Tutustuin vajaa kaksi vuotta sitten kivaan tyttöön silloisessa opinahjossamme. Koulu loppui, mutta kaveruus säilyi ja näemme toisiamme sekä joitakin koulukavereita silloin tällöin. Koulussa kaveruus oli paljon helpompaa, koska yhdessä ei oltu hirvittävän pitkiä aikoja kerrallaan. Tällä tytöllä on paljon muitakin ystäviä, sillä hän on hauskaa seuraa ja vielä oikein nättikin.
Koulun jälkeen kaverini tuli muutamia kertoja luokseni kylään, usein useammaksi päiväksi. Tapasimme samalla myös muita koulututtuja ja kaikilla on ollut hauskaa... paitsi minulla.
Kaksistaan vietetyt päivät paljastivat kaveristani varsin ikävän puolen: hän ei osaa puhua juuri mistään paitsi itsestään. Kaikki ihmiset, myös minä itse olemme jossain määrin itsekeskeisiä, eikä se pieninä määrinä haittaa. Hänen kanssaan on vain melkein mahdotonta puhua mistään muusta aiheesta, sillä hän kääntää keskustelun aina itseensä. Tämän lisäksi hän pönkittää omaa paremmuuttaan suhteessa keskustelukumppaniinsa, saaden ainakin minut tuntemaan aivan kuin hän yrittäisi alleviivata minun olevan huonompi kuin hän itse. Tämä on yleensä huumorinsävytteistä jutustelua eivätkä vihjaukset ole törkeitä, mutta useamman päivän jälkeen olo on hänen seurassaan väsynyt ja surullinenkin. Olo on kuin huopatossulla poljettu, sillä kaikki on tapahtunut huumorin varjolla. Tämän takia on vaikea tarttua hänen kommentteihinsa saati sanoa, että olen loukkaantunut joistakin hänen sanoistaan. Välillä tuntuu, että hän haluaa oikeasti nostaa itsensä korkeammalle sijalle suhteessa minuun. Kehuja hän rakastaa, muttei juuri itse niitä anna.
Miten tällaisesta voi huomauttaa asiallisesti? Haluan olla kaveri, mutta en jaksa tätä uupumusta ja loukkaantumista, joka hänen seurastaan aiheutuu lähes poikkeuksetta. Ystävyyteen ei kuulu toisen polkeminen alemmaksi vaan tasa-arvo ja kunnioittaminen, joihin itse pyrin parhaani mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että kaveruudesta hyötyy vain hän. Kaverisuhteen katkaisu ei käy kovin helposti, sillä olemme varsin kiinteästi tekemisissä muiden koulukavereiden kautta. Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa, ja mitä teitte?
Koulun jälkeen kaverini tuli muutamia kertoja luokseni kylään, usein useammaksi päiväksi. Tapasimme samalla myös muita koulututtuja ja kaikilla on ollut hauskaa... paitsi minulla.
Kaksistaan vietetyt päivät paljastivat kaveristani varsin ikävän puolen: hän ei osaa puhua juuri mistään paitsi itsestään. Kaikki ihmiset, myös minä itse olemme jossain määrin itsekeskeisiä, eikä se pieninä määrinä haittaa. Hänen kanssaan on vain melkein mahdotonta puhua mistään muusta aiheesta, sillä hän kääntää keskustelun aina itseensä. Tämän lisäksi hän pönkittää omaa paremmuuttaan suhteessa keskustelukumppaniinsa, saaden ainakin minut tuntemaan aivan kuin hän yrittäisi alleviivata minun olevan huonompi kuin hän itse. Tämä on yleensä huumorinsävytteistä jutustelua eivätkä vihjaukset ole törkeitä, mutta useamman päivän jälkeen olo on hänen seurassaan väsynyt ja surullinenkin. Olo on kuin huopatossulla poljettu, sillä kaikki on tapahtunut huumorin varjolla. Tämän takia on vaikea tarttua hänen kommentteihinsa saati sanoa, että olen loukkaantunut joistakin hänen sanoistaan. Välillä tuntuu, että hän haluaa oikeasti nostaa itsensä korkeammalle sijalle suhteessa minuun. Kehuja hän rakastaa, muttei juuri itse niitä anna.
Miten tällaisesta voi huomauttaa asiallisesti? Haluan olla kaveri, mutta en jaksa tätä uupumusta ja loukkaantumista, joka hänen seurastaan aiheutuu lähes poikkeuksetta. Ystävyyteen ei kuulu toisen polkeminen alemmaksi vaan tasa-arvo ja kunnioittaminen, joihin itse pyrin parhaani mukaan. Tällä hetkellä tuntuu, että kaveruudesta hyötyy vain hän. Kaverisuhteen katkaisu ei käy kovin helposti, sillä olemme varsin kiinteästi tekemisissä muiden koulukavereiden kautta. Oletteko olleet vastaavassa tilanteessa, ja mitä teitte?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuttua. Turha ryhtyä "isoon" keskusteluun asiasta, se johtaisi vain välirikkoon, mutta pieninä annoksina voit ehkä vähän kouluttaa häntä. Älä tyydy hiljaa ottamaan vastaan kaikki, vaan sano väliin omat mielipiteesi. Sano suoraan että et halua puhua jostain aiheesta, tai että hän on väärässä jossain asiassa tai että olet eri mieltä, siis tuo omat ajatuksesi keskusteluun ääneen puhuen. Jos hän loukkaa, sano että tuo tuntui pahalta, ja vihjauksiin sano selkeästi että "tarkoititko siis..." vihjailijan puheet on hyvä kääntää kysymyksen muodossa tarkentaen selkokkielelle niin että hän itsekin huomaa miten pahasti oikeastaan sanoi. Kaiken sen voit tehdä ystävällisesti.
Kiitos hyvästä neuvosta.
Todennäköisesti olisin yrittänyt aloittaa jonkun köykäisen palautetilaisuuden, ilmeisen huonolla menestyksellä... On todellakin parempi idea antaa palaute saman tien siinä tilanteessa ja mahdollisimman vähällä jännitteellä, sillä on vaikea vedota johonkin tiettyyn keskusteluun jälkeenpäin. Olen ollut liian kiltti huomattaakseni, miten hän on loukannut minua eikä se selkeästikään toimi.
En haluaisi sössimällä tai tieten tahtoen rikkoa välejä, sillä kaverini osaa olla myös ymmärtäväinen, huomaavainen ja hauska. Hän ei ole mikään tyylipuhdas narsisti eikä ikävä ihminen. Tämä tekeekin väysymyksestä vaikeampaa sietää ja surusta syvempää. Olisi helpompaa, jos kyseessä olisi pelkästään epämiellyttävä henkilö ilman mitään mainittavia hyviä puolia, mutta näin ei todellakaan ole.
Toivottavasti osaan toimia neuvosi mukaisesti ja toivon myös että kaverini ymmärtää.