Vielä tuoksuvat joulupuut kodeissa, tosin jo neulasiaan karistaen. Joulupäivän konsertissa lauloi sokea Andrea Boccelli sydämeenkäyvästi Oi kuusipuun ja etenkin Marian pojan. Olen youtubesta käynyt konserttia uudestaankin kuuntelemassa. Metsät seisovat majesteettisen hiljaisina lumikuormissaan, puistot kuin hohtava satua, valaistus ja mielikuvitus antavat unohtumattomia elämyksiä, on valkea joulu ja oikea talvi. Kukahan olisi kauneimmin valkeasta joulusta laulanut...
Ensi vuosi on kansainvälinen YK:n metsävuosi, jolloin kiinnitetään maailmanlaajuisesti huomiota metsien monimuotoisuuteen ja monikäyttöisyyteen. Suomen kouluissa on jo 30 vuotta järjestetty Metsävisa, joka opastaa nuoria ja lapsia metsäluonnon tuntemukseen. Me ikääntyneetkin voimme testata tietojamme Älypään metsävisassa, jonka linkin yritän saada näkyviin. Kolmannella kerralla pääsin top-listalle.
Rattoisaa vuodenvaihdetta !
Kapsahditko katajaan, oletko metsänpeikko vai top-listalla
26
684
Vastaukset
- sinipiika pikkaraine
minäkin vanha ukko, sielunvierimmäinen jäi menninkäiseksi. Kovin vaihtelee vaikeusarvot kysymyksissä, uudestaan kun yrittää, on jo viisaampi.
- Ramoona*
sinipiika pikkaraine kirjoitti:
minäkin vanha ukko, sielunvierimmäinen jäi menninkäiseksi. Kovin vaihtelee vaikeusarvot kysymyksissä, uudestaan kun yrittää, on jo viisaampi.
Onpas mukavankuuloinen sana puolisosta tuo sielunvierimmäinen. Meillä isäntä teki visan, mutta kone ilmoitti hänen sotkeentuneen lillukanvarsiin, mikä lie mömmiänen ollut sen mukaan. Minähän olen mehtäkiivaitten sukua, seuraan Metsälehdestä asioita ja vietän paljon aikaa metsissä. Minulle jos sanoo, että mene metsään tai suksi suolle, teen sen ihan mielihyvin.
Hiljaista on ketjussa, kaikki varmaan ovat testaamassa metsätietämystään ja treenaamassa .;) Ainakin Ynnämuu pärjäisi hyvin, sen verran asiantuntevia kirjoituksia olen häneltä lukenut. Metsäkukkiakaan ei tämä diginatiivi polvi taida tunnistaa, vaikka herbaarioitakin taas tauon jälkeen koululaiset kokoavat ja netissä on toinen toistaan täydellisempiä tunnistusohjelmia. Käväisin Kahvipirtissä ja huomasin Skillanin keksineen uudissanan "kenoilla" ja kyllähän se kaula kenottaakin näillä vinoilijatyypeillä, taitaa ihan korkkiruuville vääntyä.
Huomenna on taas koirien kauhuilta, kun rakettien räiskintä ja paukuttelu alkaa. Kun tietää koiran kuuloaistin herkkyyden, voi vain kuvitella sitä kärsimystä. Voisikohan korvatulppia kokeilla, tuskin vaan antaisi tunkea meidän sussari mitään hörökorviinsa, korvatippoja lukuunottamatta. Joulun aikaan yksi lapsenlapsi soitti alttoviulua, ja sen ääni innosti hauvan laulamaan, vähän oli melodiaakin mukana, ihan selvästi. Ramoona* kirjoitti:
Onpas mukavankuuloinen sana puolisosta tuo sielunvierimmäinen. Meillä isäntä teki visan, mutta kone ilmoitti hänen sotkeentuneen lillukanvarsiin, mikä lie mömmiänen ollut sen mukaan. Minähän olen mehtäkiivaitten sukua, seuraan Metsälehdestä asioita ja vietän paljon aikaa metsissä. Minulle jos sanoo, että mene metsään tai suksi suolle, teen sen ihan mielihyvin.
Hiljaista on ketjussa, kaikki varmaan ovat testaamassa metsätietämystään ja treenaamassa .;) Ainakin Ynnämuu pärjäisi hyvin, sen verran asiantuntevia kirjoituksia olen häneltä lukenut. Metsäkukkiakaan ei tämä diginatiivi polvi taida tunnistaa, vaikka herbaarioitakin taas tauon jälkeen koululaiset kokoavat ja netissä on toinen toistaan täydellisempiä tunnistusohjelmia. Käväisin Kahvipirtissä ja huomasin Skillanin keksineen uudissanan "kenoilla" ja kyllähän se kaula kenottaakin näillä vinoilijatyypeillä, taitaa ihan korkkiruuville vääntyä.
Huomenna on taas koirien kauhuilta, kun rakettien räiskintä ja paukuttelu alkaa. Kun tietää koiran kuuloaistin herkkyyden, voi vain kuvitella sitä kärsimystä. Voisikohan korvatulppia kokeilla, tuskin vaan antaisi tunkea meidän sussari mitään hörökorviinsa, korvatippoja lukuunottamatta. Joulun aikaan yksi lapsenlapsi soitti alttoviulua, ja sen ääni innosti hauvan laulamaan, vähän oli melodiaakin mukana, ihan selvästi.Minäkin olen suuri metsän ystävä. Tykkään kuljeskella metsässä, keväällä, kesällä, ja syksyllä. Marjastan, ja sienestän paljon. Teen saunavastoja, keräilen kaikenlaista luonnonmateriaalia. Etsin kauniita kiviä ja liikuskelen muuten vaan. Siksi viimekesä oli yhtä tuskaa, kun olin jalka poikki kotona.
Onneksi vielä syksyllä pääsin sieneen, ja puolukkaan. Olen koittanut noille kaupungissa asuville lapsenlapsillekkin vähän opettaa kasvien tunnistamista, etteivät olisi ihan pihalla. Huomasin tarpeen, kun muutama vuosi sitten menin Helsinkiläisen kummipoikani kanssa vastoja tekemään, niin ei tunnistanut koivuja. Toi haavan, lepän ja raidan oksia, mutta ei koivun. En olisi uskonut, että melkein aikuinen poika, ei tuntenut suomen luonnossa kasvavia puita. Tuumasi vaan, että ketä kiinnostaa.
Silloin päätin, että nyt pannaan oma jälkikasvu koville, en ymmärrä tuollaista tietämättömyyttä.
Keksin hyvän konstinkin joka toimi, aina kun ne tuli norkoilemaan jotain herkkuja, niin käskin hakea kaksikymmentä kasvia , kukkaa, tai puunlehteä sisälle, ja tietää myös niiden nimet. Niin johan alkoi kiinnostaa, pieninkin luetteli kaikki rätvänät, ja lillukat.
Mutta sitten kun oli alakoulussa ihmetelty, että miten voi tyttö tietää näin hirveän paljon eri kasvien nimiä, niin tyttö oli sanonut, että mummo ei anna ruokaa, ennekuin tietää.
No eihän sitä kyllä ruuasta ollut puhe ,vaan karkeista, jätskistä, ja limsasta. Kai ne vähän siellä ihmetteli, miten on kova mummo, kun lapset nälissään kasveja etsii. Mutta perille on mennyt, tietämys on kasvanut, ja kiitettäviä numeroita tullut todistukseenkin.- Lukija xyz*
marja-liisa41 kirjoitti:
Minäkin olen suuri metsän ystävä. Tykkään kuljeskella metsässä, keväällä, kesällä, ja syksyllä. Marjastan, ja sienestän paljon. Teen saunavastoja, keräilen kaikenlaista luonnonmateriaalia. Etsin kauniita kiviä ja liikuskelen muuten vaan. Siksi viimekesä oli yhtä tuskaa, kun olin jalka poikki kotona.
Onneksi vielä syksyllä pääsin sieneen, ja puolukkaan. Olen koittanut noille kaupungissa asuville lapsenlapsillekkin vähän opettaa kasvien tunnistamista, etteivät olisi ihan pihalla. Huomasin tarpeen, kun muutama vuosi sitten menin Helsinkiläisen kummipoikani kanssa vastoja tekemään, niin ei tunnistanut koivuja. Toi haavan, lepän ja raidan oksia, mutta ei koivun. En olisi uskonut, että melkein aikuinen poika, ei tuntenut suomen luonnossa kasvavia puita. Tuumasi vaan, että ketä kiinnostaa.
Silloin päätin, että nyt pannaan oma jälkikasvu koville, en ymmärrä tuollaista tietämättömyyttä.
Keksin hyvän konstinkin joka toimi, aina kun ne tuli norkoilemaan jotain herkkuja, niin käskin hakea kaksikymmentä kasvia , kukkaa, tai puunlehteä sisälle, ja tietää myös niiden nimet. Niin johan alkoi kiinnostaa, pieninkin luetteli kaikki rätvänät, ja lillukat.
Mutta sitten kun oli alakoulussa ihmetelty, että miten voi tyttö tietää näin hirveän paljon eri kasvien nimiä, niin tyttö oli sanonut, että mummo ei anna ruokaa, ennekuin tietää.
No eihän sitä kyllä ruuasta ollut puhe ,vaan karkeista, jätskistä, ja limsasta. Kai ne vähän siellä ihmetteli, miten on kova mummo, kun lapset nälissään kasveja etsii. Mutta perille on mennyt, tietämys on kasvanut, ja kiitettäviä numeroita tullut todistukseenkin.käyn usein hiljaa, ettei Hessa Hippiäinen tai MiukuMauku herää unestaan,
lueskelen ja nautin näistä hänen viesteistään.
Onnellista uutta vuotta! marja-liisa41 kirjoitti:
Minäkin olen suuri metsän ystävä. Tykkään kuljeskella metsässä, keväällä, kesällä, ja syksyllä. Marjastan, ja sienestän paljon. Teen saunavastoja, keräilen kaikenlaista luonnonmateriaalia. Etsin kauniita kiviä ja liikuskelen muuten vaan. Siksi viimekesä oli yhtä tuskaa, kun olin jalka poikki kotona.
Onneksi vielä syksyllä pääsin sieneen, ja puolukkaan. Olen koittanut noille kaupungissa asuville lapsenlapsillekkin vähän opettaa kasvien tunnistamista, etteivät olisi ihan pihalla. Huomasin tarpeen, kun muutama vuosi sitten menin Helsinkiläisen kummipoikani kanssa vastoja tekemään, niin ei tunnistanut koivuja. Toi haavan, lepän ja raidan oksia, mutta ei koivun. En olisi uskonut, että melkein aikuinen poika, ei tuntenut suomen luonnossa kasvavia puita. Tuumasi vaan, että ketä kiinnostaa.
Silloin päätin, että nyt pannaan oma jälkikasvu koville, en ymmärrä tuollaista tietämättömyyttä.
Keksin hyvän konstinkin joka toimi, aina kun ne tuli norkoilemaan jotain herkkuja, niin käskin hakea kaksikymmentä kasvia , kukkaa, tai puunlehteä sisälle, ja tietää myös niiden nimet. Niin johan alkoi kiinnostaa, pieninkin luetteli kaikki rätvänät, ja lillukat.
Mutta sitten kun oli alakoulussa ihmetelty, että miten voi tyttö tietää näin hirveän paljon eri kasvien nimiä, niin tyttö oli sanonut, että mummo ei anna ruokaa, ennekuin tietää.
No eihän sitä kyllä ruuasta ollut puhe ,vaan karkeista, jätskistä, ja limsasta. Kai ne vähän siellä ihmetteli, miten on kova mummo, kun lapset nälissään kasveja etsii. Mutta perille on mennyt, tietämys on kasvanut, ja kiitettäviä numeroita tullut todistukseenkin.Nauratti niin että vatsaan koskee;))
Eiks olekin niin,että lasten suusta jned......
Heheeee.
Tuolla telkassa tuli joku ohjelma,missä miehet ihmetteli miten heistä on tullut nynnyjä?
Joku kuulema kertoi naisille;että hekin voivat nauttia seksistä:))- että nynnykö
muori67 kirjoitti:
Nauratti niin että vatsaan koskee;))
Eiks olekin niin,että lasten suusta jned......
Heheeee.
Tuolla telkassa tuli joku ohjelma,missä miehet ihmetteli miten heistä on tullut nynnyjä?
Joku kuulema kertoi naisille;että hekin voivat nauttia seksistä:))on sellainen mies, eikös se ole kunnia asia miehelle, jos saa naisensa nauttimaan seksistä, sellainen on oikea MIES. Mitähän se muori nyt oikeen tarkottaa...
- Buuh
että nynnykö kirjoitti:
on sellainen mies, eikös se ole kunnia asia miehelle, jos saa naisensa nauttimaan seksistä, sellainen on oikea MIES. Mitähän se muori nyt oikeen tarkottaa...
mitä tuo nyt on nainen hoitaa sen nautinto puolen itse mies on vain välikappale eikä huomaakaan kun nainen nauttii,AAAAAAAAAAAAAAAAaH!!
muori67 kirjoitti:
Nauratti niin että vatsaan koskee;))
Eiks olekin niin,että lasten suusta jned......
Heheeee.
Tuolla telkassa tuli joku ohjelma,missä miehet ihmetteli miten heistä on tullut nynnyjä?
Joku kuulema kertoi naisille;että hekin voivat nauttia seksistä:))Ramoona mainitsi minut kirjoitteluni perusteella "asiaa tuntevaksi." Kiitos huomiostasi. Enpä nyt kummoinen tuntija ole. Metsissä kyllä mennä ruhvellan aina kun siihen tilaisuus tulee. Joskus ihan huviksenikin, metsä, ja varsin lähes koskemattomat metsät ovat minulle ikäänkuin temppeleitä, vaikka en olekaan uskonnollista sorttia.
Hyötykäyttöä kyllä harrastan, sienet tunnen aika hyvin - sehän on pakkokin kun niitä syötäväksi jahtaan. Tietysti myös kaikki marjat ja kokemus on auttanut, että luulen aika hyvin niitä löytäväni, jos niitä yleensä on. Löydöthän vaihtelevat paikkaa, riippuen kesän kehityksestä ja vallinneista ilmoista.
Kyllähän tietysti kaikki puut tunnen, mm. männyn, hongan ja petäjän. Niin myös yleisimmät kasvit ja käytän muutamia luonnon lajeja "ruokarehunakin." Monista en tiedä virallista nimeä, puhumattakaan latinankielisistä nimityksistä.
Kun M-L kertoi "kovasta mummosta" hauskasti. Kerron minäkin, kuinka penskana tutustuin erääseen kasviin unohtumattomalla tavalla. Peltotierakkeen laidalla temmeltäessäni tuli äkkiä hätä. Kipaisin lähellä olevan latorähjän seinän viereen ja eikun housut alas. Kun homma oli selvä, kaapaisin kourallisen jotain lehtikasvia ja pyyhkäisin äkkiä sisäsiistinä takapuoleni. Voi pirlauta, mikä polte tuli takapuoleeni ja käteeni. Siinä juoksu, hyppely ja huitominen alkoi oikein kannustuksen kanssa.
Se kasvi oli nokkonen, isonokkonen, jota myös "viholaiseksi" kutsutaan.- no niin,
Buuh kirjoitti:
mitä tuo nyt on nainen hoitaa sen nautinto puolen itse mies on vain välikappale eikä huomaakaan kun nainen nauttii,AAAAAAAAAAAAAAAAaH!!
kyllähän luonto on aina tikanpojan puuhun vetänyt . Ja minä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
- Ramoona*
ynnämuu kirjoitti:
Ramoona mainitsi minut kirjoitteluni perusteella "asiaa tuntevaksi." Kiitos huomiostasi. Enpä nyt kummoinen tuntija ole. Metsissä kyllä mennä ruhvellan aina kun siihen tilaisuus tulee. Joskus ihan huviksenikin, metsä, ja varsin lähes koskemattomat metsät ovat minulle ikäänkuin temppeleitä, vaikka en olekaan uskonnollista sorttia.
Hyötykäyttöä kyllä harrastan, sienet tunnen aika hyvin - sehän on pakkokin kun niitä syötäväksi jahtaan. Tietysti myös kaikki marjat ja kokemus on auttanut, että luulen aika hyvin niitä löytäväni, jos niitä yleensä on. Löydöthän vaihtelevat paikkaa, riippuen kesän kehityksestä ja vallinneista ilmoista.
Kyllähän tietysti kaikki puut tunnen, mm. männyn, hongan ja petäjän. Niin myös yleisimmät kasvit ja käytän muutamia luonnon lajeja "ruokarehunakin." Monista en tiedä virallista nimeä, puhumattakaan latinankielisistä nimityksistä.
Kun M-L kertoi "kovasta mummosta" hauskasti. Kerron minäkin, kuinka penskana tutustuin erääseen kasviin unohtumattomalla tavalla. Peltotierakkeen laidalla temmeltäessäni tuli äkkiä hätä. Kipaisin lähellä olevan latorähjän seinän viereen ja eikun housut alas. Kun homma oli selvä, kaapaisin kourallisen jotain lehtikasvia ja pyyhkäisin äkkiä sisäsiistinä takapuoleni. Voi pirlauta, mikä polte tuli takapuoleeni ja käteeni. Siinä juoksu, hyppely ja huitominen alkoi oikein kannustuksen kanssa.
Se kasvi oli nokkonen, isonokkonen, jota myös "viholaiseksi" kutsutaan.Jos olisit Ynnämuu ollut metsässä, pyyhintätoimi olisi sujunut kivutta sammalilla, joita oli entisajan huussissa pärekopassa sitä varten nostettuna - olisikohan rahkasammal sopinut parhaiten . Pidin toissa kesänä lapsenlapsille sammaltentin : karhun-, rahka-, kynsi-, seinä- ja sulkasammal piti oppia tunnistamaan.
Riidenliekoa lisään joskus kukka-asetelmiin, se on viehättävä muodoltaan ja väriltään. Riidenlie´on itiöitä on käytetty lääkkeenä. Riisitauti on puutostauti, jolla ei ole tekemistä riisin kanssa. Riisi tarkoittaa myös puutostaudin aiheuttajaa, mutta silloin se taipuu riisi : riiden, riidestä jne. Näin uudenvuodenaaton kynnyksellä on kiinnostava tietää, että kasvin itiöpölyä on käytetty pyrotekniikassa. Voiskohan alkaa tehdä omatekoisia raketteja...
Mummo onkin kova tyyppi lastenlasten silmissä, minäkin kuulemma pakotan heidät milloin mihinkin ja millä tahansa säällä. Onkin sovittu heidän vanhempiensa kanssa, ettemme mekään isovanhemmat vastavuoroisesti usko kaikkea, mitä he kotielämästään kertovat. :) - *Kukkahame*
Ramoona* kirjoitti:
Jos olisit Ynnämuu ollut metsässä, pyyhintätoimi olisi sujunut kivutta sammalilla, joita oli entisajan huussissa pärekopassa sitä varten nostettuna - olisikohan rahkasammal sopinut parhaiten . Pidin toissa kesänä lapsenlapsille sammaltentin : karhun-, rahka-, kynsi-, seinä- ja sulkasammal piti oppia tunnistamaan.
Riidenliekoa lisään joskus kukka-asetelmiin, se on viehättävä muodoltaan ja väriltään. Riidenlie´on itiöitä on käytetty lääkkeenä. Riisitauti on puutostauti, jolla ei ole tekemistä riisin kanssa. Riisi tarkoittaa myös puutostaudin aiheuttajaa, mutta silloin se taipuu riisi : riiden, riidestä jne. Näin uudenvuodenaaton kynnyksellä on kiinnostava tietää, että kasvin itiöpölyä on käytetty pyrotekniikassa. Voiskohan alkaa tehdä omatekoisia raketteja...
Mummo onkin kova tyyppi lastenlasten silmissä, minäkin kuulemma pakotan heidät milloin mihinkin ja millä tahansa säällä. Onkin sovittu heidän vanhempiensa kanssa, ettemme mekään isovanhemmat vastavuoroisesti usko kaikkea, mitä he kotielämästään kertovat. :)Piika piiriin ylsin toisella kertaa, ja minusta se oli oikein hyvä, nuo työkalut oli minulle aivan outoja, kahdessa ryhmässä peräkkäin, enkä käyttänyt mitään apukeinoja vaan rohkeasti vaan ruksin.
Metsä on minun kirkkoni, kotini ja kouluni kesäisin, reppu selkään ja siellä on kirja tai ristikko mukana sekä kahvitermos.
Vakituisia rantakalliot ja pirunpellot, täällä niitä löytyy, ja syksyisin satoa. - metsätontuksi
*Kukkahame* kirjoitti:
Piika piiriin ylsin toisella kertaa, ja minusta se oli oikein hyvä, nuo työkalut oli minulle aivan outoja, kahdessa ryhmässä peräkkäin, enkä käyttänyt mitään apukeinoja vaan rohkeasti vaan ruksin.
Metsä on minun kirkkoni, kotini ja kouluni kesäisin, reppu selkään ja siellä on kirja tai ristikko mukana sekä kahvitermos.
Vakituisia rantakalliot ja pirunpellot, täällä niitä löytyy, ja syksyisin satoa.minua nimiteltiin, en noista metsäkoneista tiennyt mitään ja siihen tyssäsi. No mikäs siinä, näin joulun aikaan on tonttukin arvossaan. Mikä on muuten pirunpelto ?
- *Kukkahame*
metsätontuksi kirjoitti:
minua nimiteltiin, en noista metsäkoneista tiennyt mitään ja siihen tyssäsi. No mikäs siinä, näin joulun aikaan on tonttukin arvossaan. Mikä on muuten pirunpelto ?
Pirunpelto on mielettömän iso kiviröykkiö, se voi olla tasainen, täällä kulmilla on ainakin kaksi parin km mittaista toi ladottua kiviaitaa, siellä on paljon lintujen pesiä ja muitakin seurattavia otuksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto
tuossa on linkki, saa tarkempaa tietoa alkuperästä. - katleija4
*Kukkahame* kirjoitti:
Pirunpelto on mielettömän iso kiviröykkiö, se voi olla tasainen, täällä kulmilla on ainakin kaksi parin km mittaista toi ladottua kiviaitaa, siellä on paljon lintujen pesiä ja muitakin seurattavia otuksia.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Pirunpelto
tuossa on linkki, saa tarkempaa tietoa alkuperästä.Tuttu pirunpelto minulle tuo Nunnavuoren pirunpelto. Se on aika korkealla mäellä, josta voi päätellä että merenpinta on tosi paljon vetäytynyt niistä ajoista, jos kerran pirunpellot ovat muinaisrantaa olleet. Liekö jääkauden aikoihin muodostunut.
- henkilö?
ynnämuu kirjoitti:
Ramoona mainitsi minut kirjoitteluni perusteella "asiaa tuntevaksi." Kiitos huomiostasi. Enpä nyt kummoinen tuntija ole. Metsissä kyllä mennä ruhvellan aina kun siihen tilaisuus tulee. Joskus ihan huviksenikin, metsä, ja varsin lähes koskemattomat metsät ovat minulle ikäänkuin temppeleitä, vaikka en olekaan uskonnollista sorttia.
Hyötykäyttöä kyllä harrastan, sienet tunnen aika hyvin - sehän on pakkokin kun niitä syötäväksi jahtaan. Tietysti myös kaikki marjat ja kokemus on auttanut, että luulen aika hyvin niitä löytäväni, jos niitä yleensä on. Löydöthän vaihtelevat paikkaa, riippuen kesän kehityksestä ja vallinneista ilmoista.
Kyllähän tietysti kaikki puut tunnen, mm. männyn, hongan ja petäjän. Niin myös yleisimmät kasvit ja käytän muutamia luonnon lajeja "ruokarehunakin." Monista en tiedä virallista nimeä, puhumattakaan latinankielisistä nimityksistä.
Kun M-L kertoi "kovasta mummosta" hauskasti. Kerron minäkin, kuinka penskana tutustuin erääseen kasviin unohtumattomalla tavalla. Peltotierakkeen laidalla temmeltäessäni tuli äkkiä hätä. Kipaisin lähellä olevan latorähjän seinän viereen ja eikun housut alas. Kun homma oli selvä, kaapaisin kourallisen jotain lehtikasvia ja pyyhkäisin äkkiä sisäsiistinä takapuoleni. Voi pirlauta, mikä polte tuli takapuoleeni ja käteeni. Siinä juoksu, hyppely ja huitominen alkoi oikein kannustuksen kanssa.
Se kasvi oli nokkonen, isonokkonen, jota myös "viholaiseksi" kutsutaan.puhuvat myös aina paskasta ja hajusta.
- Kysyn vaan
ynnämuu kirjoitti:
Ramoona mainitsi minut kirjoitteluni perusteella "asiaa tuntevaksi." Kiitos huomiostasi. Enpä nyt kummoinen tuntija ole. Metsissä kyllä mennä ruhvellan aina kun siihen tilaisuus tulee. Joskus ihan huviksenikin, metsä, ja varsin lähes koskemattomat metsät ovat minulle ikäänkuin temppeleitä, vaikka en olekaan uskonnollista sorttia.
Hyötykäyttöä kyllä harrastan, sienet tunnen aika hyvin - sehän on pakkokin kun niitä syötäväksi jahtaan. Tietysti myös kaikki marjat ja kokemus on auttanut, että luulen aika hyvin niitä löytäväni, jos niitä yleensä on. Löydöthän vaihtelevat paikkaa, riippuen kesän kehityksestä ja vallinneista ilmoista.
Kyllähän tietysti kaikki puut tunnen, mm. männyn, hongan ja petäjän. Niin myös yleisimmät kasvit ja käytän muutamia luonnon lajeja "ruokarehunakin." Monista en tiedä virallista nimeä, puhumattakaan latinankielisistä nimityksistä.
Kun M-L kertoi "kovasta mummosta" hauskasti. Kerron minäkin, kuinka penskana tutustuin erääseen kasviin unohtumattomalla tavalla. Peltotierakkeen laidalla temmeltäessäni tuli äkkiä hätä. Kipaisin lähellä olevan latorähjän seinän viereen ja eikun housut alas. Kun homma oli selvä, kaapaisin kourallisen jotain lehtikasvia ja pyyhkäisin äkkiä sisäsiistinä takapuoleni. Voi pirlauta, mikä polte tuli takapuoleeni ja käteeni. Siinä juoksu, hyppely ja huitominen alkoi oikein kannustuksen kanssa.
Se kasvi oli nokkonen, isonokkonen, jota myös "viholaiseksi" kutsutaan.Onko nii kovvaa koulutettuje varsinnii naiste viha?
- totinen topi
no niin, kirjoitti:
kyllähän luonto on aina tikanpojan puuhun vetänyt . Ja minä nuorena oppii, sen vanhana taitaa.
Voihan vanhanakin taitaa, mutta entä jos haluta sitä niin pätkääkään?
- pokasaha
Jorma Eton tunnetussa runossa suomalaisista sanotaan mm. jotensakin tähän tapaan, että "suomalainen on sellainen, kun kysytään, ei vastata ja vastataan, kun ei kysytä".
Tässä on sellainen suomalainen, joka vastaa, kun kysytään.
Monesti on tullut kapsahdettua katajaan, kun on tullut tavoiteltua taivaita.
Metsänpeikkonakin on tultu oltua, jos ei muuten, niin ainakin mielikuvituksissa.
Mutta ei hätiä mitiä.
Onhan metsissä puita, joita voi käydä halailemassa, se on kuulemma hyvää terapiaa, sanoo ne, jotka tietävät.
"Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt". Näin lauloivat aikanaan Kipparit.
Metsissämme liikkuu nykyään paljon suurpetoja, joten jos lähdet sutta pakoon, voi tulla karhu vastaan.
Likoille sanoisin, että älkää vaan lähtekö herrojen kanssa marjaan, ainakaan metsään.- Ramoona*
Metsäradion uskollisena kuulijana Metsien miesten herkkyys on tullut selväksi, ja romantiikkaa edustavan kirjallisuutemme helmi on uittoporukasta ja sen naisten mieleen olevista miehistä kertova "Tukkijoella". Savottakämppien karskin huumorin ja armottoman työnteon pohjalla oli perheestään huolehtivat ja kotiin kaipaavat kunnon perheenisät ja nuorukaiset.
"Korkealla kunnahalla hongat huminoi. Kirves paukkaa, puuta haukkaa, pokasaha soi. Jätkä siellä, päänsä hiellä leivän saada voi, mutt' huilatessaan unelmoi:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Huhtikuussa virransuussa jätkä tekee näin, puut hän uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin. Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin, kun kylille käy viheltäin:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Jätkän tyttö, syömmen syttö, sorjin päällä maan, syksyn tullen kai jo sullen kihlat ostetaan. Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan ja kuorossa näin lauletaan:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi. "
"Tapio ja Tellevo ja sinipiika pieni, mansikka ja mustikka ja suuri metsän sieni..." Nykylapsetkin oisaavat tämän laulun. Tästä tuli mieleen, että vilkaisen välillä Sinisirkun vaihtuvaa galleriaa, ja siellä on kuvattu metsänväen ja lasten juhlat valaistun kuusen ympärillä, valoisan siloisa sadun tunnelma. Yritin sinne kirjoittaa viestin, mutten saanut auki, vaikka olin rekkautuneena.
Entisajan tukkireet ja varsinkin uutterat uskolliset työhevoset olisivat näin lumisessa metsässä vaikeuksissa. Seuraan Itämeren Bornholmin saaren lumitilannetta : siellä on paikoin jopa kuusi metriä lunta ! Aamupalalla selailin uutta Nyt-liitettä. Siinä esitettiin suomalaisen miehen tunnusmerkkinä : Hän sahaa tukkippuuta moottorisahalla ilman että käynnistää sen. Tietysti hän siihen pystyy, mutta ei ole niin tyhmä. - sinisirkku-
Ramoona* kirjoitti:
Metsäradion uskollisena kuulijana Metsien miesten herkkyys on tullut selväksi, ja romantiikkaa edustavan kirjallisuutemme helmi on uittoporukasta ja sen naisten mieleen olevista miehistä kertova "Tukkijoella". Savottakämppien karskin huumorin ja armottoman työnteon pohjalla oli perheestään huolehtivat ja kotiin kaipaavat kunnon perheenisät ja nuorukaiset.
"Korkealla kunnahalla hongat huminoi. Kirves paukkaa, puuta haukkaa, pokasaha soi. Jätkä siellä, päänsä hiellä leivän saada voi, mutt' huilatessaan unelmoi:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Huhtikuussa virransuussa jätkä tekee näin, puut hän uittaa, tilit kuittaa aina eeltäpäin. Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin, kun kylille käy viheltäin:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi.
Jätkän tyttö, syömmen syttö, sorjin päällä maan, syksyn tullen kai jo sullen kihlat ostetaan. Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan ja kuorossa näin lauletaan:
Hoi, hoi sä jätkän oma kulta oi oi, sun lempesi on tulta. Voi, voi, jos suukon saan mä sulta, ai, ai, se kuumeen mieheen loi. "
"Tapio ja Tellevo ja sinipiika pieni, mansikka ja mustikka ja suuri metsän sieni..." Nykylapsetkin oisaavat tämän laulun. Tästä tuli mieleen, että vilkaisen välillä Sinisirkun vaihtuvaa galleriaa, ja siellä on kuvattu metsänväen ja lasten juhlat valaistun kuusen ympärillä, valoisan siloisa sadun tunnelma. Yritin sinne kirjoittaa viestin, mutten saanut auki, vaikka olin rekkautuneena.
Entisajan tukkireet ja varsinkin uutterat uskolliset työhevoset olisivat näin lumisessa metsässä vaikeuksissa. Seuraan Itämeren Bornholmin saaren lumitilannetta : siellä on paikoin jopa kuusi metriä lunta ! Aamupalalla selailin uutta Nyt-liitettä. Siinä esitettiin suomalaisen miehen tunnusmerkkinä : Hän sahaa tukkippuuta moottorisahalla ilman että käynnistää sen. Tietysti hän siihen pystyy, mutta ei ole niin tyhmä.Muulloinkin olen sen mielihyvällä todennut, joulun askareita kertoessasi. Mytologia on Kalevalainen pohjavireemme, ja metsä sen sydän:D Jo havupuun syvä väri on niin kaunis, ja vaaleanvihreät kerkot saavat minut aina haltioitumaan.
Kuvansiirto on jumittunut, en saa vaihdettua, en suurennettuakaan.Otan yhteyttä kun ehdin puhelimitse, nyt odottelen kyytijää kotona.
Tuo sinipiika-ajattelu Tapiolan metsissä on tuttu minullekin, jo isoisän antaman nimenkin vuoksi:D
Kulkiessani Jopopyörällä Sipoossa vanhusten luo, oikaisten metsäpolkuja pitkin, laulelin "Kungens lilla piga" laulua:--- Och hon skall bära vatten, och hon skall hugga ved---ihan onnellisena, kun koin olevani korkeimman pikkupiika!
Noin voi myytit eri maiden välillä sulautua positiiviseksi voimavaraksi ja antaa mielekkyyttä tehtävälle.
Taulu, josta mainitsit on rakas minullekin, olen sen omistanut nuorimalleni. Hyvää jatkoa luovalle kynänkäytölle ja kiitos menneestä vuodesta:D - Ramoona*
sinisirkku- kirjoitti:
Muulloinkin olen sen mielihyvällä todennut, joulun askareita kertoessasi. Mytologia on Kalevalainen pohjavireemme, ja metsä sen sydän:D Jo havupuun syvä väri on niin kaunis, ja vaaleanvihreät kerkot saavat minut aina haltioitumaan.
Kuvansiirto on jumittunut, en saa vaihdettua, en suurennettuakaan.Otan yhteyttä kun ehdin puhelimitse, nyt odottelen kyytijää kotona.
Tuo sinipiika-ajattelu Tapiolan metsissä on tuttu minullekin, jo isoisän antaman nimenkin vuoksi:D
Kulkiessani Jopopyörällä Sipoossa vanhusten luo, oikaisten metsäpolkuja pitkin, laulelin "Kungens lilla piga" laulua:--- Och hon skall bära vatten, och hon skall hugga ved---ihan onnellisena, kun koin olevani korkeimman pikkupiika!
Noin voi myytit eri maiden välillä sulautua positiiviseksi voimavaraksi ja antaa mielekkyyttä tehtävälle.
Taulu, josta mainitsit on rakas minullekin, olen sen omistanut nuorimalleni. Hyvää jatkoa luovalle kynänkäytölle ja kiitos menneestä vuodesta:DEilisessä Kari Tapion Olavi Virta -konsertissa mielestäni yksi parhaita oli tämä "Tyttö metsässä".
Puhdas on pöytä ja yöllä satanut lumi, uutukainen vuosi kuin kirjoittamaton sivu tai maaluksen tyhjä pohja. Palstalla riittää mittaamattomiin puhdasta paperia viesteillä kirjomistaan , ehkä suvaitaan tuttuja laulun sanojakin. ; )
Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle - jokaiselle toiveiden ja tarpeiden mukaan !
http://www.youtube.com/watch?v=QeZdLFXvhFI - katleija4
Ramoona* kirjoitti:
Eilisessä Kari Tapion Olavi Virta -konsertissa mielestäni yksi parhaita oli tämä "Tyttö metsässä".
Puhdas on pöytä ja yöllä satanut lumi, uutukainen vuosi kuin kirjoittamaton sivu tai maaluksen tyhjä pohja. Palstalla riittää mittaamattomiin puhdasta paperia viesteillä kirjomistaan , ehkä suvaitaan tuttuja laulun sanojakin. ; )
Kaikkea hyvää alkaneelle vuodelle - jokaiselle toiveiden ja tarpeiden mukaan !
http://www.youtube.com/watch?v=QeZdLFXvhFIRamoona hyvä, sinä otit itseesi ja nyt puolestani minä, ihan täydessä ystävyydessä.
Luehan tuo kohta uudelleen: "Lukijoitakin on monenlaisia. Itseltäni tahtovat jäädä lukematta pitkät kirjoitukset, joihin on ympätty vielä tuttuja laulunsanoja ja värssyjä."
Ei minun takiani tarvitse sinunkaan ja kenenkään tyyliään muuttaa. Suorat henkilöön menevät ilkeilyt tuomitsen ja ne olisi poistettava aina.
Ei tämä palstakirjoittelu vastaa normaalia keskustelua, pitäähän se ymmärtää. Jos naapuri alkaisi vastaantullessaan lausua maamme-laulua, niin hieman ihmettelisin.
Kirjoituksiin ne sopivat luontevasti, mutta minä vaan et jaksa kahlata läpi pitkiksi venyneitä kirjoituksia ja se on ainoastaan minun ongelmani. Saatan olla tapoineni ainoa, mutta tulipa taas näinkin hassusti kirjoitettua. - Ramoona*
katleija4 kirjoitti:
Ramoona hyvä, sinä otit itseesi ja nyt puolestani minä, ihan täydessä ystävyydessä.
Luehan tuo kohta uudelleen: "Lukijoitakin on monenlaisia. Itseltäni tahtovat jäädä lukematta pitkät kirjoitukset, joihin on ympätty vielä tuttuja laulunsanoja ja värssyjä."
Ei minun takiani tarvitse sinunkaan ja kenenkään tyyliään muuttaa. Suorat henkilöön menevät ilkeilyt tuomitsen ja ne olisi poistettava aina.
Ei tämä palstakirjoittelu vastaa normaalia keskustelua, pitäähän se ymmärtää. Jos naapuri alkaisi vastaantullessaan lausua maamme-laulua, niin hieman ihmettelisin.
Kirjoituksiin ne sopivat luontevasti, mutta minä vaan et jaksa kahlata läpi pitkiksi venyneitä kirjoituksia ja se on ainoastaan minun ongelmani. Saatan olla tapoineni ainoa, mutta tulipa taas näinkin hassusti kirjoitettua.enkä ottanut itseeni muussa mielessä kuin että tunnistin itseni kirjallisista ja musiikillisista lainauksista. Ilmeet ja elkeethän täällä pitäisi nähdä, niin osaisi lukea vähän vaikka rivien välistä, tosin tulkinnoissa on omat sudenkuoppansa. Siteerauksista on ollut aika ajoin palstalla paljonkin rutinaa, sefutkin ovat niitä poistelleet. Minun mielestäni ne sopivat ihan hyvin tänne keskustelun avauksiksi ja täydentäjiksi , oikeat sanataiteilijat antavat meille lukijoille mahdollisuuksia eri tulkintoihin ja availla tunteita.
Olen sen sortin höppänä, että voin kyllä vaikka Maamme-laulun säkeistön kajauttaa naamakkain keskustelun lomaan, jos se siihen tuntuu sopivan ja se sillä hetkellä mielessä pyörii. :) Kesken jutustelun voi täällä käydä googlettamassa, mutta onko sekään pahasta, ei oppi ojaan kaada. Kyllä minä kotonakin reaalielämässä ( höh, onhan tämä palstakirjoittelukin todellista, miten nämä nyt erottaa) käyn kirjahyllyllä vanhaa kunnon Otavan isoa tietosanakirjaa ja Nykysuomen sanakirjaa tutkimassa, kun tulee sanailua siitä, kumpi on oikeassa ja ihan omaksi valistuksekseni.
Palstan rikkaus on juuri erilaisuus, niin vanha fraasi kuin se onkin. Tuskinpa oikeassa elämässä tällaista persoonallisuuksien galleriaa tapaisimmekaan, nauttikaamme siitä !
Nokikkain keskustelu on tietenkin oma lajinsa, mutta siitä voi ottaa oppia tännekin . Harvapa laukoo hävyttämyyksiä päin naamaa, ainakin turpiin tulee tai käsveskasta päähän tai tulee haaste käräjiin, herkempi naisihminen voi puhjeta kyyneliin. - Mummeli*
Ramoona* kirjoitti:
enkä ottanut itseeni muussa mielessä kuin että tunnistin itseni kirjallisista ja musiikillisista lainauksista. Ilmeet ja elkeethän täällä pitäisi nähdä, niin osaisi lukea vähän vaikka rivien välistä, tosin tulkinnoissa on omat sudenkuoppansa. Siteerauksista on ollut aika ajoin palstalla paljonkin rutinaa, sefutkin ovat niitä poistelleet. Minun mielestäni ne sopivat ihan hyvin tänne keskustelun avauksiksi ja täydentäjiksi , oikeat sanataiteilijat antavat meille lukijoille mahdollisuuksia eri tulkintoihin ja availla tunteita.
Olen sen sortin höppänä, että voin kyllä vaikka Maamme-laulun säkeistön kajauttaa naamakkain keskustelun lomaan, jos se siihen tuntuu sopivan ja se sillä hetkellä mielessä pyörii. :) Kesken jutustelun voi täällä käydä googlettamassa, mutta onko sekään pahasta, ei oppi ojaan kaada. Kyllä minä kotonakin reaalielämässä ( höh, onhan tämä palstakirjoittelukin todellista, miten nämä nyt erottaa) käyn kirjahyllyllä vanhaa kunnon Otavan isoa tietosanakirjaa ja Nykysuomen sanakirjaa tutkimassa, kun tulee sanailua siitä, kumpi on oikeassa ja ihan omaksi valistuksekseni.
Palstan rikkaus on juuri erilaisuus, niin vanha fraasi kuin se onkin. Tuskinpa oikeassa elämässä tällaista persoonallisuuksien galleriaa tapaisimmekaan, nauttikaamme siitä !
Nokikkain keskustelu on tietenkin oma lajinsa, mutta siitä voi ottaa oppia tännekin . Harvapa laukoo hävyttämyyksiä päin naamaa, ainakin turpiin tulee tai käsveskasta päähän tai tulee haaste käräjiin, herkempi naisihminen voi puhjeta kyyneliin.miten täysin ymmärränkään viestisi!
Olet sinä ihmetyttö, kun pystyt kirjoittamaan niinkuin minä ajattelen.
Tuntuu hyperbolalta, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu aivan aidosti siltä.
Tulin juuri himaan lounastapaamisesta, - ja koska olen jo syönyt, tulin suoraan katsomaan,
mitä porukat miettivät tänään.
Minulla on tänään tosi onnellinen olo.
Kaikille: ONNEA ja iloa toivotan paljon ja usein uutena vuotena 2011
:) Satu*.
:) - sinisirkku-ek
Mummeli* kirjoitti:
miten täysin ymmärränkään viestisi!
Olet sinä ihmetyttö, kun pystyt kirjoittamaan niinkuin minä ajattelen.
Tuntuu hyperbolalta, mutta juuri tällä hetkellä tuntuu aivan aidosti siltä.
Tulin juuri himaan lounastapaamisesta, - ja koska olen jo syönyt, tulin suoraan katsomaan,
mitä porukat miettivät tänään.
Minulla on tänään tosi onnellinen olo.
Kaikille: ONNEA ja iloa toivotan paljon ja usein uutena vuotena 2011
:) Satu*.
:)Wienin uudenvuoden konsertin aikana olin hetkittäin niin mukana, kun musiikki ja sen rytmi saa minut elämään mukana:D jalat ei pysy hiljaa, valsseihin taas huomaan koko vartalolla meneväni imuun:DDD eikä ole kenen kanssa jakaa ilon.
Tanssin riemuissani yhden valssin, mutta sukkasillaan saa pelätä innostuvansa, ei voi täysin vapaasti antautua ettei törmää huonekaluihin, se rajoittaa...
Mieheni ei kyllä tanssinut, no kömpelösti tosin, mutta musiikista nautti selvästi! Oli riemastuttava otos Kalingradissa, kun Miekkatanssin tahdittamana oli kamera nopeutettu, että viulut ja jouset vauhdilla tulivat laatikoista, ja portaita vipelsi soittajat puolisoineen tahdissa! Oivallus sekin.
Kuinka kaunisääninen oli sellokvartetti Helsinkiin matkalla, sävellys tuntematon-- surumielisen.
kaunis. Muutenkin kokoonpano oli poikkeuksellinen tänä vuonna.
Kapellimestari oli mielestäni iloisen faunimainen, kuin nuorukainen harmaine hiuksineen. Vielä jotenkin vihreä.
Mutta soittamisen aito ilo kuvastui muutamilla taitureilla:D
ps. Nauratti tuo Ramonan* käsväskyllä lätkäisy, olis sekin..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 971727
Venäjä lähettää 480 tuhannen sotilaan armeijan Suomen rajalle
Miten Suomessa vastataan Venäjän uhkaan sotilaallisesti2301387Timo Soini tyrmää Tynkkysen selitykset Venäjän putinistileiristä
"Soini toimi ulkoministerinä ja puolueen puheenjohtajana vuonna 2016, jolloin silloinen perussuomalaisten varapuheenjoht2531011Nainen voi rakastaa
Ujoakin miestä, mutta jos miestä pelottaa näkeminenkin, niin aika vaikeaa on. Semmoista ei varmaan voi rakastaa. Miehelt78895- 7745
Kalateltta fiasko
Onko Tamperelaisyrittäjälle iskenyt ahneus vai mistä johtuu että tänä vuonna ruuat on surkeita aikaisempiin vuosiin verr10725IS Viikonloppu 20.-21.7.2024
Tällä kertaa Toni Pitkälä esittelee piirrostaitojansa nuorten pimujen, musiikkibändien ja Raamatun Edenin kertomusten ku37687- 26665
Sulla on nainen muuten näkyvät viiksikarvat naamassa jotka pitää poistaa
Kannattaa katsoa peilistä lasien kanssa, ettet saa ihmisiltä ikäviä kommentteja.55664Ikävöimäsi henkilön ikä
Minkä ikäinen kaipauksen kohteenne on? Onko tämä vain plus 50 palsta vai kaivataanko kolme-neljäkymppisiä? Oma kohde mie30654