Analysoin tässä miten olen muuttunut sitten 'rakkauden kesän 2007' jolloin olin viimeksi fyysisessä kontaktissa naisihmiseen. Osa näistä muutoksista on voinut tapahtua nopeastikkin sen jälkeen mutta pääpointtina on olemuksen tila tänään.
-En ole ripustautuva; en odota mitään enempää kuin mitä on sataprosenttisen varmasti tulossa. En yritä ostaa vastakaikua tunteille käymällä itse hempeäksi. En syyllistämällä tyyliin "olisi kiva jos sinäkin joskus soittaisit..." En tunnusta mitään suurempia tunteita.
-En esitä sovinistisia mielipiteitä tai ATM-juttuja, mitkä ärsyttävät naisia. Joskus tuli tehtyä.
-Esitän näkemykseni laajemmin, niin ettei väärinkäsityksiä synny yhtä helposti.
-En tivaa saada tietää asioita naisen menneisyydestä tai esim.seksuaalisista mieltymyksistä jos vaikuttaa siltä ettei naista huvita/ahdistaa kertoa.
-Vältän vanhojen asioiden muistelua. (Vaikka sitä tässä juuri teenkin)
-Yritän esittää enemmän muitakin kuin valmiiksi tarkkaan miettyjä ajatuksia ja harrastaa enemmän kepeää small talkkia tavoitehakuisemman kommunikoinnin lisäksi.
-Yritän osallistua aktiivisemmin päätöksentekoon olematta kuitenkaan määräilevä.
-Olen saanut takaisin viattomuutta ja lämpöä; haluan olla hyvä mies ja rakastaja omaksi ilokseni enkä käy passiivis-aggressiiviseksi tai katkeraksi jos vastaus on odottamaton. Yritän nähdä asiat enemmän sen kautta mikä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta kuin erilaisten valta-asetelmien.
-Olen avoimempi omien tunteideni kannalta ja pystyn luullakseni ihailemaan ja pitämään naista hyvänä paremmin ilman että naiselle tulee tunne kahlituksi tulemisesta. Sopiva leikkisyys pysyy helpommin.
-En häpeä itseäni, miehenä, enää yhtä paljon.
Mitä ongelmia on jäljellä:
-Kuitenkin ajatukset naisen seksuaalisuudesta yhteensopimattomuudesta suhteessa mieheen kolkuttavat.
-Tietoni naisen tyydyttämisestä eivät ole juurikaan kehittyneet. Olen jotain lueskellut mutta mitään selkeää en ole saanut irti eikä ole paljon kiinnostanutkaan.
-Vartaloni ei ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan, vaikka se ei mikään huono varsinaisesti olekkaan.
-Näytän luovuttaneelta monien ulkopuolisten silmissä.
-En ole ripustautuva; en odota mitään enempää kuin mitä on sataprosenttisen varmasti tulossa. En yritä ostaa vastakaikua tunteille käymällä itse hempeäksi. En syyllistämällä tyyliin "olisi kiva jos sinäkin joskus soittaisit..." En tunnusta mitään suurempia tunteita.
-En esitä sovinistisia mielipiteitä tai ATM-juttuja, mitkä ärsyttävät naisia. Joskus tuli tehtyä.
-Esitän näkemykseni laajemmin, niin ettei väärinkäsityksiä synny yhtä helposti.
-En tivaa saada tietää asioita naisen menneisyydestä tai esim.seksuaalisista mieltymyksistä jos vaikuttaa siltä ettei naista huvita/ahdistaa kertoa.
-Vältän vanhojen asioiden muistelua. (Vaikka sitä tässä juuri teenkin)
-Yritän esittää enemmän muitakin kuin valmiiksi tarkkaan miettyjä ajatuksia ja harrastaa enemmän kepeää small talkkia tavoitehakuisemman kommunikoinnin lisäksi.
-Yritän osallistua aktiivisemmin päätöksentekoon olematta kuitenkaan määräilevä.
-Olen saanut takaisin viattomuutta ja lämpöä; haluan olla hyvä mies ja rakastaja omaksi ilokseni enkä käy passiivis-aggressiiviseksi tai katkeraksi jos vastaus on odottamaton. Yritän nähdä asiat enemmän sen kautta mikä tuntuu hyvältä ja luonnolliselta kuin erilaisten valta-asetelmien.
-Olen avoimempi omien tunteideni kannalta ja pystyn luullakseni ihailemaan ja pitämään naista hyvänä paremmin ilman että naiselle tulee tunne kahlituksi tulemisesta. Sopiva leikkisyys pysyy helpommin.
-En häpeä itseäni, miehenä, enää yhtä paljon.
Mitä ongelmia on jäljellä:
-Kuitenkin ajatukset naisen seksuaalisuudesta yhteensopimattomuudesta suhteessa mieheen kolkuttavat.
-Tietoni naisen tyydyttämisestä eivät ole juurikaan kehittyneet. Olen jotain lueskellut mutta mitään selkeää en ole saanut irti eikä ole paljon kiinnostanutkaan.
-Vartaloni ei ole muuttunut juurikaan parempaan suuntaan, vaikka se ei mikään huono varsinaisesti olekkaan.
-Näytän luovuttaneelta monien ulkopuolisten silmissä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
No, otetaan vajaa kymmenen vuotta. Vähän ujo mutta kai aika söpö poika joka pelkää vähän tyttöjä ja jännittää seksiä läheisyyttä vaikka alkaa omata jo jonkunlaista kokemusta asiasta. Uskoo löytävänsä parisuhteen, rakkauden, kivan vaimon.
No tässä on se lopputulos.
Huomattavan monta vuotta sitten olin treffeillä tytön kanssa joka flirttaili aika estotta. Mulla alkoi vähän seistä ja se nolotti.
Nykyään... Jos muija alkaa flirttailla estotta ja mulla alkaa seistä se on mahtavaa ja panen aivan varmasti.
Mä en ole muuten aina ihan tyytyväinen tähän lopputulokseen. Näin loppuvuodesta vähän masentaa kun ei taaskaan syntynyt mitään pysyvää.
Niin eli sinäkin olet oikeastaan naisten käyttäytymisen lopputulos.
No osittain varmaan totta. Ihmissuhdekokemukset vaikuttavat siihen miten kehittyy. Mutta enemmän mun käytökseen vaikuttavat noi mielenterveysongelmat joiden takia olen etenkin nuorempana käyttäytynyt tosi holtittomasti kun aloin päästä estoistani eroon - mihin ei mennyt ihan hirveän kauan sen jälkeen kun pääsin naimaan. Mun impulssikontrolli on niin heikko ja libido vahva ja kun aloin tajuta että naiset ei juokse karkuun alkoi tapahtua.
Toisaalta se estoisuus ja ujous johtui toisten poikien harjoittamasta pitkäkestoisesta ja julmasta koulukiusaamisesta joten ehkä minä olen ollut aina tälläinen oikeasti.
Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Eikö miehillä ole omaa tahtoa? Myönnät siis että nainen maailmaa pyörittää? Se siitä sun miehisestä järjestä ja pätevyydestä.
Olenko kertaakaan kieltänyt sen, että nainen maailmaa pyörittää? Sehän on juurikin se, mitä olen täällä saarnannut. Nainen pyörittää maailmaa, ja siksi naisten pitäisi myös hiukan kantaa vastuuta valinnoistaan eikä sysätä sitä vain miehille.
"Toisaalta se estoisuus ja ujous johtui toisten poikien harjoittamasta pitkäkestoisesta ja julmasta koulukiusaamisesta"
.... ja poikien harjoittama koulukiusaaminen johtui suurelta osin siitä, että tytöt tykkäsivät kun kovat jätkät kurmuuttivat pienempiään. Olet siis vain kehittänyt oman tiesi taistelussa naisista. Pelikentällä, jonka säännöt naiset määräävät, ja sen jälkeen katselevat myhäillen.
että kyllä ne pojat osaa hakata tyttöjäkin, eikä kyseessä ole mikään lemmenleikki.
Sama tyyppi tai siis samat tyypit meillä kiusasivat minua ja yhtä tyttöä. Kiusaajista tiedän sen verran että ainakin yksi on alkoholisoitunut eikä sitä ole naisseurassa nähty.
Enkä koe olevani mikään parisuhdepelin uhri. Alliarvioisin itseäni vähän liikaa jos argumentoisin "koska nainen".
Oletko saanut pillua noilla opeilla? ET.
Mitä kehitystä siis on tapahtunut? Ei mitään.
Kun lopetat teoretisoinnin ja alat työntää nakkia lihapiiraaseen niin alkaa tapahtua asioita.
Sitä ennen olet yhtä heikkoluonteinen myötäilevä ujo pikkukikkelinen ruikuttaja kuin aina ennenkin.
Suotakoon se ajatus sinulle.
Olen enemmän sinut itseni ja naisten kanssa joten se on kehitystä.
Aika näyttää sopiiko seksi minulle (tai seksi minun kanssani naisille) vai ei.
Yritän saada sinusta hieman taisteluluonnetta esiin.
Tällä hetkellä makaat vatsallasi oksentaen ja paskantaen housuusi poterossa todeten että "aika näyttää sopiiko sodankäynti minulle vai ei".
Yrität ratkaista tätä kuin jotain helvetin puzzlea. Aivan kuin olisi joku "oikea ratkaisu". Ajattelet "kehittyväsi" näissä asioissa.
Vaikka ainoa oikea eteenpäin meno tapahtuu kun hylkäät ajatusmallisi ja oikeasti alat tehdä asioita välittämättä sopiiko se sinulle vai ei.
Pillu on päämäärä. Sinun valintasi ei pakollinen totta kai.
Jos se ei ole päämääräsi niin keskity muuhun. Tällä hetkellä kierrät sitä kuin kissa kuumaa puuroa.