niin on keinot loppu

Hei,
Olen ollut naimisissa 20 vuotta ja lapset lähestyvät aikuisuutta. Avioliitostamme on kadonnut lämpö ja läheisyys. Tilalla puhumattomuus ja alakulo. Puheyhteys mieheeni on kertakaikkiaan kadonnut. Oikeastaan koko mennyt vuosi on ollut taiteislua jatkaako yhdessä vai ei. Nyt en enää saa mieheeni mitään otetta. Jos hän puhuu, hän sanoo vain jotain ilkeää ja/tai huutaa.
Olen vissiin laiska luuseri, kun en saa aikaiseksi vihelätää peliä poikki, koska mitään hyvää ei ole enää jäljellä (Lapset tietenkin, mutta heidät jätän pohdinnan ulkopuolelle).
Kertokaa miten saan itsestäni irti sen, että laitan eron vireille. Kuinka selvisitte "käytännön rumbasta" jne.
1550
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Olin vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa. Olimme olleet naimisissa 24 vuotta ja koko elämä oli lipunut pikkuhiljaa yhä huonompaan suuntaan. Sain vaimoltani silmilleni vain syytöksiä kaikesta mitä tein tai jätin tekemättä. Pahinta oli se, että ex syyllisti vaikeuksiin myös kahta alaikäistä lasta. Eron hakeminen minulla tarvitsi jonkun ns. viimeisen pisaran. Olin jo pitkään pohtinut asiaa ja elämä oli tosi rankkaa ja tuskallista exän kanssa. Minulla sen viimeisen sykäyksen antoi tietoisuus siitä, että lapset kärsivät tosi paljon huonosta elämästä. Päätöksen tekeminen oli sitten lopulta helppoa.

Älä viivytä päätöksen tekemistä. Puolen vuoden harkinta-aika on melko tuskallista odottamista. Sinä aikana ehtii tekemään paljon käytännön järjestelyjä. Käytännön asioiden hoitamiseen kannattaa kysyä apua oikeusaputoimistosta tai asianajajalta riippuen tuloista. Pyri sopimaan mahdollisimman paljon asioista exäsi kanssa, mutta muista, että kirjaatte kaikki paperille allekirjoitusten kanssa. Pahimmassa tapauksessa nekään eivät päde, jos tulee tiukkaa vääntöä. Jätetty osapuoli on aina katkera ja yrittää vääntää kaikesta ja tehdä elämäsi hankalaksi.

Minuakin pelotti alkuun eroprosessin vaikeus, mutta nyt noin vuosi eron hakemisen jälkeen voin sanoa, että se kannattaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


toiveissa ilo kirjoitti:

Hei,
Olen ollut naimisissa 20 vuotta ja lapset lähestyvät aikuisuutta. Avioliitostamme on kadonnut lämpö ja läheisyys. Tilalla puhumattomuus ja alakulo. Puheyhteys mieheeni on kertakaikkiaan kadonnut. Oikeastaan koko mennyt vuosi on ollut taiteislua jatkaako yhdessä vai ei. Nyt en enää saa mieheeni mitään otetta. Jos hän puhuu, hän sanoo vain jotain ilkeää ja/tai huutaa.
Olen vissiin laiska luuseri, kun en saa aikaiseksi vihelätää peliä poikki, koska mitään hyvää ei ole enää jäljellä (Lapset tietenkin, mutta heidät jätän pohdinnan ulkopuolelle).
Kertokaa miten saan itsestäni irti sen, että laitan eron vireille. Kuinka selvisitte "käytännön rumbasta" jne.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu