ON todella vaikea sopeutua viettämään aikaa appivanhempiensa kanssa edes jouluna, kun saa koko ajan kuulla kuittia jostain. Olen todella käynyt epäilemään että olen jonkinlainen piikki heidän lihassaan, kun mikään ei ole koskaan hyvin.
Tänä jouluna aiheet oli:
-syömättömyyteni, kun en maistanut kaikkea mitä anoppi tarjosi
-ylilaittautumiseni-"Me kun ei olla ruukattu pyntätä itteämme jouluna"
(päälläni hame ja neulepaita, hiukset kiinni ja kiharalla, huulikiiltoa ja ripsiväriä)
-se kun en ole käynyt vielä katsomassa tyttärensä esikoista, joka syntyi elokuussa (mieheni on kyllä käynyt)
,kauheaa voivottelua miehelleni selkäni takana siitä, että luulisi nyt tuollaisen tapavierailun edes hoitavan....
Sain myös kuulla kuitteja siitä, että en ole tottunut juomaan tiukkoja viinoja jouluna, kun kehtasin mennä vain sanomaan, että ei kiitos, en juo. Anoppi muisti vielä lisätä että juomaetikettejä ei joka perheessä huomata opettaa, että kasvatuksesta sen sitten näkee. Huvittavinta oli katsoa tätä etikettien asiantuntijaa humaltumassa loppuillasta niin, että sammui takkahuoneeseen.
Olen mielestäni ollut kohtelias ja reipas, yrittänyt osoittaa huomiotani heille, ja kiinnostustani heidän asioistaan. Siis käyttäytynyt ihan normaalisti seurustellen. Mutta tuntuu ettei mikään riitä.
Anoppini on tyypillinen 60-luvulla kasvanut kodinhengetär, joka on kasvattanut poikansa täysin kädettömäksi kodinhoitoon liittyvissä asioissa ja tyttärensä samanlaiseksi piiaksi kuin hän on itsekin. Mieheni on kuitenkin joutunut yksin eläessään opettelemaan perusasioita, ja osallistuu kotonamme kaikkeen niin kuin itsekin teen. Olen ottanut asiakseni avustaa aina omaa äitiäni keittön töissä ja sitä vastoin mieheni yrittää auttaa äitiään hänen kotonaan viraillessamme. Mutta anoppi-hyvä yrittää jatkuvasti tupata näitä askareita vain minulle, ja ei ikäänkuin halua nähdä mitään muuta tapaa kuin se, että miehensä ja poikansa istuvat ja odottavat apetta pöytään. Minun arvomaailmaani tämä ei vaan sovi. Mutta en tee tästä numeroa, vaan siirrän askareitani aina suoraan miehelleni, ja otan sitten selkääni ne pilkkaavat katseet anopilta.
Kuinka vaikealla törmäyskurssilla ollaan sitten hiihtolomalla, jolloin olemme lähdössä koko ronkka samalle reissulle appivanhempien ja heidän tyttärensä perheen kanssa. Olemme jo mieheni kanssa sopineet ruokailevamme hiihtokeskuksen ravintolassa, niin keittiöjärjestys voi säilyä kahden muun perheen kesken luontevammin. Nyt sitä miettii mitä tulikaan luvatuksi kun suostui koko reissuun. Onneksi meille on varattu oma siipi, missä oma pieni keittiö, joten emme ole tällöinkään muiden tapojen tiellä, ja voimme miehen kanssa luontevasti yhdessä tehdä aamiaisenkin aivan yhtä rennosti kuin kotona.
Tänä jouluna aiheet oli:
-syömättömyyteni, kun en maistanut kaikkea mitä anoppi tarjosi
-ylilaittautumiseni-"Me kun ei olla ruukattu pyntätä itteämme jouluna"
(päälläni hame ja neulepaita, hiukset kiinni ja kiharalla, huulikiiltoa ja ripsiväriä)
-se kun en ole käynyt vielä katsomassa tyttärensä esikoista, joka syntyi elokuussa (mieheni on kyllä käynyt)
,kauheaa voivottelua miehelleni selkäni takana siitä, että luulisi nyt tuollaisen tapavierailun edes hoitavan....
Sain myös kuulla kuitteja siitä, että en ole tottunut juomaan tiukkoja viinoja jouluna, kun kehtasin mennä vain sanomaan, että ei kiitos, en juo. Anoppi muisti vielä lisätä että juomaetikettejä ei joka perheessä huomata opettaa, että kasvatuksesta sen sitten näkee. Huvittavinta oli katsoa tätä etikettien asiantuntijaa humaltumassa loppuillasta niin, että sammui takkahuoneeseen.
Olen mielestäni ollut kohtelias ja reipas, yrittänyt osoittaa huomiotani heille, ja kiinnostustani heidän asioistaan. Siis käyttäytynyt ihan normaalisti seurustellen. Mutta tuntuu ettei mikään riitä.
Anoppini on tyypillinen 60-luvulla kasvanut kodinhengetär, joka on kasvattanut poikansa täysin kädettömäksi kodinhoitoon liittyvissä asioissa ja tyttärensä samanlaiseksi piiaksi kuin hän on itsekin. Mieheni on kuitenkin joutunut yksin eläessään opettelemaan perusasioita, ja osallistuu kotonamme kaikkeen niin kuin itsekin teen. Olen ottanut asiakseni avustaa aina omaa äitiäni keittön töissä ja sitä vastoin mieheni yrittää auttaa äitiään hänen kotonaan viraillessamme. Mutta anoppi-hyvä yrittää jatkuvasti tupata näitä askareita vain minulle, ja ei ikäänkuin halua nähdä mitään muuta tapaa kuin se, että miehensä ja poikansa istuvat ja odottavat apetta pöytään. Minun arvomaailmaani tämä ei vaan sovi. Mutta en tee tästä numeroa, vaan siirrän askareitani aina suoraan miehelleni, ja otan sitten selkääni ne pilkkaavat katseet anopilta.
Kuinka vaikealla törmäyskurssilla ollaan sitten hiihtolomalla, jolloin olemme lähdössä koko ronkka samalle reissulle appivanhempien ja heidän tyttärensä perheen kanssa. Olemme jo mieheni kanssa sopineet ruokailevamme hiihtokeskuksen ravintolassa, niin keittiöjärjestys voi säilyä kahden muun perheen kesken luontevammin. Nyt sitä miettii mitä tulikaan luvatuksi kun suostui koko reissuun. Onneksi meille on varattu oma siipi, missä oma pieni keittiö, joten emme ole tällöinkään muiden tapojen tiellä, ja voimme miehen kanssa luontevasti yhdessä tehdä aamiaisenkin aivan yhtä rennosti kuin kotona.
Vastaukset 46
Vanhimmat
Voi apua.:) Nuo ovat ikäviä tilanteita, kun ei oikein arvomaailmat sovi yhteen uusien sukulaisten kanssa. Anoppi ja appi ovat kuitenkin lähes aina tärkeitä kumppanille. Täytyy vaan muistaa, että ei sitä seurustele anopin ja apen kanssa vaan sen komeamman osapuolen. Onneksi teillä tuntuu sujuvan hyvin miehesi kanssa ja arvomaailmakin näyttää olevan balanssissa.
Itse pyrin aina miettimään mieheni hyviä puolia kun oikein on ottanut päähän anopin sanomiset. Se auttaa myös kun pitää pintansa ja tekee omat mielipiteensä selviksi (näin minä/me olemme miehen kanssa tottuneet tekemään ja hyväksi havainneet). Itse olen huomannut, että olen saanut anopin ja apen suhtautumaan joihinkin asioihin hieman eri kantilta (avarammin) kun olen vain tuonut omat mielipiteeni esille muiden rinnalle. En ole siis suostunut jäämään jyrättäväksi, vaikka välillä toki siltäkin tuntuu.
Itselleni on osunut myös usein samanlaisia tapauksia kuin sinulla juuri noiden miesten ja naisten töiden, lasten hoidon (meillä ei siis lapsia), arvomaailman suhteen jne. Onneksi kumminkin miehen kanssa olemme samalla aaltopituudella asioissa. Tuntuu vain välillä, ettei anoppi ja appi ymmärrä, että heidän arvomaailmansa on hieman jumittunut sinne kaukaisuuteen, naiset saavat laittautua ja sanoa jopa omat mielipiteensä nykyään. Täytyy kuitenkin muistaa, että aivan kuten sinulla ja minulla myös anopilla on oikeutensa omaan mielipiteeseensä ja jokaisen tulee antaa hoitaa asiansa kuten itse parhaakseen näkee kunhan siitä ei tule muille haittaa. Oma asiansa on erikseen jos puuttuu teidän asioihinnne.
Voimia sinne ja äläkä syö itseäsi ähkyyn, vaikka kuinka tuputtaisivat. En minäkään aio paisua, vain koska en kehtaa sanoa olevani täysi tuhat ja sata kertaa.!!
Jokaisessa perheessä on erilauiset tavat ja tottumukset. Olen suhtautunut puolisoni perheen omalaatuisuuksiin kuitaten, että kukin saa elää tavallaan ja on mielenkiintoista tutustua ympäristöön, jossa kumppanini on kasvanut. Vastaavasti sallin itselleni sen että en ole heidän tapojensa mukainen enkä muutenkaan vastaa heidän toiveitaan. Hyväksyn itse itseni tällaisena, ja riittää kun puoliso rakastaa minua, enkä siis välitä vaikka muut eivät hyväksyisikään. Arvostelut lasken ulos toisesta korvasta ja voivotteluihin suhtaudun lempeällä huumorilla. Ei sukulaisten tarvitse hyväksyä minua, riittää kun ollaan normaalin siisteissä väleissä ja tapaillaan siksi että he ovat kuitenkin rakkaita puolisolleni.
Näitä lisää. Miniät yleensä ovat kovinkin innokkaita arvostelemaan puolisonsa sukua ja tapoja ( tältä palstalta luettua) .. etenkin anoppiaan ja samaan aikaan ollaan itse niin joustamattomia ettei tolkkua.
Tämä kirjoitus oli harvinainen poikkeus :) Kiitos tästä.
Siis jokainen varmasti saa täällä juuri purkaa itseään näistä epäkohdista suhteessa appivanhempiin. Mutta se ei tarkoita sitä, ettei heidän kanssaan tulisi käyttäytyä. Harva varmasti luukuttaa näitä ihmettelynsä aiheita suoraan appivanhemmilleen, mutta on hyvä että on kanava myös tätä varten.
Äitini ikäpolvi anoppi mukaanlukien on aina opetettu olemaan hiljaa ja valittamatta, siksi monille anopeille sävy tällä palstalla voi tulla yllätyksenä. Mutta valitettavasti sävy on helposti se miten anoppi miniäänsä kohtelee. Kukaan ei varmasti kestä piikittelyä ja arvostelua loputtomiin. Joten voi ehkä olla aiheellista sanoa asioista joskus myös suoraan ennenkuin sanallinen arkku vallan räjähtää....
ap. kirjoittaa siististi ja pyrkii tasapuolisuuteen.
Yhtä hänen heittoaan en ymmärrä. Sama ajatuskulku on luettavissa todella usein tällä palstalla.
Ap. kirjoittaa näin: " Anoppini on tyypillinen 60-luvulla kasvanut kodinhengetär, joka on kasvattanut poikansa täysin kädettömäksi kodinhoitoon liittyvissä asioissa ja tyttärensä samanlaiseksi piiaksi kuin hän on itsekin."
Myöhemmin toinen nimimerkki puolestaan viestittää: " Äitini ikäpolvi anoppi mukaanlukien on aina opetettu olemaan hiljaa ja valittamatta, siksi monille anopeille sävy tällä palstalla voi tulla yllätyksenä."
Suorittelin tuossa pikkuista ynnä- ja poislaskua plus katsastin ympärilleni sukulaisiani, tuttaviani ja kollegoitani.
Jos siis anoppi on kasvanut (vapaamielisellä) 60-luvulla kotihengettäreksi (ennen sotia käytetty termi), hänen ikänsä on ... alle/ vähän yli 50. Ei 60-luvulla monikaan nainen enää leikkinyt kotona pikkurouvaa, vaan rynnisti työelämään: kauppaan, tehtaaseen, akateemisille aloille.
Toiseksi: Olen itse 70-vuotias, edelleen päivittäin työssäkäyvä anoppi ja miniä. Ns. suuri ikäluokka on yleensä käynyt töissä kodin ulkopuolella, tuntee siis työelämän. Myös minun kaikki sisarukseni, äitini ja jopa isoäitini - synt. 1876 - ovat kaikki olleet työssä kodin ulkopuolella.
No, olemme eteläsuomalaisia, rintamailta kotoisin siis.
Toisinaan minua vain pikkuriikkisen ärsyttää ihmisten niputtaminen: kaikki miehet, kaikki naiset. kaikki tietyn ikäiset suomalaiset, kaikki ... Ymmärrätte mitä yritän sanoa. Riitojen, kiistojen värinkäsitysten syy ei aina siis löydy "tietystä ikäluokasta".
Kunhan ihan vain huutavan äänenä kävin sanomassa. Viestintä on vaikea laji, vistin väärin ymmärtämiseen on monia syitä.
Hyvää alkavaa vuotta kaikille!
Kirjoitin siis :
tyypillinen 60-luvulla kasvanut kodinhengetär
en
tyypillinen 60-luvulla kasvanut nainen
En osaa ottaa yleistyksiä pullamössösukupolvesta tai uranaiseudesta itseeni, koska tiedän mitä olen. Siitä kai lopulta on kysymys, eikä siitä miten toiset omaa ikäpolvea niputtaa :)
Oikein mukavaa alkavaa vuotta myös sinulle!
Sinäpäs olet lohkoja, halkoja: hyvikset ja pahikset.
Ihan lämpimästi toivon sinulle, että törmäyskurssisi ei johda suurempaan törmäykseen muutaman vuoden sisällä, jossa törmää myös miehesi... sinuun.
Jollain lailla sivullisena näen, että toimit miehen suvussa sivustakatsojana, olet kuin kriitikko ja arvottaa miehesi perhettä pisteillä 1-10. Nyt tuon onnettoman "luuseriperheen" pisteet ovat melko nollassa sinun silmissäsi.
VAIKKA omasta mielestäsi olet ulkonaisesti kohtelias, reipas ja "yrität" osoittaa kiinnostusta (hei miksi pitää yrittää, mikset ole aidosti kiinnostunut?) ja normaalisti seurustelet, koska olet normaali. (miehen suku ei?)
NIIn, vaikka tämän kaikki teet, eleet ja ilmeet paljastavat aidot ajatuksesi.
Ymmärrän, vaikka itsekin olen nuori, 30 ja miniä, että anoppi on närkästynyt, ettet ole miehesi sisaren vauvaa käynyt katsomassa. Ja vaavi on syntynyt jo elokuussa. Mene nyt ihmeessä katsomaan ja osta joku pikku tuominen.
Ja älä nyt hyvä ihminen mene anopin kotona miestäsi komentaman keittiöhommiin. Anopin kotona olet hänen reviirillään! Ei siellä mennä muuttelemaan perheen dynamiikkaa, kukapas nyt sellaista hevin nielisi.
Sinä voit hyvin omassa yhteisessä kodissanne tasa-arvoistaa miehesi, opettaa keittiötöihin jne.
Anoppi on aikanaan omat hierarkiansa ja järjestelmänsä hyväksi katsonut ja todellakin kasvanut eri aikana kuin sinä. Ei sinun tarvitse häntä muuttaa, eikä sivistää. Ei hän menneisyyttään voi tuoda nykypäivään. Silloin on eletty silloisten sääntöjen mukaan.
Jos anoppi haluaa sääntönsä muuttaa, niin se on HÄNEN asiansa. Ei sinun.
Että pikkuisen miettimistä, että jokaisessa hyviksessä on jotain pahaa ja jokaisessa pahiksessa jotain hyvää.
Anopin kysymys:" Me kun ei olla ruukattu pyntätä itteämme jouluna", ei välttämättä tarkoita sinulle kohdistettua arvostelua. Se voi olla anopin omaa huonommuudentuntoista selitystä, kun hänen silmissään oli juhlavasti ja he itse eivät olleet. Hän vain sanoi, niin kuin asia oli, että he eivät pynttää.
Pynttää- sana ei aina tarkoita joissain murteissa kielteistä sanontaa.
Vähän vaikuttaa siltä, että sinun itsesi ja miehesi sukujen kulttuurit eivät ole kohdanneet. Ihmisillä on perheissään eri tapoja, eikä voi aina niitä arvottaa. Tietysti sinun silmissäsi oman lapsuuden perheesi tavat ovat ne "ainoat ja oikeat".
Tässä se kypsyminen avioliitossa tapahtuu, että tajuaa tämän, ja sopeutuu edes hetkeksi miehen suvun elämänmuotoon tuomitsematta kaikkia "outouksia".
Siis en näe asiaa ihan noin jyrkästi kuin ilmaisit, anteeksi nyt myös siitä. Jos en tähän perhepotrettiin sopeutuisi en kai haluaisi viettää aikaa näiden ihmisten kanssa. Toki ymmärrän että heidän tapansa on erit, mutta myönnän etten ymmärrä sitä että ihmiset eivät osaa ajatella mitä toisilleen sanovat ja mihin sävyyn, tai sitä, että pistävät toista väkisten haluamaansa muottiin.
Mutta ei hätää. Osaamme mieheni kanssa junailla asiat tässä suhteessa hyvin niin, ettemme ole vanhojen aatteiden tiellä. Joten älä turhaan murehdi, yritämme kyllä parhaamme :) Ja jos oikein ahdistaa osaamme vetäytyä omaan rauhaan.
Kiitos huolenpidostasi ja niin kovin ystävällisistä sanoistasi! Iloisempaa Uutta Vuotta :)
Siis ymmärsinköhä nyt oikein.... apn tulisi olla siinä roolissa jonka anoppi hänelle antaa?
Nyt meni kyllä jo kovaa ja korkealta jopa sinulta Liina A. Sinä se aina ärähdät kun kyse on tasa-arvosta. Jos et sitä itse saa, miksi kostaa tätä muille....
ihme horo....
Kirjoitat: VAIKKA omasta mielestäsi olet ulkonaisesti kohtelias, reipas ja "yrität" osoittaa kiinnostusta (hei miksi pitää yrittää, mikset ole aidosti kiinnostunut?) ja normaalisti seurustelet, koska olet normaali. (miehen suku ei?) NIIn, vaikka tämän kaikki teet, eleet ja ilmeet paljastavat aidot ajatuksesi.
Juupa juu. Tässä kohtaa Liina Anniina kertoo eleiden ja ilmeiden merkityksestä. Noh, asia on kyllä niin jotta joskus kun täällä palstalla joku on valittanut anopin eleistä ja ilmeistä, olet vähätellyt valittajan kokemuksia ja paasannut omista kuvitelmista. Ja nyt paasaat eleiden ja ilmeiden merkityksestä. Sinulla Liina Anniina vaan sattuu olemaan sellainen periaate että yrität vähätellä muiden ihmisten ongelmia ja murheita. Luulet tietäväsi tilanteesta kuin tilanteesta muutaman rivin perusteella kaiken ja pidät itseäsi jonain ihmissuhdeguruna. Näin se on.
Liina Anniina on jo ilmoittanut olevansa hoiva-alalla, eli hänellähän saattaa olla henkistä kärsimystä pollassaan, yrittäen näin oudosti purkaen paisuttaa sitä moskaa ulos. Ja joku rouvassa näyttää napsahtavan kun aiheena on tasa-arvo kodin töissä tai suhteessa. Sen minäkin olen huomanut. Jos joku on tallettanut LA:n heitot, niin voitaisiin tehdä se lopullinen syväanalyysi tästä ihmeellisestä, itseriittoisesta ihmisestä. Ellei sitten Liina Anniina ole nimimerkki kaikille itsestään vanhoillisen jyrän tunnistaville*
Kriitikko sanakin sai taas uuden merkityksen. Nyt se tarkoittaa ihmistä, joka kertoo saamastaan mielipahasta ja siitä ettei halua olla toisen arvojen poljettavana ***
Mielestäni sinun käytös tulisi riittää anopille ja varmaan näin onkin .
Anoppisi oli kotonaan ja saattaa ilmaista samaten puketumistaan "ei meillä ruukata .."
kenelle tahansa ja hänellä vaikuttaa olevan tapana ilmaista vieraille omia näkemyksiään
suodattamatta ääneen ajttelematta miltä vastaanottajan päässä asiat kuulostavat.
Hän ei ilmeisesti ole tottunut vieraskoreuteen kuten sinä .
Jospa miehesi on ilmaissut siskonsa esikoisen luona käynnistä äidilleen ja äiti on tehnyt
johtopäätöksen teidän suhteestanne kun noin erillään kuljette sukuloimassa.
Suunnittelette yhteistä lomamatkaa ja eriydytte erillenne muusta porukasta .
Yleensä yhteinen ateria korostaa yhteenkuuluvuutta .
Jotain yhteistä teidän olisi hyvä järjestää koko porukalle sisätiloissa.
Et ole tyytyväinen saamaasi kommentteihin vieraillessasi miehesi kotona .
Voitko edes suodattaa anoppisi puheita ja ajatella ettei hän tarkoita sinulle mitään pahaa
käytösellään,Hän voi hyvinkin pitää sinua fiksuna naisena, vaan ei saa sanotuksi .
Jotain positiivista jos sanoisit anopillesi hänen kuullen voisitte näin paremmin kohdata
toistenne erilaisuuksia .
Minulle jäi sinusta ap.kuva ettet ole kovin innokas osallistumaan miehesi kautta
muodostuneisiin sukulaisten välisiin yhteydenpitoihin .
Miehesi kävi tapaamassa siskonsa esikoista.
Miehesi korjaa anoppilassa astiat .
Miehesi kanssa ruokailette eriksenne.(lomasuunitelmat )
Johtaako tällainen erityminen ristiriitaan ajan kanssa suhteessasi mieheesi ?
Olen seurannut vastaavanlaista tapausta jossa miniä ei hallut yhteydenpitoa
miehensä läheisiin ja tässä tapauksessa tilanne kävi tukalaksi ja johti eroon.
Kuitenkin yrität olla mukana joka on positiivista.
Nyt kun menette mökille niin luulisin sinun löytävän paremmin oman paikkasi
miehesi suvussa miehesi siskon perheen kautta kun olette ikäasteikolla lähempänä
toisianne mitä miehesi vanhemmat.
Ei, ei, ap:n ei tarvitse olla siinä roolissa, jonka anoppi antaa.
Anopin kotikentällä, siis vierailulla anopin kotona, voi mennä hieman matalammalla profiililla, mitä tulee suhteessa anopin poikaan.
Uskon, anopit eivät oikein pidä, että heidän kuultensa aletaan tasa-arvottaa ts. komentamaan anopin poikaa keittiöhommiin ja nimenomaan anopin keittiöön.
Itse en tee koskaan niin, että mitään mieheni ja minun välistä skismaa ja periaatteellista juttua alettaisiin anopin kuullen selvittelemään.
En ole koskaan, enkä ikinä tule arvostelemaan anopille hänen poikaansa! Jos minulla olisi jotain arvosteltavaa tai uudelleenkasvatettavaa mieheni suhteen, niin anopin jätän rauhaan. Tuntisin olevani tavattoman epäkohtelias, että hänen poikaansa kohdistaisin kritiikkiä.
Olen tasa-arvon kannattaja avioliitossa, mutta en sitä lähde anopin huusholliin ilmentämään. Omassani ilmennän, ja parhaiten siten, että mieheni säästän turhalta nipotukselta. Meillä hoidetaan kotihommat niin, että se tekee, kuka parhaiten ennättää ja aikataulujen mukaan.
Joten vaikka olen nainen, niin laitan ruokaa ja pyykkään. Ne eivät ole miehen töitä yksinomaan. Vaihdan myö autoon renkaat, käytän kärryn huollossa ja katsastuksessa, pukkaan lumityöt jos mies on kotoa poissa enkä ole prinsessa.
Siis tämä oli se pointti: anopin huushollissa ollaan kylässä ja sen mukaan käyttäydytään. Jos anoppi pyytää tiskaamaan, niin se tapahtuu ilman niskan nakkeluja. Ei muuten ole niin raskas homma, etteikö nainen voisi sen hoitaa.
Heippa vaan "Vaipat väärinpäin"!
Alkup. kirjoittaa:
"Mutta anoppi-hyvä yrittää jatkuvasti tupata näitä askareita vain minulle, ja ei ikäänkuin halua nähdä mitään muuta tapaa kuin se, että miehensä ja poikansa istuvat ja odottavat apetta pöytään. Minun arvomaailmaani tämä ei vaan sovi. Mutta en tee tästä numeroa, vaan siirrän askareitani aina suoraan miehelleni, ja otan sitten selkääni ne pilkkaavat katseet anopilta."
Alkup. hönkii, ettei hän tee numeroa, kun anopin mies ja poika istuvat pöytään odottamaan apetta. Silti alup. siirtää anopin hänelle osoittamat askareet anopin pojalle, ja saa osaksi pilkkaavan katseen anopilta.
Eli hölmö tärömäyskurssi tässä on menossa koko ajan.
Kyseinen näytelmä tapahtuu ANOPIN keittiössä. Siis, haloo... anopin. Ei miniän keittiössä.
Tämä on se extra tärkeä juttu tässä, joka ratkaisee. Sanottakoon sitä kotikenttäeduksi... ja nyt, valitettavasti se menee anopin eduksi. Hänellä ON keittiössään oikeus roolittaa ihan miten haluaa, pistäköön vaikka perheen Mustin tai Mirrin tai naapurin Teuvon kattamaan se pöytä.
Ilmeisesti on kyse niinkin rankasta hommasta kuin kattausavusta, tai tiskaukseta. Vo´la siitähän kannattaa tehdä periaatteellinen törmäyskurssi, ja loppufinaalissa vielä kai nähdään aito välien katkaiseminen anoppiin.
ja visst, tarkistin, vaippa on oikeinpäin vielä :))
Olen oikein hyvissä, muodollisissa väleissä appivanhempien kanssa ja läheisemmissä väleissä kälyni kanssa. En vain valitettavasti elä elämääni anopin protokollan mukaan, ja siitä tässä nyt on vain kyse. Jotta vältyttäisiin kahden arvomaailman törmäämiseltä, elämme mielummin mieheni kanssa omaa keittiötaloutta lomallamme, koska meidän perhehierarkiaan ei vaan sovi, että toinen osallistuu. Enkä usko, että tästä tulee mitään numeroa, jos anoppi haluaa myös arvostaa omaa näkemystäni, vaikkei sitä ymmärtäisi. En minäkään tuputa omaa tasa-arvomalliani hänelle ja miehelleen. En siis omassa kotonani ala tyrkkäämään apelleni tekemistä, vaikka mieheni osallistuukin.
Väistelen siis miellelläni ja kieltämättä hiukan pakoilenkin heitä, koska miksi sitä haluaisi viettää aikaa ihmisten kanssa joiden seurassa on niin poikkeva että siitä täytyy ihan huomautella. Onni onnettomuudessa mieheni ei ole koskaan kokenut välejään kovin läheisiksi vanhempiinsa, näin en astu pahasti kenenkään väliin omien arvojeni kautta. Miehen siskon kanssa tulemme hyvin juttuun, mutta näemme harvemmin osittain hänen miehestään johtuen...mutta tämä suhdekuvio on sitten taas ihan toinen tarina ja liittyy enemmän mieheeni kuin minuun.
aloitti taas lainaamisen.... Kuuluu tuokin näköjään taudinkuvaan. Kirjoitin itse tänne joku aika sitten ihan asialliseen sävyyn ja sain vastaukseksi lainauksia ja tulkintoja näistä miten harhainen ihminen olen kun en ymmärrä että anoppi haluaa tehdä alistamisellaan ja käskyttämisellään vain tuttavuutta minuun.....
Selvensi huomattavasti minun käsitystäni miehesi ja sinun väleistä.
Koska miehesi suhtautuu tilanteeseen sinun näkemystäsi myötäillen uskon
teidän valinneen kelpo ratkaisun eritymällä omalla laillanne lomalla ollessanne.
Ymmärsin melko hyvin ratkaisusi pohjan ja anoppisi käsittelee teidän ratkaisuanne
omalla tavallaan .
Kuitenkin tärkein seikka tällaisissa muunnelluissa systeemeissä on ettei kukaan
koe joutuvansa yhteisen loman ulkopuolelle .
Tarkoitus on siis viettää lomaa hiihtäen ja lasketellen, sekä kylpylän hoidoista nauttien. Emme varmasti vietä koko lomaa keittiön töissä kukaan :) onneksi...
Kuulostaapa hyvältä .Lomalla nautitaan ja syödään rauhassa ilman jokapäiväisiä
keittokattiloiden kolinoita ."Yhteisen aterian voi nauttia kylpylässä hiihtäen "
Älä nyt oikein mutrusta sille anopillesi vaikka hän välillä nokkasee sinua takamuksiin
ei anoppis ole ihmistä kummempi vikoinensa
" Ei meillä ruukata " .
Ain avain parempi jos kuletatte anopille "tiukkaa viinaa "
Lahjonta koituu teidän onneks .
Hyviä hiihtämisiä ja lomasäitä reissuun !
Annahan anopin verran löysää sieltä sinun lankakerästäs .Anopillas on
vähemmän mistä löysätä (jokainen eletty vuosi pätkii elämänlankaa )
Vaikka kokemusta karttuukin anopin verran niin elämä on kuluttanut
meitä ja pyörittänyt monessa mutkassa anoppeja joten vähän ymmärrystä
ja löysää tarvimme metkin kurjat ketaleet jotka teidän miniöiden vaivoiksi
asti synnyimme synnyttämään uutta elämän alkua.
Siksikö oot niin hapan ja pahasisuinen, kun joudut tekemään kaiken vain että pääset todistelemaan itsellesi jotain. Kyllä minä Liina A vaan olen erinomainen ihminen....
Ei Liina-pieni ketään voi pakottaa omaan roolitukseen edes anopin toimesta. Kyllä ne vanhemmat ihmisetkin osaa nähdä toisen tavat jos haluavat. Ikä ei sitä kunnioitusta ansaitse, vaan käytös! Ja hei, kuka terve äiti ei pitäisi siitä että poikansa auttaa kotitöissä?
Kumma kyllä, kotikenttäetu ei toimi toisinpäin. Miniän pitää joustaa aina oltiin sitten anopin tai miniän kotona.
Muista sitten Liina Anniina jatkossa kommenteissasi kehoittaa jokaista anoppia toimimaan miniän kodissa juuri niin kuin miniä odottaa/haluaa.
Jaapasen jaa, taidat ymmärtää.... mitä tässä ajan takaa.
Että KETÄÄN ei voi pakottaa, ei miniää eikä anoppia.
Anoppia ei voi pakottaa muuttamaan omia tapojaan hänen omassa keittiössään.
Jos anoppi on tottunut 30-vuotta köksäämään ukkonsa ja poikansa eteen sopat ja vellit, niin hei, luuletteko että yksi miniänreppana saa hänet 2010 -luvulle tähän kaikkeen tasa-arvoisuuteen, kaapista esiin astumisesta lähtien.
Ehei, mun puolesta anopit pitäkööt epätasa-arvonsa, jos haluavat, passatkoon keittiöissään ukkonsa ja poikansa, en mene sinne tasa-arvoa liputtamaan. Liputan sitä vain OMASSA keittiössäni. Enkä laita appukkoa edes omassa keittiössäni köksäämään, jos anoppi ja appi tulevat vierailulle.
Ja hei, luuletko että yksikään terve äiti antaisi kenenkään tulla omaan keittiöön määräämään, miten siellä istumajärjetys menee. Ja hei, ei edes yksikään miniä tykkäisi, että kukaan tulisi hänen keittiöönsä jakelemaan sormi pystyssä ja nenä kipparalla uusia rooleja ylimieliseen tyliin.
Ylimielisyys minun mielestäni on alkup. vaivana ainakin salavihkaan, niin sen luen hänen asenteestaan.
Ja mikä ettei, hei, ettenkö saisi omata jonkiverran itsetuntoa minäkin, niin että voin toki lausua oman mielipiteeni.
Tämä alkup. kirjoitt. on kysellyt mielipidettä. Ne ei-toivotut vastaukset voivat joskus antaa ajattelemisen aihetta. Vaikka kirjoitan kirpeästi joskus, niin en tee sitä siksi, että toiselle menisi pahasti, vaan että hän voisi elämässään korjata ehkä pieleen mennyttä asennettaan. :))
Ja´hei sinullekin, olen monta kertaa puolustanut kirjoituksissani miniää joltain hirivöanopilta, joka jyrää mennen tullen jonkun poloisen.
Tämän alkup. ei ole poloinen, sorry vaan.
Tietysti kotikenttäetu miniällekin, että hänen keittiöönsä ei anoppi tule roolittamaan. Miniän keittiössä hänen miehensä on yhtäläinen kökkerska kuin miniä. Usein parempikin.
Anopin kauha siis kuuluu vain anopin keittiöön.
Niin se on.
Alkup. siis pitäköön suunsa supussa ja mölyt mahassa anopin keittiössä, vaikka appi istuisikin pöydän ääressä kuin tatti ja odottaisi ruoan juoksevan suuhunsa. Samoin mölyt mahassa, vaikka se oma mies eli anopin poika tatittaisi lapsuudenkotinsa keittiössä isänsä mallia seuraten.
Se ON anopin koti.
Mutta mölyn voi nostaa sitten kotona, miniän kotona, jos mies istuu tattina yhteisen pöydän ääreen ja luulee saavansa perunat valmiiksi kuorittuna. Silloin voi polkaista tasa-arvot esiin, nostaa kissan pöydälle ja alkaa sen periaatekeskustelun.
"Alkup. siis pitäköön suunsa supussa ja mölyt mahassa anopin keittiössä, vaikka appi istuisikin pöydän ääressä kuin tatti ja odottaisi ruoan juoksevan suuhunsa. Samoin mölyt mahassa, vaikka se oma mies eli anopin poika tatittaisi lapsuudenkotinsa keittiössä isänsä mallia seuraten.
Se ON anopin koti."
Erikoinen ajattelutapa ja kehtaat sitä esitelmöidä muillekin. Miehinen laiskuus ja kotitöiden akkojen harteille jättäminen on todella huono tapa. Huonoja tapoja on monenlaisia; on peliriippuvuutta, kiroilua ym... Otetaanpas nyt tähän tällainen esimerkki. Jos appivanhempani polttavat savukkeita ja mieheni on avullani päässyt huonosta tavastaan eli tupakoinnista eroon niin appivanhempiensa kotonako ja anopin keittiössä mieheni sopii edelleen polttaa jos anoppinikin niin tekee? Sehän ON anopin koti.
Noin se totta totisesti menee, jokainen on valtias Omassa keittiössään ja muiden on turha tulla sinne kukkoilemaan omine sääntöineen.
Anopin säännöt ja tavat anopin keittiössä ... ja Miniän säännöt ja tavat miniän keittiössä.
Jokainen kukkoilkoot omassa keittiössään.
HÖH!
Minullako erikoinen ajattelutapa, jos mielestäni jokainen on herra OMASSA keittiössään?
Sinun viestisi perusteella voitaisiin kai lampsia kenen keittiöön tahansa saarnaamaan tupakoinnista, huonoista tavoista ja keittiötöiden jakamisesta laatimallasi yleispätevällä tasa-arvodirektiivillä.
Ja kuka sisäänlompsimiseen olisi oikeutettu? Jokin valtakunnallinen tasa-arvokomitea? Tyyliin: Puoluekokouksessa on päätetty ilmiannon perusteella pidättää anoppi, koska hän edistää epätasa-arvoa pyytämällä miniäänsä kattamaan pöytää."
Totta kai minä, Liina Anniina tiedän, että on olemassa huonoja tapoja, joita ei pitäisi noudattaa. Mutta tiedätkö sinä, että on olemassa vapaus ja oikeus?
V a p a u s ja o i k e u s.
Arvostan vapautta enemmän kuin sitä, että ihmisiä alettaisiin ripittää siitä, jos eivät noudata terveellisiä, tasa-arvoisia hyviä tapoja.
Joten mielestäni anopilla ja hänen miehellään ja jopa pojallaan (=miniän miehellä) ON OIKEUS polttaa vaikka tupakkia ANOPIN keittiössä, jos he haluavat sen tehdä.
Tupakan poltto on laillista.
Minulla ei ole siihen nokan kopsauttamista niin kauan kuin eivät röökaa MINUN keittiössäni. Itse en ole koskaan polttanut, enkä tule polttamaan.
Että mikä tässä on niin vaikeaa käsittää tämä?
Voin ilmoittaa sinulle, että se anopin poika, jos se on täysikasvuinen 18 , niin hänet luokitellaan aikuiseksi. Aikuisena hän ottaa vastuunsa ihan ite, jos alkaa uudelleen polttaa tupakkia äiteensä keittiössä.
Vaikka miniänä ei sitä hyväksyisi, niin so what, anopin tontille siitä on turhan mennä marmattamaan, ellei nyt välttämättä halua valtataistelua tai välejä poikki.
Kaikilla on oikeutensa. Jopa tehdä virheitä. Lainrikkomuksistaan jokainen vastaa lakituvassa, ei miniän keittiössä tai jonkun toisen, vaikka kummitädin keittiössä.
Emme elä Pohjois-Koreassa tai Kiinassa, jossa jokaisen olisi ajateltava täsmälleen samalla tavalla keittiöissään.
Harvinaisen hyökkäävä ja yliampuva asenne on sinulla Liina-Anniina kun teesisi kyseinalaistetaan. Selvität taas kiihkomielisesti asioita joiden kuvittelet koskettavan jossain määrin todellisuutta mutta tosiasiassa se on vain kiihkeää huutamistasi, sanatulvaa sanatulvan perässä. Oikea näkemys ja elämän mukanaan tuoma nöyryyden kokemus puuttuu tykkänään kirjoituksistasi. Pyrkimyksesi on vain vastaväite vastaväitteen perään ja siihen sekoitus kansainvälisen keittiön (muka) tuntemiasi tapoja.
Ei tietenkään toisen kotona käydä määräilemään miten ollaan mutta jos miehellä on periaatteenaan nykyisessä kodissaan:
- olla savuton- silloin ei anopin tuvassakaan sovi tupakoida
- olla väkivallaton- silloin ei anopin tuvassakaan tapella
- auttaa vaimoaan ruoanvalmistuksessa- silloin anopin kotonakin voi auttaa
- käyttäytyä hyvin ja olla nauramatta sovinistisille vitseille- silloin ei anopinkaan kotona oteta mallia appiukon touhuista ja naureta rasvaisille jutuille
Eli jos ihminen omaa hyvät tavat, auttaa vaimoaan ja pyrkii tasa-arvoon niin mielestäni onkin TODELLA naurettavaa että näistä omista tavoistaan lipsutaan vain sen vuoksi että nyt ollaan tultu omien vanhempien luokse kylään. En ymmärrä miten sait noin järjettömän tunteenpurkauksen sen vuoksi, kun alkuperäinen olisi toivonut miehensä ottavan osaa anoppilassaan kotitöihin, tekeehän mies niitä kotonaankin! Ja ilmeisesti anoppilassaankin tekee mielellään, anoppi vaan on ainoa joka sitä ei voi sulattaa ja yrittää pakottaa miniänsä palvelemaan poikaansa kuin kuningasta. Tottakai pitää hienotunteisesti luovia tilanteissa eikä pahoittaa kenenkään mieltä. Mutta tässä tapauksessa anoppi ilmeisesti yrittää käyttää omaa valtaansa ja näyttää että hän on pääemäntä, miniä on piika ja miehet ovat ne kuninkaalliset; onhan toinen heistä herra pääemäntä ja toinen pääemännän poika. Ja kaiken lisäksi. Alkuperäinen kertoo tekstissään jotta miehensä yrittää auttaa äitiään kotonansa, mutta äiti haluaisi vaan jotta miniä auttaa, pojan apu ei siis kelpaa. Mutta sitähän sinä Liina Anniina et edes huomannut lukea kun haluat taas vaan meuhkata.
Ja vapaudesta ja oikeudesta selvität. Tieto hyvistä tavoista, omien vahvuuksiensa tunnistaminen ja niiden ylläpitäminen ovat niitä asioita jotka ihmisestä tekevät ihmisen, ei tietoisuus ja tyytyväisyys siitä että on VAPAUS ja OIKEUS käyttäytyä huonosti aina niin halutessaan.
Kiitos vain hartaasti kirjoitetusta viestistäsi! Viestisihän ei missään nimessä ollut raivoamista, vaan asiallinen ojennus siitä, kuinka väärässä olen ollut mielipiteissäni.
Et ole näköjään yliampuva, niin kuin minä olen, joka muka olen sitä mieltä, että ihmisellä on oikeus käyttäytyä huonosti vapauden ja oikeuden nimissä.
Korostat omien vahvuuksien tuntemista, joka tekee ihmisestä ihmisen. Jaaha, vai niin! Hitlerkin tunsi omat vahvuutensa, mutta hyvä, uskon että et todellakaan tätä tarkoittanut.
Oletan, että tarkoitat tämän nimenomaisen miniän vahvuuksia.
Sitä että viisas miniä on ohjannut miehensä tasa-arvoiseen suhtautumiseen keittiön pöydän, tiskaamisen, ruoanlaiton ym. suhteen, ja että sitä erittäinkin tarkasti noudatetaan joka paikassa ja joka tilanteessa. Tasa-arvoa on korostettava tämän 60-luvun kotihengettären ja ilmeisen juopon, (koska sammui/nukahti takkahuoneeseen), törkeän ja hallitsevan anopin huushollissa.
Onneksi miniä on sivistynyt ja hienotunteinen, normaali ihminen, joka osoittaa anopille, apelle ja suvulle, kuinka tasa-arvoiset ihmiset käyttäytyvät omissa keittiöissään.
Ehkä anoppi ja appi ryhtyvät miniän mukaan toimimaan? Toivotaan sitä. Viimeistään yhteisellä hiihtolomalla tajuaa tuo miehen suvun sortinsakki, että miniä on kehittyneempi elämäntaidoissaan kuin miehensä suku ikinä on ollut.
Hyvä että ymmärsit viestini tarkoituksen, ainakin pääpiirteittäin. En ollut yliampuva, kuten mainitsitkin. Ja kuten ymmärsitkin, en todellakaan tarkoittanut Hitlerin kaltaisten henkilöiden vahvuuksien esilletuomista. Enkä tarkoittanut pelkästään miniän tai hänen miehensä vahvuuksien esilletuomista, vaan ihmisiä yleensä. Eli pyritään siihen jotta käyttäydytään sen positiivisen sisäisen mallin mukaan joka on sisällemme rakennettu tai jota kukin sinne on rakentamassa. Toisen ihmisen kunnioitus on tärkeä asia ja pitää aina yrittää etsiä sitä parasta mahdollista tapaa toimia, jottei kuitenkaan loukkaa ketään.
Pystynkö itse siihen? No en aina, mutta aina kuitenkin yritän ja kovasti yritänkin.
Kerrot miniän fiksuudesta, viisaudesta ja kehittyneistä elämäntaidoista. Minä en taas voi tuohon sen kummemmin kommentoida koska en tunne miniää lähemmin. Toivon vaan jotta lomansa menee hyvin ja kukaan ei loukkaannu. Ja kyllä, miksi miehen pitäisi poiketa hyvistä tavoistaan missään vain muun seuran vuoksi? Ei tarvitse eikä kannata, olkoon hän esimerkkinä muillekin miehille.
ja kaikilla hyvä mieli! :D :D
Mielestäni tasa-arvon kannattaja voi myös joustaa omissa mielipiteissään ainakin
sen verran jos ovat ruokailemassa anopin kotona ja näin saavat nauttia "vapaamatkustajina"
anoppilan vieraanvaraisuudesta .Vuorostaan vieraat voivat kiittää "palvelijaansa "
hyvistä antimista ja ehdottaa itse anopille keittiöapua .
Mikäli ap.haluaa ehdottomasti pitää mielipiteistään kiinni hänen tulisi ilmaista
oma kantansa anopille .Syy avun antamiseen ei ole halussa auttaa anoppia
vaan heidän kodissaan vallisevassa hänelle epämieluisesta "epäatasarvosta".
Kuinka tämän selitys menee läpi anopin mielessä ?
Kutsun väliin poikani perheen yhteiselle aterialle ja aina on ollut tarjolla apua
mikäli vain pyydän keräämään astioita tai muuta vastaavaa.
Ap.yhtä lailla mielestäni te voisitte kumpainenkin helpottaa anopin taakkaa aterian
jälkien korjaamiseksi .Samalla tavoin ap.itse nauttii valmiiden aterioiden ja kahvitusten
kulusta anopin käden kautta suuhunsa.
Anopille riittää kyllä vaikkei ap. osallistu esim.ruokailun jälkien korjaamiseen .
Hän pärjääilee ilman miniää on jo vuosikymmenet pärjäillyt.
Tällaisin ajatuksin tänään.
"Kuinka vaikealla törmäyskurssilla ollaan sitten hiihtolomalla, jolloin olemme lähdössä koko ronkka samalle reissulle appivanhempien ja heidän tyttärensä perheen kanssa."
Mieleeni nousee ainoastaan kysymys: miksi?
Miksi? Minkä takia? Jos ette tule toimeen, niin minkä takia olette menossa yhteiselle reissulle?
Kerro nyt yksikin hyvä syy ja järkevä perustelu.
Tulemme toimeen muodollisesti29, ainakin omalta puoleltani, ja olen ottanut hyvin ohittaen tähänkin mennessä anopin sanomiset. Ainoa pelko tietenkin on se, että kun loma on viikon verran, niin näin pitkä aika samassa porukassa voi vielä kirvoittaa häntä lisää. Mutta toisaalta, onhan meillä oma kämppä mihin paeta jos piikkejä alkaa satelemaan liikaa.
Ja kun kysyit miksi lähdemme matkaan. Ihan vain siksi, että näin voimme ainakin yrittää tutustua paremmin ja katsoa josko ymmärrys rennosti lomaillen kuitenkin kasvaisi ja piikittelykin vähenisi. Ei vielä saa heittää hanskoja tiskiin... :)
Pakkoko niihin appivanhempiin on pitää yhteyttä? Appivanhempani eivät hyväksy minua, sillä olen valmistunut vain ammattikorkeakoulusta. No mikäs siinä. Ilmoitin kauniimmalle puolelle, että en jaksa tavata appivanhempia enää ja että minua ei haittaa heidän keskinäinen yhteydenpitonsa. Ongelma ratkaistu :).
Nyt on pakko tehdä sinulle kysymys ?
Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet .Kerroit valmistuneesi vain ammattikorkekoulusta ?
Pakko ei ole pitää yhteyksi edes omiin vanhempiinsa mikäli elämä sujuu henkisesti
paremmin ilman vanhempien,appivanhempien mielivaltaa.
Mitä jos sinun ulkopuolelle aettuminen pahentaakin sinun miehesi ja välisiä suhteita.
Jos eivät aivan mahdottomia rasitteita sinun miehesi puolelta sinulle tule niin ehdottaisin oman
itsesi taki sinua kohtaamaan alemmuudentunteesi jotka koet appivanhempiesi kautta.
Koetko usein muulloinkin alemmuudentunnetta vaan onko kyse ainostaan miehesi puoleisen
suvun ahtaasta ammattipätemisestä.
Älä hyvä ihminen anna periksi vaan taistele olemassaolosi puolesta ja oikeutuksesta olla
sellainen kuin olet.
Harkitse tarkkaan lopputulosta mitä tällaisesta ulkopuolisuudesta sinulle ja suhteellesi seuraa.
Virhettä pukkaa !Sinun ja kauniimman osapuolesi välit !
Ulkopuolelle jääminenkin on mielelle aikamoinen rasite .Luovut yhteisistä kokemeksista
ja tapaamisista toisten käyttäytymisen ja ahtaiden ajatusten vuoksi.
Vapaaehtoisesti ulkopuolelle jääminen on parempi ratkaisu jota ei määrittele
muiden ihmisten puutteet vaan sinun oma halusi.
Ai että kuin suututti Liina Anniina kirjoitukset!
Niin anoppi on minun aviomieheni äiti, hyvä niin! Äiti on äiti!
Mutta ei minun tartte hyväksyä hänen sanomisiä eikä tapoja. Luulisi nyt olevan vahalla ihmisellä, sen verran viisautta ja kokemuksiä elätystä elämästä, että osais olla onnellinen omasta elätystä elämästä ja siitä, että hänen poikansa voi hyvin ja on hyvässä suhtessä!
Mutta siinä 20-30 luvulla syntyneet ihmiset, eivät ole antanut omille lapsille aika eikä rakkautta. Ainakin niin sanoi minun anoppi, että hänellä ei riitänyt aika halauksiin eikä yhteisoloon. Anoppi tekee itsestä martyyrin, syyllistä aina toisia, näkee vaan negatiivisiä asioita, enkä koskaan ole hänen suusta kuulluut hyvä sana, aina joku vika ja vali, vali! Anoppi on jo 85 vuotias, halus palvelutaloon, no lapset järjestivät asiat ja hän sai asunnon sieltä. Luulis että on tyytyväinen, katit, sama valitus virsi jatkuu...
En voi sanoa yhtäkää hyvä sana omasta anoppista ja totta! se syö avioliittoa, ajatuksessä ollut jo monta vuotta lähteä omille teille. Sais anoppi olla onnellinen, kuin poikansa on edelleen napanuorasta vetettävänä! Itsepäinen kuin olen ja käytän oman äitin sanoja, älä koske paskaa, paskaa rupea haisemaan!
Siis tarkennetaan vielä. Olen itse erittäin tyytyväinen omaan koulutukseeni. Kyse on siis siitä, että >>>appivanhemmat eivät hyväksy minua ihmisenä
Ok.
Huono onni appivanhempijaossa.
Olipa sinulla huono tuuri jos appivanhempasi eivät kykene arvostamaan koulutustasi
Totta kyllä sivistymättömät appivanhemmat kahlitsevat toiset nurkkaan häpeämään.
Eipä kannata pitää yhteysiä sen enempää .
Pakkolliset kuviot ja siinä kaikki.
Parempaa uutta vuotta 2011 ilman appivanhempiesi pakkopaitaa !
Tuo keittiöhirmujen kanssa tasapainottelu voi olla vaikeaa. Omassa perheessä se näkyi taas jouluna. Sisko ja äiti ottavat aina agressiivisesti johdon keittiössä ja napisevat minulle jos en tee mitään. Eipä kauhean paljon huvita osallistua sellaisten ihmisten kanssa jotka haluaa jyrätä kaikki alleen. Ei voi edes näin aikuisena alkaa keittämään aamulla puuroa, ilman että sisko tai äiti tarttuu puurokauhaan ja toteaa ykskantaan "ans kun mä" "Muistahan että saattaa palaa pohjaan".. Juu, en muista. Olenkin keittänyt puuroa vain noin 3000 kertaa eläissäni.
Joten ymmärrän kyllä mitä saatat ajaa takaa tuolla anopin monotuksella.
Lukekaamme ap.n avauksen lisäksi myös edellä oleva ap -e:n viesti - oikein ajatuksella!
ap, mitä teet työksesi? Kerrottuasi ammattisi, minä paljastan, miksi teen tämän kysymyksen ;=)
Totta. Alotti niin jyrkästi ja tuomiten, mutta edellisessä viestissä on niin kovasti valmis yrittämään-Onkohan tottakaan koko juttu?
Veikkaan että ap on satuilija tai kuvittaja. Hyvä, huono provo. ja miksi??
Jäin miettimään ap:n kohdalla kuviteltua tilannetta.
Hän kertoo vaikeuksistaan anopin kanssa (anoppi heittää piikkejä ilmaan ).
No kuvitellaan tilanne anoppi pakkaa tavarat heittää hyvästit perheelle ja poistuu
näyttömöltä.
Miniä ap .menee miehensä kanssa viettämään joulua miehensä kotiin ja vastassa onkin enää
appiukko .
Kuinka käy ?
Kuka heittelee nyt piikkejä ilmaan ?
Millaisen joulun appiukko kehittää poikansa kanssa miniälle ?
Joutuuko miniä osallistumaan tasa-arvottomaan joulun viettoon ?
Menevätkö miniä ap. pakosalle ja järjestävät joulua muualla ja jättävät appiukon pärjäileen
yksin joulun alla .
Siirretäänkö appiukko miniän.ap kotiin miniän ja miehensä passattavaksi ?
Mitä tekee miniä ap.käskyttääkö kotona appiukkoa toimintaan ja marrsittaa
kinkun paistoon ?
Entä passattu appiukko heittääkö vuorostaan piikkejä miniän ap. niskaan vai ottaako taxin huokaisee
helpotuksesta ja poistuu paikalta.
Vai käskyttääkö miniä appiukon kotona vieteyssä joulussa nyt vuorostaan appiukkoa
ja miestään toimintaan tasa-arvon puolesta ?
Määräileekö edelleen nainen ap. perheen tahtipuikkoa kuten anoppikin ?
Kuinka hyvin luulette miniä ap.pärjäävän tilanteessa josta anoppi on heitetty roolituksista
kokonaan pois ?
Kuka istuu anopin paikalle ?
Appiukko,miniän mies,miniä ap.
Ei ole mitään syytä mennä porukoimaan sukulaisten kanssa pieneen mökkiin lumikinosten keskelle. Siellä voi KAIKKI mennä pieleen.
Peruuta nyt ihmeessä se meno. Keksi vaikka nilkan nyrjähdys, jos et muuten voi peruuttaa.