Ois kuulkaa yks pikku kysymys teille miehet... Ongelma on tämännäköinen:
Mulla on paljonkin jätkiä kavereina, mut yks ihan erityinen 22w. Ollaan tunnettu vuosi, ja sinä aikana tekstailtu paljon, ja sillon tällön soiteltu. Ei hirveen usein nähdä (se asuu viereises kunnas) mut jos se kylillä tulee vastaan nii moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia (siis ihan yleistä smalltalkia)
Kuitenkin se usein kosteen baari-illan päätteeks soittelee, puhuu vähän avoimemmin, mut siltikin huumoripohjalta. Heittää usein et "onks sun sängys tilaa, mitä jos mä tulisin sinne"... Selvinpäin se on suht ujo (ei heitä tollasta läppää..) Välillä tuntuu et se olis ihastunu muhun, mikä ei haittaa yhtään koska mäkin oon ihastunut siihen =) Tyyppi jopa halus kerran et mä juttelen puhelimes sen isoveljen kans, joka kyseli kaikkee mun tulevaisuuden suunnitelmista ja sano et tää sen veli ei kyl ihan joka tytölle tällee soittele... (tästä on kyl jo varmaan puol vuotta aikaa) Kaverini tuntuu pelästyvän ja perääntyvän aina vähäks aikaa jos siltä tenttaa (tai yrittää ees vihjailla) jostain vähän syvemmästä.
Pääsiäisenä sit ekan kerran vasta tapahtu jotain konkreettista kun me suudeltiin, oltiin kyl molemmat aika vahvas humalassa, mut kuitenkin. Pääsiäisen jälkeen siitä ei oo sit pahemmin kuulunu, tuntu et se taas otti vähä sitä sen kuuluisaa takapakkia. (on se vastannu mun kahteen viestiin kyllä)
Tuli vähän pitkä viesti, mut toivottavasti jaksatte lukee, ja haluan erityisesti miehisiä mielipiteitä!! Oon ite 18w.
Mulla on paljonkin jätkiä kavereina, mut yks ihan erityinen 22w. Ollaan tunnettu vuosi, ja sinä aikana tekstailtu paljon, ja sillon tällön soiteltu. Ei hirveen usein nähdä (se asuu viereises kunnas) mut jos se kylillä tulee vastaan nii moikkaillaan ja vaihdetaan kuulumisia (siis ihan yleistä smalltalkia)
Kuitenkin se usein kosteen baari-illan päätteeks soittelee, puhuu vähän avoimemmin, mut siltikin huumoripohjalta. Heittää usein et "onks sun sängys tilaa, mitä jos mä tulisin sinne"... Selvinpäin se on suht ujo (ei heitä tollasta läppää..) Välillä tuntuu et se olis ihastunu muhun, mikä ei haittaa yhtään koska mäkin oon ihastunut siihen =) Tyyppi jopa halus kerran et mä juttelen puhelimes sen isoveljen kans, joka kyseli kaikkee mun tulevaisuuden suunnitelmista ja sano et tää sen veli ei kyl ihan joka tytölle tällee soittele... (tästä on kyl jo varmaan puol vuotta aikaa) Kaverini tuntuu pelästyvän ja perääntyvän aina vähäks aikaa jos siltä tenttaa (tai yrittää ees vihjailla) jostain vähän syvemmästä.
Pääsiäisenä sit ekan kerran vasta tapahtu jotain konkreettista kun me suudeltiin, oltiin kyl molemmat aika vahvas humalassa, mut kuitenkin. Pääsiäisen jälkeen siitä ei oo sit pahemmin kuulunu, tuntu et se taas otti vähä sitä sen kuuluisaa takapakkia. (on se vastannu mun kahteen viestiin kyllä)
Tuli vähän pitkä viesti, mut toivottavasti jaksatte lukee, ja haluan erityisesti miehisiä mielipiteitä!! Oon ite 18w.
Vastaukset 6
Vanhimmat
aloite peliin, jätkästä tulee muuten vanhapoika.
Tyyli vaikuttaa just sellaiselta...
Juota mies känniin rauhallisessa paikassa, jossa olette kahdestaan. Sitten vaan toimintaa. Vuoden mittainen odotus on riittävä, turha odottaa enää.
Kaveri on selvästi kiinnostunut, joten tartu härkää sarvista. Alkoholi jeesaa varmasti asiaa. Kundi ei ole silloin niin lukkoinen.
Sinä laitat tekstiviestin:
Terve !
Tämä on tiedote optiosta:
Tilaisuus neuvotella vakavammasta
seurustelusta umpeutuu
huomenna klo 19.00. Mikäli
haluatte käyttää oikeuttanne,
varatkaa pizzeriasta pöytä ennen
määräaikaa ja ilmoittakaa
siitä minulle.
Ehdokas vaikuttaa mukavalle, usein hiljaiset miehet jäävät vanhoiksipojiksi (kuten yllä jo varoitettiin), vaikka olisivat erinomaisia perheenisiä. Vaarana tosin on että kun lopulta saa akan, ego kasvaa ja sitten päissään aletaan purkaa 20v. ujous-patoutumia hakkaamalla muijaa.
Harkitse siis kuitenkin, olet vielä (todella) nuori, joten kiirettä ei ole. Muista että puolet avioliitoista hajoaa. Arvaisin että suurin osa hajoavista on solmittu alle 24v. iässä. Älä kuitenkaan elä vuosia epätietoisuudessa.
Meillä miehillä on tapana olla ujoja ja epävarmoja. Vakavasti ottaen miehen ja naisen ajattelutoiminta on ~täysin erilaista, joten kun ilmeisesti olet aika kokematon seurustelussa, varaudu yllätyksiin. Nämä eroavaisuudet täydentävät toisiaan/ -nsa puutteita,
kun vain ne ensin tiedostaa ja hyväksyy.
Yllättäen olen huomannut että avioliitossa / rakkaudessa suurimpia asioita on toisen ihmisen kunnoittaminen, ilman sitä ei liitto voi kestää aikaa, vaikka toinen olisi kuinka rikas, kaunis ja hyvä sängyssä. Mitä siis hänessä kunnioitat ja mitä hän sinussa?
Kiitos teille mielipiteistänne, toivottavasti olette oikeessa ja tää kundi ihan oikeesti välittäis...=)
Uudet kommentit on silti tervetulleita =)
Muistan itse olleeni miehenä vähän samanlaisessa tilanteessa. Olin ihan vain ystävänä yhden tytön kanssa, josta olin kuitenkin kiinnostunut. Ujo kuitenkin olen. Mietin pitkään miten tekisin aloitteen. Yhtenä iltana sitten kun olimme hänen kotonaan ja olimme sohvalla hän minun kainalossani.
Sydän löi kovaa. Kysyin häneltä: "-Mitäs ajattelet?" Hän vastasi: "-Mitäs itse?" Vastasin: "-Ajattelin vain että meillä tässä on ollut oikein mukavaa yhdessä ja mää haluaisin suudella sua". Tyttö meni aivan punaiseksi naamaltaan ja ajattelin että tämäkö oli kaiken loppu. Hän ei saanut sanaa suustaan ja sanoin että: "-on varmaan parempi kun lähden". Hän ei sanonut mitään.
Kävelin kotiin (4 km). Matkalla ajattelin että voi mikä töppäys tuli tehtyä. Ei tätä enää mikään muuta. Mutta toisaalla ajattelin että sainpahan vastauksen että häntä ei kiinnosta. Kotiin päästyäni lähetin viestin ja pyysin kiltisti anteeksi tapahtunutta. Vastauksena tulikin että hän oli halunnut ihan samaa mutta kynnys oli suuri koska kokemusta oli niin vähän.
Seuraavana päivänä nähtiin kuten olimme aiemmin ennen ko. tapahtumaa sopineet. Kävimme lenkillä mutta asiasta ei keskusteltu, ainoastaan yleisistä mutta ihan mukavaan sävyyn. Jäi kiva mieli. Tyttö pyysi että nähtäisiin vielä illalla. Hän tulikin luokseni. Kuunneltiin musiikkia, tanssittiin opiskelijaboksini lattialla, oltiin lähekkäin ja katseltiin toisiamme silmiin. Näin hänen ilmeestään että hän haluaisi että suutelisin häntä, itseäni kuitenkin pelotti aiemmin tapahtunut enkä tehnyt sitä vaikka merkit olivat aivan selvät. Oltiin koko ilta yhdessä. Juteltiin kaikkea mukavaa. Molemmilla tuntui olevan kivaa. Sitten viimein kun hän lähti kotiinsa hän teki aloitteen ja suutelimme ihan tosissamme. Oli hyvä mieli sen jälkeen.
Tapahtuneesta on noin vuosi. Tänäpäivänä seurustelemme. Olemme välillä tosin jo eronneet kerran ja toinenkin kerta on ollut todella lähellä mutta yhdessä edelleen.
Halusin vain kertoa tarinallani miten joskus voi olla vaikeaa kun on syystä tai toisesta vähän ujompi vaikka silti haluaisi. Tulipahan minullakin pitkä viesti mutta toivotan tsemppiä sulle. Ole vain itsekin rohkea jos tilanne näyttää sille että se kaatuisi muuten liikaan ujouteen. Liian antaumuksellinen silti ei kannata olla, minä ainakin pidän (olen ehkä vähän vanhanaikainen) siitä että mies on se joka tekee aina ensimmäisen aloitteen. Miehellä pitää olla pieni haaste tytön sydämen valloittamisessa.
Kiitti ku viittit kertoo tarinas, mulle tuli jotenki tosi hyvä tunne, vaikka en usko että siihen on aihetta tällä hetkellä =(