1) Miksi naiset eivät yleensä ikinä kerro rehellisesti syitä, kun haluavat erota suhteesta?
2) Miksi naiset eivät yleensä ikinä kerro rehellisesti syitä, kun eivät halua jatkaa tapailua muutamien treffien jälkeen?
3) Miksi naiset yleensä syyllistävät miestä huonosta kommunikaatiosta, vaikka syyllistyvät siihen itsekin?
2) Miksi naiset eivät yleensä ikinä kerro rehellisesti syitä, kun eivät halua jatkaa tapailua muutamien treffien jälkeen?
3) Miksi naiset yleensä syyllistävät miestä huonosta kommunikaatiosta, vaikka syyllistyvät siihen itsekin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
vastauksia.
1) Mä ainakin kerroin. se on sitten miehen ongelma, jos ei suostu uskomaan, vaikka kuinka kertoisit, että loppu meidsän stoori nyt on.
2) Nämäkin kerroin. Osittain syytti itseään, osittain koitti kaataa ne mun niskoille.
3) Koska nainenkin on vain ihminen
Mulle ei ole varmaan kertaakaan kerrottu rehellisesti ja tyhjentävästi, siten kuin itse olen kertonut jos olen jättänyt.
Tietenkin puhumattakaan siitä, että naiset eivät ikinä kerro aloitteen tekevälle miehelle, miksi eivät anna puhelinnumeroa tai lähde treffeille. Ja turha sanoa, että se olisi epäkohteliasta miestä kohtaan. Naiset ovat usein todella todella epäkohteliaita, kun mies lähestyy. Haistatellaan vittua ja nauretaan päin naamaa, ja jos lähestyjä on tuttu, niin nauretaan naisten juorupiirissä. Että turha selittää millään "kohteliaisuuksilla" sitä, ettei voida sanoa rehellisesti miksei lähestynyt mies kelvannut.
Niissä suhteissa missä mut on jätetty olen saanut hyvin tyhjentävän selityksen tyttöystävältä että miksi.
Eka oli jotain ihan järkyttävää. Olin asia kauniisti sanottuna hieman sekaisin, ollut hoidossa ja niin edelleen. Lisäksi olin - ja tästä en ole ylpeä - ollut uskoton. Meille tuli riitaa jostain ihan mitättömästä asiasta. Se nainen sanoi ettei tiedä haluaako jatkaa enää tätä juttua. Vedin siitä ihan älyttömät pultit. Painoin sen naisen keittiön seinää vasten, otin laatikosta veitsen, viilsin sillä kämmeneni auki ja löin sitä seinää siinä sen vieressä niin kovaa avokämmenellä kun pystyin. Sanoin jotain siitä että jos hän ei halua olla mun kanssa, en halua elää. Häivyin ja seuraavana aamuna sain tekstarin jolla mut jätettiin. Myöhemmin se nainen kirjoitti asiasta pitkän sähköpostin ja vajaan viikon jälkeen jopa tapasimme (tosin julkisella paikalla) ja keskustelimme asiasta. Otin koko eron ihan helvetin kypsästi (tai sitten en) ja vonkasin sitä naista takaisin varmaan puoli vuotta. Samalla join käsittämättömät määrät viinaa, vedin reseptilääkkeitä ja panin aivan kaikkea millä oli pulssi. Ihme kyllä, kyseinen exä puhuu kanssani ja tapaammekin joskus. Sanoi se kyllä sitä että kun vedin sen kämmenen auki veitsellä hän pelkäsi tosissaan että löisin seuraavaksi häntä. Mutten ole kyllä ikinä ollut väkivaltainen ketään tyttöystävääni kohtaan, kyllä noi mun vahingoittamishalut kohdistuu minuun itseeni.
Jenkkiexän kanssa erottiin koska välimatka. Yhteinen päätös. Uudelleenlämmittely kaatui siihen koska välimatka, koska hän naimisissa, koska "sä et ole vittu ihan terve" (vapaa suomennos).
Yh-ex jätti minut masennuskauden jälkeen (kiltisti jälkeen) koska oli sitä mieltä että pelkäsi että tekisin itselleni jotain eikä hän tai hänen lapsensa sitä oikein kestäisi. Uskon että se oli totta, koska tunnepuoli ei hänen puoleltaan väljähtänyt mitä taas tuon ekan ja tokan tyttöystävän tapauksessa oli varmasti mukana.
Hoidot ja vastaavat, ketä kiinnostaa miksi ne "rehellisesti" jättää. Aika moni nainen valehtelee tuolloin, varmasti.
Jokainen kerta kun olen särkenyt sydämeni olen juonut käsittämättömät määrät viinaa ja paneskellut holtittomasti ympäriinsä. Helvetin naiset. Ei niitä ilman voi elää muttei niiden kanssakaan.
fiksusti yrittäen parhaansa mukaan olla loukkaamatta toista tarpeettomasti tai sitten toisen voi musertaa.
1) Riippuu syistä ja riippuu suhteesta. Yleensä minä-puhe on joka tapauksessa parempi valinta kuin toisen syyllistäminen (ei: "koska sinä olet sellainen", "koska sinä teet/et tee sitäjatätä")
2) Miten perusteellisesti ne pitäisi kertoa muutaman tapaamisen jälkeen? Eikö riitä, jos sanoo, että tuntee ettei tästä tule mitään/tämä ei ole sitä mitä hakee.
3) En minä tiedä. Kysy sellaiselta naiselta, joka syyllistää.
Ilman rehellisyyttä ja suoruutta mikään maailmassa ei kehity. Itse otan paljon mieluummin rehellisen mutta harkiten esitetyn selvityksen virheistäni, kuin jonkun ääliömäisen "ollaan liian erilaisia" selityksen, josta jää ikuisesti epätietoiseksi.
Etkä muuten vastannut mitään tuohon seikkaan, minkä esitin kommenttisi yllä olevassa kommentissani. Miksi naiset väittävät, että rukkasten antamisessa ei voi olla miehelle rehellinen, koska se olisi epäkohteliasta? Eihän se kuitenkaan olisi lähellekään niin epäkohteliasta kuin mitä naisten suhtautuminen nykyäänkin usein on lähestyvään mieheen, haistattelua ja pilkallisia eleitä.
haistattelusta ja pilkkalisista eleistä vain sukupuoleni perusteella.
epäilen, että jos saisit sitä suoraa palautetta niin kysyisit seuraavaksi täällä miksi naiset ovat niin julmia. Itse otan mieluummin vastaan minä-puhetta kuin syytöksiä siitä millainen olen tai mitä teen tai jätän tekemättä.
Minä-puheella voi ilmaista paljon loukkaamatta toisen persoonaa. Yritän keksiä jonkun aidon esimerkin menneisyydestä, odotas heti...
"MINUA ahdistaa se, että et luota minuun" / "Olet sairaalloisen mustasukkainen kyttääjä."
"MINÄ en haluaisi viettää kaikkea vapaa-aikaamme ystäviesi seurassa" / "Ystäväsi ovat dorkia ja sinä et osaa olla hetkeäkään yksin."
"MINÄ haluaisin olla välillä muutaman yön yksin" / "Olet ärsyttävän takertuva ja kyhnäämisesi väsyttää"
"MINÄ pidän tärkeänä sitä, että kumppania ei nolata julkisesti" / "Teet itsesi naurunalaiseksi tuolla naisten tuijotuksella ja kuolaamisella, häpeän silmät päästäni seurassasi."
Nuo olivat huonoja esimerkkejä enkä oikeasti käytä noin virallista kieltä, mutta ehkä ajatus selvisi.
mutta vastaan silti. Naiset pääsevät helpommalla itse, kun antavat miehen lukea vain rivien välistä, jos sieltäkään. Jotkut miehet tykkäävät kuulla mikä meni vikaan, että oppisi jotain. Toiset miehet naispuolisten kaverieni mukaan vetävät hirveät pultit pienestäkin kritiikistä.
Yksikään kysymyksistä ei ole mielestäni sukupuolisidonnainen, ja "naiset" voisikin yhtä hyvin vaihtaa sanaan "ihmiset". On siis vähän omituista kysyä tätä pelkästään naisnäkökulmasta, mutta vastaanpas kuitenkin.
1) Miksi naiset eivät yleensä ikinä kerro rehellisesti syitä, kun haluavat erota suhteesta?
Koska toista ei ole koskaan kiva satuttaa. Kaunisteltu totuus tai kiertely on helpompi ratkaisu. Joskus syitä ei myöskään ole edes oman päänsä sisällä kunnolla käsitellyt, tietää vain ettei ole enää onnellinen.
2) Miksi naiset eivät yleensä ikinä kerro rehellisesti syitä, kun eivät halua jatkaa tapailua muutamien treffien jälkeen?
Taas kerran ikävän keskustelun välttelyä ja toisen tunteiden säästelyä.
3) Miksi naiset yleensä syyllistävät miestä huonosta kommunikaatiosta, vaikka syyllistyvät siihen itsekin?
Mielestäni kaikki naiset eivät syyllistä, mutta ehkä syy löytyy siitä, että itsekritiikki on vaikeampi laji kuin muiden kritisointi. Kommunikoitiongelmat eivät todellakaan ole sukupuolisidonnaisia, sisään- ja ulospäin kääntyneitä ihmisiä löytyy molemmista sukupuolista. Mutta kuten tässäkin ketjussa olet tehnyt, ongelma saatetaan perusteetta yleistää sukupuoleen yksilön sijaan.
"Mutta kuten tässäkin ketjussa olet tehnyt, ongelma saatetaan perusteetta yleistää sukupuoleen yksilön sijaan"
Miehet harvemmin ovat jättävinä osapuolina, miehet kun tyytyvät siihen mihin heillä on varaa. Välillä toki mieskin on se jättävä osapuoli, mutta kun en ole nainen, niin en voi tietää miten miehet jättävät. Ehkäpä te naiset kerrotte minulle?
Kyllä miehetkin jättävät naisia ja ovat tyytymättömiä suhteisiinsa, vaikka olet kyllä siinä oikeassa, että esimerkiksi avioerohakemuksen jättää yleensä nainen. Omassa tuttavapiirissäni jättäjät ja tapailun lopettajat ovat kuitenkin olleet naisia ja miehiä noin suhteella 50-50.
"Välillä toki mieskin on se jättävä osapuoli, mutta kun en ole nainen, niin en voi tietää miten miehet jättävät. Ehkäpä te naiset kerrotte minulle? "
Samoilla tavoilla kuin naisetkin, osa kypsemmällä tavalla, osa raukkamaisemmasti.
4. Miksi naisilla on aina joku toinen katsottuna, ennen kuin katkaisevat suhteen?
1. Minulta ei ole edes kysytty miksi jätän. Ilmeisesti syy on ollut niin ilmeinen: pettäminen ja juopottelu, että mies on sen itsekin tajunnut.
2. En minä itsekään tiedä syytä miksi en halua jatkaa treffailua jonkun miehen kanssa. Enkä edes mieti syitä. Minusta se on ihan luonnollista että ei vaan kiinnostu kaikista miehistä. Itse tapaan kiinnostavan miehen kerran 3 vuodessa. En koe itseäni myöskään tilivelvolliseksi selittelemään miehelle että miksi en halua jatkaa treffailua. 1 tai 2 treffit eivät ole lupaus seurustelun alkamisesta, joten ei sitä tarvitse selitellä sen kummemmin, tuolloin vasta katsotaan kiinnostaako toinen. Jos ei kiinnosta niin ei kiinnosta, ei kai sitä sen paremmin voi selittää.
3. En ole koskaan syyllistänyt miestä tuollaisesta. Ehkä yksi syy siihen että ei halua treffata miestä enää uudestaan, on juuri se että tuntee että kommunikointi ei onnistu, ei olla samalla aaltopituudella. “Ollaan liian erilaisia”-fraasi voi liittyä juuri tällaiseen.
Itseäni ihmetyttää miten miehet eivät huomaa jos oikeasti ollaan erilaisia esim. ekohippimies saattaa ihastua pissisnaiseen. esim. treffeillä mies sauhuaa kuinka haluaa muuttaa peräkylään sähköttömään mökkiin, ei autoa, ei lämmintä vettä, lannoitetaan hevosen lannalla, kasvatetaan lampaita, keritään lankoja ja värjätään ne kasviväreillä ja kalastetaan itse oma ruoka ja luksukseen tottunut tyttö kuuntelee kauhistuneena. Sitten mies aidosti hämmästyneenä ihmettelee että miten niin ollaan liian erilaisia…
Myös miehet jättävät, ehkäpä joskus myös sillä tavalla, että pettävät, jotta nainen saisi tehdä likaisen työn eli eropäätöksen.
Itse olen ollut eron jälkeen 3 vuotta yksin. Exäni sen sijaan löysi uuden naisen 3 viikon sisällä erosta. Itse olen aina ajatellut että miehet ne vaihtaa naista lennossa, että eivät uskalla olla hetkeäkään yksin.
Miehistä egoa ah niin lämmittää olla varalla. En tarkoita nyt pelkästään että on joku katsottuna ennen kun katkaisee suhteen vaan muutakin. Esimerkiksi nämä legendaariset melkein eronneet naiset. Ai eikö naiset osaa väittää etteivät ole naimisissa? Hah.
Monessa tapauksessa rehellisyys olisi epäkohteliasta...
Eroamiseen voi olla lukuisia syitä ja sivistyneet ihmiset kyllä tietävät, mitkä ovat mainitsemisen arvoisia ja mitä ei kannata toiselle sanoa. Vaikka toisesta tahtookin erota, ei se tarkoita, että silti olisi välinpitämätön toisen tunteita kohtaan. Se, että minä en ihmisen kanssa halua seurustella, ei tarkoita sitä, että polkisin toisen itsetuntoa niin, että jätetty ei uskaltaisi enää suhteita aloittaa. "Sulla on todella pieni ja KYLLÄ se on ongelma" on ollut syy lyhyemmän suhteen päättämiseen, mutta eihän tällaista asiaa herran tähden voi toiselle sanoa.
1) Itse erosin piiiiitkästä suhteesta, koska koin, etten nähnyt enää yhteistä tulevaisuutta. Nämä sanat sanoin ex-kumppanilleni, mutten sanonut, että en koe häntä enää älyllisesti haastavana, hänen yksinkertainen kaveripiirinsä ällöttää minua ja hänen pehesuhteensa ovat sellaista soppaa, johon en halua olla yhteydessä - saati tuoda siihen koskaan jälkeläisiä.
2) Samasta syystä kuin yllä - usein tässä vain on vieläkin pinnallisempia asioita, joiden mainitseminen söisi itsetuntoa toiselta ja aiheuttaisi traumoja. Olet sosiaalisesti rajoittunut, henkesi haisee, et osaa keskustella tai en vain voisi kuvitella sinua ystäväpiiriini tai perheeseeni.
3) En osaa ottaa kantaa, sillä en ole koskaan miestä syyttänyt moisesta. Huonosti kommunikoivat miehet tuskin edes lähestyisivät minua.
Ja tutkimusten mukaan, miehet ovat jättäjiä yleensä silloin, kun ovat löytäneet jo uuden kumppanin = vaihtavat siis tunnetusti lennossa uuteen. Naiset sen sijaan jättävät, koska suhde ei tyydytä yms. eli jäävät usein yksin eron jälkeen - useimmiten naiset tarvitsevat myös yksinoloaikaa ennen uuteen suhteeseen ryhtymistä. Siinä missä nainen useimmiten käsittelee edellisen suhteensa ongelmat alta pois, mies siirtää ne uuteen suhteeseensa.