Suomen omissa karsinnoissa oli pitkästä aikaa mukana pari tekelettä, joilla olisi menty jatkoon. Mutta kun ei. Jari-uskonto jyräsi itse musiikin ja kotirouvien faniarmeija piti huolen siitä, että mahdollisuus sössittin jo Tampereella. Nyt sitten ihmetellään miksi se kreikkalainen oliivinviljelijä ei äänestänyt Sillanpäätä vaikka tämä oli niin, NIIN söpönen Seinäjoen tangokemuissa...
On toki pakko myöntää, etä nykyisen itäinvaasion vuoksi määritelmä hyvästä biisistä on muuttunut radikaalisti. Käsitys sujuvasta musiikista on maanosan koillisnurkalla kovasti pohjolasta eriävä. Riippumatta siitä kuka kisan voittaa, puolet nykyeuroopan kansalaisista ei ymmärrä miksi niin kävi. Yhtä järkevää olisi valita kerran vuodessa se maapallon paras musiikkiesitys. Ei onnistu, paitsi jos joku tekee niin loistavaa säveltä, että kullttuurirajat unohtuvat. Viimeksi sellainen uroteko tapahtui vuonna 1974, mutta seuraavaa ei vieläkään näy eikä kuulu.
Ihan vaan ajatusleikkinä: ruksatkaapa kartalta ne kaikki maat jotka karsinnoissa jatkoon pääsivät. Armeijatermein - hieno läjä! Euroviisut ovat Itäblokissa / Balkanilla vielä niin uusi juttu, että siellä äänestämään pääsemisen riemu on aivan jotain muuta kuin meillä vanhoilla länsieuroopan pieruilla, jotka olemme koko mittelöön leipääntyneet jo vuosia sitten. "Uuseurooppalaisten" ystäviemme intoon kun vielä lisätään tuoreille maille ominainen oman jutun ja identiteetin epätoivoinen ylikorostus, on kuvio itse kisan kannalta aika ikävä. Jos ja kun omaa maata ei voi äänestää, valitaan edustaja jonka "kohtalo" menee tarpeeksi lähelle. On naivia kuvitella, että esim. ex-Jugoslavian maat olisivat äänestäneet toisensa jatkoon musiikillisin perustein. Varsinkin, kun maat käytännössä lainasivat esiintyjätkin toinen toisiltaan.
Että sellainen "musiikki"kilpailu tämä Euroviisut.
On toki pakko myöntää, etä nykyisen itäinvaasion vuoksi määritelmä hyvästä biisistä on muuttunut radikaalisti. Käsitys sujuvasta musiikista on maanosan koillisnurkalla kovasti pohjolasta eriävä. Riippumatta siitä kuka kisan voittaa, puolet nykyeuroopan kansalaisista ei ymmärrä miksi niin kävi. Yhtä järkevää olisi valita kerran vuodessa se maapallon paras musiikkiesitys. Ei onnistu, paitsi jos joku tekee niin loistavaa säveltä, että kullttuurirajat unohtuvat. Viimeksi sellainen uroteko tapahtui vuonna 1974, mutta seuraavaa ei vieläkään näy eikä kuulu.
Ihan vaan ajatusleikkinä: ruksatkaapa kartalta ne kaikki maat jotka karsinnoissa jatkoon pääsivät. Armeijatermein - hieno läjä! Euroviisut ovat Itäblokissa / Balkanilla vielä niin uusi juttu, että siellä äänestämään pääsemisen riemu on aivan jotain muuta kuin meillä vanhoilla länsieuroopan pieruilla, jotka olemme koko mittelöön leipääntyneet jo vuosia sitten. "Uuseurooppalaisten" ystäviemme intoon kun vielä lisätään tuoreille maille ominainen oman jutun ja identiteetin epätoivoinen ylikorostus, on kuvio itse kisan kannalta aika ikävä. Jos ja kun omaa maata ei voi äänestää, valitaan edustaja jonka "kohtalo" menee tarpeeksi lähelle. On naivia kuvitella, että esim. ex-Jugoslavian maat olisivat äänestäneet toisensa jatkoon musiikillisin perustein. Varsinkin, kun maat käytännössä lainasivat esiintyjätkin toinen toisiltaan.
Että sellainen "musiikki"kilpailu tämä Euroviisut.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itä-Euroopan mailla on epätoivoinen tarve korostaa omaa erinomaisuuttaan. Jos ei muuta itsetunnon kohottajaa löydy, niin Euroviisutkin kelpaavat kyllä.
Sen sijaan esim. italialaiset ovat jo aikoja sitten todenneet, että he eivät Euroviisuja kaipaa. Heidän ei tarvitse musiikin eikä minkään muunkaan viihteen alalla todistella mitään.
Yritin tuossa omassa feikissäni todistella samaa tästä nykyneuvostoliittolaisesta länsi-iskelmästä.
Hirveää kansanmusiikkia ja älytöntä renkutusta olivat nuo itäblokkien viisut. Odotan lauantaita, jolloin lauluissa on sentään jotain makua.
Olet kyllä oikeassa, epätoivoista kansallisuuden esilletuomistahan se oli. Suomeakaan en kyllä kannattanut, en edes kuullut kymmentä hyvää kappaletta!