Tällä palstalla on paljon puhetta siitä, että mies katuu petostaan sen tullessa ilmi. Osa naisista on sitä mieltä, että se on pelkkää esitystä, mutta osa uskoo että mies katuu aidosti. Ovat sitä mieltä, että mies ei tajunnut kuinka pahasti pettäminen vaimoaan satuttaa, ja vasta petoksen ilmi tullessa ja vaimonsa tuskan nähdessään tajuaa, mitä on tehnyt ja siis katuu.
Ehkä näin, mutta miten on sitten selitettävissä nämä miehet, jotka ovat tapapettäjiä? Eli vaikka jäävät kiinni ja näkevät vaimonsa tuskan, he kuitenkin pian etsivät uuden salasuhteen, tai jatkavat sitä entistä kun tilanne kotona rauhoittuu. Mitä mieltä olette tästä naiset? Miten heihin ja heidän katumukseensa tulisi suhtautua? (Vai esittävätkö tai sanovatko he edes katuvansa?) Hehän nimittäin tietävät ensimmäisen käryn jälkeen millaiset vaikutukset pettämisellä on puolisoonsa. Uskotteko naiset oikeasti, että tämän kaltaiset miehet rakastavat vaimojaan, pystyvät edes rakastamaan? Yhden "hairahduksen" voi juuri ja juuri ymmärtää, mutta että useita ja vuosikausia jatkuneita suhteita?
Ehkä näin, mutta miten on sitten selitettävissä nämä miehet, jotka ovat tapapettäjiä? Eli vaikka jäävät kiinni ja näkevät vaimonsa tuskan, he kuitenkin pian etsivät uuden salasuhteen, tai jatkavat sitä entistä kun tilanne kotona rauhoittuu. Mitä mieltä olette tästä naiset? Miten heihin ja heidän katumukseensa tulisi suhtautua? (Vai esittävätkö tai sanovatko he edes katuvansa?) Hehän nimittäin tietävät ensimmäisen käryn jälkeen millaiset vaikutukset pettämisellä on puolisoonsa. Uskotteko naiset oikeasti, että tämän kaltaiset miehet rakastavat vaimojaan, pystyvät edes rakastamaan? Yhden "hairahduksen" voi juuri ja juuri ymmärtää, mutta että useita ja vuosikausia jatkuneita suhteita?
Vastaukset 28
Vanhimmat
mitä ja minkälaisia ovat "tapapettäjät"?
No eikös hän tuossa sen määritellyt: "vaikka jäävät kiinni ja näkevät vaimonsa tuskan, he kuitenkin pian etsivät uuden salasuhteen, tai jatkavat sitä entistä kun tilanne kotona rauhoittuu."
Mun näkemys on, että tapapettäjällä on iso ongelma, joka korjautuakseen vaatii todella syvällistä itsensä kohtaamista ja asioiden katsomista silmästä silmään. Tilanteen käsittelemistä puimista ja ratkaisujen hakemista täysin rehellisesti kumppanin kanssa. Helvetisti raakaa työtä ja kovaa tahtoa. Sitä voisi verrata vaikka johonkin anoreksiaan tai alkoholismiin. Suurin osa ei tätä vaivaa ole valmis näkemään. Varsinkin kun tuo pettäminen poikkeaa mainituista vaivoista siten, että se ei ole tekijälleen suoraan yhtä vaarallinen/kuolettava. Muuthan siinä yleensä enemmän kärsivät.
Tapapettäjällä tarkoitan näitä miehiä, jotka pettävät aina uudestaan ja uudestaan, vaikka jäisivät kiinni.
halusin vähän täsmennystä että siitä on monenlaisia määritelmiä. Jos se on vain tapa, se voidaan silloin helpommin muuttaa toiseksi. Jos siihen liittyy muutakin, kuten asenne tai oma kriisi, tapaa ei niin vain voikaan muuttaa. Asenteiden ja ongelmien ratkaisutavat ovat piintyneet meihin lujasti kiinni. Ja jos puhutaan persoonallisuuden rakenteesta, niin yhä vain vaikeammaksi menee.
Jos ajatellaan vaikka tuota asennetta. Jos asenne naisiin on negatiivinen ja kahtia jakautunut, tällainen mies hahmottaa suhteen vallan kautta. Hänellä on eri rooleja, joiden kautta hän käyttää valtaansa. Hänellä tulee olla tunne tilanteen hallinnasta ja todellisen minänsä hän kätkee tarkoin. Todelliseen rakkauteen hän kykenee harvoin, koska se merkitsee itsensä alttiiksi panemista, joka on pelottavinta mitä hän tietää.
Vallankäyttö voi näkyä ihan positiivisestikin, hän tuntuu turvalliselta ja vakaalta tietyille ihmisille, mutta sitten tekee salaa kaikennäköistä. Se huomaavainen kumppani onkin toiselle kiihkeä ja jännittävä rakastaja. Vallankäyttäjä yrittää pitää erossa kaikin tavoin toisistaan ne ihmiset, joille hän näyttää vain tietyn roolin. Näin hän pääsee hallitsemaan kaikkia läheisiään.
Siksi tuo vaimon tuska ei tunnu, koska sehän on vain rooli joka tuon tuskan ottaa vastaan. Tällaisen ihmisen täytyy kohdata ensin jotain joka todella romuttaa nuo roolit ja hän uskaltautuu olemaan todellinen itsensä. Harvoin se onnistuu ilman asiantuntija ja läheisten tukea.
Jos asenne on vaikka opittu omalta isältä tai nuoruuden kavereilta, silloin on mahdollista että se muuttuu helpommin. Se on ollut ehkä malli jolla niitä omia kriisejä on yritetty ratkaista. Kun kyseenalaistaa sen, ovatko nuo mallit sittenkään mielekkäitä, aletaan olla jo vakaammalla pohjalla. Tapa muuttuu, mutta ei sekään kerralla – kuten vaikka tapaa tupakoida ajatellaan. Tällaiset miehet saattavat todellakin jossain vaiheessa lopettaa pettämisen ja katumus voi olla aitoa. Näitä suurin osa taitaa tutkimusten mukaan olla.
Se taas on toinen juttu, kuinka erottaa toisistaan aito katumus ja roolikatumus? Ehkä siinä sen voisi erottaa että toinen aloittaa muuttaa käytöstään mutta toinen vain palaa vanhaan rooliinsa.
Kerronpa tässä yhden ukkomiehen katumuksesta.
Olin kakkonen eräälle ukkomiehelle vuosia. Kiinni jäätyään, kaksi viikko kärystä kun olin kulunnut, soitti minulle ja itki (siis oikeasti itki), että kuinka hän voinut tehdä vaimolleen näin, ja kuinka hän katuaa tekoaan jne. Seuraavassa lauseessa hän kysyi, saanko tulla luoksesi? Jäin suu auki puhelimessa, ja sain vain sanottua että pysy nyt siellä kotonasi.
Kului päivä tästä edellisestä puhelusta, ja samanlainen puhelu tuli, ja siitä lähtien ukko taas juoksi luonani.
Tuli uusi käry jonkun ajan kuluttua, taas sama laulu, kuinka hän tajuaa kuinka vaimo on hänelle maailman tärkein ja hän ei ikinä enään halua nähdä minua jne. Sanoin, että tämä sopii hyvin minulle.
Kului muutama kuukausi, jälleen miehen yhteydenotto ja taas alkoi juokseminen luonani.
Eli tässä teille sitä ukkomiesten katumusta, älkää uskoko sitä paskaa mitä ne teille syöttää.
Tällä hetkellä tilanne on se, että olen itse jättänyt miehen, yrittää aina välillä ryömiä mun luo, mutta en päästä häntä luokseni, vaimo saa ihan vapaasti pitää miehen, en tee tuollaisella miehellä mitään.
Juuri tuon kaltaisia miehiä tarkoitin aloituksessani, josta sinä puhut. Kuitenkin vaimot antavat heillekin uudestaan ja uudestaan anteeksi. Sitä vain halusin kysyä, että miksi? Sanovatko nämä miehet vaimoilleen katuvansa tekojaan? Jos näin on, niin miksi vaimot uskovat näitä miehiään, sillä hehän tietävät jo ensimmäisen käryn käytyä miltä vaimosta tuntuu. Miksi uskoa heidän katumustaan, vai uskovatko vaimot edes? Jos eivät usko, niin miksi jatkaa avioliittoa sellaisen miehen kanssa, joka uudestaan ja uudestaan loukkaa todella pahasti? Millaiset vaikutukset sillä ylipäänsä on omaan psyykeen, että tulee kohdelluksi puolisonsa taholta tuolla tavalla?
Toivoisin myös, että tästä keskustelusta pidettäisiin pois kakkoset ja heidän vastuunsa tapahtuneessa -siitä on puhuttu jo vaikka millä mitalla lähes kaikissa muissa keskusteluissa. Toki kakkosilla on oma osansa asioissa ja vastuunsa myös. Kuitenkinhan vaimot itsekin sanovat, että kakkoset eivät tiedä millaista miehillä on oikeasti kotona ja omissa liitoissaan -ja että miehet valehtelevat heille. Eihän vastuu siis voi olla kakkosilla kokonaan ja pelkästään, kun hehän kai yleensä ovat se osapuoli jolle kaikista eniten valehdellaan -ainakin useissa ketjuissa vaimot itse ovat sanoneet näin. Miksi siis vierittää koko vastuu sen osapuolen päälle, joka ei asioiden oikeaa laitaa edes pysty tietämään?
Itse en sitten ole mikään osapuoli. Omassa ystäväpiirissäni on vain tällainen pariskunta, jossa mies pettää uudelleen ja uudelleen. Yritän olla tukena vaimolle, mutta en oikein tiedä mitä sanoa ja tehdä. Häneltä tietysti voisin kysyä nämä kysymykset, mutta en pysty kyselemään häneltä näitä -en uskalla, sillä pelkään pahentavani hänen oloaan.
Petturit valitsevat jo alunperin puolisokseen luottavaisen ja hyväuskoisen puolison. Sellainen ei osaa epäillä mitään, ja kun käry tulee, hän helposti uskoo, että siihen loppui miehen vuosia kestänyt suhde tai lukuisat pettämiset monien kanssa. Tulee lisää käryjä uudelleen ja uudelleen, koska salasuhdehan tietenkin jatkuu ja pettäjä ei muutu, ja taas petetty uskoo petturia. Ehkä petetty on enempi tämän jälkeen varuillaan, mutta petturikin muuttuu ovelammaksi. Tällainen hyväuskoinen petetty ei ymmärrä sitä, että pettävällä miehellä ei ole aikomustakaan tyytyä yhteen. Tällainen petetty myös kuvittelee, että kaikki on jo tullut ilmi. Hän ei osaa ajatella, että hän tietää vain murto-osan kaikesta, koska hänelle on jo tarpeeksi miettimistä siinäkin, mitä tietää.
Tunnetko oikeasti ihmisiä, jotka ovat pettureita jo naimisiin mennessään? Olen itse 40 ja tähän ikään mennessä on tietysti tullut nähtyä yhtä sun toista. Tunnen monta pettäjää, petettyä, kakkosta jne. Kaikki tuntemani pettäjät ovat enemmänkin ajautuneet pettämiseen kuin tietoisesti siihen hakeutuneet. Ja luultavasti heistä jokainen uskoi lopun elämän kestävään rakkauteen ja uskollisuuteen naimisiin mennessään. Heidän vaimonsa eivät ole sen hyväuskoisempia hölmöjä kuin muutkaan tuntemani naiset. Ei kai tästä elämästä mitään tulisi, jos aina epäilisi kaikkea. Ihan normielämän puitteissakin on helppo pettää kiinnijäämättä. Epäsäännöllinen työaika tai matkatyö antaa hyvät mahdollisuudet pettää ilman että normielämä muuttuu. Pettäjän käytös ei välttämättä muutu kotona uskottomuuden takia eikä kai ihmiset muutenkaan aina ole samalla tuulella tai samanlaisia.
vieraat naiset ovat kuin tupakka tai viina. Sortumisen jälkeen vannotaan itselleenkin, ettei koskaan enää. Sitten kun mieliteko taas alkaa, niin ajatellaan että vain tämän yhden tupakan, vain tämän yhden oluen, vain tämän yhden kerran käyn vielä kakkosen luona. Hyvät päätökset eivät pidä, kun riippuvaisuudesta on kysymys. Mikä se riippuvuus sitten kakkoseen on, onkin toinen kysymys.
Se olisikin mielenkiintoista saada selville, mikä siinä salasuhteessa on niin "koukuttavaa", että sitä jatketaan vaikka käry jo käynyt? Ja ei tarvitse kommentoida, että puoliso ei anna tai muuta sellaista sontaa. Jos siellä kotona ei ole hyvä olla niin miksi sitten sinne kuitenkin menee takaisin? Ja en usko, että materiakaan on se miksi ei erota. Kovin elämä on pinnallista jos pelkkä materia pitää yhdessä.
Jos se salarakas on niin hyvä, miksi ei erota ja jatketa suhdetta siihen salarakkaaseen ilman sen puolison satuttamista? Vai halutaanko tietoisesti pitää puolisoa pilkkana? Ja ne kakkoset, mikä siinä salarakaan puolisossa on vikana jos petturi käy luonanne? Ei se puoliso välttämättä sitä miestä/naista teidän luo vapaaehtoisesti tuo.
Kyllä se petturi ihan itse vapaaehtoisesti on tiensä valinnut. Ei hänen varmaankaan olisi pakko sitä vakisuhdettaan jatkaa, jos ei haluaisi. Miksi haluaa kuitenkin tietosesti puolisoaan satuttaa??? Tämän jos saisi selville saisi paljon ymmärrystä ja ajatuksia kaikesta ihmissuhteisiin liittyvästä.
mm. dopamiini ja adrenaliini
ja vanhat aivojen osat "liskoaivot", alkukantaisten viettien syntysija.
on osassa perääkin.
Jos ajatellaan nykyihmisenelämää, missä haetaan ”turvallisuutta” ja tapahtumattomuutta ja sitä, millaisissa oloissa on ihminen kehittynyt, niin ero on valtaisa. Me jotenkin kuvittelemme että helppo elämä on jotain onnellista ja autuaallista, mutta oikeasti me emme siedä sellaista.
Kuinka moni kaipaakaan sitä ”elämisen” tunnetta? Sitä haetaan hyvin erilaisilla tavoilla. Kuka urheilee, hakee elämyksiä, kuka shoppailee tai rientää harrastuksesta toiseen. On myös meitä jotka todella tekevät muutoksen elämässään ja vaihtavat ammattia, paikkakuntaa tai elämäntapaansa. Turhan moni hakee sitä seksiseikkaluista tai ihmissuhdedraamasta.
Miksi se materiaalinen hyvä toisaalta on se elämän tavoite ja toisaalta niin paha asia? Jos haluaa pitää sen kaiken aineellisen hyvän, päästä helpommalla, niin miksi on niin vaikeaa tunnustaa että näin on? Samalla tavalla sekin ”kouluttaa” kuin mikä hyvänsä mielihyvä.
Kyse voi olla siis siitäkin, että kuvitellaan elämällä olevan joku valmis ja oikea muotti ja yritetään sopeutua siihen hinnalla millä hyvänsä. Kun roolissa on vaikeaa, helpotuksen tuo suhde jossa sitä voi vaihtaa. Sitten taas jaksaa ”arkea”.
Se mitä minä ihmettelen on, ettei enää uskalleta oikeasti muuttaa sitä elämää, tai että kaikki ihmissuhteet ostetaan seksillä?
Juuri tuolla tavalla toimi mies kenen kanssa olin salasuhteessa. Tunnusti itse petturuutensa pariin otteeseen. Tuli luokseni, selitti kuinka katui, vuodatti tuntemuksiaan kuinka kamalaa on. Ja kertoi että haluaa jatkaa naisensa kanssa kun heillä on yhteinen historia ja hän on niin iso osa elämää jne. Sitten hän yleensä alkoi pohtia meitä, kertoa kuinka rakas olen ja ei mennyt kauaakaan kun hän halusi suudella ja rakastella. Mahtavaa logiikkaa. Vähän kuin viskilasin ääressä alkoholiongelmastaan ruikuttava juoppo.
Hah! Ei kukaan "ajaudu pettämään" :D Siinä vasta sinisilmäistä ajattelua. Petturilla on aivot, hän tekee päätöksen joka ikisestä liikkestään ihan itse, miettii ja suunnittelee.
Mies nauttii kun hänellä on kaksi naista. Käryn jälkeen mies on molempien naisten keskipiste, myös sen vaimon, joka ennen käryä ei huomioinut miestä niin paljon. Sehän on ihana tilanne miehelle. Miksi hän valitsisi jommankumman kun voi pitää molemmat.
on juuri sitä vallan käyttöä...
Nytkö sen vasta hokasitte. Tämä reilu vuosi käryn jälkeen kaikki on ollut hunajaakin suloisempaa, molemmat naiseni haluavat miellyttää kaikin tavoin kun pelkäävät muuten menettävänsä.
Ihmisellä on toki kyky ajatella ja miettiä seurauksia. Tosiasiassa jokainen meistä tekee täysin epärationaalisia tekoja enempiä miettimättä tai vain siksi, ettei kykene vastustamaan kiusausta. Joitakin ihmisiä ohjaa enemmän tunteet ja mieliteot kuin järki. Tästä lienee todisteena vaikkapa ihmisen ylipaino. Suurin piirtein jokainen tietää ylen syömisen seuraukset, mutta aika moni silti syö järjen vastaisesti. Joillekin ihmisille seksuaalisen halun torjuminen tai ylipäätään ihastumisen tunteen torjuminen on helpompaa kuin toisille. Se ei tietenkään poista syyllisyyttä, jos on luvannut olla uskollinen. Mutta ihminen ei aina mieti ja suunnittele vaan jotkut vain toimivat.
Samoin kävi minulle. Ei halunnut jättää rakasta vaimoaan ja rikkoa perhettä lapsilta - vaimo kun oli uhannut, ettei mies sen jälkeen lapsiaan saisi tavata (joopajoo, lakikin siinä tulee vastaan). Ja ettei halua luopua minustakaan koskaan. Tein itse päätöksen suhteellemme, luultavasti mies on etsinyt uuden kakkosen... minä en kuitenkaan siihen osaan halunnut jäädä.
Näin ajattelee ja toimii koskaan aikuiseksi kasvamaton äidinpoika, joka luulee, että maailma on olemassa hänen nautintoaan varten. Johan mammakin aikoinaan korvaansa suputti, että "sää oot janipetteri ihan kuningas". Turha odottaa tällaiselta kääpiöltä minkäänlaista vastuunkantoa tai muutakaan miehekästä käytöstä. Hänen elämänsä on arvottomien tekojen sarja, joka päättyessään jättää jälkeensä vain helpotuksen huokauksen.
jälkeensä jättää lauman peräänsä parkuvia naisia. Sellaisia naiset on. Mies saa tehdä mitä ikinä tahansa, ja naiset taistelee sen päältä henkeen ja vereen. Siinä ei tunnu käryt eikä kakkoset eikä kolmoset eikä valheet.
Jos on lauma ihmisiä, joista ketään ei ole siunattu selkärangalla, niin mutaryhmäpainihan voi jatkua kunnes kuolema possut toisistaan erottaa. Eihän siitä mikään ylevä jälki maailmaan jää, mutta eivät possut sellaisesta haaveilekaan. Röh röh.
Itse uskoin miehen katumuksen kun halusin uskoa, että hän rakasti minua ja vain minua. Monta kertaa se laulu upposi. Sitten en jaksanut enään edes sanoa miehelle, että tiesin hänen taas pettäneen. Kyllä, aina se käry käy lopulta.
Uskon, että mies luuli rakastavansa minua. Pikemminkin kyse taisi olla omistamisen halusta. Ei rakastanut tarpeeksi, että olisin riittänyt, mutta ei myöskään halunnut omaansa muillekkaan antaa ja ruikutti käryn käytyä jatkamaan avioliittoa. Tärkeintä kuitenkin pettäjämiehelle oli varmaan vain hän itse, teki mitä halusi ja teki mitä tahansa, että siitä huolimatta arki olisi pysynyt tuttuna ja turvallisena.
Lopulta koin olevani niin eksyksissä siinä liitossa, että jätin miehen. Lasten, talon ja yhteisten ystävien vuoksi oli vaikea tehdä eropäätös. Mutta kyllä kannatti. Ikinä enään en "anna anteeksi" jos minua petetään, se on kerrasta poikki. Jos pettää kerran, pettää toisenkin kerran. Tosirakkauttaan ei pysty pettämään, siihen uskon, niin paljon on onnellisia ja pitkiä avioliittoja tuttavapiirissä, että siihen on pakko uskoa.
kuinka "onnellisia" ne lähipiirisi pitkä avioliitot ovat. Jos olisit heidän kodissaan kärpäsenä katossa elänyt, niin voisit nähdä paljon samaa mitä olet omassa liitossasi kokenut.
Tämän olen huomannut. Pari pettäjämiestä tunnen ja molemmat ovat puhuneet ykkössuhteestaan siihen tyyliin että sekoittavat omistamisen ja kiintymyksen rakkauteen. Tyyliin: "mä rakastan mun vaimoa, se on niin hoivaava, fiksu ja kiltti mulle ja me ollaan oltu niin kauan yhdessä" tms. Siis puhutaan vain syistä miksi on tämän naisen kanssa, eikä omista tuntemuksista naista kohtaan. Nämä miehet eivät ole sanoneet mitään tämän kaltaista jota taas uskolliset miehet ovat sanoneet: "mä rakastan mun vaimoa, tekisin mitä tahansa sen takia, ja haluan sille pelkkää hyvää". Näettekö eron? Omistushaluinen mies ajattelee itsekkäästi: haluan omistaa tämän naisen näiden ominaisuuksien vuoksi. Rakastava mies ajattelee: haluan antaa tälle naiselle kaikkeni koska rakastan häntä.
Mikäs kumma siinä on, että aina jos näihin ketjuihin vastaa joku nainen joka on eronnut pettävästä miehestään tai suunnittelee eroavansa, ja sanoo uskovansa tosirakkauteen ja siihen että uskollisiakin miehiä on, koska omassa tuttavapiirissään on tällaisia pariskuntia -niin eiköhän kohta joku tyrmää koko ajatuksen! Heti tulee vastaus "et voi tietää... jne." Ihan kuin te jotka pysytte petturimiestenne kanssa todistelisitte kaikille ja ennen kaikkea itsellenne että "joo, ei kannata erota, ei uskollisia miehiä olekaan". Voi kyllä niitä ON, ja vaihtamalla paranee!! Onnea kaikille teille naisille, jotka petturin olette jättäneet. Toivon että löydätte uskolliset miehet rinnallenne. Ja te jotka harkitsette eroa petturista -älkää uskoko noita "et voi tietää" -ruikuttajia. Väitän että suurin osa miehistä ON uskollisia! Sehän on ihan loogistakin, sillä mistä helvetistä niitä naisia salapanoiksi joka ikiselle ukkomiehelle riittäisi (avomiehet ja seurustelevat mukaan luettuna myös)? Silloinhan kaikkien sinkkujen ja ehkä osan varatuistakin naisista pitäisi olla suhteessa ukkomiehiin, jos todella AIVAN KAIKKI miehet ovat kuitenkin uskottomia. Älkää jääkö paskaan ja tuhoavaan suhteeseen vain siksi, että täällä on noita naisia, jotka eivät uskalla tehdä itsensä kannalta parasta ratkaisua ja potkaista pihalle sitä petturia.
ettei koskaan jää kiinni, niin ei tarvitse katua mitään. Jos on toisia naisia pannut niin paljon, ettei edes niiden kaikkien nimiä muista, niin tuskinpa ne ovat niin paljon merkinneet, vai mitä?
asiaa. Mies yleensä katuu vain sitä että jäi kiinni. Alan pikkuhiljaa ymmärtämään miesten sielunelämää Jullen avulla. Mahtavaa olisi olla mies, naiset miettii turhia noissa pettämisasioissa, etenkin jos itse pettävät. Ja naiset jäävät aina kiinni. Itse ainakin en osannut peliä pelata oikein. Seuraavan kerran osaan.