Hei

Olen sitä mieltä että kaikki riippuu eroon johtaneista syistä ja ongelmista, luottamusta ei saa takaisin ja ongelmat tuppaavat nousemaan uusinta kierroksellakin ennen pitkään samoina esiin, vieläpä rankempana koska on kaikupohjaa entuudestaan.
Hyvin usein rakkaus ei katoa, ja sen kaihoisa muisto elää toisilla koko elämän mukanaan ja eroon johtaneet syytkin aika tasaa antaen paremman vaihtoehdon nimeltään väärinkäsityksen mahdollisuus, tähän mahdollisuuden olemassa oloon sitten tunne elämä nojaa ja ymmärtää väärin , tai antaa itsensä ymmärtää väärin koska eihän aito rakkaus voi olla pahasta ja rakastettu voi olla sittenkään niin ilkeämielinen tai kevyt kenkäinen.

Tunnen ainoastaan pari tapausta jossa nuorena eronneet ovat löytäneet toisensa keski-ikäisinä uudelleen ja molemmat tunnustaneet että kaikki erossa eletyt vuodet on ollut tunne että rakastamme toisiamme ja kuulumme toisillemme, ja näin varmaan on ollutkin, ja siitä syystä voidaan sanoa että he löysivät sittenkin toisensa ja yhteisen saunapolkunsa.
Mutta tunnen aivan liian paljon vastaavasti yhteen palanneita pareja joilla homma ei ole toiminut kuin korkeintaan parisen vuotta ja eron syyt ovat olleet täysin samankaltaiset kuin ensimmäisellä kerralla.
Pettymys siitä mitä toinen oikeasti tuntee ja ajattelee päänsä sisällä on suurin syy ensimmäiseen ja myös toiseen eroon, koska aina parisuhteessa täytyy olla kaksi pelaajaa jotka ovat aidosti ja samasta syystä yhdessä .

Parempana vaihtoehtona pidän vanhan unohtamista ja uuden paremman etsimistä.
Rakkaus on arpa peliä,koskaan ei tiedä milloin tulee mustapekka käteen, onnellisia olkoot ne joille on suotu rehellinen kumppani joka ei pelaa vaan rakastaa aidosti koko sielullaan.