No niin, nyt pyydän kaikenlaisia kommentteja: asiallisia lähinnä mutta jos helpottaa purkaa piiloaggressioitakin tänne, niin siitä vaan törkyviestejäkin laittamaan (tosin sivuutan ne.)
Kun miesystäväkandidaatti viettää joulun ex-vaimon ja lasten kanssa, niin onko liikaa kuviteltu, että muistaisi laittaa edes yhden viestin joulun aikana naisystäväkandidaatilleen ?
Minä tosin pistin jo koko kuvion jäihin, en pääse asian yli. Tämä toistui jo kerran aiemmin elokuussa; mies kertoi menevänsä sinne juhlimaan lapsensa synttäreitä ja silloinkin sama välinpitämättömyys minua kohtaan toistui.
Hyväksyn yhteisen ajanvieton lasten vuoksi, mutta sitä ei herkkä hipiäni kestä, että minä unohdun silloin kokonaan.
Miehet: oliko oikein lakata tutustumasta tuommoiseen mieheen ? Puolesta vai vastaan ?
Kun miesystäväkandidaatti viettää joulun ex-vaimon ja lasten kanssa, niin onko liikaa kuviteltu, että muistaisi laittaa edes yhden viestin joulun aikana naisystäväkandidaatilleen ?
Minä tosin pistin jo koko kuvion jäihin, en pääse asian yli. Tämä toistui jo kerran aiemmin elokuussa; mies kertoi menevänsä sinne juhlimaan lapsensa synttäreitä ja silloinkin sama välinpitämättömyys minua kohtaan toistui.
Hyväksyn yhteisen ajanvieton lasten vuoksi, mutta sitä ei herkkä hipiäni kestä, että minä unohdun silloin kokonaan.
Miehet: oliko oikein lakata tutustumasta tuommoiseen mieheen ? Puolesta vai vastaan ?
Vastaukset 159
Vanhimmat
Itse ajattelen et tuo mies yhä elättelee toiveita, että hän voisi vielä joskus palata vaimonsa ja lastensa pariin.
Sinä olet siinä hänelle vaan varalla olemassa? Laastarina?
"Miehet: oliko oikein lakata tutustumasta tuommoiseen mieheen ?"
Kyllä
Miksi miehen on niin vaikeaa myöntää, että ei ole varma tunteistaan ? Nytkin hän "suutahti" kun kirjoitin hänelle asiasta ja kirjoitin kuitenkin nätisti kertoen tunteistani, en syyttänyt häntä. Eihän siitä voi syyttää, jos en olekaan hänelle "se oikea", joskus vain käy näin. :)
Bullshit. Mä en elättele minkäänlaisia toiveita tai haluja palata exän kanssa yhteen ja saattasiin toimia just noin.
Yksi syy on se että olen sosiaalisesti puupökkelö eikä mulle välttämättä edes tule mieleen että "vois soittaa" koska kuitenkin palaan oikean mielitiettyni luokse sitten kun sen aika tulee.
Pitäis varmaan siirtyä lankapuhelimeen niin että tekee selväksi ettei ole edes kyekenevä yhteydenottoihin.
Mitä tarkoittaa tuo "sosiaalisesti puupökkelö" ? Vuorovaikutuksen vaikeutta ? Ujoutta ? Vai jotain ihan muuta ?
Ja mitä tarkoittaa tuo, ettei ole kykenevä yhteydenottoihin ? Miten vaikuttaa toiseen ihmiseen tutustumiseen?
Annoit ajattelemisen aihetta... :)
Eikä exäsikään, uusi lapsikin toisen kanssa:)
No vittu jonkun pitää pelastaa sun suhtees sun kohtuuttomalta sekoilultasi ja näemmä se olen minä.
Mitä on tapahtunut:
Syytökset:
- Mies ei soittanut yhtä puhelua jota odotat koska se on SINUN MIELESTÄSI oleellista
- Mies oli lastensa kanssa
NO VOI VITTU MIESHÄN ON SUORASTAAN DEMONI JA PAHUUDEN RUUMIILLISTUMA NOILLA TUHMUUKSILLA.
Jos sä rikot suhteen noilla perusteilla niin kai sä tajuat että sä olet kuviossa se heikoin lenkki selvästikin?
Olin heikoin lenkki. En tosin syyttänyt miehen olevan millään lailla paha.Taisin kirjoittaa asian väärin, jos siitä tuommoinen ymmärrys tuli.
Nyt miehellä on kuitenkin mahdollisuus löytää minua fiksumpi, älykkäämpi ja kauniimpi. Päättämällä alkavan suhteen teinkin hänestä ikionnellisen; ei tarvitse kestää minun sekoiluani.
No aika kauan mun sille piti vakuutella että "Ei, en tule takaisin ja kyllä, sinä voit ja sinun kannattaa tapailla toisia miehiä".
Edelleenkin niillä on mustasukkaisuusongelma siksi että exä kattaa pöytään ylimääräisen tuolin... (kuvainnollisesti).
Eli sulla on paska itsetunto.
Jos sä oot sen kanssa sä oot kelvannut sille. Se ei tarkoita että se mies todistelisi sitä jatkuvasti, vaan niin kauan kuin sä annat sille itse tilaisuuden sä löydät sen miehen vierestäsi.
Yksikään nainen joka on päättänyt suhteen ei ole tehnyt minua koskaan onnelliseksi vaan päinvastoin, jokainen päättynyt suhde on vienyt mua aina vaan kauemmaksi uskosta siitä että mikään koskaan toimisi. Jos sä oot niin urpo että lyöt jonkun typerän periaatteen vuoksi suhteen poikki sä mahdollisesti satutat molempia siinä ja kiellät hyvän parin muodostumisen.
Lisäksi jos testaat miestä tuolla tavalla - etenkin tuonlaatuista miestä - niin sä vittu onnistut. Se mies nimittäin tajuaa sun venkoilustasi sen että HÄN EI KELPAA SINULLE. Se on se minkä viestin lähetät lopettamalla suhteen.
Vituttaa taas tää aihe koska siirryn muisteleen menneitä ja miettimään että onko joku nainen tehnyt tuollaisesta numeron ja lyönyt ton takia suhteen poikki. Sit onkin saatana taas mieli mustana viikon :(
Mies on lastensa kanssa ja sosiaalinen urvelo joka vetelee puolipäänä asenteella että "Kutakin aikansa".
Siinä ei ole mitään vittuilua naista kohtaan. Mies palaa täysin viattomana ja mitään pahaa tekemättömänä naisen luokse joka on vetämässä ranteita auki ilman mitään todellista syytä.
Ainoat syyt ovat naisen omassa päässä. Se että naiset keittelevät näitä myrkkysoppia omassa kuulassaan EI OLE MIEHEN SYY.
Se mitä yritätte sanoa on että miehet olisivat naisten ajatusten kaitsijoita ja vastuussa teidän tekemistänne virhetulkinnoista ja peloista joita taiotte itse itsellenne.
NEWSFLASH: Me emme ole vastuussa niistä. TE OLETTE.
et ymmärrä että tunteita ei voi pakottaa...ei sitten niin vaikka toivoisit kuinka. Eihän ap. sitä odotakaan vaan pyytää että mies lopettaisi toiminnan joka pahaa mieltä aiheuttaa....
haluat olla Kukko myös edellisen vaimosi kodissa ja olet ylpeä siitä että aiheutat mustasukkaisuutta?
tuon suuntaistatulee mieleen, vaikken sanoisi noinkaan. Tarve näpäyttää nyxää? Mullei vois exä ikinä tulla sotkeen kuvioo edes lasten takia, lapset voinee viettää juhlaa isänsäkin tykönä.
menikö mies viettämään ex:nsä luokse joulua lasten vai ex:nsä vuoksi.
Vai tiedämmekö?
Todisteiden perusteella ei voi vetää johtopäätöksiä suuntaan tai toiseen. Mielleyhtymät näyttäisivät olevan negatiivisia mutta oma todistajuuteni kertoo toista. Pystyn täyttämään nuo todisteet olematta tippaakaan kiinnostunut exästä.
mikäli teette nyksän kanssa lapsia
mä olen tällanen enkä edes halua muuttua, olis parempi tulkinta.
Et sä ole sosiaalisesti vammanen jollet halua olla sellanen! Piste
Turha tehdä valintoja sinun puolestasi koska olet riittävän aikuinen ihminen.
Mutta mun mielestä sulla on aika heikko itsetunto jos se romuttuu siitä että mies keskittyy yhteen tahoon kerrallaan. Mä voin myöntää harrastavani tuota samaa käyttäytymismuotoa - eikä se tarkoita muuta kuin että keskityn siihen missä milloinkin olen ja elän sitä ympäristöä - ja se tarkoittaa usein sitä etten edes ajattele "poissaolevia" kovin aktiivisesti.
Mites on, kuinka paljon hän on yhteyksissä lapsiinsa silloin kun hän on sinun kanssasi? Ryöstätkö sinä miehen huomion lapsilta samalla tavalla?
Minä ainakin menen tätä elämää omalla tyylilläni joka vastaa pitkälti tuota miehesi mallia. Jos naiset ottaa siitä hernettä nenuun niin ei tartte olla mun kanssa, en tee sitä ketään loukatakseni eikä se tarkoita ettenkö välitä. Minä vain olen ja toimin niin. Pistänkin toivoni siihen että joku nainen hyväksyy asian sellaisena kuin se on tai auttaa jollain tavalla mua muuttaan tapojani, koska tiedän että ihan keskenäni mä en sellaisia muutoksia itseeni lähde tekemään.
Eli tiedäksä edes millainen se mies on? Ooksä koskaan tutustunut sun poikakameliisi ~oikeasti~?
(hahaha. ~sana~ on tarttuva sairaus.)
En siis "ryöstä" miehen huomiota lapsilta. Kunnioitan hänen tapaansa elää lastensa kanssa täyttä arkea.En myöskään rajoita harrastuksia, ex-kanssa vietettyä ajan määrää, töitä yms. :)
Ainoastaan yksi viesti esim. jouluaattoiltana olisi ollut merkki, että olen olemassa. Nythän se "viesti" minulle on se, että "rakastan sitä ihmistä jonka kanssa kulloinkin satun saman katon alla olemaan" = poissa silmistä, poissa mielestä ?
Totta; minulla on huono itsetunto. Siksi tämä kaatuikin tuohon. Yritin viestiä ongelmasta, mutta tällä henkilöllä ei ole ymmärrystä, että olisi tarpeen itsekin muuttua. Minä olen tähän asti ollut se "ongelma" ja olenkin tehnyt töitä muuttaakseni käytöstäni.
Hienoa, että Sinulla on valmiutta ja halua huomata, jos jokin tapa toimia on haitallinen parisuhteen kannalta. Nainen...on erilainen.. ja on tyytyväinen pieneenkin huomionosoitukseen ja kaipaa myös tunteiden osoittamista ja romantiikka, edes hitusen...
samoilla linjoilla että erityisesti silloin kun huomaa että toinen tulee epävarmaksi tulis tehdä joku pieni juttu että vois olla varma. Epävarmuutesi tohon hommaan tulee kasvamaan vuosi vuodelta ja tuhoaa lopulta suhteenne.
Kukko puhui muuttumisesta? Onks toi nyt parisuhteessa olemisen ainoa tapa, olla ottamatta toisen tarpeita (jotka on ääneenkin jo sanottu) huomioon. Silloin on kova kovaa vasten, ei lämmin lämmintä jos ei kumpikaan kuuntele miltä toisesta tuntuu ja tee jotain pientä että olis vielä vähän rakastetumpi myös itse!
Kiitos. Tuo satutti erityisesti. Miksi pitää olla niin hemmetin kova toista kohtaan ? Tämäkin mies on väsynyt edellisen suhteensa riitoihin, mutta ei ymmärrä olevansa itsekin osa niiden riitojen syntymistä.Hän jatkanee katastrofista toiseen. Minä vetäytynen ihmissuhteista. Tahdon ensin työstää tämän kokemukseni loppuun, kirjoittamalla tänne ja lukemalla muiden näkökulmia asiaan.
Ja juuri tuo: epävarmuus kasvaa vuosi vuodelta ja tuhoaa lopulta suhteen; niinhän siinä käy. Kostomentaliteetti astuu sisälle suhteeseen alta aikayksikön...Sinä satutit minua, minä satutan sinua...
Voisihan sitä olla viisas ja yrittää sietää omaa epävarmuuttaan. Ei vain onnistu minulta, menee viimeisetkin itsetunnon rippeet.
viesti liikaa pyydetty.
Jos mies todella on vakavassa suhteessa, mutta menee katsomaan lapsiaan, jotka oikeastikin ovat etusijalla.
Onko silti vaikea lähettää viestiä sille elämänsä naiselle, että rakstan sua, mut nyt on lapset etusijalla.
Kaikki aikuiset ymmärtää tuon.
silti on kiva, että lähettää ystävälle viestin ettei hänkään tunne itseään hyljätyksi..onko niin vaikeaa ajatella kaikkia osapuolia.
Jos on, niin naisena..dumppaisin sut.
Mies osoittaa että hänellä on muutakin elämää, ihmiset pitää vaan osata laittaa tärkeysjärjestykseen?
En osannut ajatella, että se voikin olla tapa osoittaa asioiden tärkeysjärjestys.
Tunsinkin olevani koiran asemassa...ehkä vähän alempanakin :))
Miehen ei tule viettää joulua eksän ja lastensa kanssa, jos on eronnut. Se nyt vain on niin. Asiat voidaan hoitaa toisinkin - hienotunteisesti ja tyylikkäästi. Jostakin on luovuttava, joten mies todellakin ilmaisee sinun paikkasi.
mies viettää joulut elämänsä tärkeimpien ihmisten kanssa eli lapsiensa. Lasten juhlahan joulu on. Tyttöystäville sitten se aika kun aika on.
Siksi että lapsilla on isä ja äiti vaikka isä ja äiti eivät olisi kumppaneita. On ihan hyvä saada ne lapsille tärkeimmät ihmiset välillä samaan aikaan samaan paikkaan ja näyttää että isä ja äiti tekevät myös yhteistyötä.
Se on perusturvallisuutta tuova asia ja opettaa että ihmissuhteetta voi olla myös ristiriidatta.
Exien ei tarvi riidellä eikä heidän tarvi olla erossa toisistaan väkisin ja kun kyseessä on lapsia niin silloin aikuisten parisuhde-estetiikka on väistyvä asia.
Terveisin,
Isi-Karhu
Ymmärsin lapset ja exän, jouluna. Enkä edes "tentannut" suunnitelmista vaikka tietenkin minulla oli omiakin toiveita joulun (ja hänen) suhteen, mutta ajattelin niellä ne. En tahtonut painostaa enkä rajoittaa. Mies ilmaisi suunnitelmansa aattona.
Jokin mielenkiinnon osoituskin olisi riittänyt.Totaalinen unohtaminen oli paha juttu.
Toisaalta; jos tulisikin noin ryhdikäs mies vastaan, että osaisi osoittaa teoillaan rakentavansa nyt uutta eikä eläisi menneessä.
Eikös lapset (varsinkin kun ovat jo teinejä) ole yleensä vuorojouluin vanhempiensa ja mahdollisten uusien perheidensä luona ? Ainakin omani viettävät joulunsa joko minun tai isänsä luona.
Lapsien terve kehitys on naisten alitajuisia pelkoja huomattavasti tärkeämpi asiaa.
Suitsikaa kanat itsenne ja pelkonne järkeviin mittasuhteisiin. Hyvän naisen ei tule pyrkiä lapsille epäedulliseen asemaan itsekkäiden pyrkimystensä takia. Sellainen on huonoa naiseutta.
Lue tarkkaan: en vaatinut kohtuuttomia; en edes kysellyt joulusuunnitelmista vaan mies kertoi itse ne aattona.Hyväksyin sen sanomatta mitään, vaikka vähän pahalle tuntuikin. Ei minulla ole oikeutta arovstella taikka kieltää hänen tapaansa elää. Odotin VAIN JONKINLAISTA ELONMERKKIÄ (esim. "Hyvää yötä") varmuutta että olen tärkeä. Semmoista ei tullut. Mielestäni tein aivan oikein päättämällä suhteen. Blokkasin vielä häneltä tulevan sähköpostinkin; sen verran kovasti suutuin minäkin. Välinpitämättömyys...se tarttuu...Paha ja kova olen minäkin. Tosin; tuo miekkonen tuskin huomenna enää muistaa minua olleenkaan.Eihän muistanut joulunakaan. ;)
ja kun lapset toivovat kovasti isää viettämään joulua kanssaan, missä ex-vaimo mukana.
Tilanne luo lapsiin harhaisen uskon siitä, että isä ja äiti palaavat yhteen ja etenkin siinä tilanteesa ku lapsille isä on yhtä tärkeä mitä äiti on.
Pettymys sitten sueraa kun isä lähteekin pois.
Sinänsä aloittaja ei kertonut kuinka pitkään mies siellä oli. Itse lasken jouluksi aaton ja joulupäivän.
En kuuna kullan valkeana haluaisi kumppanikseni tuollaista "kukkoa tunkiolle" vaikutat mielipiteinisi ihan hitelriltä, kammottava tapaus, et edes ymmärrä mitä nainen viesteissään kertoo, saatikka että sinulta löytyisi jotain inhimillistä sanottavaa. Tuollaiset miehet ovat vaarallisia, joten toivottavasti elelet vain itseksesi tai toisen samanlaisen kanssa.
Ja tahdon alleviivata yhden asian.
Aloitat otsikolla : "MIES JA EX-VAIMO".
Tuo on se suhde mitä havainnoit arvioidessasi tilannetta. Muuten otsikkosi olisi : "MIES JA LAPSET EDELLISESTÄ SUHTEESTA".
Olet pelokas mustasukkainen nainen. Koitappa tervehtyä ajoissa ennenkuin vatkaat suhteesi hajalle sekoilujesi kanssa. Mies on lastensa kanssa, se on paras oletus.
..terapiaan menoa :) Kiitos kun muistutit, että pitäisi varata aika jollekin, joka auttaisi minua keskittymään oleelliseen.
Muuten, minä en viillä ranteita auki miehen takia. Harmittaa vain, että kävi näin. Elämässäni on silti kaikki hyvin; ihanat lapset, viihtyisä koti, vakituinen työ ja aikaa harrastuksille. :)
Mies olisi ollut hyvä täydennys kunnossa olevaan elämään, mutta kaikkea en voi minäkään saada.
Mietinkin, miksi toistuvasti tämä tuttavuus aiheuttaa minulle pahan mielen.Miehen sanat ja teot olivat ristiriidassa. Syytin vain itseäni...niin hänkin syytti minua...olisi pitänyt heti ensimmäisen vaikean tilanteen jälkeen ottaa jalat alleen. Miksihän edes katselin nämäkin kuukaudet; mies ei ole mitenkään erikoinenkaan. Ehkä kaikki asiat vain tuntuivat olevan kohdillaan enkä tajunnut, että tykkäämistäkin pitäisi olla.
Olen nähnyt aika läheltä vastaavan tyyppistä uusperhekuviota. Yhteinen joulu exän ja lasten kanssa on aika yleinen käytäntö. Jos asetat itsesi ja miehen lapset vastakkain et voi koskaan voittaa. Näissä kuvioissa, mitä olen sivusta seurannut, sellaiset tyttöystäväkandidaatit ovat jääneet mukaan kuvioihin, jotka ovat ymmärtäneet tämän. Lapsiperheessä perhekuvion rikkoutuminen on se eron kipein asia yleensä. Jos sen hetkelliseen paikkaukseen esim. yhteisen joulun merkeissä puuttuu, ei ymmärrystä helposti "ulkopuoliselle" heru. Tai sanotaan, että hän ainakin pysyy ulkopuolisena. Miesystäväsi on tyyppinä hieno, haluaa tarjota lapsille yhteisen joulun, huolimatta vanhempien välisistä ristiriidoista. Hetkellisen rauhan ja yhteisymmärryksen. Se, että hän heittäytyy jouluun ja tilanteeseen niin 100%:sti, ettei "muista" yhtenä päivänä tyttöystäväänsä, ei minusta ole anteeksiantamatonta. Lasten ikä ei vaikuta tähän, lapset kun ovat aina lapsia. Enkä usko, että mitään kiinnostusta yhteen muuttamiseen ex:än kanssa on. Ei ainakaan näissä tapauksissa ole ollut, joita minä tiedän. Mies taitaa tosin hieman testata sinua. Sellainen taas on aika yleistä..
...oli toivottavasti mieluinen miehelle. ;)))
mäkin teen skidejä eri miesten kanssa & sit bailataan eksien kanssa yhdessä joka joulu lasten takia ja nyksä saa jäädä kotiin nypläämään pitsiä ja itkee itsensä uneen.
Tilanne kantsii puntaroida rauhassa ja tehdä sitten johtopäätökset sen mukaan. Itku ei auta yhtään; se ei muuta tilannetta eikä paranna omaa olotilaa. Tosin ymmärrän heitä, jotka eivät kykene yhtä rationaaliseen toimintaan, ehkä elämä vielä heidätkin kovettaa.
koska hän halusi seurustella kanssasi. Ei hän muuten olisi alkanut seurustellakaan, jos hän ei olisi uskonut, että teistä tulee jotakin. Luulen, että pettymys oli vielä suurempi hänelle kuin sinulle, vaikka en tietenkään voi sitä tietää.
ehkä hän halusikin seurustella, ruokakaupan hyllyltä valitsemansa tusinatuotteen kanssa mutta huomasi ettei se olekaan valion rasvatonta, eikä se sopinut muihinkaan puteleihin
liian sinisilmäinen yb.
mulla on kaverina yks tuon tyyppinen mies, tuossa tilanteessa, ja olen nähnyt tuon kuvion. Ei ole mitään henk. koht. suhdetta kuvioon, joten näen ulkopuolisena, puolueettomana aika hyvin tilanteen.
Olen todellakin ollut liian sinisilmäinen. Kesti muutaman kuukauden kun tajusin. Onneksi ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta vahinkoa. Jatkan hyvillä mielin saamieni kommenttieni kanssa.
Uskon hänen olevan tyytyväinen päästyään minusta eroon.
Minäkin olen; silmäni avautuivat vihdoinkin.
Ei aloittaja ole ihan mitätön nainen.Tunteidensa kanssa tosin melko solmussa oleva on.
jolla on lapsia ennestään. Vältä heitä, niin hyvin menee.
Mun mielestä sä olet ainoa nainen tällä palstalla jonka voi sanoa olevan parisuhdekelpoinen tarvitsematta mitään erityistä muuntokoulutusta.... :)
jos olisit jatkanut ko miehen kanssa, milloin suhteenne olisi tullut siihen pisteeseen, että mies olisi valinnut joulun SINUN ja lasten kanssa? Never!
Vietti siis yönsäkin siellä? Eikä ehtinyt muka lasten nukkumaanmenonkaan jälkeen laittaa viestiä rakkaalleen? Bullshit!
Ihan oikein oli, että panit pelin poikki. Kyllä lapset kasvaa ihan tasapainoisiksi uusioperheissäkin. Joten exän kanssa vietettäville jouluille on ihan muut motiivit.
pahaksi äitipuoleksi. Parempi että tuollaiset keskittyvät lapsettomiin miehiin. Et ymmärrä koskaan lapsellista miestä.
jos mies hylkää lapsensa hän on paska, kun mies ajattelee lapsensa parasta, hän on paska. Ota ämmä, niin löydät mieleisesi "kumppanin". Ämmät luulee aina että on kyse heidän tai jonkun naisen pillusta. Aina ei ole miehelläkään pillu mielessä, etenkään tuollasen kireäpipon itkijä-ämmän pillu.
unohtaa. Tulossa miljoonia mielenpahoituksia :(
Tuolla on hyvä aloittaa tämä päivä.Unohtaminen on ihan viisainta. Unille meno meni myöhään, kun roikuin täällä, mutta onneksi on loma. Käperryin sitten peiton alle ja tuumasin, että onpas helpottunut, vaikkakin hieman haikea, olo.
Pienistä asioista sitä ymmärtää, jos on jollekulle merkityksetön. Sitä vain ihmettelee, että miten sitä katseleekin tuommoista aikansa, vaikka mies ei olekaan mitenkään erityisen tavoiteltava missään mittakaavassa.Tämä on ilmeisesti suhteen päättymiseen kuuluva "mitätöi mies" -vaihe....ihan kuin auttaisi jotenkin. :)) Syntyyköhän siitä, että itse on jo tullut mitätöidyksi miehen puolelta miehen tekojen myötä.
itsekin vähän vastaavien asioiden kanssa painiskelleena sanoisin, että tärkeintä suhteen toimivuuden kannalta on kommunikaatio ja toinen toisensa ymmärtäminen tai ainakin ymmärtämisen vilpitön yrittäminen.
En voi kokonaisuutta tietää, en sitä, onko mies tosissaan ja mitä tuntee, mutta kehottaisin myös harkitsemaan Kukkomiehen ehdottamaa skenaariota, sillä aika keposelta tuntuu, jos mies jätetään vain sen takia, että ei laiteta yhtä hyvää yötä -tekstaria.
Ajattelepa kaikkia niitä hyviä juttuja, joita miehen kanssa on ollut, miten hän on sinua koskettanut, mitä hän on sinulle kertonut, mitä olette yhdessä tehneet, miten hän on sinut yllättänyt, mitä hän on saanut sinut tuntemaan...
Hyviä juttuja ei juurikaan ollut:miehen harrastus muut menot veivät aikaa (minkä ymmärsin, onhan itsellänikin harrastuksia, joihin olen sitoutunut).
Mies ei juurikaan koskettanut ja silloin kun kosketti, niin tuli tunne, että se oli hänelle vastenmielistä (tunsin siis itseni vastenmieliseksi hänen silmissään).Hän vältteli silmiin katsomistakin.
Mies ei kertonut paljoa mitään. Hän ei kuulemma tykkää pohtia asioita. Siksi itse asiassa kirjoitinkin tänne palstalle, koska tiesin että hän vain hermoistuisi halustani käsitellä asiaa yhdessä. Yksinkään en tahtonut asian kanssa jäädä, joten kiitän kommenteista.
Mies ei yllättänyt minua kertaakaan.
Mies ei saanut minua tuntemaan juurikaan mitään.Tunneilmaisu oli hyvin niukkaa.
Huh huh. Mitähän ihmettä varten hän muuten edes ylläpiti tuttavuuttamme...Hänhän on yhtä keskenkasvuinen raakile, itsekeskeinen tekele, kuin minäkin.... :))
Olin hänelle kai ajanviete, kaiken varalta olemassa oleva. Itsestäänselvyys.
Nyt vain mietin, mikä saa miehen toimimaan noin ? Mikä minussa aiheutti sen, että hän koki voivansa toimia noin ?
sitten mietit, mitä sinä annoit, miten sinä kosketit, miten sinä ilmaisit välittämisesi, mitä sinä hänelle puhuit, millaista oli sinun tunneilmaisusi...?
Ei ihminen pysty oikeasti rakastamaan toista ihmistä ennen kuin rakastaa itseään. Se on miljoona kertaa sanottu klisee, mutta totta. Miten sinä kohtelisit ihmistä, jota todella rakastat? Kohtele niin itseäsi.
...että mies tekee aloitteet. En halua tyrkyttää itseäni miehelle.Vastaan kosketukseen, tunteiden ilmaisuun, keskusteluun ja yllätyksiin samoilla tavoilla, kunhan mies on ensin tehnyt selväksi, että hän tahtoo niitä minun kanssani.
Miehen on otettava riski, muutoin jää ilman. Hän ehkä halusikin jäädä ilman, minua.
Sinä halusit jäädä ilman.
Mulle taas ex soitteli jouluna ja oli hyvin häiritsevää, kun halusin viettää aikaa lasten kanssa. Olen itse siis äiti. Hienoa lasten kannalta, että mies viettää joulun heidän kanssaan mutta en usko että on sun kanssa silloin kauhean vakavasti.
Minusta sinä olet oikeassa - älä uhraa mieheen aikaasi.
Tietysti mies voi viettää joulun lapsiensa kanssa. Mutta eksän ei tule siihen osallistua, jos mies seurustelee kanssasi vakavasti. Pystyn vielä ymmärtämään, jos hän käy eksän luona istumassa ja lapsia tapaamassa tunnin, kaksi aattona. Vaan viestistäsi ymmärsin että hän oli siellä ainakin yön.
Se on väärin. Se osoittaa paikkasi. Mietintäsi - älä uhraa aikaa - on kohdallaan. Kunnon mies olisi todennut sinulle "nyt istun siellä aaton, tulevina jouluina me tulemme olemaan lasteni ja sinun lastesi kanssa sovitusti". Se olisi ollut hienotunteisuutta, kunnioitusta ja rakkautta sinua kohtaan.
Olet oikealla polulla. Tukeni sinulle.
Nyt kun asiaa katselee kaikenlaisten kommenttien valossa, niin pohdin itseäni; miten roikuinkaan tuossa kuviossa.
Olen kuitenkin hyvä äiti, lapset ovat arvokkainta mitä minulla on. Kodissamme tärkeintä on toisia arvostava ilmapiiri ja keskustelu ajankohtaisista nuorten asioista.
Suhde lasteni isään on toimiva; hän elää uusperhe-elämäänsä ja kunnioittaa uutta puolisoaan. Hän onkin valinnut viisaasti; lapsemme eivät ole kertaakaan uutta vaimoa arvostelleet, enkä valittaa voi minäkään.
Minulla on huono itsetunto, sitä pitäisi jotenkin kehittää. Olen kuitenkin ihan viehättävä nainen (miehet kehuvat naisia aina, mutta pikkuhiljaa olen alkanut uskomaan etten olekaan ruma ja vastenmielinen, kun naispuoliset ystävätkin ovat kommentoineet posit. ulkonäköäni). Minulla on akat. koulutus ja kykyä käsitellä asioita.Elämä on koetellut, mutta pidän niistä selviytymistä vain merkkinä siitä, että selviän vastoinkäymisistä hyvin.
Täytyy nyt mennä kirjastoon; jos löytäisin kirjan, joka auttaisi tutkimaan miksi valitsen väärin...
ovat fyysisesti erilaiset. Naisilla on isompi otsalohko, mikä tarkoittaa että pystymme hallitsemaan monta asiaa samanaikaisesti, laittamaan lanttulaatikon uuniin ja samalla miettiä mitä Kultsi puuhaa.
Miehiltä tämä toiminto puuttuu. Mikä tarkoittaa sitä että pystyvät keskittymään juuri siihen asiaan mikä on käsillä. Pystyvät johonkin mihin olen todella kade - olemaan läsnä hetkessä, haikailematta juuri silloin jotain muuta mitä eivät saa. Ajattele mikä vapaus tuo on...
Kun ihminen saa lapsia, kaikki muu astuu syrjään. Siitä hetkestä lähtien mikään muu ei pääse ykköseksi. Näin se toimii normaali vanhempien kanssa, ja näköjään sun miehesi kuuluu niihin koska on suostunut viettämään niinkin tärkeän juhlan kuin joulun ihmisen kanssa josta hän on eronnut.
Minusta olet epäoikeudenmukainen. Laitat yhteen vaakakuppiin teidän suhde, ja toiseen yhden tekstarin? Sanoisin että suhteutat asioita huonosti. Anna hänelle vähän tilaa.
Et kyllä kysynyt kuin miehiltä, vastaan silti että vastaan :)) Toisaalta, jos olet noin herkkä, ette ehkä ole oikeat toisillenne.
Minä olen mies. Uros on älykäs silloin - kykyjensä rajoissa - kun hän kamppailee itselleen toivomaansa naista omakseen.
Tuossa äskeisessä kuviossa mies ei kamppaillut eikä kyennyt hienotunteisuuteen.
Arvoisa Putkiaivo - ironiasi oli naisellisen taitavaa, mutta haluan osaltani tuoda mukaan selkeästi toisen miehen näkemyksen Tuittutuiren 'miesystävän' prioriteeteista.
Putkiaivo - onko asia ymmärretty. Poistukaa... (jos olet mies, ymmärrät ao. vitsin).
Tuo uroksen rooli on se, miten minä sisimmässäni ajattelen ja kaipaan. Sen vuoksi jäin usein odottamaan yhteydenottoa mieheltä päin, koska minustakin se menee noin. Mies tavoittelee naista, nainen sitten osoittaa onko miehellä mitään toivoa. Olen ehkä vanhanaikainen, mutta luonnossakin kaikella on järjestyksensä.
se sellainen on, jossa joutuu kamppailemaan? Ei tämä mies josta kiistellään todellakaan ollut hienotunteinen, mutta onko se syy lopettaa suhde jos yhden päivän herpaantuu?
Niin kuin minä näen asian, tästä oli oikeasti kyse siitä, kestää naisen itsetunto sen (sorit aloittajalle kun puhun ikään kuin hänen ohitse) että miehellä on elämä jossa on edelleen tavallaan kiinni. Näyttää siltä ettei kestä, jolloin aloittaja teki ihan oikean ratkaisun ja antaa miehelle potkut.
Vähän väärälle raitille mennään jos pitää vain yksi ainut oikea tie olla. Kun tässä on kyse kahdesta ihmisestä joiden arvomaailma ei kohdannut.
EVL Tippaleipäaivo, saanko poistua ;))
että mennään jonkun kaavan mukaan, vai että löydät miehen jonka kanssa haluat olla?
Haluatko sinä tutustua miehen lapsiin?
Periaatteessa miehen pitäisi pyytää sinut mukaan lapsensa juhliin ja miksi ei joulunakin. Tosin sinulla olisi saattanut tulla tunkeilijan tuntu mikäli olisit mennyt.
Mikäli kyseessä olisi ollut ensimmäinen joulusi miehen kanssa, ei hän paljoa sinusta välitä.
Lainaten erään miehen sanontaa naisesta jonka kanssa meni naimisiin "Koska parempaakaan en löytänyt."
Eli olen samaa mieltä, olet todennäköisesti laastari ja mies rientää lastensa äidin luo heti kun vihellys kuuluu naisen suusta.
Kannatti lopettaa tutustuminen, sillä olisit kuitenkin ikuinen kakkonen.
Omiin lapsiin nähden vanhemmat ovat aina ikuisia kakkosia itsekin.
ja oetan, ettei suurin osa ex-puolisoista riennä viettämään joulua tai muita suuria pyhiä lastensa ja ex-puolison kanssa.
Vaan vievät lahjat etukäteen ja keskittyy tulevaisuuteen.
Mun mielestä tää koko ketju keskittyy puimaan suhdetta exään, joka on virhe sillä kyseessä on terveessä tapauksessa suhde lapsiin ja exä on mukana kuviossa koska hän on vanhemmanroolissa. Tällöin siis sinäkin arvotat ensisijaisesti sitä mennyttä suhdetta - joka ei välttämättä ole minkäänlaisessa roolissa noissa tilanteissa.
Sukujouluissakin tulee tilanteita joissa joulua vietetään porukassa jossa kaikki eivät piittaa kaikista ja ainoa mikä saa porukan kertymään yhteen on se että paikalla on niitä ihmisiä jotka ovat tärkeitä itselle ja joille ollaan tärkeitä. Se ei tarkoita että joulunviettäjät olisivat "yhtenäinen porukka" jolla ei ole mitään ristiriitoja, vaan sitä että jouluna noiden ristiriitojen ei anneta vaikuttaa.
Kenties juuri tämä tekeekin siitä ulkopuoliseksi joutumisesta niin kovin kipeää, mutta silloin pitäisi kiinnittää huomiota siihen että "Et ollut minun kanssani jouluna" eikä siihen että "olit exäsi kanssa jouluna" koska totuus on että "olin lasteni kanssa jouluna".
Tällöin siis ei rynnätä exän luokse vaan lasten luokse.
Voidaan kysyä että kumpi on ymmärtäväisempi sitä kohtaan että ei olla läsnä jouluna: Lapset vai aikuiset?
Aikuiset ovat väistyviä. Aikuisilla on ainakin teoreettisesti parempi kyky ymmärtää tilanne. Tämän vuoksi "parisuhde-estetiikka" on jotain joka on väistyvää vanhemmuuden tieltä. Pitäisikö lapselle antaa joka joulu sama tilanne: Kaivata toista vanhempaansa - jos on mahdollisuus siihen että molemmat ovat kerrankin läsnä yhtäaikaa ja lapsille tärkeimmät ihmiset ovat kaikki koolla?
Koitappa kieltää tätä minun lapsiltani. En piittaa exästäni, mutta tiedän että hän on lapsilleni toinen heidän elämänsä tärkeimmistä ihmisistä. Jouluna teen kaiken sen mitä voin etten riistä lapsiltani sitä että heidän ei tarvitse kaivata kumpaakaan yhtenä päivänä vuodessa.
oli saada kannanotto siihen, mitä mies viestitti minulle sillä, että ollessaan lastensa kanssa exänsä luona, hän ei viestitä hyvää joulua,hän ei tekstaa hyvää yötä, hän ei soita. Lakkasinko elämästä hänen mielessään ? Olinko vai varalla hänen elämässään ?
Joulun vietto lastensa kanssa oli ihan järkevä asia. Sitä en ole kritisoinut.
Hän keskittyi lapsiinsa ja sen jälkeen hänen oli tarkoitus keskittyä sinuun. Turhaa draamaa teet asiasta.
Miksi sä meiltä kyselet mitä sun miehes ajattelee ja miten hän toimii?
Sinulla on puhelinnumero sille ihmiselle joka on asiassa ainoa asiantuntija. Asianomainen itse.
Niin on. Mies vain hermostuu välittömästi jos hänen toimintaansa kyseenalaistetaan.
Minä sain asian päätökseen näinkin.
Ehkäpä olet oikeassa.
Ja koska mies keskittyi muihin asioihin niin ettei minua muistanut, ja minä sain siitä draamaa aikaiseksi, niin ehkäpä lopputulos olikin ihan oikea. Olemme liian erilaisia. Suhteesta olisi muodostunut kurja molemmille.
Hän on varmasti ikionnellinen päästyään minusta näin helpolla eroon. Ei edes tarvinnut vatvoa asiaa kanssani.
kaikille parempi niin, koska et osaa kommunikoida.
ja vertaat sitä omaan liittoossi.
Ensinnäkään emme tiedä, meneekö mies lasten vai ex-vaimonsa vuoksi.
Toisekseen emme tiedä, meneekö hän sinne lasten vai ex-vaimon kutsumuksesta
Kolmannekseen emme tiedä, elätteleekö mies toivoa yhteenpalaamisesta
Nlejänneksi emme tiedä, kumpi halusi erota.
Viidenneksi emme tiedä, seurusteleeko miehen ex-vaimo vai ei (oletettavasti ei, kun ex-mies kutsutaan)
Kuudenneksi emme tiedä, mitä mies loppujen lopuksi nykyisestä seurustelukumppanistaan hakee.
Seitsemänneksi emme tiedä, mikäli miehen ja naisen liitto kestää ja he saavat lapsia, meneekö mies edelleen ex-liitossa syntyneiden lastensa luokse ja ottaa nykyisen vaimon kanssa tehdyt lapset mukaansa
Kahdeksanneksi sain käsityksen aloittajan kirjoituksista, että mies kelpuuttaa aloittajan kyllä seksiin, mutta muuten kaikki muu normaalin seurustelukaavan mukainen menee ohitse.
onko mies tehnyt siten, että on ilmoittanut lapsilleen tulevansa viettämään joulua heidän kanssa, ilmoittamatta ex-vaimolleen.
Tai onko mies yks'kantaan ilmoittanut ex-vaimolleen "Tulen viettämään lapsiemme kanssa joulua!" ja jättänyt vastalauseet kuuntelematta.
Emme myöskään taida tietää, miksi he erosivat.
ei kerro hyvää. Hän taitaa salata asioiden todellisen laidan?
Kumpi jätti toisen, mies vai nainen?
- että tämä keskustelun aloittajanainen on seurustelut miehen kanssa useamman kuukauden
- että mies oli aattona kertonut viettävänsä joulun lastensa kanssa (oli siis aattonakin ollut yhteydenpitoa, mutta ei naisen toivomassa muodossa)
- että mies kertoo menemisistään naisystävälleen, ei siis yritä peitellä mitään
- että nainen ei näytä miehelle tunteitaan, eikä halua puhua miesystävänsä kanssa mieltään vaivaavista asioista
- että keskustelun aloittajanainen ei oikeasti välitä nyt jo entisestä miesystävästään
ja niin edelleen ja niin edelleen.
Mutta summa summarum, tästä on saatu mielenkiintoista keskustelua aikaiseksi ja toivottavasti aloittajakin on saanut hiukan ajatuksiaan selkenemään ja todellakin lie niin, että noita kahta ihmistä ei oltu tarkoitettu toisilleen.
On se mikä minutkin pisti usein miettimään. Mitä vähempi puhuu, niin sitä vähempi mokaa...
"Ei suostu keskustelemaan
tuittutuire27.12.2010 12:47
Niin on. Mies vain hermostuu välittömästi jos hänen toimintaansa kyseenalaistetaan.
Minä sain asian päätökseen näinkin."
emme voi tietää, millä tavalla nainen "kyseenalaistaa miehen toiminnan". Välttämättä se ei ole ollenkaan edes keskustelua. Ainakaan se ei ole toimivaa kommunikointia, koska heti hermostuttaa toisen. Aloittaja kirjoittaa myös haluavansa, että mies tekee aloitteet myös keskusteluun eli sysää kaiken vastuun suhteesta pelkästään miehelle. Silloin on tietenkin helppo syyttää toista puhumattomuudesta.
on monta vivahdetta.
Koska aloitus on tehty asiallisesti eikä "Vittu, perkele, saatanan mies otti ja lähti jouluksi panemaan exäänsä" kaltainen. Voimme lähteä myös asiallisesta keskustelun avaamisesta naisen puolelta, mistä mies hermostui.
No hermostua voi siksi että hermostuttaa koska hän hoksaa että sinulle asia on vaikea niellä sellaisena kuin on?
Vähän sama kuin mulla oli vuosikaudet aina hermostus päällä kun kävelin kaupasta ulos ostamatta mitään ja mietin että epäileeköhän ne mua jostain - ja se epäilys epäilyksestä hermostutti.
Naisten kanssa on yllättävän vaikea jutella asiallisesti, yksi syy on siinä että te väännättä helposti asiat ihan nurinniskoin. Kun tätä on tapahtunut muutaman kerran niin mies mielummin lukittautuu koska tietää että kohta alkaa kakkapommitus.
ole ollut tuonkaltaista murhetta keskustellessani naisten kanssa.
No sit sulla on ollut asiallisesti suhtautuvia naisia. Kaikkialla mörkyleitä näkevän naisen kanssa on lopulta helvetin turhauttavaa keskustella. Niihin tehoaa paremmin se että pitää turpansa tukossa ja käytännössä osoittaa että on ok tyyppi.
Mies kun voi tehdä (tai edes kannattaa tehdä) vain niin ja niin paljon naiselle asioita todistellakseen. Muuten ajautuu sellaiseen Dazu-malliin joka ei toimi enää järkevästi.
nykyinen puoliso tulisi ehdottomasti olla mukana yhteisessä joulunvietossa.
Selvisikö nyt tämän keskustelun myötä sinun elämää suurempi ongelma?
Juuri tuon vuoksi ei ko. miehenkään kanssa voinut mistään keskustella. Hänkin mitätöi naisen kannalta tärkeät auki puhuttavat asiat.
Miten keskustella, jos toinen sanoo, että ettei tahdo puhua, ei pidä puhumisesta ja väheksyy asioita.
Tottakai tämä ei ollut elämää suurempi asia. Herrasmies vain tajuaa sen, että on olemassa naisia, jotka tahtovat puhua asioista ja fiksusti kuuntelevat kun tietävät että pelkkä kuuntelukin usein auttaa paljon. He tahtovat siten pitää naisestaan kiinni. Miehen vetäytyminen ja asian mitätöinti sen sijaan...ei useinkaan auta parisuhteen muuttumista läheisemmäksi.
Eikös Fredikin aikoinaan laulanut, että jos ei näin puhu emme, niin tunteidemme viilentyvän huomataan... :)
Niin tässäkin kävi. Minä olen huojentunut. Ei tämä ollut ensimmäinen kerta, kun omaa merkitystäni hänelle puntaroin; tämä nyt vain oli sitten viimeinen kerta.
Ja minusta on hienoa, että tältä palstalta löytyy ihmisiä, jotka keskustelevat asioista asiallisesti. Kirjoittaminen on hyvä tapa työstää asioita ja vielä vuorovaikutuksessa (vaikkakin sähköisessä) muiden kanssa se tuottaa monia, monia uusia näkökulmia. Älä väheksy tätä palstaa.
Kyllä Teppo kaikki on selvää
Taisi kuitenkin seurustella sinun kanssa? Eikö niin? Kun hänen lastensa synttärit oli vietetty, hänhän palasi luoksesi takaisin. Eikö niin? Et varmaan epäillyt sitä, etteikö hän palaisi. Eikö niin? Eikö se riittänyt? Kaikki miehet eivät ole kovin hyviä puhumaan tunteistaan tai ilmaisemaan niitä ymmärrettävästi. Ehkä sinun tapauksessa saattoi olla kyse juuri sellaisesta miehestä. Tiedät sen siitä, jos hänelle on ollut tunteiden ilmaiseminen vaikeaa muutoinkin kuin jouluna tai lastensa synttäreillä.
Ja sitten juhlat... Mitä luulet, että mikä on lapsille tärkeämpää? Se, että saavat viettää heille tärkeät juhlat vanhempiensa seurassa, jotka tulevat toimeen keskenään ja ovat hyvissä väleissä erosta huolimatta tai se, että heidän isä vilkuilee kännykkää ja räplää siihen viestiä, että hänen uusi naisystävä on hänelle tärkeä? Käännä tilanne toisinpäin ja katso asiaa miehen näkökulmasta.
Ja lisää vielä... Sellainenkin skenaario on mahdollinen, että sillä miehellä on tunteita edelleen lastensa äitiä kohtaan, mutta riittävästi järkeä ymmärtääkseen, ettei heidän suhteesta mitään tule. Mikä ei taas sulje pois sitä, ettei hänellä olisi tunteita myös sinua kohtaan.
Mutta todennäköisesti aiheutit vaan myrskyn vesilasissa. Mies ei ymmärrä sitä, että miksi hänen pitäisi selittää sinulle hänen tapaa elää eläämänsä. Luultavasti on elänyt samoin myös ennen sinua. Viettänyt juhlia lastensa ja exänsä kanssa yhdessä ja sen jälkeen jatkanut normaalia arkeansa mikä on kai toiminut kohtuullisen hyvin kenenkään elämää vaikeuttamatta. Eikä sitä silloin tarvinnut selittää kenellekään.
Arvailua kaikki tämäkin. Parhaiten totuuden asiasta tietää sinä ja se mies. Tässä on nyt vaan tyypillinen esimerkki siitä, että kerrotan vaan pieni osuus siitä ja jätetään itselle epäedullinen kertomatta. Veikkaan, että jos tarinan mies olisi kertomassa tätä samaa stooria, näkyisi koko tilanne täysin eri valossa...
Niin muuten varmaan on. Tarina olisi varmasti hyvin erilainen jos mies sitä kertoisi. Sitä vain on niin vaikea nähdä asioita toisen näkökulmasta ja varsinkaan kun ei edes kovin paljoa tunnettu. Eikä tunteita juurikaan näytetty; ainakin minä varoin koko ajan saamasta tassuilleni. Vedin tassut heti piiloon, kun oli pienikin riski siihen, että toinen voisi minua satuttaa. Lopulta tassut jäivätkin lopullisesti piiloon.
Nyt sitten meni kaikki tämän mukana mäkeen.
Ei ole helppoa sellainen elämä, missä on lapsia ja ero takana. Siinä kestää aikansa, kun elämään saa jonkinlaista järkeä, missä kaikilla(lapsilla, exällä ja itsellä) on kohtuullisen hyvä olla. Erot ovat harvemmin kauniita ja niistä toipumiset vie oman aikansa. Lopulta kuitenkin aika tekee tehtävänsä ja tulee oivallus(tuskin monelle, mutta joillekin ehkä...), ettei tässä olla vihollisia. On yhteisiä lapsia jne. Ei ole mitään mieltä olla vihollisia keskenään, että elämä on mielekkäämpää, kun tulee toimeen keskenään, vaikka ei läheinen yhteinen tulevaisuus onkin mahdoton ajatus. Sitä ei halua, että omat lapset kasvavat vanhemiensa vihamielisyytensä keskellä. Minkä mallin lapset siitäkin itselle saavat...? Ei ole helppoa oppia olemaan väleissä sellaisen kanssa, joka on joskus mahdollisesti loukannut itseään aika verisesti. Se on vuosien työn takana ja silloin kun se kaveruus on jo todellista, on menneet haudattu ja kuopattu. Ei enää eletä menneisyydessä, vaan ymmärryksessä ettei menneisyyteen ole mieltä palata. Eletään ymmärryksessä, että se tietynlainen nykyisyys on parasta kaikkien kannalta ja jos lähtee parantamaan tai korjaamaan hyvin toimivaa, siinä käy ennen pitkää niin, että se hyvin toimiva menee taas rikki ja kenties korjauskelvottomaksi. Tuskin kukaan sellaista itselle haluaa. Tuskin kukaan haluaa sellaista lapsilleen...
Kolme lasta ja kaikki... Tiedätkö kuin vaikeaa on jakaa tunteensa monelle itselle tärkeälle ihmiselle loukkaamatta ketään niistä? Voin kertoa, että on vaikeaa. Vaikeaa, koska silti aina joku loukkaantuu. Mitä jää jäljelle? Jäljelle jää vaan usko ja luottamus siitä, että ehkä joku sittenkin ymmärtää...
Olen pahoillani puolestasi, että näin kävi. Mutta kysy itseltäsi, että rakastatko sinä sitä mistä? Jos rakastat, niin miksi häntä rakastat?
parisuhteessa kumpikin antaa 100 % itsestään ja yhteiselossa tulee monta asiaa vastaan, missä tehdään kompromissi.
Se, että mies viettää lastensa ja ex-puolisonsa kanssa joulua, ei tarkoita sitä, että nykyisen seurustelukumppanin unohdetaan siksi aikaa.
Ja kuten jo mainitsin, mikään ei estä miestä pyytämästä nykyistä naisystäväänsä mukaan.
prosenttia niistä sadasta kuuluu lapsille?
Mutta ei anneta sen haitata.
monta prosenttia sadasta kuuluu antaa itselle?
Sinä et tunne aloittajaa, sitä miestä, sen miehen exää, sen miehen lapsia. Sinä et voi tietää mitä se sinun ehdotuksesi voisi aiheuttaa kaikissa niissä. Tai oletatko, että kaikki ihmiset reagoivat eri elämäntilanteisiin sinun tavalla?
"Sinä et tunne aloittajaa, sitä miestä, sen miehen exää, sen miehen lapsia. Sinä et voi tietää mitä se sinun ehdotuksesi voisi aiheuttaa kaikissa niissä. Tai oletatko, että kaikki ihmiset reagoivat eri elämäntilanteisiin sinun tavalla?"
Tuon olen jo maininnut muodossa "Emme tunne/tiedä" ja löytyy tuolta hieman ylempää.
Muistetaan edelleen, ettemme myöskään tiedä miehen kertomaa näkökulmaa asiasta.
En ole rakkautta edes miettinyt, olemme tunteet vasta 5 kk. Ajoittain on tullut semmoinen lämmin tunne, mutta koen jääneeni yksin sen tunteeni kanssa, enkä siksi ole siitä mitään maininnut. Mitä hyödyttää kertoa, jos ei kuitenkaan saa vastakaikua.
taida olla lapsia? Jos asia on niin, ota huomioon että sillä miehellä on enemmän elettyä elämää takana ja se tekee joskus ihmisen varovaiseksi tunteiden kanssa. Siinä tapauksessa mies ajattelee ja näkee asian varmasti eri tavalla kuin sinä. Näkee varmasti asian kokonaistilan ja sinä vaan pienen osan siitä. Realiteetti on se, että miehellä on kolme lasta, exä kenen kanssa väleissä ja sit se oma tapa elää siinä todellisuudessa. Sellainen laittaa aina ajattelemaan, että ehkä on parempi pitää ne tunteet aisoissa, koska siinä todellisuudessa voi olla kokemattomammalle osapuolelle ehkä liian vaikea elää. Kun on monia tärkeitä ihmisiä elämässä, kenestä ei ole luopumassa, joutuu ottamaan huomioon jokaisen niistä eikä ratkaisut solmukohtiin löydy ikinä nopeasti. Sellainen pitäisi mielestäni ottaa aina huomioon, kun alkaa suhteeseen jonkun kanssa, kenellä on jonkin verran elettyä elämää takana...
Kerron tähän yhden tarinan menneisyydestäni. Silloinen tyttöystävä oli sairaalloisen mustasukkainen minun exästä. Ei voinut milloinkaan sulattaa sitä ajatusta, että me oltiin hänen kanssa hyvissä ja lämpimissä väleissä ja ollaan sitä edelleen. Käytiin joskus yhdessä ulkona, vietettiin aikaa kahdestaan, juteltiin paljon kaikenlaista... Hän näki exäni aina jonkinlaisena uhkana itselle ja olin usein hänen toimesta valinnan edessä, joko hän tai ystävyyteni exäni kanssa. Se oli minulle silloin valtava dilemma. Rakastin silloista tyttöystävääni ja rakastin myös exääni ystävänä. Kummasta luopuisin? Exästäni oli yli(en haikaillut yhteenpaluuta), mutta ystävyys hänen kanssa oli jotain mistä en olisi halunut luopua. Tarina sitten eteni niin, että pidin vähemmän yhteyttä exääni(en pitänyt yhteyttä muutenkaan kovin usein), kunnes se jäi vaan siihen, että jäi vaan joulutervehdykset ja synttärionnittelut välillemme... Oloni ei ollut parempi, en ollut onnellisempi siitä tilanteesta. Tämä ja monta muuta seikkaa sitten vaikutti siihen, että silloisesta tyttöystävästä tuli exä eikä hän ole nykyisin minulle ystäväkään. Mitä tässä nyt yritän kertoa... Toista ei pitäisi koskaan laittaa valinnan eteen. Toisen täytyy antaa tehdä valintansa itse, oli ne valinnat sitten itselle miellyttäviä tai ei. Sellaista se elämä on. Joskus hyväilee ja toisinaan ei.
Käsittääkseni laitoit poikki, koska tilanne oli sinulle sietämätön. Minun neuvoni tässä asiassa on se(jos nyt sellaista olit täältä hakemassa). Anna ajan kulua. Jos se mies ottaa sinuun yhteyttä ja haluaa jatkaa kanssasi, anna hänelle mahdollisuus. Anna hänelle mahdollisuus siihen, koska ottamalla yhteyttä hän antaa mahdollisuuden yhtälailla sinullekin...
Heh... Ei se rakkaus miettimällä kukkaan puhkea. Se tulee aina varkain, kun sitä vähiten odottaa... Mutta vaivaamaan se kaikki sua silti jäi, kun täältä asti on pitänyt vastauksia etsiä.
Ajattelin nimittäin, että "se on nyt tässä jos missään", siis parisuhde.Miehen asiat vaikuttivat olevan mallillaan ja oli ihan järkevä ihminen. Huumorintajultaan osin samanlainen.Osasi elää omaa elämäänsä ja antaa tilaa minunkin elää omaa elämääni. Ei painostanut mihinkään, vaan tuntui ymmärtävän tilanteen.Katsoi kai läpi sormien minunkin aikaisempia tuittuiluja. Hemmetti, olipas aika paljon hyvää...
Nyt en enää haikaile ihmissuhteen perään; elän onnellisena kolmen lapseni kanssa.
Mihähän peräännyin, koska koin olevani merkityksetön hänelle. En halunnut pahoittaa mieltäni enää yhtään enempää. Ajattelin, että on viisasta väistyä, jos mies sitä tahtoisi mutta ei pysty sitä sanomaan pelätessään pahoittavansa mieleni.
Jäihän se kaivelemaan, mutta minkäs tälle enää teet.
ole ikinä helppoja. Helppoa se on monen huudella "totuuksia" tietämättä asioista mitään. Ehkä teit oikean valinnan ehkä et... Aika sen sinulle sitten näyttää.
Jäin miettimään, että joskus voisi olla monellekin hyväksi ottaa pieni aikalisä suhteissaan ja antaa aikaa itselle. Miettiä asioita. Miettiä niitä oleellisia asioita ja olla miettimättä niitä epäoleellisia. Epäoleellista on se, että onko ollut merkityksellinen toiselle tai. Oleellista on se, että muistelee yhdessä vietettyä aikaa ja kysyy itseltä, että haluaako sen, mitä oli yhteistä, jatkuvan tulevaisuudessakin tai ei? Pystyykö ja haluaako elää sen kaiken kanssa tai ei? En tiedä muista miehistä, mutta en itse olisi yhdessä minulle merkityksettömän naisen kanssa. Joskus sen muistaa kertoakin ja toisinaan ei tule ajatelleeksi kertomisen tarpeellisuutta. Mutta oppia ikä kaikki ja mielensä pahoittamisen riskikin on aina olemassa. Silloin kun se riski katoaa, katoa myös merkityksellisyyskin. Elämässä täytyy uskaltaa ottaa siipeensäkin. Paljon kaunista jää kokematta, jos aina karkuun juoksee, vaikka mieli tekisi päinvastaista. Kyllä se elämä siinä opettaa tunnistamaan eri tilanteet ja eri ihmiset sekä heidän tarkoitusperänsä...
Hyvää alkavaa vuotta sulle ja kiitos keskustelusta...
Juuri nyt tuntuu ihan parhaimmalta antaa aikaa itselle, korjailla siipiä. :)
Ja kiitos samoin; onnea uudelle vuodelle.
tää on kiva ketju oikein herkullinen...
Naisten lehdissä on sanottu että jos puhuu jatkuvasti eksästään ei ole päässyt tästä yli.
Jos viettää joka joulun eksänsä kanssa ei varmaankaan ole kykeneväinen irrottautumaan eksästä.
Jos eksä on esimerkiksi kokovartalohalvaantunut ja mies säälii sitä, sekin on aika paska mäihä eipä muuta. Jos on erottu on erottu...Kuka laatii säännöt miten paljon eksän kanssa ollaan? Eksät itse sen päättävät...Jotenkin aina vaikuttaa monesti että ne jotka toisissaan oikein riippuvat, ovat olleet toisilleen se Suuri Rakkaus ja ehkä siitä liitosta ei ensinäkään olis haluttu erota mutta koska seksi on loppunut tai elämä on yhtä taistelua, päätetään erota. Kaikki tulevat puolisot ovat huonompia, rumempia, vain se YKSI on yli muiden.
Toisekseen, jutussa on kyse tilan ottamisesta ja antamisesta joista mies ei ilmeisesti suostu neuvottelemaan vaan hän on mielellään OFF-tilassa parisuhteesta silloin kun hän haluaa ja syyttää naista ripustautujaksi...Nainen tahtoo rakkaudenosoituksia vieläpä speciaalipäivänä (miehille tiedoksi joita ovat: joulu, uusivuosi, naisen syntymäpäivät, vuosipäivät), mutta mies panttaa rakkaudentunnustusta, joka on mielestäni aika surullista - suhteessa on aina kaksi jotka sanattomasti näitä asioita neuvottelevat. Mikä sopii yhdelle ei sovi toiselle.
Pari kk on lyhyt aika seurustella, mutta olisko pari edennyt muutenkin liian nopeasti naisen kannalta ja se oli nyt naiselle liikaa koska jos mies on ensin antanut olettaa naisen olevan osa perhettä=ei siis puhettakaan varovaisesta etenemisestä mutta omistamista suunnassa mies-->nainen kyllä!! Sitten PAM! Jouluaatto ja mies vain ilmoittaa viettävänsä joulun eksänsä kanssa ja naisesta tuntuu kuin matto olis vedetty jalkojen alta tai suhde olis ottanut pakkia vähintään 300 km tunnissa...se vauhti on aika huima!!!!
Lapsien etua käytetään usein verukkeena vähän joka asiassa;milloin siihen ettei lupauksia sovituista yhteisistä get-togethereista pidetä, mutta kyllä valituksia lapsista saa kuunnella roskatynnyrin asemassa ja nyökytellä vaikka inhimilliset virheet vanhemmuudessa oikein paistavat läpi. Mutta kun sitä asetta tarvitaan=LAPSIA, sitä käytetään taidokkaasti omien mielihalujen toteuttamisessa.
(Kukko, mä uskon että sulla on aika speciaalitapaus toi eksäsi, mut camoon yks viesti???!)
se totuus löytyy...
... ainakin siitä kuinka opetetaan naisille suhtautumistavat joiden soveltaminen käytännössä edistää naistenlehtien jatkomyyntiä.
Naistenlehtien myyntistrategia on loistava:
Myydään joku puolivillainen "naiseus" juttu jota soveltamalla nainen tekee elämästä ongelman. (Eli esim. julistetaan että hyvä mies kärsii luuriholismista).
Sitten kahden numeron päästä myydään "Ratkaisuja siihen kun mies ei halua kommunikoida (niinkuin ME opetimme miten oikea mies tekee..)".
Hell yeah.
suurimmaksi osaksi se on nainen, joka enemmän luotsaa lapsia. Sukupuoleen katsomatta ja silti pojan kasvettuia isoksi, ei ymmärrä naisia.
Mitä sitä "itsestäänselviä asioita" opettamaan?
Maailmahan on saamari naisille tehty suorastaan ja naistelehtien luoma kuva todellisuudesta vastaa oikeaa totta niin ihan täsmälleen.
Tai sitten ei, mutta naistenlehdissä on tähänkin ongelmaan ratkaisu: Naistenlehdet on oikeassa, maailma on väärässä.
tässä ketjussa oli kyse tästä:
- Mies menee viettämään joulua lastensa kanssa ja aloittajan mielestä se on OK
Pääasia:
- Vietettyään iltaa lastensa kanssa, mies lähtee asuntoonsa, eikä ota kontaktia nyksään.
- Koko joulun aikana nainen ei ole saanut mieheltä hyvän joulun toivotusta.
"jos on erottu on erottu"
Ei se ihan noin yksinkertaista ole. Jos erossa on lapsia mukana, sä et pääse toisesta eroon vaikka tekisit mitä. Olin itte kuvitellut ihan niin kuin sinä, että muutaman vuoden kestäneen riidan jälkeen otan eron ja pääsen siitä. Arvaas mikä pettymys kun sain kokea ettei se mene ihan niin. Koska kumpikaan ei eroa lapsista.
Ja mitä tulee noihin tiettyihin päiviin/hetkiin joita miehen on muistettava, minusta sellaiset muistamiset ovat teennäiset, mutta jos joku nainen näitä vaatii, niin ilmoittakoon siitä etukäteen miehelle niin hän osaa varautua ;))
En ymmärrä naisten itsetuntojuttuja näissä asioissa. So what vaikka mies viettää joulun lastensa kanssa exän luona. Jos mä saan joulukuussa kaikki muut päivät? Jos hän tulee takaisin mun luokse? Ja jos ei tule, niin good riddens sitten vaan. Toisen puolesta ei voi valita, mutta rajoittamalla toisen tekemisiä ja elämää, autat häntä valitsemaan.
Tässä teidän säännöt:
1. Saat olla exän luona viettämässä aattoa.
2. Kunhan laitat mulle tekstarin kesken iltaa.
3. Saat tietää säännöstä nro 2 vasta joulupäivänä.
;D
jos jo alkuun tuntuu tuskalliselta, niin minä lähtisin virittelemään verkkoja uusille vesille. Mä olen jo niin vanha, ettei mulla ole varaa tuhlata aikaa peleihin ja leikkeihin, varsinkin, jos ne tuottavat itselleni tuskaa.
Mutta ihan ekaksi mä ottaisin asian kunnolla puheeksi miehen kanssa.
...etsimään kumppania ?
Olen 39v. : onko enää aikaa jäljellä...
Minä en nyt kykene ajatettelemaan muita. Nuolen haavojani kaikessa rauhassa.Meressä on varmaan kalaa, mutta kunnon miehet ovat vähissä. Tämäkin miesystäväkandidaatti olisi ollut ihan hyvä mies, mutta vuorovaikutuksen ongelmat (molempien) johtivat tähän lopputulokseen.
jotka eivät johda mihinkään, sitä tarkoitin. Jos huomaa, että homma ei todennäköisesti toimi, ei siihen mielestäni kannata laittaa kauheasti panostusta ja aikaa.
Ehkä tuo että kunnon miehet on vähissä pitää paikkansa, mutta miksi tyytyä vähempään.
Jos 5 kk seurustelun perusteella on jo vuorovakutuksessa ongelmia niin eipä olisi syytä kauheasti haikaila "menetyksen" perään. Ei suhdetta kannata luoda vaan siksi, että on joku.
Olen 56 ja vieläkin aikaa on jäljellä, ihan hyvin vielä markkinoilla pärjää ;))
ajattelen, että lapset olisi aina ennen uusia kumppaneita. Myös eron jälkeenkin. Tai ainakin mulle olis... :) Yksi tekstari ei tosin voi olla ylitsepääsemätöntä edes lasten kanssa joulua viettäessä, jos niin tahtoo.
voi määritellä, oliko se oikein vai väärin. Jos pahoitat mielesi tuollaisesta, silloin varmaankin kannattanee lopettaa suhde, joka ei ole vielä päässyt alkua pidemmälle. Näin jälkeenpäin voisit varmaankin pohtia syitä, miksi näin kävi, jotta voisit välttyä samalta tulevaisuudessa. Oletan nimittäin, että ikätovereistasi varsin monilla vapailla(kin) miehillä on jo jälkikasvua.
Näin isänä voisin kuvitella, että ko. mies on asettanut lapsensa etusijalle ja on valmis viettämään ja omistamaan tietyt juhla-ajat täysin heille (ja on siihen valmis jopa exänsä kanssa). Silloin hän jättää kännykkänsä jonnekin ja antaa kaiken huomionsa lapsilleen. Se ei tarkoita sitä, että hän unohtaisi sinut. Jos kyse on em., niin se on hyvin ymmärrettävää. Toisaalta ymmärrän hyvin sinuakin, kyllähän sitä itse kukin haluaisi kuulla jotain ihmisestä, josta ajattelee jotain pidemmälle menevää. Toivon, että olisitte keskustelleet (ehkä olettekin) toiveistanne ja syistänne tietyille käyttäytymistavoille. Ehkä kaikelta tuolta pahalta mieleltä silloin olisi vältytty.
Kaikkea hyvää tulevalle vuodelle!
Itsellänikin on kolme lasta ja he menevät etusijalle, siksi ymmärsin miestä oikein hyvin. Ja kunnioitin häntä hyvin paljon senkin vuoksi. :)
Toivoin vain, että olisin jotenkin pysyvämpi objekti hänen mielenmaisemassaan jouluna.Oli kova paikka tajuta, etten olekaan. Tässä pikkuhiljaa alan asian hyväksymään. En tahdo ajatella mitään hyvää mitä ehti olla, tahdon vain päästä irti ja unohtaa. Hyvien asioiden muisteleminen tekee vain kipeää.
...onnellista tulevaa vuotta !
Toki eronneena tunnen osaltani asioita. En vain ole koskaan nähnyt terveenä sellaista tilannetta, jossa eronneet viettävät "lasten vuoksi joulua yhdessä". Mielestäni silloin aikuiset suurentelevat omaa merkitystään ja luovat väärää mielikuvaa lapseen.
En nyt halua tuota käytäntöä tuomitakaan. Kuitenkin APn avauksesta sain käsityksen, että mies vietti myös yönsä eksän luona.
Jos näin oli, on se mielestäni narsistista pikkuvauvapuuhailua. Jos kyseessä oli ainoastaan yhteisen aattoillan vietto, niin mikäpä siinä. Sen voi hyvin ymmärtää, erityisesti sen että pariksi tunniksi toinen huoltaja vierailee joulukahvilla ja lahjat tuomassa.
Hienotunteisuus ja keskustelevuus - jota Aloittaja - penää on keskeistä. Näyttää siltä, että moni kirjoittaja edustaa kantaa 'rusinat pullasta'. Suomeksi: olen eronnut mutta se ei saisi näkyä missään muussa kuin minun oikeuksissani. Tietysti on parasta, että vietän jouluaaton eksän luona lapsia ilahduttaen... En todellakaan ole varma, että tuo olisi lastenkaan kannalta paras vaihtoehto, mutta eronneen on kuviteltava ja suurenneltava omaa rooliaan ja kiillotettava omaa kilpeään...
ei ole lisättävää. Puhut pelkkää asiaa!
Kiitos kaikille kommenteista. Miehestä...ei ole kuulunut mitään.Typerä kun olin, niin laitoin hänelle muutaman (alle 10) viestiä omista ajatuksistani vaikka "tiesin", että ei niillä ole hänelle merkitystä.
Olen hänelle armollinen; ehkä hän vain ei tajunnut, että en ole se mitä hän etsii. Hän viestitti sen käyttäytymisellään sitä ehkä itsekään huomaamatta.Joskus vain käy niin.Hän löytänee onnensa jostain muualta.
Itseäni tämä kaikki sattui, mutta viime yönä ajattelin, että kivun on annettava tulla silloin kun sen aika on.Sen jälkeen sitä alkaa pikkuhiljaa näkemään miksi hänet kohtasin, mitä hyvää hänessä näin ja...niin...mitä kaikkea teinkään itse väärin...
Olisin tahtonut olla hänelle sekä rusina että pulla. Nyt en muuten tiedä kumpi olin vai olinko kumpikaan. :(
Ei ole eronneen elämä yksinkertaista. Omat lapseni tuntuvat voivan hyvin, kun on selvä käsitys siitä, että isällä on oma perhe ja meillä lasten kanssa oma perhe.Tilannetta ei hämmennetä erikoisilla järjestelyillä.
Tuo lienee on totta, että vanhemmat kiillottavat itseään ulkoisesti hyviltä näyttävillä järjestelyillä. Syyllisyys on niin raskasta kantaa, ja myöntää. Lapsia ero on satuttanut joka tapauksessa ja he tulevat kantamaan tunteen läpi koko elämänsä, miksi enää lisää hämmentää. Joku tutkija on sanonut, että lapset toivovat aina vanhempiensa yhteenpaluuta, miksi siis ruokkia tuota turhaa toivetta. Mutta, tämähän on kokonaan toisen keskustelun aihe...
Siispä; romanttista tulevaa vuotta kaikille (tosin ei minulle näköjään enää ;)).
Musta tuntuu hölmöltä esiintyä tässä nyt minään asiantuntijana, kun ei ole henkilökohtaista kokemusta aiheesta, enkä tiedä, miten itse käyttäytyisin ja mistä loukkantuisin tai olisin loukkaantumatta, mutta olenpa vaan nyt nähnyt ja kuullut kaikenlaista järjestelyä, mitkä ovat toimineet. Esim. että ex-puolisot, näiden poika ja isän nyxä viettävät joulua sopuisasti yhdessä. Kaikkien kolmen suusta olen kuullut, että "olipa kiva joulu". Joten kaikki on mahdollista, jos asiat loksahtavat paikoilleen. Toisaalta en usko, että tuossa kuviossa kuitenkaan ex-vaimon nyxä (jos sellainen sillä hetkellä olis ollut) olisi enää mahtunut joukkoon. Tai tiedä häntä, kaikki on mahdollista..
Joten ei nyt tuomita kaikkia erilaisia järjestelyjä etukäteen vain esittämiseksi. Ihmisiä on monenlaisia. Ja se on rikkaus.
Ja kyllä sullekin vielä romanttinen vuosi voi olla edessä, varmasti on :)
Mietin tuossa juuri, ihan itse tajusin, että en kiduta enää ketään muuta ihmistä sillä, että mietin tykkääkö, arvostaako, merkitsenkö jotain...
Olen ihan vain yksin. Ja pöhkö kun olen, niin muistelen häntä kuitenkin. Siitä tulee kuitenkin jotenkin hyvä mieli. Hyvä mies hän varmaan olisi ollut, jos vain olisi ajatellut samoin minusta.
Mikäli ajattelet tilanteesta negatiivisesti teet ennustuksen joka toteuttaa itsensä.
No siksi....että minulta meni pari vuotta siihen, että annoin itselleni luvan yrittää vielä kerran.Koin olevani huono äiti jos seurustelisin.
Ja sitten kävi näin, aika pitkälle omasta syystä; olisi pitänyt tajuta, että mies ei ollut minusta kovin kummaista vailla.
Ehkä yksinoleminen ei olekaan negatiivistä. Ehkä se on oikeasti omalla tavallaan hyväkin kohtalo, lasteni kannalta hyvä semmoinen.
miten sä valitsit juuri tämän miehen, jonka kanssa sallit itsellesi elämäsi viimeisen seurustelumahdollisuuden? Kun kyseessä on kuitenkin noin suuret panokset (vain tämä yksi mahdollisuus) on etukäteisvalinta ollut jo varmasti hyvinkin tiukkaa ja tarkkaa ja erityisen harkitsevaa. silti kävi näin...
...kauheaa tunnustaa, mutta oli minulla kriteerit (moni varmaan tuomitsee tämän, mutta kun kyse oli aika isosta asiasta kuitenkin..):
- pitää olla hieman pöhkö ja hupsu (ei siis mikään vakavoitunut vanha mies)
- ikää oltava mieluusti 45 (otin joskus vuosia sitten riittävän kovasti kuonooni ikäiseltäni mieheltä; tapailin häntä tietämättä hänen olevan aviossa, sen jälkeen en ole pystynyt ikäisistäni kiinnostumaan. Selvitin avioliiton itse ynnäilemällä "omituisuuksia" ja nimiä ja osoitteita.En voinut tajuta, miten kukaan voi tehdä semmoista.Päätin, että ei tee kukaan toista kertaa samoin minulle.)
- töissä on käytävä (eihän esim.työttömyydelle mitään aina mahda, mutta ristiriitoja olisi odotettavissa kun minun arki on aika täynnä puuhaa ja jos toinen vain vetäisi lonkkaa kotonaan)
- akat. koulutus (jotta olisimme kaltaisiamme)
- lapsia on oltava (tämän miehen etu oli, että asuikin lastensa kanssa, joten hän tulisi ymmärtämään posit. sidonnaisuuden lapsiini)
- tavis on oltava, en kaipaa teennäisiä korusanoja tai hienostelua
- on oltava motivaatiota olla yhteyksissä kirjoittamalla, ei siis heti fyysisistä kontaktia
- en kestä tilannetajuttomia kaksimielisiä vitsejä laukovia tolikoita, niitä voi sitten kaksistaan tarvittaessa viljellä...
- sitten on ulkonäkö; se on mystinen juttu, joku vain miellyttää :)
Kiinnostuin hänestä pikkuhiljaa enemmän ja enemmän kun opin tuntemaan. Samalla jouduin kohtaamaan oman keskeneräisyyteni, joka loi varjon suhteeseen. Ja pahasti.
kääntyi päälaelleen, kun laoset asuu miehen luona.
Sinänsä se ei muuta lopputulosta.
Saas nähdä alkaako kukaan nokkimaan kohtaa "- akat. koulutus (jotta olisimme kaltaisiamme)", etenkin kun on oltava myös tavis.
kaikkihan me ollaan keskeneräisiä, ihan jokainen. Jos odotat, että valmistut ja etsit kumppanin vasta sitten, niin sitä hetkeä saa odottaa.
olet siis löytänyt itsellesi kaikin puolin sinulle juuri sopivan miehen. Vain yksi vika: ei älynnyt laittaa sulle tekstaria jouluaattoiltana. Pahus.
Olithan sinä ainakin näkevinäsi hänessä jotain sellaista, että hän ei oikeasti ja todella sinusta välitä. On kuitenkin seurustellut kanssasi ja halunnut viettää aikaansa kanssasi. Ja 5 kk ei ole kovin pitkä aika, varsinkin jos edetään rauhalliseen tahtiin ja ihmisten kanssa joilla on muutakin elämää. Toivoisin teille vielä puheyhteyttä ja toistenne ymmärrystä. Oppimista ja kenties vielä muutakin, mistä sen tietäisi.
Luulen, että se on pelkoa. Ainakin minulla oli vastaavassa tilanteessa. Oma mieli luo tilanteista ja tapahtumista kuvan ja tulkinnat ja se on sitten siinä. Luovuttaminen on pelkoa. Lisäksi saa vielä kärvistellä eron tuskassaan.
Mikä meitä ihmisiä oikein pelottaa, joskus sitä tulee mietittyä.
Sen vielä sanoisin, että relaa vähän, elämä on kuitenkin elämistä varten, nauttimista ja onnellisena olemista. Ole avoin elämälle ja anna sen tuoda eteesi kaikkea hyvää, älä torju, älä pelkää...
jonka ulkonäkö miellyttää
Saa kyllä todella miettiä...en oikein tiedä julkkisten nimiäkään.
Vesa Kietäväinen Taivaan tulista alkaa olla lähellä semmoista persoonallista piirteikkyyttä. Kävin ko.ohjelman sivuilta tarkistamassa mikä on näyttelijän oikea nimi.Jo aikoinaan Metsoloista hän jäi mieleen.
Miellyttävä ulkonäkö on sielun ja silmien pilkkeen muodostama "kahden kauppa", se vain on niin kuin se on.
"olet siis löytänyt itsellesi kaikin puolin sinulle juuri sopivan miehen. Vain yksi vika: ei älynnyt laittaa sulle tekstaria jouluaattoiltana. Pahus. "
Noin kun sen kirjoittaa, niin koko asia alkaa naurattamaan. Minussahan asuu joku tuittupää pikkutyttö, kai se on myönnettävä vaikka kuinka tahtoisi aikuinen olla.Mutta nyt ainakin palstalla vierailleet miehet muistavat tämän: kannattaa laittaa viestiä menemään niin paljon kuin ehtii, varmuuden vuoksi. ;)
Tuo eron tuska onkin kummallinen. Sattuu niin vietävästi hetkittäin, vaikka ulkoisesti asiat ovat yhtä hyvin kuin ennenkin. Elämä on sitä mitä oli ennen kuin hänen olemassaolostaan edes tiesin. Omituinen haikea olo. Toisaalta olen onnellinen, että kykenen tämän tunteen tuntemaan ja sietämään.
Puheyhteyttä ei ole ja mies on selkeästi viestittänyt (ei siis ole vastannut eilen laittamiini viesteihin), ettei sitä tule olemaankaan. Kunnioitan hänen toivettaan enkä enää häiritse häntä. Saan vielä poliisit niskaani kotirauhan häirinnästä, ei kiitos.
Joo. Mä tuun nokkiin kun kerran kutsuttiin.
Mie suarest ihmettele jotta akatiemine koolutus muuttaapi niinku immeise luanet silviisi pysyvätluanteisest. Niiko ooks introverti ja ekstroverti lisäks niiku akateemine? Ja havvaitteva/tuamitteva lisäksi niiku akateemine?
Onk tää vallttemisruttiini niiko akateemine kans? Ko sitte o akateemises valkkausruttiinis vikkoo ko ei siipaks o siunaantunnu sit kuuluisoo akateemist luanet.
...niin saisinko etsiä miehekseni rekkakuskia ? Olisiko sekin väärin ?
Nyt etsin Nukku-Matin vierelleni...
näkemystä kohtaan "- akat. koulutus (jotta olisimme kaltaisiamme)".
Yliopistossa joutunee suhteellisen usein perustelemaan asioita. Tuo ei liene suuri vaatimus?
Entä voiko ylemmän ja alemman korkeakoulututkinnon saavuttaneet seurustella keskenään?
Entä terveystieteiden kandidaatti (TtK) konsus kuvataiteen kandidaatti (KuK) (molemmat tosin alemman korkeakoulututkinnon oppiarvoja.
Sitten asiaa käsittelevä blogi
http://plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/sinkun-elamaa/akateeminen-ja-ei-akateeminen-deiteilla?p=2
.
Runontaja tuolla totesi, että juttu kääntyi päälaelleen kun Tittutuire miesystävä asuikin lastensa kanssa. Ja matkusti siis jonnekin viettämään joulua eksän luokse?
Tässä syntyy nyt kokemus hämmentävästä vedätyksestä. Runontajaan viitaten että sillä ei ole paljoa väliä kun lopputulos on mikä on. Toisaalta sillä on aika paljon väliä. Minä ainakin olen yrittänyt reagoida nimenomaan APn tilannekuvaukseen ja olen lähtenyt siitä että se pitää paikkansa. Okei, luovutaan tästä ja tarkastellaan yleisemmin näitä asioita.
Tuolla oli aiemmin kirjoitus, jossa eksät ja nyksät viettivät sopuisasti ja sujuvasti joulua yhdessä. Homma kuulemma pelittää. Olen sen nimimerkin kanssa (yt, uloskirjoittautunut tms) samaa mieltä, että moralisointia on vältettävä. Kuitenkin nykypsykologian mukaan tuollainen kombinaatio on aika - räjähdysherkkä - ja riippuvuusteoreettisesti epäterve. Toisaalta se voi onnistua, jos suhteet kauttaaltaan ovat riittävän pinnallisia tai sitten syvästi riippuvaisia...
Sä olet väärällä palstalla!
tarkoitat siis, että sinun mielestäsi (ja nykypsykologiaan ja riippuvuusteorioihin vedoten) terve ihminen ei voi istua saman pöydän ääreen entisen kumppaninsa ja heidän yhteisten lastensa kanssa. Sinun mielestäsi siinä on jo jotain aivan lähtökohtaisen sairasta. Puhumattakaan sitä, että mukana olisi vielä jonkun uusikin kumppani.
Ei siinä mitään, sinulla on oma ajatus- ja tunnemaailmasi, kiinnostava jopa, koska itse ajattelen eri tavalla.
... tietysti voi aina istua, mutta psyykkisesti jännitteetön tilanne on minusta mahdoton ajatus.
... muutenkin puheet 'erosimme ystävinä' kertovat. Itse uskon, että jos on ollut rakkautta sanan syvässä merkityksessä, ystävyys on poissuljettu.
... tulkitsen siis puheet "ystävyydestä eron jälkeen" niin, että mitään todellista ei koskaan ole ollutkaan.
... jokainen kuitenkin tavallaan...
"jos on ollut rakkautta sanan syvässä merkityksessä, ystävyys on poissuljettu."
Sangen mielenkiintoinen näkemys. Hyvin jäykkä ja ehdoton kylläkin. Mutta niinhän jo nimimerkkisikin kertoo, että asiat on näin, eikä mikään muu ole mahdollista.
Nyt olisi mielenkiintoista kuulla vaikka kuvauksesi ihan jostain kuvitteellisesta tilanteesta, jossa selviäisi, millaisia psyykkisiä jännitteitä entisen pariskunnan välillä voisi ilmetä tilanteessa, jossa he vaikka viettäisivät yhteistä joulua ja he olisivat syvästi rakastaneet toisiaan. Ehkä siihen pitäisi kuvitella myös se, miksi syvästi rakastava pariskunta ikinä eroaisikaan...
No, en mä mitään romaania odota, mutta oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi.
.
Sun on enempi annettava ajatuksiasi eikä houkuteltava mua romaanille. Sitä tosin olen kirjoittanut tuhansia sivuja ellei peräti kymmenen, mutta ei jaksa laskea.
Eli vastaus: "love is not nice". Suomeksi: haluan nähdä sen ihmisen, joka on rakastanut sanan syvässä merkityksessä ja sen jälkeen pystyy iloitsemaan rakastettunsa uudesta onnesta muutenkin kuin etäisesti.
Jokainen toki toivoo rakastetulleen parasta, mutta onko kerran rakastettu enää mahdollista imeä positiivisen tunne-energian maailmaan?
Nimimerkkini on mitä on. Se että tulkitset sen viittaavan ehdottomuuteen kuvastaa omaa puoltasi asiassa, siis ehdottomuutta.
Nyt muut - sinä - tulkitsevat sanomisiani kategorisesti. (1) Jokainen ihmisten kohtaaminen on aina jännitteellinen. Siispä eksä-nyksä-lapset-jouluodotus on myös jännitteellinen. Ja arkipsykologian mukaan vaikea tilanne, sillä "niin monet nykyisyyden ja historian virrat" kohtaavat ihmisen ja ihmisten mielen siinä tilanteessa. (2) Jos kiellämme jännitteettömyyden ao. tilanteessa, se lienee torjunnan defenssiä arkisimmillaan. (3) Minä olen siis vain todennut että tilanne on erittäin vaikea hallittavaksi - ja kun yksikin joka siihen ei kykene, saa tulenleimauksen aikaan. (4) Kokonaan toinen juttu on, että se rakkaus "jossa leirinuotioilla suuta ja silmiä muistellaan, jota kuoleva soturi näkee viimeisenä edessään", se ei tunteena tarjoa tilaa ystävyydelle. Pöydässä voidaan istua vaikka sydän sanoisi muuta.
Jos siirrät ajatuksen vaikkapa "miniä-anoppi" -ongelmatiikkaan, näet kevyellä tasolla kuinka jännitteisiä ihmissuhteet voivat olla. Miksipä sitä kieltämään.
kuuluu SUHTEISIIN!
ihmissuhteet voivat olla ja ovatkin monesti hyvinkin jännitteellisiä. Mutta jos ei olekaan, niin sinun mielestäsi se sitten on defenssiä arkisimmillaan. Tai vain kohtaamista pinnallisella tasolla. Voit olla oikeassa, mikäs minä olen sanomaan.
Jos sinun kumppanisi viettäisi vaikka sanotaan parin päivän sukulaisjuhlan lastensa ja exänsä kanssa, niin hänestä luultavasti tulisi sinunkin exäsi?
Tuota jään miettimään, että todellinen rakkaus ei jättäisi mitään tilaa ystävyydelle.
miehen menneen exän luona asuvien lasten kanssa viettävän joulua.
Nyt enemmän kyse on siitä, mies halusi exän viettävän lasten kanssa joulua.
Ei siis siitä, että lapset halusi viettää joulua isänsä kanssa (mitä tod.näk. usea lukija ymmärsi)
oikeaan. Tulkintasi rakkauden olemuksesta ei vaadi selittelyitä.
se oli sinun tulkintasi rakkaudesta ja minunkin joskus ennen...
Olipas minulla hieno nimimerkki, kun sitä joku muukin innostui käyttämään. ;)
Olen kokenut saman kohtalon naisystäväkanditaattina kun mitä ensimmäinen kirjoitus oli,koko kesän mies hoki tykkäävänsä,ikävöivänsä,kaipaavansa minua.Mutta kun oli erilaisista syistä vierailuja puolin ja toisin ex-vaimon ja lasten kanssa niin minä jäin silloin unholaan.Lapset ymmärrän ja hyväksyn sen lasten takia,mutta ex-vaimoa en ymmärrä.Loppuvuotta kohden tilanne vain syveni...
Minulla on myös kokemusta samanlaisesta asetelmasta. Miehen ex halusi miehen viettämään hänen ja lasten kanssa joulua aivan kuten ennenkin vaikka minä olin jo kuviossa. Ex ei sulattanut minua mitenkään eikä tee niin vieläkään joten tulkitsin asian niin että tunteet eivät olleet vielä kuolleet ja ex elätteli toiveita yhteenpaluusta. Jälkikäteen kuulin että juuri näin oli asia. Mikäli minäkin olisin ollut tervetullut joulun viettoon niin sitten asia olisi ollut ok. Mutta se ei käynyt, eikä se asia minua yllättänytkään koska vaistosin että tässä pelataan nyt vain "lasten edun" nimissä ihan jotain muuta peliä.
Tämä ex ei vieläkään sulata minua ja yhä edelleen haikailee menneeseen. Kuvio on ollut kaikkea muuta kuin helppo ja jälkikäteen sanottuna olisin tehnyt viisaasti kun olisin perääntynyt takavasemmalle välittömästi jo tämän ensimmäisen jouluhässäkän jälkeen. Jos on erottu niin silloin pitäisi ottaa huomioon myös se, että kuviot muuttuvat varsinkin jos on uusia kumppaneita. Kyllä lapset ymmärtävät yllättävänkin paljon asioita ja ihmettelen miksi pitäisi pitää väen väkisin yllä valheellista kuvaa siitä että vanhemmat esim. vielä palaisivat yhteen?
Lapsista ei tietenkään erota ja heidän kanssaan voi viettää aikaa ilman exän läsnäoloakin. Niinhän se yleensä menee kun erotaan. Jos kummallakaan ei ole uutta kumppania niin silloin on tietysti helpompi vaikka viettää näitä perhejuhlia yhdessä mutta ei se enää tunnu mitenkään järkevältä sitten kun on uusi seurustelukumppani. Minusta tuntuu aika kylmältä että uusi kumppani syrjäytetään näin totaalisesti ja ikäänkuin palataan menneeseen aikaan joulun nimissä tietenkin. Pinnan alla kytee usein aivan jotain muuta, joko molemmat tai ainakin toinen osapuoli elättelee silloin vielä toiveita muustakin kuin yhteisestä joulunvietosta. Ikävän usein asia on näin. Ehkä poikkeuksiakin löytyy mutta harvinaista taitaa olla.
Olet ap aivan oikeassa ja sinulla on oikeus olla myös loukkaantunut. Sinun asemasi tehtiin näin selväksi, eli sinä et ole niin tärkeä että sinut pitäisi tässä kuviossa ottaa huomioon. Siispä näin ei käynytkään. Teoillahan se kerrotaan mitä mieltä asioista ollaan ja tämä sinun kumppanisi näytti mikä hänelle merkitsee. Lapset tottakai se on ok, mutta näyttää merkitsevän exäkin niin paljon että sinulla ei ollut mitään virkaa siinä kohtaa. Peräänny, ota ainakin aikalisä ja anna kumppanisi miettiä kuka on tärkeä ja kuka ei. Tulet sen kyllä näkemään jos hän tajuaa tärkeytesi. Ellei mitään tapahdu, oli hyvä päästääkin hänet suosiolla menemään.
Kiitos. Olen tuo aloittaja. :)
Keskustelin tuon miehen exän kanssa, vaikka se onkin vastoin periaatteitani. Toisaalta, minulla ei ollut enää mitään muuta menetettävää kuin maine, mies oli jo mennyttä. Halusin kuitenkin "tonkia" asian loppuun saakka; jospa oppisin jotain, vaikka luottamaan vaistooni.
Ex-puoliso oli erittäin asiallinen ja toivoi että entinen miehensä todella löytäisi uuden kumppanin. Hän puhui ex-miehestään antaen tästä positiivisen kuvan eli tuli tunne, että hän oli jo päästänyt irti (erosta 6 vuotta). Hän kertoi, että hänellä on jo uusi mies eikä halua paluuta entiseen.
Luulenpa, että mies kuitenkin yhä vain haikailee...entinen vaimo ei itse asiassa ollut tiennytkään ketään kuvioissa olevankaan. Olin siis "ei-kukaan".En edes "on mulla joku".
Tuli semmoinen tunne, että ex-vaimo ei osaa kuvitellakaan mitä entisen miehen päässä kenties liikkuu, koska on itse jo mennyt eteenpäin.
Meidän tutustuminen päättyi, ei siinä muuta mahdollisuutta ollut.
siksi, että mies ei halunnut tunnustaa exälleen että on löytänyt jonkun. Jos mies olisi kesken joulunvieton laittanut viestiä sinulle, ex vaimo olisi saattanut usella, kenelle viestittää ja totuus olisi paljastunut!! Mies haluaa antaa exälle kuvan, että on edelleen valmiina exää varten eikä mitään ole meneillään kenenkään kanssa... Tai sitten suhteenne on hänen mielestään niin alkuvaiheessa, että et vielä varsinaisesti kuulu hänen elämäänsä..??
En ymmärrä muutenkaan tällaista kuviota, että vietetään juhlapyhät EXÄN seurassa???? Jos haluaa viettää aikaa lasten kanssa niin eihän siihen exää tarvita, eikä mennä exän kotiin yökylään. Miehellä varmaan oma kotinsa, minne voi lapset kutsua yhteisen ajan viettoon. Poikkeuksena tähän, mikäli NYKSÄ on kutsuttu mukaan tämän exän luokse. Muutoin tällaiset "perheidylli" yritykset ovat mielestäni kummallista entiseen takertumista, jos kerran ollaan erottu niin molemmillahan on silloin omat kodit ja omat elämät, vaikka lapset ovat yhteisiä.
Jos mies lähtee tapaamaan lapsiaan, niin viestiä voi laittaa siitä huolimatta tai soitella, kellään ei ole niin kiire, ettei ehtisi noteerata nyksää. Jos nyksä pitää salata, niinkuin tässä tapauksessa on käynyt, niin mies ei ole ollut mitenkään tosissaan ja taitaa haikailla exänsä luokse takaisin. Tuo, ettei vastaa viesteihisi eikä selitä asiaa millään tavalla, on selvä merkki, ettei häntä kiinnosta pätkääkään mitä ajattelet tai miltä sinusta tuntuu. Jos kuitenkin olette useamman kuukauden olleet yhdessä niin vain täysin juntti mies jättää selvittämättä asiansa... Huvittavaa tuossa kuviossa on muuten se, että jos miehesi exä on jo löytänyt uuden mutta mies edelleen luulee että mahdollisuuksia entiseen paluuseen vieläkin on....
Teit oikein kun loukkaannuit siitä että sinut unohdettiin täysin. Miksi pitäisi tapailla miestä, joka ei viitsi huomioida millään lailla? Maailma on täynnä miehiä, myös sellaisia joilla on aikaa ja halua sitoutua ja välittää, keskustella ja huomioida sekä lapsia, että nykyinen kumppaninsa.
Täysin samaa mieltä!!!!
Olen havainnut, että lapsien "parhaan" varjolla tehdään näissä uusperhekuvioissa ihmeellisiä juttuja ja monet eronneet miehet laittavat sen uuden naisen ihan käsittämättömiin testeihin. Suhteen pitäisi edetä vain ja ainoastaan sen hellanlettas-miehen, sen exän ja heidän lasten ehdoilla. Se on itsekästä jos mikä!
Miksi ylipäätään hakee uutta suhdetta, jos ei ole valmis siihen yhtään panostamaan?
Sun itsetunnossasi ei ole mitään vikaa, päinvastoin. On terveesti itsekästä odottaa myös saavansa jotain jos antaakin.
Tsemppiä - toivottavasti löydät parisuhteeseen kykenevän miehen. Kyllä niitäkin on.
sun kannattais etsiä elämä.
Voi vittu, että maailmassa pitää olla tyhmiä naisia....?
...jotta sinutkin joku kelpuuttaisi.
mitä tarkoitat.
Suurin osa vastauksista meni kuitenkin yli ymmärrykseni!
Miksiköhän sinut leimataan itsekkääksi ja huonon itsetunnon omaavaksi ihmiseksi sen takia, että haluat kumppaniltasi pientä huomion osoitusta noinkin tärkeänä päivänä? Tuon logiikan mukaan seksin haluaminenkin kumppanilta olisi osoitus itsekkyydestä ja huonosta itsetunnosta.