Enimmäkseen täällä palstalla naiset valittavat, että ylipainoisina/pikkuisen pyöreinä naiset eivät miehille kelpaa ja laihoja kadehditaan (näin siis naiset kommentoivat). Miehet puolestaan vannovat muotojen nimeen - mieluummin muotoja kuin langanlaiha jne.
Entäs sitten, kun itsellä ei ole niitä muotoja - ei laaksoa ei kukkulaa, vaikka kovasti niitä haluaisinkin. Laiha ja pienirintainen, lyhytkin vielä kaiken lisäksi. Kyllä ihan masentaa lukea noita miesten ylistysviestejä muodokkaista naisista (enkä tarkoita rutkasti ylipainoisia vaan niitä "normaaleja" naisvartaloita) ja haukkuja laiheliineista, joissa ei ole mitään mistä kiinni ottaa.
Sniiif, ei se auta kuin alistua taas osaansa..
Entäs sitten, kun itsellä ei ole niitä muotoja - ei laaksoa ei kukkulaa, vaikka kovasti niitä haluaisinkin. Laiha ja pienirintainen, lyhytkin vielä kaiken lisäksi. Kyllä ihan masentaa lukea noita miesten ylistysviestejä muodokkaista naisista (enkä tarkoita rutkasti ylipainoisia vaan niitä "normaaleja" naisvartaloita) ja haukkuja laiheliineista, joissa ei ole mitään mistä kiinni ottaa.
Sniiif, ei se auta kuin alistua taas osaansa..
Vastaukset 14
Vanhimmat
Olenko ainoa, joka on hyvin väsynyt ulkonäön vatvomiseen? Edes parisuhde -palstalla olisi niin ihanaa säästyä iänikuiselta valitukselta omasta tai kumppanin rumuudesta/laihuudesta/tissien pienuudesta/pepun suuruudesta/pituudesta/painosta jnejne
Tiedäntiedän. "Älä lue".
Mutta kun elämässä ON muutakin kiinnostavaa. Onhan?
Onhan se niinkin! Jokaisella on erilaiset pelikortit ja niillä on osattava pelata :) Jos haluaa isommat bosat niin kirurgiset palvelut on keksitty, jos perse on liian leveä, niin loppuu karkin mutustelu ja lenkille siitä!
Ulkomuodot ovat aika katoavaiset, jokainen rypistyy rusinaksi jossain vaiheessa, silloin meistä jokaisesta tulee liki samannäköisiä - näkökin on sitten jo niin huono että ollaan todellakin samannäköisiä :D Jos kaikki perustuu ulkomuotoon, on elämä aika heikoilla pilareilla. (Poikkeus tietysti mallit ja muut ketkä ovat tehneet ulkonäöstä uravalinnan, tosin jos heiltä puuttuu bisnesvaisto ja järki ja omatahto, ollaan ihan menossa ojasta allikkoon).
Minä olen lyhyenläntä pullero suomalaisnainen, varsin tyytyväinen elämääni tällaisena :) Eipä miehet kuolaa kaupungilla perään, vislaile tai vonkaa, mutta so what, mulla on ihana mies kuka rakastaa mua just tämmösenä kun olen ja sama pätee toisinkin päin. (Olispa inha liikkua kaupungissa jos joku miehenällötys olis kokoajan hanurissa kiinni...hih hih)
Kivaa kesää kaikille ja ei ressata ulkonäöstä eiks je :) Kun se vaan on sellai asia, et joko menee kirurgille / tekee elämänmuutoksen tai sitten tyytyy siihen mitä on saanut :)
Minä taas olen napannut sellaisen miehen, joka ennemmin tykkää laihoista naisista. Rintojen koolla ei kuulemma ole mitään väliä. Eihän hän sitä suoraan minulle sano, mutta kyllähän sen huomaa ja näkee minkälaisia naisia toinen ihannoi, kun on viisi vuotta kimpassa ollu. Itse sitten olen 162/60
160/62 ymmärtääkseni 160/60 on suhde, jossa ei ole ylimääräistä siellä ja täällä.
Täysin normaali paino.
Älkää nyt herran jumala hurahtako tähän mallisuhteeseen: 177/52.
Se ei ole tervettä.
Maksimissaan karkeasti pituus-110= normaalipainon alaraja.
Huom, karkeasti.
En usko, että miehesi kovasti ihastelisi jos suhteesi olisi 162/42.
Liian laiha on liian laiha.
Olenks mä sitten vai hyvä, 175cm ja 65kg?
Se kuuluisa kuvastin ja yleisesti ottaen hyvä olo?
Mä en oikein osaa suhtautua itseeni, pitäis olla siinä vieressä joku johon verrata.
Virallisesti 160/60 on varmastikin "normaalin" rajoissa, mutta käytännössä se on silti kaukana "ihannepainosta". Pitää kuitenkin muistaa, että pelkkä painolukema kertoo vain osatotuuden, koska myös painon muodolla (lihaa, läskiä vai luuta) ja sijainnilla on oma merkityksensä.
Itse en kuitenkaan haluaisi deittailla naista, joka on "normaalipainouden" ylärajoilla, koska yksinkertaisesti pidän hoikista naisista. Mieluummin siis se 162/42, tosin tämänkokoisiin suomalaisnaisiin ei ole kovin suurta vaaraa törmätä.
Mutta ehkä optimi olisi noin 165/45, ja vielä siten, että paino on jakautunut "oikein".. :) Ainahan voi haaveilla, mutta käytännössä en kuitenkaan ole näin nirso... Hoikkuudesta en silti tingi (niin kauan kuin en tingi omastakaan timmiydestäni).
No huh. 165/45... Kaveri on 165/50 ja se on kyllä laiha... Tai ehkä just sopiva. Mutta en kyllä vois kuvitella sitä 5 kiloa laihempana... Kyllä siinä ei olis jäljellä kuin luut ja nahka... Eihän tuolla kaverilla rintojakaan oo, eikä sekään oo mitenkään nättiä... Mutta jos se olis 5 kiloa laihempi, niin se ei kyllä oo edes terveellistä enää...
Itsestäni voisin sanoa sen verran, että jos 10 kiloa saan pois, niin se olis hyvä. En mä oo vieläkään lihava, enkä sanoisi itseäni edes pyöreäksi. Mutta -10 olisin laiha. Ei mulla nytkään oo mahassa makkaroita tms. ja vatsa on ihan pieni... Vaatekoot on s/m ja joskus s on liian pieni, että siitä voi päätellä...
Että en nyt sanoisi, että olisin kaukana ihannepainosta. Mutta niin, toinen tykkää äidistä, toinen tyttärestä ;) Eräs miespuolinen ystäväni sanoi, kun kuuli laihduttamisestani, että mistä sinäkin nyt laihdutat..
Mitä näihin "miespuolisiin ystäviin" tulee, niin minä en monen naisen miespuolisena ystävänä voisi koskaan kuvitella loukkaavani naista kritisoimalla hänen ulkonäköään, oli kyseessä miten läski hirvitys tahansa. Eli naisen pitää kyllä ihan itse ymmärtää, jos kehossa on jotain parantamisen varaa... Ainakaan minulta on turha kovin pahaa kritiikkiä odottaa. Kehuja kyllä jakelen, useimmiten aiheesta, mutta joskus myös kohteliaisuuttani.
Ja voin sanoa, ettei 165/45 -mitat omaava nainen ole välttämättä mitään "luuta ja nahkaa", vaan itse asiassa saattaa omistaa ihan muodokkaankin takamuksen ja sopusuhtaiset rinnat. Tunnen henkilökohtaisesti useita suurin piirtein tuon kokoisia naisia.
Mutta kuten sanoin, en todellakaan *vaadi* naiselta juuri noita mittoja, vaan pääasia on, että on hoikahko. Sitten kun itsekin rupsahdan, alennan ehkä rimaa näiltä osin.
Että vakka kantensa valitsee. Laihoista naisista pitäviä miehiä kyllä on. He vain saattavat olla itsekkin sellaisia.
Minä taas olen 190cm/103kg, joten kovin tikun naisen vieressä ei edes uskalla nukkua kun pelkää rusentavansa tämän hengiltä. Tältä kannalta katsoen minun on helppo olla pitämättä kovin laihoista tai muuten pienistä naisista(pidän eniten juuri noista kohtuu muodokkaista). Mikään este se ei toki ole minulle eikä ole ollutkaan, sillä suuremmat vaatimukset minulla on korvien väliseltä alueelta. Voin siis ihastua niin hoikkiin kuin pyöreisiinkin naisiin, jos vain muuten natsaa hyvin.
Kunnolla urheilua, että ruokahalu ja lihakset alkaa kasvamaan ja siteh muutama lisäkilo kroppaan =) näiden lisäksi silikonit rintoihin!!??
Ulkonäkö ei ole itselleni todellakaan niin tärkeä, että silikonia miesten iloksi alkaisin rintoihini pumppaamaan. Vaikka rinnat ovat pienet ja lasten jäljiltä vähän rupsahtaneetkin niin ennemmin silti "rukkaset" kuin silikonit =)
Ja tiedoksi, että urheillut (aiemmin jopa kilpaa) olen aina, siksi kai niitä kiloja ei ehkä ole kertynytkään. Ja mitään sen kummempia muskeleitakaan ei tee mieli hommata, viimeistään sittenhän menisin täysin miehestä, heh heh =))
Nooh, naisillahan on ulkonäköasioissa monet konstit käytettävissään. Päällepäin minäkin saan tehtyä itsestäni ns. hyväkroppaisen, luojan kiitos näitä push-upeja ei tartte toisten nähden riisua, heh heh =)
Kukaan ei tykkää kaikista, kaikki tykkää jostain. Mikä ihme siinä on, että ihmiset ovat niin fiksoituneita siihen ketä he miellyttävät. Kyllä tässä maailmassa on yhtä paljon niitä, jotka tykkäävät langanlaihoista kuin niitäkin, jotka tykkäävät normaalipainoisista. Lihavista pitäviäkin on. Ongelmia tulee vasta sitten kun idiootti haluaa välttämättä seurustella filosofin kanssa tai läski fittness-kuninkaan kanssa.