Tätä palstaa lukiessa olen huomannut että vittu mähän olin nuorena ATM. Kaikki suhteet naisten kanssa alkoi vasta pitemmän tuttavuuden jälkeen; samassa kesätyöpaikassa, opiskeluympyröissä. Ravintoloissa tuli pyörittyä vuosia ja tosi heikolla menestyksellä. Ei mulla ole ollut koskaan mitään ongelmia jutella luontevasti naisille ja huumorintajuanikin on kehuttu mutta vastaanotto ravintoloissa ja yökerhoissa ja yleensä vapaalla ollessa oli silti useimmin tosi nihkeetä. Mitä paremman näköisiä oli sitä tylympää. Joo ulkonäkö mulla oli nuorempana sellainen lyhyt taikinanaama. Tuolloin sitä alkoi sitten ajattelemaan ettei vaan osaakaan jutella naisille vapaalla ollessa, omassa käytöksessä ehkä vikaa jne.. Sitä kun oli opetettu ajattelemaan ettei suomalaiset naiset nyt ainakaan ole yhtään pinnallisia. Vaan että persoonallisuus ratkaisee jne. Aika vähänpä sitä tiesi.
Tämä se vika onkin. Täällä teeskennellään että kaikki olisi samalla viivalla. Mutta kun ei olla. Ulkonäkö ym. ns. pinnalliset seikat on tärkeitä miksi sitä pitää teeskennellä ettei näin ole ?
Tämä se vika onkin. Täällä teeskennellään että kaikki olisi samalla viivalla. Mutta kun ei olla. Ulkonäkö ym. ns. pinnalliset seikat on tärkeitä miksi sitä pitää teeskennellä ettei näin ole ?
Vastaukset 7
Vanhimmat
ei ole, vaan supliikkitaitosi ja itsevarmuutesi ratkaisevat sen saatko naista vaiko et
Olin 21-vuotiaaksi käytännössä täysin kokematon naisten kanssa. Vaikka tänne tulee kohta joku 40v ja neitsyt keulimaan niin fakta on että olinhan mä aika myöhään liikenteessä ensimmäistä kertaa. Tilaisuuksia ei oikein tullut ja ne pari mitkä olivat sellaisia että olisi ollut ehkä saumat niin en osannut niihin oikein tarttua. Olin aika kömpelö ja jännitin ihan tuhottomasti sitä ensiyhdyntää. Ulkonäköni nyt ei paljon muuttunut siinä viimeisen vuoden aikana, mitä nyt tukka vähän kasvoi ja hankin kai yhden uuden tatuoinnin. Mutta kun sattuman kautta pääsin intiimikontaktiin kerran niin jotenkin se kynnys pieneni. Vaikka olihan ne ensiyhdynnät aika säätämistä. Ei oikein tiennyt mitä tehdä ja mälli lensi muutaman työnnön jälkeen. Piti aina ottaa uusinta.
Hitto, vei aikaa opetella tulkitsemaan naisten kiinnostuksenosoituksia (kattookohan se mua? vai ei?) ja löytää itsevarmuutta ihan selvin päin lähestyä naista. Alussa kaikki tapahtui vähintään kohtuullisessa humalassa, nykyään hyvänä päivänä vaikka kaupan kassajonossa.
Eli toisaalta ei se pelkkä ulkonäkö. Pitää myös osata jutella naisille. Aika harvaksi olisivat jääneet yhdynnät tähän päivään mennessä jos olisin ottanut vain ne naiset jotka ovat olleet niin aloitteellisia ettei mun ole tarvinnut tehdä mitään.
Kyllä ne tatuoinnit ja pahan pojan leikkiminen vaikuttaa siihen, että naiset susta tykkää. En vaan tajua miten jaksat vielä "aikuisena aikuisenakin" vetää jotain teineille tyypillisiä rooleja.
Itsellänikin oli joskus lävistyskoru, ja naiset sitä ihasteli jos kännissä onnistui jonkun vaikka baarissa iskemään pöytään juttelemaan. En sitten jossain vaiheessa enää pitänyt sitä, kun se tulehtui ja ajattelin, että sen verran turha kapistus etten ala turhaa mitään tulehduksia aiheuttamaan. En sano missä lävistys oli, niin pysyy taas vähän anonymiteettia. Mutta naiset siitä tykkäs. Todistaa vaan miten naiset tykkää sellaisesta pinnallisesta pahiksen esittämisestä.
Kysymys mulla tän ulkonäön muokkaamisen suhteen on enemmänkin esteettisistä käsityksistäni kun siitä että haluan naista. En ole ottanut kuvia alun perin siksi että luulin että niillä saisi naista vaan siksi että pidän tatuoinneista. Pukeutumistyylikin on mitä on siksi että mä haluan pukeutua kuteisiin mistä pidän.
Tajuan kyllä nykyään että tämä look vetoaa joihinkin naisiin, mutta se on toissijaista. Aloin pukeutua omalla tavallani jo joskus yläasteella ja lukiossa eli vuosia ennen kun sain fyysisen kontaktin naisiin. Enkä toisaalta tajua miksi mun pitäisi pukeutua vaatteisiin joita en pidä hyvännäköisinä tai leikata tukka joka ei mun mielestä sovi minulle. Tatskoille nyt en edes teoriassa voi enää tehdä mitään. Oman intimiteettisuojani vuoksi en kuvaile tarkemmin mutta sen sanon että sen verran paljon / isoja kuvia on tullut otettua että niitä ei enää millään laserilla poistella. Enkä haluakaan, mun mielestä ne on hyvän näköisiä.
Suomi on täynnä kolmekymppisiä ja vanhempiakin rokkareita, ei se teiniä ole. Enkä sitten tiedä onko siinä jotain pahaa jos joku mun ulkonäöstä tykkää. Ei kai.
vaan myös supliikkitaito ja itsevarmuus merkitsee. Myönnetään. Mutta sitä en usko että jos kaverilla on tarpeeksi itsevarmuutta ja supliikkia ei ulkonäöllä ja muulla sellaisella ole väliä. Itsevarmuuskin on asia mikä tulee onnistumisista. Ei se ole ominaisuus joka olisi joillakin syntymäominaisuus tai minkä voisi hankkia kirjoista lukemalla ja itseään psyykkaamalla.
Ainahan ulkonäkö (miehen tai naisen), kuuluisuus, varakkuus jne. on vaikuttanut parin valintaan ja vaikuttaa. Mitä sitä kieltämään. Jos nainen tai mies haluaa että kumppani on riittävän kaunis/komea niin sehän on jokaisen oma valinta. Jostain syystä sitä ei vaan saisi myöntää.
En ole eri mieltä tästä asiasta. Tietty ulkonäöllä on väliä.
Vaikea uskoa että mun ikäinen mies luulisi että joku ottaa kuvia saadakseen vähän pillua. Ei ihan taida toimia.
Mitä pahan pojan leikkimiseen tulee niin näytän miltä näytän, jos joku tekee siitä tulkinnan pahiksesta niin tehkööt. Ei kiinnosta. Ja tämän sanon aivan vilpittömästi.