Olen 20 vuotias nuori nainen ja mieheni on 26 vuotias. Olemme seurustelleet 2,5 puoli vuotta. Mies on on todella hyvä tyyppi. Varmasti hyvä isä, lojaali, kiltti, tunteikas. Olen aikaisemmin seurustellu 4 vuotta eli siis lapsesta saakka ja minun piti pitää taukoa kaikista miehistä ym, mutta sattuman kautta ajauduin käytännössä heti mieheni kanssa yhteen. Seurustelimme kaukosuhteessa n. puoli vuotta kunnes muutin samalle paikkakunnalle hänen kanssaan ja olen siitä lähtien asunut hänen kanssaan. Mies on omalla tavallaan hyvännäköinen, mutta hän on lihonut roimasti ja se häiritsee minua todella. Lupailee tehdä asialle jotain, mutta ei kuitenkaan tee mitään.
En siis ole käytännössä ollut ikinä sinkkuna tai asunut yksin.
Suhteemme aikana minua on vaivannut tietynlainen vapauden kaipuu. N. puoli vuotta sitten ihastuin hyvin vetoavaan mieheen. Hyvin timmi ja haluttava. Pääsimme kuitenkin miehen kanssa siitä yli. Kuitenkin vapaus aiheutti silloin pienen kriisin.
Nyt ennen Joulua minulle tuli todenteolla tunne, että haluaisin elää yksin. Kerroin miehelleni tunteistani, mutta hän ei halunnut käsitellä asiaa ollenkaan, kuitenkin eräänä iltana hän kysyy olenko pettänyt häntä! (Tärkein asia minulle on uskollisuus) Kysyi koska emme ole harrastaneet seksiä varmaan moneen kuukauteen. No en tietenkään ole pettänyt.. Asiat kärjostyivät ennen joulua niin että jätin mieheni kirjaimellisesti, mutta se murskasi mieheni tavalla joka murskasi minut ja luvattiin yrittää ja asetetaan uusia tavoitteita ym. Kuitenkaan mitään parantavaa ei ole tapahtunut. Kaikki Hellyydet ovat menneet minimiin, mieskään ei enään jaksa helliä minua, koska en saa puskettua itseäni hellyyttelyihin. Käyttäydymme toisin sanoen kuin hyvät kämppikset jotka nukkuu samassa sängyssä.
Minulla on tunne että haluan olla yksin suoraan sanoen kokeilla muita miehiä ja ennen kaikkea olla yksin ja kasvaa, mutta mieheni on kuitenkin niin hyvä ja ihana ihminen etten halua satuttaa häntä enkä ainakaan tehdä väärää päätöstä. Oloani täällä kotona ei helpota se, että yksi tietty mies haluaa minut sänkyynsä ja minä hänen, mutta en tietenkään mene koska olen suhteessa! Hänkin on timmi ja komea.. Huoh.. Minulla on niin ristiriitaiset tunteet kaikesta maailman asioista, mitä teen en haluaisi heittää kaikkea tätä roskiin, mutta olemmeko oikeasti vain hyviä ystäviä. Jos en kerta halua omaa miestäni vaan muut kyllä sytyttää? Hirveää ajatella näin. Miksi en voi olla vain tyytyväinen osaani. Minulla on Tunteikas ja lojaali mies ja silti potkin koko ajan vastaan. Olen 20vuotias pystynkö olemaan saman miehen kanssa seuraavat loppuelämän? Kaipaanko vanhana sitä etten ole koskaan elänyt yksin TAI ollut ikinä yksin?
En siis ole käytännössä ollut ikinä sinkkuna tai asunut yksin.
Suhteemme aikana minua on vaivannut tietynlainen vapauden kaipuu. N. puoli vuotta sitten ihastuin hyvin vetoavaan mieheen. Hyvin timmi ja haluttava. Pääsimme kuitenkin miehen kanssa siitä yli. Kuitenkin vapaus aiheutti silloin pienen kriisin.
Nyt ennen Joulua minulle tuli todenteolla tunne, että haluaisin elää yksin. Kerroin miehelleni tunteistani, mutta hän ei halunnut käsitellä asiaa ollenkaan, kuitenkin eräänä iltana hän kysyy olenko pettänyt häntä! (Tärkein asia minulle on uskollisuus) Kysyi koska emme ole harrastaneet seksiä varmaan moneen kuukauteen. No en tietenkään ole pettänyt.. Asiat kärjostyivät ennen joulua niin että jätin mieheni kirjaimellisesti, mutta se murskasi mieheni tavalla joka murskasi minut ja luvattiin yrittää ja asetetaan uusia tavoitteita ym. Kuitenkaan mitään parantavaa ei ole tapahtunut. Kaikki Hellyydet ovat menneet minimiin, mieskään ei enään jaksa helliä minua, koska en saa puskettua itseäni hellyyttelyihin. Käyttäydymme toisin sanoen kuin hyvät kämppikset jotka nukkuu samassa sängyssä.
Minulla on tunne että haluan olla yksin suoraan sanoen kokeilla muita miehiä ja ennen kaikkea olla yksin ja kasvaa, mutta mieheni on kuitenkin niin hyvä ja ihana ihminen etten halua satuttaa häntä enkä ainakaan tehdä väärää päätöstä. Oloani täällä kotona ei helpota se, että yksi tietty mies haluaa minut sänkyynsä ja minä hänen, mutta en tietenkään mene koska olen suhteessa! Hänkin on timmi ja komea.. Huoh.. Minulla on niin ristiriitaiset tunteet kaikesta maailman asioista, mitä teen en haluaisi heittää kaikkea tätä roskiin, mutta olemmeko oikeasti vain hyviä ystäviä. Jos en kerta halua omaa miestäni vaan muut kyllä sytyttää? Hirveää ajatella näin. Miksi en voi olla vain tyytyväinen osaani. Minulla on Tunteikas ja lojaali mies ja silti potkin koko ajan vastaan. Olen 20vuotias pystynkö olemaan saman miehen kanssa seuraavat loppuelämän? Kaipaanko vanhana sitä etten ole koskaan elänyt yksin TAI ollut ikinä yksin?
Vastaukset 7
Vanhimmat
vee tämän vuoden lopus ?onko kaikki tulleet hulluiksi?mikä helvatan vapaudenkaipuu kaikkiin on iskenyt?eikö parisuhde merkkaa enää mitään?miksi mennään naimisiin ja luvataan myötä-ja vastamäessä?miten helvatassa voidaan kuvitella että monen vuoden jälkee kaikki on aina yhtä ihanaa ja kiihkeää kuin alussa? SE RUOHO EI OLE VIHREÄMPÄÄ AIDAN TOISELLA PUOLELLA!!!
miksi varsiinkin miehet eivät kestä arkea sillä sitä se elämä on?
tää nyt ehkä tuli väärään kohtaan kun sinä olet nuori ja ym.mutta ei se tarkoita vaikka on nuori ja parisuhteessa etteikö nuoruutta voisi myös kokea.
" mutta hän on lihonut roimasti ja se häiritsee minua todella."
-niinkö...huomaathan, että 20 vuoden päästä saat tottua naisena samaan, ja silloin toivot todella, että joku
näkee sinutkin ihmisenä, eikä lihamöykkynä. Oikeammin: 10 vuotta, ja olet kypsä jämähtämään kotiäidiksi, joka valittaa Suomi24:ssa, ettei mieheltä enää heru.
"Pääsimme kuitenkin miehen kanssa siitä yli."
-tarkoitat varmaan, että sinä pääsit tällä kertaa? Älä luule, että se on puolison hommaa päästä yli haihatteluistasi. Ehei-sinä vastaat yksin teoistasi. Sinänsä se on hölmöä kyllä ääneen puhua ihastuksistaan. Miestäsikin kiihottaa muutkin naiset, kuin sinä, tiesitkös?
"yksi tietty mies haluaa minut sänkyynsä ja minä hänen,"
-maailma on täynnä naisia, mutta ei niitä oo pakko kaikkia kaataa minunkaan. Sinänsä kertoo huonosta
itsetunnosta, kun väen väkisin hakee vastaavia kontakteja-sattumalta varmaan se ukko ei tiedä sinun haluistasi, eihän? Sinähän sitä suhdetta olet rakentanut siihen pisteeseen, että se on joko-tai.
"Olen 20vuotias pystynkö olemaan saman miehen kanssa seuraavat loppuelämän? "
-Helposti pystyy, kun laittaa ne jalat maahan-tai tässä tapauksessa ilmeisesti ristiin ensin, vai? Ennen avioliitot tehtiin kestämään elinikä, ja tehtiin TÖITÄ sen toimivan suhteen eteen. Nykyään jaetaan lusikat saman tien, jos on vastatuuli pyöräillessä.
"Miksi en voi olla vain tyytyväinen osaani"
-koska sinulla on vielä lapsenomainen harhakäsitys omasta korvaamattomuudestasi, se muuten häipyy sitä mukaa, kun sinulle tulee ikää ja viisautta.
"Kaipaanko vanhana sitä etten ole koskaan elänyt yksin TAI ollut ikinä yksin?"
-useimmiten vanhana joutuu miettiä, että MIKSI ON JÄÄNYT yksin...näin sinua vanhempana sanoisin, että kyllä se on perseestä olla yksikseen-mikään ei ole sen parempaa, kuin asettua aloilleen.
"Tärkein asia minulle on uskollisuus"
-mietipä sitä, että keneltä sitä uskollisuutta vaadit, itseltäsi, vaiko muilta? Olisko ensin hyvä katsoa peiliin?
Vastaan nyt nopeasti tuohon pettämistouhuun jota luulet minun harrastavan. Luuletko todella että haen väenvängällä tällaisia tilanteita, joissa mukava ihminen on haluttava ja ihastuttava. NO EN! Olis se niin pirun helppoa jos ei tällaisia ihmisiä olisi. Harmi vain niitä ON. niille en voi mitään.... Enkä halua sulkea jokaista hyvää tyyppiä elämästäni pois. Ja missään vaiheessa en ole sanonut että mies pihtaa vaan se olen MINÄ, jos ei tee mieli niin ei tee mieli!
Ja minulla ei todellakaan ole sellaista kuvaa itsestäni että minua ei voi korvata. Minut voi todella korvata ja todellakin haluan että mies korvaa minut jos tulen siihen pätökseen että haluan olla yksin.
Minä en todellakaan heittäydy miesten kauloihin ja hae toisen sukupuolen kontaktia ja hyväksyntää. En vain voi sille mitään että tulen helpommin toimeen miesten kanssa kuin naisten. Miehet ovat vain niin paljon suorempia. Ja mikään helvetin muut miehet ei edes tähän liity! En todellakaan ole vaihtamassa miestä vaan jos lähden aijon olla yksin ja pitkään!
Mulla olis sun kanssa paljon puhuttavaa, koska mietin ihan samoja juttuja! Voitko kirjottaa mulle vaikka mailiin [email protected]? :)
Yksineläminen on hyvä kokea jossain elämänvaiheessa, mutta en usko siihen kaipuun olevan ongelmien pohjimmainen syy. Syy on biologiassa, mikä näkyy mieheesi kyllästymisenä, näin käy monille naiselle suhteen vakiintuessa. Ideahan siinä on se, että tuleville lapsille houkutellaan hyvä kasvattajaisä (seksillä), siksi häntä kohtaan on vielä intohimoa suhteen alussa. Sitten kun suhde vakiintuu, alkaa halut hiipumaan, jolloin nainen on (valitettavasti) valmis hakemaan lasten geenit muualta. Tämän näkee siitä, että vieraat miehet alkavat kiinnostamaan seksuaalisesti. Kaikilla naisilla ei toki käy näin.
Tilanne ei siis ole miehesi vika, sillä kuten sanoitkin on hän kaikinpuolin hyvä, mutta et vaan enää tunne intohimoa häntä kohtaan. Toisaalta ei se ole myös sinunkaan vika, et sinä voi sille mitään, kun halut loppuvat ja kohdistuvat muualle. Vaikein kysymys onkin, että mitä tilanteessa kannattaisi tehdä? Sehän se sinun kysymys olikin. No se on ainakin varma, että nämä muut miehet tuovat sinulle vain hetkellisesti nautintoa. Jos eroat ja heidän kanssaan vehtaat, niin hetken kuluttua alat taas haaveilemaan pysyvämmästä suhteesta. Ja kun sellaisen olet hommannut ja suhde on vakiintunut, niin alkaa kenties taas vieraat miehet houkuttelemaan, oravanpyörä on valmis. Ikäsi puolesta olet kyllä nuori, että kiirettä ei ole vielä seurustelemaan. Mutta todennäköisesti jäät vanhempana harmittelemaan sitä ettet elänyt yksin, vaikkei siitä välttämättä hyötyä ja iloa olisikaan juuri sinulle.
Eroa! Ilmoita miehelle syyksi hänen lihomisensa ja se, että et tunne häntä kohtaan enää mitään intohimoa. Eli mies on itse päästänyt sekä kehonsa että erotiikkaosaston lässähtämään. Voithan vaikka sanoa että haluat puolen vuoden koeajan yksinasumista, ja katsotte sitten missä miehesi suhteen mennään. Jos kaipuu on kova ja mies taas timmi (kuultuaan liikakiloistaan muiltakin naisilta ja päätettyään ottaa vastuulleen laihtumisensa), niin sitten mietitte taas. Turha edellisten vastaajien on syyllistää nuorta, elämänjanoista tyttöä, ainoa järkevä teko häneltä on erota juuri nyt. Vai kuinka monen kaksikymmenvuotiaan uskotte velvollisuudentunnosta pysyvän kulissiavoliitossa plösön nössömiehen mieliksi?
Mies kyllä pääsee yli vaikka millä uhkailisi, hakeutukoon psykiatrille jos tiukkaa tekee, se ei ole sinun vastuullasi. Nyt sinulla on aikaa ja mahdollisuuksia etsiä itseäsi, elää kuten haaveilet, vaikkapa tehdä pitkä ulkomaanmatka tms. ja sitten vaikkapa kolmen vuoden kuluttua tiedät mitä ja kenet haluat, menet naimisiin, saat perheen jne. Ehdit vielä kaiken senkin.
Luulen, että olet jo itsekin päättänyt lähteä, et kai aio elää kuin nunna kesälläkin, vai?
Aloittajan on parempi eroa ja lukea perusteluksi ääneen avausteksti miehelleen.
Aloittajan on myös hyvä tiedostaa kaipuunsa miehiin, joita ei luultavasti voi saada itselleen (paitsi seksiin), ja sitä myöten yksin jäämisen, lapsettomuuden tai yksinhuoltajuuden riski.
Mitä tulee aloittajan haluun "kokeilla muita miehiä", kehotan harkintaan ja kaukonäköisyyteen: aloittajan on hyvä järkeillä, miten timmin ja komean miehen saa aikanaan itselleen sitoutettua perheenisäksi - sitä timmimpiä ja komeampia ei kannata "kokeilla".