Noin kaksi vuotta sitten tapasin ihanan tumman komean ranskalaismiehen lomamatkalla, ja vietimme muutamia ihania hetkia yhdessa. Tuntui kuin olisin tuntenut hanet pitempaan, en ollut tai ole vielakaan tuntenut niin vahvaa ihastusta ketaan kohtaan. Matkan jalkeen olemme tavanneet kerran, mutta puhumme valilla facebookissa. Ennen hanen tapaamistaan olin onnellinen sinkkuna enka olisi voinut kuvitella seurustelevani, mutta pian sen jalkeen aloitin seurestelemaan toisen miehen kanssa, jonka kanssa seurustelen edelleen. Ihastuksia tulee ja menee vahan valia, mutta mika on outoa on etta tunnen yha ikavaa ja perhosia vatsassa hanta ajatellessa ! Enka usko etta hankaan jaksaisi lahetella minulle viesteja ja katsella kuviani mikali hanta ei enaan kiinnostaisi.
Lupasin miehelle etta menen hanta tapaamaan ranskaan seuraavan parin vuoden sisalla, mutta en tieda kannattaako minun. Monet ystavani ovat alkaneet vakiintumaan, menemaan kihloihin ja muutama on saanut lapsenki, tama on saanut minut tajuamaan etten ole nuori ikuisesti enka voi vain seurustella miettimatta onko suhteella tulevaisuutta.. Olen ihan hyvassa parisuhteessa miehen kanssa joka on mukava, kova tekemaan tyota, opiskelee, ostelee minulle lahjoja, rakastaa minua ja huolehtii minusta. Olemme juuri muuttaneet yhteen, ja riitelemme todella paljon. En ole koskaan ollut todella tulisesti rakastunut haneen, vaikka tietenkin valitan hanesta ja toivon hanelle kaikkea hyvaa elamassa. En kuitenkaan haluaisi hanen lapsiaan ja voisin kylla olla loppu-elamani hanen kanssaan, mutten usko niin tapahtuvan enka olisi onnellinen. Hanen kanssaan minulla on kaikki paitsi rakkaus. Han on myos jahdannut minua seurustelun alku-aikoina, mika on minusta ehdottoman tarkeaa suhteelle.
Tama ranskalainen ei jahtaa minua, miksi minun pitaisi aina menna hanen luokseen? Han sanoi ettei ole elamassaan sellaisessa tilanteessa etta voisi lahtea, ok ehka niin on, mutta kai lomalle voi lahtea? Ja myos kerran puhuessamme facebookissa han sanoi lahtevansa aitinsa kanssa ruoka-ostoksille, han on 24-vuotias, asuukohan han viela kotona? En nae hanen ikina ostavan minulle mitaan kalliita lahjoja tai maksavan minulle illallisia tai edes kummemmin juomia... mutta eihan se ole parisuhteen merkityskaan. En tieda missa han on toissa, han opiskeli kauppatieteita, en tieda olisiko han ikina rikas. Itse en edes kummemmin valita rahasta, paljon mielummin olisin onnellinen. Kunhan voin elattaa perheeni OK, toisaalta pidan joitakin asioita itsestaan selvina ja tiedan etta nykyisen miehen kanssa meilla olisi tulevaisuudessa varaa tehda kaikenlaista ja ostaa iso talo yhdessa ym.. Toisaalta ranskalaisella on kaksi autoa, ja oli hieno asunto irlannissa kun han asui siella, kallis vuokra oli vuoksi varmaanki miksi han oli niin pihi. Ehka han olisi myos kaikkea mita nykyiseni on, mutta ehka ei. Jostain syysta tunnen kamalaa vetovoimaa hanta kohtaan ja haaveilen hanesta kuin 14-vuotias. Yritan uskotella itselleni miten huono poikaystava han olisi, mutta silti haluaisin tavata hanet viela. Haluaisin antaa meille mahdollisuuden, ehka emme koskaan tule olemaan muuta kuin romanttinen viikonloppu, mutta mita jos en koskaan tunne samanlailla ketaan muuta kohtaan? Ennen kuin tapasin hanet en uskonut etta ikina rakastuisin kehenkaan, tapasin uskomattoman hienoja miehia, mutta en vain ikina tuntenut mitaan heita kohtaan.
Mita tehda? Lahdenko ensi kesana tapaamaan hanta ranskaan ja laitan poikki nykyiseni kanssa vai haaveleinko hanesta salaa ja jatkan nykyiseni kanssa? Otanko riskin, jolla voin voittaa onnellisuuden vai jatkanko ihan ok tieta, ilman kummempia sydansuruja tai uskomatonta onnellisuutta?
Lupasin miehelle etta menen hanta tapaamaan ranskaan seuraavan parin vuoden sisalla, mutta en tieda kannattaako minun. Monet ystavani ovat alkaneet vakiintumaan, menemaan kihloihin ja muutama on saanut lapsenki, tama on saanut minut tajuamaan etten ole nuori ikuisesti enka voi vain seurustella miettimatta onko suhteella tulevaisuutta.. Olen ihan hyvassa parisuhteessa miehen kanssa joka on mukava, kova tekemaan tyota, opiskelee, ostelee minulle lahjoja, rakastaa minua ja huolehtii minusta. Olemme juuri muuttaneet yhteen, ja riitelemme todella paljon. En ole koskaan ollut todella tulisesti rakastunut haneen, vaikka tietenkin valitan hanesta ja toivon hanelle kaikkea hyvaa elamassa. En kuitenkaan haluaisi hanen lapsiaan ja voisin kylla olla loppu-elamani hanen kanssaan, mutten usko niin tapahtuvan enka olisi onnellinen. Hanen kanssaan minulla on kaikki paitsi rakkaus. Han on myos jahdannut minua seurustelun alku-aikoina, mika on minusta ehdottoman tarkeaa suhteelle.
Tama ranskalainen ei jahtaa minua, miksi minun pitaisi aina menna hanen luokseen? Han sanoi ettei ole elamassaan sellaisessa tilanteessa etta voisi lahtea, ok ehka niin on, mutta kai lomalle voi lahtea? Ja myos kerran puhuessamme facebookissa han sanoi lahtevansa aitinsa kanssa ruoka-ostoksille, han on 24-vuotias, asuukohan han viela kotona? En nae hanen ikina ostavan minulle mitaan kalliita lahjoja tai maksavan minulle illallisia tai edes kummemmin juomia... mutta eihan se ole parisuhteen merkityskaan. En tieda missa han on toissa, han opiskeli kauppatieteita, en tieda olisiko han ikina rikas. Itse en edes kummemmin valita rahasta, paljon mielummin olisin onnellinen. Kunhan voin elattaa perheeni OK, toisaalta pidan joitakin asioita itsestaan selvina ja tiedan etta nykyisen miehen kanssa meilla olisi tulevaisuudessa varaa tehda kaikenlaista ja ostaa iso talo yhdessa ym.. Toisaalta ranskalaisella on kaksi autoa, ja oli hieno asunto irlannissa kun han asui siella, kallis vuokra oli vuoksi varmaanki miksi han oli niin pihi. Ehka han olisi myos kaikkea mita nykyiseni on, mutta ehka ei. Jostain syysta tunnen kamalaa vetovoimaa hanta kohtaan ja haaveilen hanesta kuin 14-vuotias. Yritan uskotella itselleni miten huono poikaystava han olisi, mutta silti haluaisin tavata hanet viela. Haluaisin antaa meille mahdollisuuden, ehka emme koskaan tule olemaan muuta kuin romanttinen viikonloppu, mutta mita jos en koskaan tunne samanlailla ketaan muuta kohtaan? Ennen kuin tapasin hanet en uskonut etta ikina rakastuisin kehenkaan, tapasin uskomattoman hienoja miehia, mutta en vain ikina tuntenut mitaan heita kohtaan.
Mita tehda? Lahdenko ensi kesana tapaamaan hanta ranskaan ja laitan poikki nykyiseni kanssa vai haaveleinko hanesta salaa ja jatkan nykyiseni kanssa? Otanko riskin, jolla voin voittaa onnellisuuden vai jatkanko ihan ok tieta, ilman kummempia sydansuruja tai uskomatonta onnellisuutta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
nykyistä kumppaniasi kohtaan, jos et rakasta häntä ,etkä ilmeisesti ole koskaan rakastanutkaan. Hänellä varmasti on suunnitelmia mielessään tulevaisuudesta ja sinä haikailet toisen miehen perään.
Lopeta suhteesi, mene kokemaan hetken hekumasi, mutta älä kerro sitä nykyisellesi.
Kun olet kokenut hurmasi, mieti mitä haluat oikeasti elämältäsi. Et varmaan ole itsekään kovin vanha kun ihastuksesi on 24.
Älä jää suhteeseen, jossa et ole onnellinen. Anna avopuolisosi mennä ja löytää nainen, joka on hänelle hyväksi. Sinä et ole.
Et voi odottaa että toiset ratkaisevat puolestasi. Jos vikaan menee syytät vain toisia myöhemmin jos he ovat päättäneet puolestasi. Ota selville ranskalainen kulttuuri ja elämisen malli että ymmärrät heitä. Ranskalaiset pojat asuvat kauemmin kotona kuin Suomen maassa. Ihmissuhteissa he ovat kohteliaita mutta usein pinnallisia. Aina voi tulla vastaan poikkeavia yllätyksiä.
sillä minä tapasin vuosia sitten ihanan kreikkalaisen miehen Kosilla ja vietimme ikimuistoisen viikon, jonka aikana emme paljoa nukkuneet. En jättänyt silloista kotimaista poikaystävääni mutta tiemme erosi sittemmin kun minulta todettiin klamydia. Yritin tavoittaa kreikkalaisen vastakappaleeni mutta hän ei enää asunut saarella kun menin sinne toistamiseen. Nyt vuosia jälkeenpäin tapasin hänet Rodoksella mutta muutaman ihanan yön jälkeen kävi ilmi että hän on naimisissa ja lapsiakin on perheessä ja hän ei suostunut niitä jättämään. Niin minä jouduin takaisin tyhjin käsin ja palasin taas nykyisen miesystäväni luo. Miten toisin asiat olisivatkaan jos olisin jättänyt silloisen poikaystäväni, nyt olisin yhdessä ihannemieheni kanssa.
kivinen ja tautinen
Oletko varma ettei se tullut kotimaiselta poikaystävältäsi?
mutta koska ystävättäreni (joka matkusti kanssani) oli myös tämän ihanan miehen kanssa ja hänkin sai saman taudin niin siitä päättelin mistä tartunta tuli. Olet kuitenkin oikeassa, enhän minä voi olla varma. Mutta hän tuoksui kuitenkin aika ummehtuneelta ja maistui myös aika happamalta.
onpas ihana mies, todella unelmien mies.