Eli ahdistus tulee kun ajattelenkin, että minulla olisi "tyttöystävä" tai että joku olisi minusta kiinnostunut?
Sitoutumiskammo?
Olensairas1hm1nen
10690
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
on tossa paljon muutakin ku pelkkää sitoutumiskammoa
18v olen
Kai tiedät että sinun ei ole pakko olla kenenkään kanssa? Ei nyt eikä koskaan jos et halua. Mikä siis on oikeasti ongelma? Siis sekö että oikeastaan haluaisin olla jonkun kanssa mutta et uskalla?
Eihän sinun toki tarvitse seurustella, eikä edes ajatella tyttöystävän hankkimista. Ihmisellä on vapaus valita elääkö yksin vai jonkun kanssa, ja yksineläviä on paljon. Jos siis olet tyytyväinen elämään ilman puolisoa, ei hätää. Mutta jos sulla on jatkuvasti paha olla ja kärsit tilanteestasi, on takana jotain muuta mikä pitäis selvittää ja hoitaa.
Mutta tämä on kumma. Joinakin päivinä olen sillä mielellä "Haluan niin kovasti tyttöystävän", mutta joinakin päivinä "Kyllä voin elää yksinkin, en tarvitsi ketään"...
Ole aivan rehellisesti oma itsesi kaikkien ihmisten kanssa. Oli ne ihmiset nuoria tai vanhoja, miehiä tai naisia. Kenties sieltä kaveriporukasta ajan mittaan ( vuoden parin päästä) alkaa joku erottua, joku jonka kanssa haluaisit viettää ehkä hiukan enemmänkin aikaa.
Nuo asiat tapahtuvat aivan itsestään, kun tutustuu eri ihmisiin osaa arvostaa heidän eri katsontakantoja, osaamisia ja taitoja. Jokainen ihminen tuo elämääsi eri kokonaisuuden, arvosta sitä.
Valitse ystäväsi hyvin huolellisesti. Rehelliset, luotettavat ja kunnon ystävät ovat jokaiselle iso rikkaus.
Ongelmaa tietenkin lisää kaverittomuuteni. Minulla OLI kavereita ennen täysi-ikäisyyttäni. Sitten vain huomasin "Hehän käyttävät mua vaan hyväkseen", soittavat sillon kun tarvitsevat A) Kaljaa, B) Tupakkaa, C) Kyytiä johonkin vaikka mulla ei ole autoa :D
Eli Irtisanouduin siitä porukasta.
Nyt sinulla on oikea aika tutustua muihin, reippaampiin ja kunnollisimpiin, ei käännääviin ihmisiin. Mutta tietääko kukaan muu että sinä olet olemassa? Oletko antanut tilaisuutta muille edes tavata sinua? Eihän niitä tuttavuuksia saa jos vain kyyhottää omassa kolossaan, tavallisesti ihmiset eivät tule koputtamaan ovellesi ja kysymään asukoohan täällä ketään kaveria kaipaavaa.
Kyllä sinun itse on tultava sieltä ulos ja mentävä muiden joukkoon.
Kerrot olevasi 18v. Onko koulussasi tai naapuristossasi mitään luokkien ulkopuolista toimintaa? Ellei, niin mikä estää sinua aloittamasta sitä. Esim. hiihto-, lenkkeily-, kalastus-, fillari-, valokuvaus-, suunnistuskerhoa. Laitat vain lapun tai sähkopostia kaikille missä ja milloin tapaatte ja menet itse ekana paikalle. ja sitten vain alatte porukalla toimimaan.
Tai mene itse jo (koulusi tai sen ulkopuolisiin) aloitettuihin järjestoihin mukaan. Jos et ole ikärasisti niin sinulla on valtavan hyvä tilaisuus tutustua kaiken ikäisiin, näkoisiin ja kokoisiin ihmisiin.
Kuka tietää, varsinkin vahnhemmat osallistujat, huomatessaan sinut kiinnostuneeksi ja innokkaaksi, saattavat jopa ottaa yhteyttä tarvitessaan firmoihinsa tyoväkeä lisää. (Mieluimmin yleensä otetaan sellainen joka jo tunnetaan).
Tuosta kaikesta bonuksena: se tytto josta saattaa kehittyä (halutessanne) ikioma tyttoystävä!
jos joku sinusta on kiinnostunut. Kun olet tällainen kolmenkympin "vanhus" ei enään kukaan kiinnostu ilman kovaa työtä ja tyrkyttämistä.
Töissä, juhlissa, kokouksissa, harrastuksissa jne jne kaikki on joko varattuja ja ne jotka ei ole niissä on jotain muuta hämärää joka sitten selviää karulla tavalla vasta parisuhteessa.
Itse en iässäsi "kehdannut" ujouteni takia alkaa parisuhteeseen vaikka moni tyttö olikin ihastunut ja sitten kun alko kehtaamaan olikin jo myöhäistä osittain.
Nyt oikeastaan -80 lukusena olen huomannut että ikäiseni naiset vapaat sellaiset ovatkin elämässä jotain menetettyä nuoruutta uudestaan ja viuhtoo bilettäen sinne tänne joten lähes nelikymppiset jo osa lapsensa "poispotkineet" ovatkin osoittautuneet tavallaan viisainmiksi, uskollisemmiksi ja luotettavimmiksi kumppani ehdokkaiksi. Puumat poislukien.
Kun ei ole kriisiä esim sotaa nyt, ei pahempia ongelmia, töitä riittää suht hyvin, ihmisillä menee suht hyvin ja jokapaikkaan pääsee pienellä varoajalla ja kun kaikkea saa onkin nyt niin että ulkonäkö hallitsee markkinoita. Jos sitä ei ole ei saa ja jos on on varaa valita. Nykyään harva kysyy luonnetta ja sisäistä kauneutta sillä naisillekin riittää se komea vaikka tämä pätkisi turpiin mennen tullen mutta näyttely esine kun on matkassa se riittää.
-40 luvulla jokainen kelpas sukua jatkamaan. Mutta tämähän on vain tutkittua biologiaa. Pidä ittes komeana miehenä, tosin suur laman lähestyessä eu.n sotkeutuessa omaan mahdottomuuteen ja kriisin alkaessa kelpaa se erkki epätoivoinenkin elättäjäks:)
Nyt hukku aiheesta mutta näin se vaan menee.
Älä stressaa mutta et ole nuori kauaa.
Kaipa mulla sitä ahdistusta lisää tämä onneton kokemattomuus, mitäs jos käy sitä ja sitä, mitä sillon tehdä tai miten edetä yms. Tuppaan stressaamaan liikaa kaikesta, inhottava sukuvika.
Esimerkiksi otetaan tilanne että vaikka koulussa joku tyttö sanoisi mulle "Olen ihastunut suhun, nähtäskö vaikka siellä tänään" yms. Ujona ja kokemattomana menisin aivan lukkoon varmasti, naama punastuisi enkä saisi sanaa ulos suustani :'(
Olen niin ujo varsinkin tyttöjen kanssa :(
Sitten kaikki tytöt ottavat siitä sen johtopäätöksen etten ole heistä kiinnostunut.
Luin eräs päivä yheltä foorumilta, että tavallinen nuori poika, jolla oli finnejä ja kaikennäköstä itsetunto ongelmia jota minullakin on/oli. Sitten yht'äkkiä eräs tyttö tuli tälle pojalle sanomaan "tykkään susta", sitten poika meni kanssa ihan lukkoon kun ei tiennyt mitä tehdä. Sitten hän sanoi kohteliaasti "Kiitos ei mutta jos pysyttäisiin kavereina".
Tämähän ei tälle tytölle riittänyt vaan hän useaan otteeseen tuli pojan luokse ja kertoi tykkäävänsä hänestä. Sitten poikakin alkoi hänestä kiinnostumaan ja he ovat nyt yhdessä(?)
Mutta pojalla on nyt sama ongelma(ujous ja kokemattomuus) ja painii sen suhteen kanssa koska ei osaa oikein mennä eteenpäin/tiedä mitä tehdä...
Eli tuohon luultavasti minun ahdistus perustuu.
Kun minulla ei ole yhtään kokemusta tytöistä/seurustelusta niin paha siinä on mennä "suhteessa" eteenpäin ja alku tutustuminen voisi olla hankalaa, kun olen niin erittäin ujo vieraiden ihmisten kanssa ja hiljainen.