Olin kaukosuhteessa kolmisen vuotta, suhteemme ei enää voinut loppuaikana kovin hyvin ja uskottomuuden kynnys oli todella matalalla joten päädyin pettämään miestäni. Ihastuin uuteen mieheen korviani myöten ja annoin tilanteen roikkua pari kuukautta kunnes jätin mieheni. Pitkän harkinnan jälkeen en paljastanut pettämistäni sillä eron todelliset syyt olivat paljon syvemmällä. Tein kuitenki yhden järkevän valinnan ja katkaisin välit myös kolmanteen osapuoleen. Sain hetken aikaa hengähtää, elää omaa elämääni ilman miesongelmia ja piristyinkin aika lailla. Keskityin täysillä kaikkeen muuhun ja ainakin päällisin puolin kaikki oli ihan hyvin.
Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun taas menin rakastumaan. Törmäsin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa ihmiseen jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Yleisesti olen ihminen joka ihastuu helposti mutta tämän ihmisen kohdalla tunnen jotain paljon erityisempää. Sain kuitenkin jonkin ajan päästä tietää että tämä mies on hyvin mustasukkainen luonteeltaan mikä heijastui osittain edellisestä suhteesta. Häntä on petetty.
En tiedä teinkö virheen, mutta olisi tuntunut jollain lailla valheelliselta jättää kertomatta omaa taustaani. Mies säikähti tätä hyvin paljon ja sanoi ettei tiedä pystyykö luottamaan minuun tai ainakin luottamuksen rakentaminen saattaa viedä aikaa. Ymmärrän kyllä täysin tämän ja haluan yrittää ansaita hänen luottamuksensa. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että saan kuulla omasta virheestäni melkein joka käänteessä. Aina kun puheenaihe kääntyy pettämiseen mies katsoo mua suurella inholla, alkaa aina halventaa etten kuulemma tiedä mistä puhun. Hän itse ei edes suostu kuuntelemaan omaa näkökulmaani pettäjän tiestä joka ei ole yhtään sen enempää ruusuinen. Olen yrittänyt kertoa että virheitä tekee kaikki ja joistain toivottavasti myös oppii jotain, mutta hänelle toisen pettäminen ei ole virhe vaan vika päässä.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Ikään kuin edellisen suhteen syyllisyys olisi siirtynyt uuteen suhteeseen, tuntuu että olisin velkaa myös tämän hetkiselle kumppanilleni? Olen myös miettinyt jos mies päätyy pettämään minua...onko mulla tuolloin oikeus olla loukkaantunut, vai ansaitsenko sen? Kauanko on otsassa pettäjän leima?
Ei mennyt kuitenkaan kauaa kun taas menin rakastumaan. Törmäsin ehkä elämäni ensimmäistä kertaa ihmiseen jonka kanssa haluan jakaa elämäni. Yleisesti olen ihminen joka ihastuu helposti mutta tämän ihmisen kohdalla tunnen jotain paljon erityisempää. Sain kuitenkin jonkin ajan päästä tietää että tämä mies on hyvin mustasukkainen luonteeltaan mikä heijastui osittain edellisestä suhteesta. Häntä on petetty.
En tiedä teinkö virheen, mutta olisi tuntunut jollain lailla valheelliselta jättää kertomatta omaa taustaani. Mies säikähti tätä hyvin paljon ja sanoi ettei tiedä pystyykö luottamaan minuun tai ainakin luottamuksen rakentaminen saattaa viedä aikaa. Ymmärrän kyllä täysin tämän ja haluan yrittää ansaita hänen luottamuksensa. Nyt kuitenkin on alkanut tuntua siltä, että saan kuulla omasta virheestäni melkein joka käänteessä. Aina kun puheenaihe kääntyy pettämiseen mies katsoo mua suurella inholla, alkaa aina halventaa etten kuulemma tiedä mistä puhun. Hän itse ei edes suostu kuuntelemaan omaa näkökulmaani pettäjän tiestä joka ei ole yhtään sen enempää ruusuinen. Olen yrittänyt kertoa että virheitä tekee kaikki ja joistain toivottavasti myös oppii jotain, mutta hänelle toisen pettäminen ei ole virhe vaan vika päässä.
Tunnen itseni huonoksi ihmiseksi. Ikään kuin edellisen suhteen syyllisyys olisi siirtynyt uuteen suhteeseen, tuntuu että olisin velkaa myös tämän hetkiselle kumppanilleni? Olen myös miettinyt jos mies päätyy pettämään minua...onko mulla tuolloin oikeus olla loukkaantunut, vai ansaitsenko sen? Kauanko on otsassa pettäjän leima?
Vastaukset 5
Vanhimmat
se leima otsassa on. Toisaalta olit tosi tyhmä kun menit kertomaan miehelle asiasta. Se vaan on joillekkin ylipääsemätön asia. Ja jos on yhtään mustasukkaisuuteen taipuvainen ihminen alkaa helposti kuvitella mielessään, että pettäähän se minuakin ja monet ajattelee, ettei se ole virhe vaan vika päässä. Noin ajattelen itsekkin ja myös omassa päässäni se vika on. Kerran petin eksääni suhteen vedellessä viimeisiään. Enkä tiedä, miten käy tulevaisuudessa uuden miehen kanssa. Vika päässä ei taida ikinä parantua?
Miksi sinulla ei olisi oikeus loukkaantua, jos mies pettää sinua? Aivan samoin se satuttaa jokaista riippumatta ihmisen taustasta. Ajattelen kyllä noin itsekkin, että jos mies pettää minua olen sen ansainnut, petinhän minäkin eksääni. Karman laki.
Sinulla on nyt näytön paikka. Osoita miehellesi, että pýstyt olemaan uskollinen.
kyllähän se yleensä on niin, että petturit on pettureita ja muut on sitten muita.
ihan samalla tavalla kuin alkoholisti on aina alkoholisti. ei semmoiseen voi luottaa, vaikka kaikki eivät retkahdakaan.
Olet kerran pettänyt. Ei sen tarvitse sinua ihmisenä määritellä, varsinkin jos olet ottanut siitä opiksesi. Eri juttu on, jos olisit "patologinen" pettäjä, joka kerta toisensa jälkee toimii samalla tavalla. Silloin voisi hyvällä syyllä sanoa, etä henkilön luonnetta ja persoonaa leimaa pettämisen piirre. Sellaiseen ihmiseen ei kenenkään ole syytä luottaa. Pettäminen on heikkoutta, ja voi sitä viaksikin sanoa. Mutta heikkoutta on myös se, ettei uskalla luottaa toiseen, jos tämä on kerran elämässään hairahtunut.
Oli mielestäni oikein olla rehellinen. Parisuhde perustuu tai sen pitäisi perustua rehellisyyteen, avoimuuteen ja luottamiseen.
En jaksa uskoa teille hyvää tulevaisuutta keskenänne. Mies on saanut pahasti takkiin edellisessä suhteessa eikä hänen pitäisi edes seurustella ennen kuin menneistä on yli päästy. Suotta kiusaat itseäsi ihmisen kanssa, joka jo nyt ei luota sinuun! Et oikeasti ole antanut teidän suhteessanne vielä mitään syytä olla ihminen johon ei voi luottaa. Mies kaataa niskaasi entisen suhteen ongelmat eikä voi luottaa. Haloo, hänen pitää päästä irti entisestä jotta voi luottaa uuteen ihmiseen!
Minusta oli oikein silti kertoa. Arvostaisin sellaista itse. Se osoittaisi yhtäältä, että olet avoin ja rehellinen, mutta toisaalta taas, en itsekään luottaisi sinuun luultavasti. Jos en olisi kokenut itse pahoja traumoja pettämiseen liittyen niin luultavasti uskoisin sinuun kunnes toisin todistetaan. Mutta näin petetyn roolista katsoessa en luottaisi, koska edellisenkin kerran petit ja siitä valehtelit. Sen sijaan, että olisit kunniallisesti päättänyt suhteesi ja sitten olisit etsinyt uuden, kertoisi minulle vain ja ainoastaan siitä, että olet kykeneväinen toimimaan samalla tavalla uudestaankin.
Sinun ei kannata olla parisuhteessa lainkaan, jos et pysty ymmärtämään, että sitä parempaa ei ole olemassa tai että ruoho aidan toisella puolella ei ole vihreämpää. Työstä itse noita herkkiä ihastumisia ja mieti mikä saa sinut toimimaan noin. Parisuhteen idea on olla sellaisen ihmisen kanssa, joka hyväksyy sinut sellaisena kuin olet ja jonka sinä hyväksyt sellaisena kuin hän on. Ei niin, että kun ns. sopivampi sattuu kohdalle niin parisuhde jää. Koita tajuta, että ihastuminen on normaalia vaikka parisuhteessa olisikin, ei niiden perään tartte hyppiä vai haluatko olla lopun ikääsi yksin ja etsiä aina vaan sitä parempaa..?
Et pysty mitenkään osoittamaan olevasi luottamuksen arvoinen jos lähtökohta on jo se, että sinuun ei voi luottaa. Sori vaan, mutta teet teille kummallekin palveluksen jos lopetat nyt tämän orastavan jo mahdottoman suhteen.
Viisasta tekstiä.