömyydestäni tahattomasta vahingonteosta
huomautellut ilaman muuta olisin korvannut vahingon ,mutta eivät he minua laittaisi mitään
korvaamaan (tunnen väkeni )pelkkä anteeksipyyntö riittää.
Ennen vahingonkorvausta tulee kuitenkin olla näyttö kuka on oikea vahingontekijä.
Luulottelut eivätkä epäilyt auta ihmisten hoitoon saattamisessa vievät pian epäilevän luulottelijan
mennessään =)
Jos ap.asiassa olisi vankkaa näyttöä johan hänen miehensä olisi ilmaissut äitinsä harhailusta.
Joskus saattaa ollalkavan dementian syytä moiset tavaroiden häviämiset.
Ap.tee nyt miehesi kanssa koe .Viet sinne anopin jääkaappiin tai teidän yhteiskäytössä
olevaan jääkaappiin kilon jäätelöa tai muuta vastaavaa.
Kerrot sitten yksistään ilman miestäsi anopille jättäväsi
jäätelön tmv, säilöön kunnes haet sen vieraiden saavuttua omaan kotiisi (oletan että asut erillään
vaikka sinulla on jonkinmoinen käyttöoikeuskin anopin kotiin ? vai miten sekin meni )
Testaa nyt jollain tavoin miehesi ollessa todistajana anoppisi käyttäytymistä.
Toinen testimittari miehellesi .
Ostat uuden huivirätin tai muuta mieluista lahjaa miehellesi.
Kerrot hänelle ettet halua hänen kadottavan antamaasi lahjaa vaan painotat
miestäsi säilyttämään huivia hyvin jotta sinäkin voisit käyttää sitä tarvittaessa.
No tulokset ovat sitten luettavissa miehesi kautta kuinka sinulle testeissä kävi.
Tuosta maya Koon:n alkuperäisestä viestistä voi lukea:
"huomasin lojumassa yhdessä kaapissa takahyllyllä anopin kotona (mieheni asui silloin siellä). Se oli leikattu keskeltä halki, joten nyt kelvoton."
Maya Koosta ei tulisi hyvää rikostutkijaa eikä lakimiestä. Kaikesta kun pitää olla todisteet ja näyttö, ennen kuin syytetään ketään mistään.
Nämä ovat ilmeiset tosiasiat:
1) Maya Koo antoi miehelle huivin.
2) Maya Koon mies asui äitinsä luona.
3) Maya Koo löysi miehen äidin komeron hyllyltä huivin.
4) Huivi oli keskeltä kahtia.
Muuta ei voi Maya Koo tietää. Kaikki muu on pelkkää oletusta.