Esimerkkejä polttoaineiden leimahduspisteistä

Luokittelu

Tulenarkuudella määritellään mitkä aineet palavat, leimahtavat tai syttyvät itsestään normaali-ilmanpaineessa. Aineita jotka syttyvät helposti normaalilämpötiloissa pidetään tulenarkoina. Leimahduspiste on tärkeä määrittelyssä. Aineet joilla on alhaiset leimahduspisteet on määritelty uhkaksi työturvallisuudelle ja niiden käyttöä ja varastointia on rajoitettu säädöksillä. Esimerkkejä tulenaroista nesteistä ovat bensiini, etanoli and asetoni. Diesel-polttoaine on yksi huonoimmin syttyvistä palavista nesteistä, leimahduspisteen ollessa yleensä varsin korkea, vaikka diesel syttyykin dieselmoottoreissa.

Leimahduspiste

Leimahduspiste on se alin lämpötila jossa nesteen pinnasta normaali-ilmanpaineessa erottuu niin paljon höyryä, että se muodostaa pinnan lähellä olevan ilman kanssa palavan kaasuseoksen. Aine syttyy ja leimahtaa, mutta höyryä ei kehity tarpeeksi pitääkseen yllä tulta. Neste saattaa syttyä myös leimahduspisteensä alapuolisissa lämpötiloissa, jos ne ovat sumumaisissa muodoissa tai ovat koostuneet eri jakeista kuten öljytuotteet. Leimahduspistettä käytetään määriteltäessä nestemäisiä polttoaineita, mutta sitä käytetään myös määriteltäessä muita palavia nesteitä joita ei yleensä käytetä polttoaineina.

Esimerkkejä polttoaineiden leimahduspisteistä

Bensiiniä käytetään moottoreissa jotka toimivat kipinällä. Ensin polttoaine sekoitetaan ilman kanssa, sitten sytytystulppa sytyttää sen palotilassa. Bensiinin leimahduspiste on alhainen noin -40 astetta, ja itsesyttymislämpötila korkea noin 400 astetta.

Dieseliä käytetään puristussytytteisissä polttomoottoreissa. Sylinterissä ilma puristetaan pieneen tilaan, jolloin se on kuumentuu dieselin itsesyttymislämpötilaan. Sitten polttoaine sumutetetaan kovalla paineella kuuman ilman sekaan, jolloin se sytyy itsestään. Ulkopuolista sytytyslähdettä ei tarvita. Näin ollen dieselillä on bensiiniin verrattuna korkea leimahduspiste yli 60 astetta, ja matala itsesyttymislämpötila noin 210 astetta.

Palamispiste

Palamispisteellä tarkoitetaan alinta lämpötilaa jossa aineesta kehittyy niin paljon syttyviä kaasuja, että ne leimahdettuaan jatkavat palamista ulkoisen lämmönlähteen poistumisen jäleenkin. Palamis-, leimahdus- ja itsesyttymispisteet täytyy ottaa huomioon kun käsitellään ja varastoidaan tulenarkoja aineita.

Palaminen

Aineen palaminen on kemiallinen prosessi, eksoterminen reaktio, jossa aineesta vapautuu energiaa joka ilmenee lämpönä ja valona. Palamislämpötila ja vapautuvan energian määrä riippuu materiaalista ja palamisprosessin nopeudesta.

Palamiseen tarvitaan palavaa materiaalia, happea ja riittävä lämpötila. Palaminen loppuu heti kun yksikin näistä edellytyksistä puuttuu.

http://fi.affenknecht.com/palavat-aineet/