Kävin ostarilla syömässä kiinalaisessa pikapaikassa. Se on pieni mutta tosi suosittu paikka, joka on erotettu lasiseinällä käytävästä. Sain paikan ihan lasiseinän vierestä, oviaukon läheltä niin, että saatoin syödessäni katsella ihmisiä aikani kuluksi.
Kaksi nuorta miestä, arviolta /-20 v, pysähtyi oviaukon viereen katselemaan onko paikkoja vapautumassa ja/tai tutkailemaan ruokalistaa. Nuori nainen, todella nätti, kävi hakemassa ruokaa ja vilkutti heille iloisesti ohikulkiessaan juuri ollessaan pöytäni kohdalla. Luulin heidän olevan tuttuja keskenään mutta ilmeisesti ei; pojat vilkaisivat toisiinsa ja vetäytyivät takinkaulustensa sisään kuin kilpikonnat :-DDD
Hetkeä myöhemmin heidän viereensä tuli pari tyttöä, jotka ilmeisesti kysyivät ovatko pojat jonossa ravintolaan, ja siinä vaiheessa nuoret sankarit luikkivat kokonaan karkuun.
Miksi pitää olla jörrikkä? Jos joku vilkuttaa ja hymyilee niin voisi kai sille edes hymyillä takaisin?? Jos on odottamassa, että ravintolasta vapautuu paikkoja, niin miksi pitää lähteä karkuun kun jonoon tulee nuoria naisia?
Kaksi nuorta miestä, arviolta /-20 v, pysähtyi oviaukon viereen katselemaan onko paikkoja vapautumassa ja/tai tutkailemaan ruokalistaa. Nuori nainen, todella nätti, kävi hakemassa ruokaa ja vilkutti heille iloisesti ohikulkiessaan juuri ollessaan pöytäni kohdalla. Luulin heidän olevan tuttuja keskenään mutta ilmeisesti ei; pojat vilkaisivat toisiinsa ja vetäytyivät takinkaulustensa sisään kuin kilpikonnat :-DDD
Hetkeä myöhemmin heidän viereensä tuli pari tyttöä, jotka ilmeisesti kysyivät ovatko pojat jonossa ravintolaan, ja siinä vaiheessa nuoret sankarit luikkivat kokonaan karkuun.
Miksi pitää olla jörrikkä? Jos joku vilkuttaa ja hymyilee niin voisi kai sille edes hymyillä takaisin?? Jos on odottamassa, että ravintolasta vapautuu paikkoja, niin miksi pitää lähteä karkuun kun jonoon tulee nuoria naisia?
Vastaukset 16
Vanhimmat
Mistä tiedät, ettei niillä esim. ole jo tyttöystäviä, jonka vuoksi vieraitten naisten liehitely voi olla kiusallista? No tervehdykseen vastaaminen olisi kyllä peruskohteliaisuutta, mutta niin harvinainen tuollainen tapaus on, että ei todellakaan mikään ihme jos se siksi löi pojat ällikällä.
Se on naisena varmaan vaikea käsittää, millaiseen pilkallisuuden ja petollisuuden määrään naisilta suuri osa miehistä saa tottua jo teini-ikäisestä lähtien. Kyllä sitä tottumuksen kautta oppii ymmärtämään paikkansa. Ja nyt ei puhuta mistään 5%:n vähemmistöstä, vaan hyvinkin vaikka kolmasosasta miehiä.
silläkö se korjaantuu, että kun joku hymyilee ja vilkuttaa, niin ei edes hymyile takaisin?
Näin on. Luulempa että lähes kaikilla miehillä on negatiisia kokemuksia siitä kuinka aivan tuntemattomat naiset voi alkaa vittuilemaan ihan muuten vaan. Täällä naiset on opetettu siihen että miehiä kohtaan voi käyttäytyä niin törkeästi kuin sielu sietää. Miehet nielee kiltisti kaikki.
Mihin tämä on sitten johtanut. Ujommat pojat luikkii karkuun. Mitä jää jäljelle. Ne tyypit joita ei naisten mielipiteet kiinnosta pätkääkään.
Ei korjaannu, mutta se on vuosien varrella muovautunut, refleksinomainen reaktio. Vähän kuin yöllä baarista tuleva nainen, joka kiihdyttää kulkuaan ja alkaa käyttäytyä ahdistuneen oloisesti, kun joku kävelee hänen takanaan. Tätä tapahtuu lähes aina, kun olen ollut baarissa ja kävelen kaupungilta kotiin, sitten täytyy vain yrittää mukauttaa oma kävelytahti naisesta kauemmaksi, tai kävellä nopeasti hänen ohitseen, että naisen ahdistus loppuu. Palataksemme niihin AT-poikiin ostarilla, toivoisin että naisilla olisi edes joskus empatiaa ymmärtää miehen näkökulmaakin.
sitten toisinpäin ? Hymyilen ja vilkutan tuntemattomalle naiselle niin hän aina hymyilee ja vilkuttaa takaisin. Hei siitä vaan pojat kokeilemaan.
Tlispa vaan KAUNIIT naiset ottamaan minuun edes jonkinlaista kontaktia. Suoranaiseen vittuiluun naisen taholta reagoisin rivolla eleellä ja virnistelyllä.
Kauniit naiset kuten kaikki muutekin naiset ovat kiinnostuneita vain oman tasoisistaan tai ylemmän tason miehistä. Kuinkas tämä perusasia on päässyt unohtumaan?
Mitäs tekemistä tällä on mitään kiinnostuksen kanssa ? Jos aloitan keskustelun vaikka maaiman kauneiman naisen kanssa niin hyviin tapoihin kuuluu vastata samalla tavoin takaisin eikä käyttäytyä niin kuin olisin tehnyt majestettirikoksen.
Puhut asiaa m30.
Minulle on käynyt usein niin että edelläni kulkeva nainen on ollut "silmin nähden" ahdistunut
Kun minä olen kulkenut kadulla hänen perässään.
Olen näissä tilanteissa hidastanut vauhtiani tai kulkenut muuta reittiä naisen ahdistusta
helpottaakseni.
kaunis nainen pysäytti minut hiihtoladulla. Oli jalkaisin liikkellä ja kysyi tiedänkö jonkun tien nimeä. Menin ihan panikkiin ja mietin mitä helvettiä, kysyy tietä hiihtoladulla. Vastasin että en tiedä. Leukani oli jäässä ja puheestani ei saanut mitään selvää. Lähdin sitten täysiä hiihtämään pois siitä paikasta. Sanaseppo olisi varmaan iskenyt naisen siinä tilanteessa. Yllättävät tilanteet ovat pahimpia, ei niihin voi varautua mitenkään.
Tunnistan kertomuksen nuorista miehistä itseni, ja toimisin samalla tavalla, jos joku pakottaisi minut ravintolaan edes menemään ja siksi ovella jonottamaan. Jos joku hymyilisi tai muuten yrittäisi avata viestintäkanavaa välillemme, alkaisin ensin miettiä mitä siihen vastaisin. Vaikka keksisinkin ensimmäiseen liikkeeseen jonkin muodollisen ratkaisun, edelleen on olemassa pieni mahdollisuus että henkilö tahtoisi jatkaa jutustelua. Tämän skenaarion toteutuessa minulla ei enää olisikaan mitään annettavaa, vaan tilanne olisi kummallekin osapuolelle pelkästään kiusallinen.
Siksi on mielestäni järkevintä katkaista moiset tilanteet alkuunsa joko noteeraamatta vastapuolen avausrepliikkiä lainkaan tai poistumalla kokonaan paikalta - tai, kuten itse teen, olemalla alun alkaenkaan menemättä sinne.
yllättää nämä, että pätevä kirjoittaja kuten hämärän rajoilta kertoo että "ei olisi mitään annettavaa" jossain arkipäivän tilanteessa. Mihin se fiksun ja hauskankin tekstin tuottamiskyky katoaa?
...Stephen Hawking -äänisyntetisaattori (jotta voin tuottaa puheeni tekstimuodossa; hallitsen kielen "tilassa" eli tekstikenttänä mutta en "ajassa" eli jatkuvasti virtaavana verbaalisena aineksena) ja kymmenen minuuttia aikaa reagoida jokaiseen yksittäiseen repliikkiin ja eleeseen, niin heti olisi paljonkin annettavaa.
Puhumattakaan siitä, ettei esiintymiseni ole luontevan oloista silloinkaan, kun se on sitä. Vaikka live-tilanteessa keksisin spontaanisti hyvän lohkaisun (niinkin käy joskus), se loisi silti vaikutelman ennalta ulkoa opetellusta ja ulos takellellusta fraasista.
Itsellä kai jotain sukuvikaa että olin ennen vähän tuollanen mutta en mielestäni enää.
Vaikea tuon homman psykologiaa kyllä on selittää. Voi olla vain hirveää ujoutta ja arkuutta ja itseluottamusjuttuja. Tietynlaista anaalisuutta (haluttomuutta antaa itsestään ja kuulua joukkoon) jonka toivoisi myötähäpeän lievittymiseksi häviävän ajan kanssa, kun muita sellaisia katsoo. Omasta itsestä semmoinen tuntuu sillä hetkellä ihan järkevältä vaikka muista se vaikuttaa ihan loogisesti epäkohteliaalta tai friikiltä.
Toisaalta eivätpä monet naisetkaan ole hirveän mielissään miehen ystävällisyydestä.
Parikymppiset pojat on nimenomaan poikia, itseluottamusta ei oikeasti ole nimeksikään. Sitäpaitsi ne oli menossa syömään ja niillä oli varmaan jotakin mielenkiintoisempaa mielessä. Esim. WoW, kele siinä naisia kerkiä ajattelemaan kun pitäisi sotia ja suorittaa tehtäviä ja pelastaa valtakunta!