Sinkkuna elelen. Tässä parit syyt, miksi ihan realistisesti ei jutut ole edenneet tai miksi en halua enempää. Hyviä miehiä sinänsä, mukavia, mutta vaadinko liikaa vai tunnenko itseni niin hyvin, että teen oikein. Kommentoida saa vapaasti. Tässä pari esimerkkiä:
Kahden miehen kohdalla; sovitaan asioista, mies lupaa jotakin, lupaa uudestaan, ei tapahdu, muistutan, lupaa, ei tapahdu, edelleen lupaa.. jne. En ala kärttää enkä vaatia, mietin, että tätäkö se olisi parisuhteessa. Se olisi tätä.
Mies ei kerro itsestään mitään. Hymistelee aikansa, aina valmis juttelemaan, mutta jonkun vuoden päästä huomaan, etten tunne häntä yhtään, en missään asiassa, yhdessä vietetty on aikaa, paljon. En tiedä ainoatakaan oikeaa mielipidettä, en hänen persoonaansa mitenkään. Riittäisikö kaksikymmentä vuotta oppia tuntemaan, ajattelen.. ei riittäisi.
Mies kehuu asioillaan, hyvin menee, mitä omistaa, mitä on tehnyt, miten hienosti harrastaa, aina kaikki sävyssä; katsokaa ja ihailkaa. Mietin tasa-arvoista suhdetta ja sitä, mikä on miehelle tärkeintä elämässä. En jaksa palvoa häntä. En halua kilpailua.
Mies, joka ei koskaan sano pahaa sanaa yhtään mistään. Haluaa aina ja ikuisesti olla positiivinen, vaikka mitä pahaa tapahtuisi. Kaiken kauheudenkin näkee hyvässä valossa. Mitä jos minulle sattuu jotakin, mies varmaan olisi siitäkin tyytyväinen. Enkä oikeasti luota ihmiseen, josta kaikki on hyvää ja kaikki ihmiset ovat hienoja ihmisiä.
Mies, joka ei innostu koskaan mistään. Ei minkäänlaista intohimoa tai omaa kiinnostksen kohdetta yhtään mihinkään. Parisuhde sellaisen kanssa, kivirekikin olisi mahdollista vetää perässään, se ainakin olisi hiljaa.
Mies, joka on himosiivoaja. Saa kohtauksen, jos näkee joskus pölyä tai leivänmurun jossakin. Tavarat täytyy olla aina sillä tietyllä ennata määrätyllä paikalla, missä ne ovat olleet kymmenen vuotta.
Mies, joka on edellisen vastakohta. Mitään järjestystä ei ole elämässä. Mitä sitä nipottamaan asioista, joka tarkoittaa, että koskaan ei huolehdita alkeellisintakaan asiaa kohdalleen. Heijastuu koko elämään.
Mies, joka olosuhteiden pakosta joutuu tulemaan erilaisten työkaverien kanssa toimeen. Ilkeilee heistä ainakin takanapäin. Työkavereita en ole tavannut, mutta eivät ole miehen mielestä ns. cooleja tai tarpeeksi meneviä, ilmeisesti vähän ns. maalaisia.
Mies, joka on päässyt elämässään helpolla. Ei ymmärrä mitään vaikeuksia, jos ihminen sairastuu tai työ loppuu, hän on luuseri. Jos parisuhde ei toimi, oma vika. Jos on huolia, miksi on niin huono ihminen, ottaisi itseään niskasta kiinni.
Silti hyviä miehiä tavallaan kaikki. Jokaisessa on puolensa. Mutta miksi en voisi kuvitella koskaan parisuhdetta näistä kenenkään kanssa? Olenko viisas vai tyhmä?
Kahden miehen kohdalla; sovitaan asioista, mies lupaa jotakin, lupaa uudestaan, ei tapahdu, muistutan, lupaa, ei tapahdu, edelleen lupaa.. jne. En ala kärttää enkä vaatia, mietin, että tätäkö se olisi parisuhteessa. Se olisi tätä.
Mies ei kerro itsestään mitään. Hymistelee aikansa, aina valmis juttelemaan, mutta jonkun vuoden päästä huomaan, etten tunne häntä yhtään, en missään asiassa, yhdessä vietetty on aikaa, paljon. En tiedä ainoatakaan oikeaa mielipidettä, en hänen persoonaansa mitenkään. Riittäisikö kaksikymmentä vuotta oppia tuntemaan, ajattelen.. ei riittäisi.
Mies kehuu asioillaan, hyvin menee, mitä omistaa, mitä on tehnyt, miten hienosti harrastaa, aina kaikki sävyssä; katsokaa ja ihailkaa. Mietin tasa-arvoista suhdetta ja sitä, mikä on miehelle tärkeintä elämässä. En jaksa palvoa häntä. En halua kilpailua.
Mies, joka ei koskaan sano pahaa sanaa yhtään mistään. Haluaa aina ja ikuisesti olla positiivinen, vaikka mitä pahaa tapahtuisi. Kaiken kauheudenkin näkee hyvässä valossa. Mitä jos minulle sattuu jotakin, mies varmaan olisi siitäkin tyytyväinen. Enkä oikeasti luota ihmiseen, josta kaikki on hyvää ja kaikki ihmiset ovat hienoja ihmisiä.
Mies, joka ei innostu koskaan mistään. Ei minkäänlaista intohimoa tai omaa kiinnostksen kohdetta yhtään mihinkään. Parisuhde sellaisen kanssa, kivirekikin olisi mahdollista vetää perässään, se ainakin olisi hiljaa.
Mies, joka on himosiivoaja. Saa kohtauksen, jos näkee joskus pölyä tai leivänmurun jossakin. Tavarat täytyy olla aina sillä tietyllä ennata määrätyllä paikalla, missä ne ovat olleet kymmenen vuotta.
Mies, joka on edellisen vastakohta. Mitään järjestystä ei ole elämässä. Mitä sitä nipottamaan asioista, joka tarkoittaa, että koskaan ei huolehdita alkeellisintakaan asiaa kohdalleen. Heijastuu koko elämään.
Mies, joka olosuhteiden pakosta joutuu tulemaan erilaisten työkaverien kanssa toimeen. Ilkeilee heistä ainakin takanapäin. Työkavereita en ole tavannut, mutta eivät ole miehen mielestä ns. cooleja tai tarpeeksi meneviä, ilmeisesti vähän ns. maalaisia.
Mies, joka on päässyt elämässään helpolla. Ei ymmärrä mitään vaikeuksia, jos ihminen sairastuu tai työ loppuu, hän on luuseri. Jos parisuhde ei toimi, oma vika. Jos on huolia, miksi on niin huono ihminen, ottaisi itseään niskasta kiinni.
Silti hyviä miehiä tavallaan kaikki. Jokaisessa on puolensa. Mutta miksi en voisi kuvitella koskaan parisuhdetta näistä kenenkään kanssa? Olenko viisas vai tyhmä?
Vastaukset 19
Vanhimmat
Pätevät muuten noin huomiosi myös naisiin. Eivät ole ollenkaan kiinnostavia tuollaiset naiset: helpolla elämässä päässeet iskän lellikit, äärimmäisyyksien ihmiset tai muuten vain pintaliitelijät. Eivätkä naiset jotka eivät saa pidettyä kiinni sovituista asioista.
Tuntuu ettei normaaleja ihmmisiä ole juuri yhtään nykyään. Kaikki ovat jollain tapaa sekoja (minä itse tietysti mukaan luettuna).
Ehkä et ole viisas tai tyhmä, vaan yksinkertaisesti vaativa.
voit olla oikeassa. Toisaalta noiden asioiden kanssa pitää pystyä elämään. Ehkä tunnen itseni, ehkä olen vaativa. Ehkä tiedän, mitä haluan, mitä en. Minkä noista koet vaativaksi? Entäpä miten ajattelisit omalta kohdaltasi, missä joustaisit? Mitä voisit koko loppuelämäsi katsella päivittäin läpi sormien ja hyväksyä asian täysin ilman ongelmia?
No ainakin nuo pari viimeistä ei kuulosta kovin pahalta, paitsi jos ovat ns. tyhmiä miehiä, eli tilannetajuttomia. Kaikilla ihmisillä on jotain vikoja ja parannettavaa aina löytyy. Saat odottaa tuomiopäivään asti jos etsit täysin virheetöntä miestä.
Ei jaksa edes lukea. Liikaa jotain analyysiä. Olet 'pääsi' uhri. Sitten kun itse (toiv.) löydän miehen, jota rakastan, ja joka rakastaa minua, niin se riittää. Yksi sääntö.
kiitos kommentista. En mielestäni edes analysoi. Minä vain katselen, ajattelen yleensä ihmisen tavatessani, että tämän kanssa olisi sitten tällaista, hyvin usein olen oikeassa. Ehkä nimenomaan ei ole tullut ketään vastaan, josta mielikuva olisikin ensisijaisesti jotakin muuta. Kuitenkin nuo ovat asioita, joiden kanssa oikeasti eletään päivästä päivään vuosista toisiin. En usko ihmisen muuttumiseen, sopeutumiseen osittain. Huomiointi ei ole mitään syväpohdiskelevaa analysointia, mutta pieniä asioita huomioimalla tuntee ihmisistä paljon.
Toisaalta on ihmisiä, jotka luottavat rakkauden kaiken muuttavaan voimaan. Itse olen sen verran elämää nähnyt, että arjen asiat eivät ole merkityksettömiä.
Ihmettelen tuota positiivisuuden pelkoasi? Ei se liity siihen, mitä sinulle voisi tapahtua. Positiivisuus on hyvä voima. Tällainen käänteinen negaatio osoittaa lähinnä sen ajattelijan epävarmuutta, ja sitä että häntä ei ääritilanteissa tultaisikaan ottamaan huomioon.
positiivisuus sinänsä on hieno asia oikein käytettynä. Mutta jos ihmisestä ei saa ensimmäistäkään ei- sanaa esiin, eikä minkäänlaisia henkilökohtaisia rajoja millekään, edes huonoille asioille, se minusta on enemmänkin selkärangattomuutta. Jos kaikki asiat tässä maailmassa ovat hyvin ja jokainen ihminen hyvä, on se minusta yhtä näköalatonta, kuin että kaikki olisivat huonoja. Lisäksi kieltämättä pistää miettimään ihmisen arvostelukykyä, jos todella huonot asiat ovatkin positiivisia ja mistään ei uskalleta sanoa puoltakaan poikkipuoliseksi tulkittavaa sanaa tai mielipidettä edes hyvässä keskustelussa.
Hei, kuule sinä nainen!
Et ole "vaativa".
Nuo on kaikki ihan fiksuja syitä kunhan vain todella tunnet nuo miehet. Eli et tee päätelmiä miehestä vain ensikontaktin tai yhden/kahden treffien perusteella.
Kaltaisiasi "kaukaa viisaita" naisia saisi olla lisääkin, mutta valitettavasti nykyään kun vain seksuaalikemiat toimiin ja toinen koetaan fyysisesti vetovoimaiseksi niin aletaan viedä suhdetta eteenpäin.
Nykyään ollaan sillä "kokeile ja erehdy tuhat kertaa" linjalla.
Kuitenkin tahdon sanoa että nuo miesten ominaisuudet joita luettelet eivät ole sinällän "vikoja" tai "virheitä" vaan persoonan piirteitä eli erilaisuutta.
Joten sinun kannattaisi miettiä eritoten minkälaisen ihmisen kanssa sinä tulisit toimeen ja oikeasti määritellä sitä. Tämä tarkoittaa että tajuat itsestäsi sen verran että millaisen ihmisen kanssa voisit olla.
Täytyy erotella se millaisen ihmisen kanssa haluaisit olla, mitä tunnet sekä se millaisen ihmisen kanssa lopulta olisi hyvä olla (tulisitte toimeen).
Olen istunut treffeillä naisten kanssa jotka päällisin puolin ovat viehättäviä, miellyttäviä ja voisin heihin ns. "hurahtaa", mutta näen vain kauempaa ettei suhde tulisi toimimaan koska toisella on tietynlaisia odotuksia, tapoja ja normeja.
Esimerkiksi osa naisista on kovin menestysorientuneita, odottaa jatkuvasti jotain tietynlaista "toimintaa" ja jaksavat sosialisoida seurassa joka itseä ei kiinnosta pätkääkään.
"Silti hyviä miehiä tavallaan kaikki. Jokaisessa on puolensa. Mutta miksi en voisi kuvitella koskaan parisuhdetta näistä kenenkään kanssa? Olenko viisas vai tyhmä? "
Olet helvetin viisas jos etsit pitkäaikaista toimivaa parisuhdetta. Tietysti tuollainen valinta ei takaa sitten että se suhde lopulta toimisi mutta lupaa parempaa kuin se millä tavoin moni ryntäilee suhteeseen.
Toimit samalla tavoin kuin minä miehenä.
Sen omanlaisensa löytäminen on vain hankalaa eikä vähiten sen takia että ne joka ehkä olisi sopivakin omaa asenteen jossa toiseen ei haluta tutustua kuin 5 minuuttia jonka jälkeen pitäisi leimahtaa isot liekit palamaan tai toinen haluaa kokeilla suhteesta toiseen ilman koskaan olematta viisas ja miettimättä asioita.
Sen takia homma ja "sen oikean" tai "valitun" löytyminen on niin vaikeaa.
Toisaalta voi käydä niinkin kuten minulle että vuosi vuodelta on kirkastunut mitä todella etsin, mutta sitä enemmän huomaan ettei sellaista naista olekkaan ja toisaalta jos jumahdan johonkin puolihyvään suhteeseen (vaikka olisi tunteita, ihastumista) niin jossakin vaiheessa tekisi silti mieli etsiä sitä toista. Olisin sitten yksinäinen ja "sinkku" suhteessakin.
Uskon tosin että jos olisin "normaalimpi" ja ennen kaikkea komeampi, seksikkäämpi ja parempi tuloisempi niin se toinen osapuoli olisi paljon helpompi löytää.
Onni niillä, joilla onni.
Sen nyt ainakin huomaa tuosta pitkätä listasta miehiä joiden kanssa olet seurustellut että olet hyvin parisuhde/seksi-kokenut. Miten on tuo ulkonäkösi ja olemuksesi, eli minkä näköinen nykyään olet ?
Hienosti lueteltu ja niin paikkansa pitäviä piirteitä olen huomannut myös treffaamissani miehissä. Ei vaan käy.
Yksin ennemmin kuin huonossa suhteessa.
Totutusti en sopinut yhteenkään kohtaan, heheh. Olen täydellinen.
Et voi ajatella koska et tahdo ajatella suhdetta heidän kanssa. Keskity siihen mitä tahdot, onko se fiksua ja muuta asennettasi sen mukaan mitä olet valmis kestämään.
Toisaalta osa noista asioistahan voi esiintyä lievempinä versioina joten voit kysyä itseltäsi eikö jokaisessa ole joku vika mielestäsi jos alat oikein kaivamalla kaivamaan ja etkö voisi antaa sitä anteeksi jos hän antaa ne sinun huonot tapasi anteeksi myös sekä suhde hänen kanssaan on hyvä?
Prioriteetit ja asioiden tärkeys on hyvä määritellä mielessä.
Kuin kokoelma posliinikoiria.
Mitä teit itse sen eteen että mahdolliset kumppanisi olisivat voineet ratkaista ongelmansa tai että sen kanssa olisi pystynyt elämään? Vai olitko aina ulkopuolinen, odotit että "mies tulisi kuntoon"?
Mitä sinä kuvittelet toisten ihmisten olevan? Kuvia omasta täydellisyydestäsi?
Jos tapaisin nuo miehet mitä he sanoisivat sinusta? Mikä olisi sinun ongelmasi?
Olisiko se ollut se että et sietänyt heidän ominaisuuksiaan tai pyrkinytkään rakentamaan suhdetta vaan sinulle kelpaa vain sellainen ... täydellinen?
Sekin on vika ihmisessä. Tiesitkö? - Kumppanuuden täysin estävä ominaisuus.
Mies, joka on kaikin puolin kunnollinen, hauska ja huomaavainen. Mies on suurimman osan ajasta hyväntuulinen ja iloinen mutta tykkää piikitellä "leikillään" vähän liiankin kanssa. Ei aina tiedä onko hän tosissaan vai leikkiikö vain. Mies antaa ymmärtää, että on kyynistynyt koska naiset "sitä ja tätä" eikä oikein uskalla antaa sisintään suhteeseen. Ei uskalla välittää, kun pelkää jo pettymystä, vaikka suhde ei ole kunnollaalkanutkaan.
Sarkasmi on taitolaji, joskus se menee v*ttuiluksi. On herkällä hetkellä todella luotaantyöntävää, varsinkin jos toisen tarvii aina olla niskan päällä ja antaa ymmärtää, etten mä sua oikeasti tarvi.
Minä lähdin ajoissa karkuun ja nyt on sitten herralla taas uusi naiset "sitä ja tätä" kyynistymistarina uudelle "uhrille" piikiteltäväksi.
Tohan kuulostaa ihan minulta! Tosin en mä kyl kenellekään varsinaisesti vittuile, piruilen vaan.
Itse en seurustellut tällaisen miehen kanssa, mutta sellainen kuului joskus kaveripiiriini. Koko ajan oli iskemässä kaikkia vyön alle muka vitsinä. Hänestä sellainen oli hauskaa ja osa ystävyyttä, että pystyi mainitsemaan toisten heikkouksia tai huonoja puolia. Minulle jäi sellainen olo, että jätkä oli katsonut liikaa amerikkalaisia sitcomeja (kuten Frendit tai Miehen puolikkaat), joissa aina piikitellään toisille. Minun mielestäni ystäville tai seurustelukumppaneille ei koskaan saisi olla ilkeä. Sarkasmi on ihan hauskaa ajoittain, mutta piikittely ja suoranainen v*ttuilu on LIIKAA!
Minkäs sille voi jos ei pysty elämään toisen "huonojen" puolten kanssa, joten ihan hyviä syitä. Kannattaa kuitenkin muistaa, ettei kukaan ole täydellinen (et sinäkään), joten jos ei pysty hyväksymään yhtään huonoa puolta niin pysyykin helposti sinkkuna.
Ei kai sun menettelyssä mitään vikaa ole. Kyllä suhteen alusta jo hyvin pian näkee, millaista se olisi sitten olla toisen kanssa pitemmällä tähtäimellä ja jos se ei tunnu hyvältä ajatukselta, niin kannattaa lopettaa suhde heti alkuunsa. Asiat kun ei juuri ikinä muutu paremmaksi, vaikka jotkut niin jaksavat aina uskoakin ja sitten päätyvät kärvistelemään huonoissa suhteissa. Enkä usko, että nuo miehet ovat täysin läpimätiä ja huonoja kaikille, vaan eivät vain soveltuneet sinulle. Ei siinä mitään vikaa ole. Parempi kun tunnet itsesi ja tiedät, mitä tahdot. Jäävät nuo miehet sitten niille naisille, joilla tuollainen käyttäytyminen sopii.
Mä voisin lisätä tuohon sun listaan pari omaa kokemustani:
- Mies oli olevinaan kaikesta kanssani samaa mieltä. Aina olin oikeassa ja ajatukseni olivat hänen mielestään loistavia. Sitten kuitenkin tilanteen mentyä ohitse jossain muussa vaiheessa, ja yleensä sivulauseessa, tulikin ilmi, että mies oli kanssani monesta asiasta täysin eri mieltä. Oli vain jostain syystä halunnut miellyttää juuri siinä tilanteessa, kun asia tuli puheeksi. En voinut luottaa sellaiseen mielistelijään. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä ilmaisemaan oma mielipiteensä. Lopulta koko suhde olisi kuitenkin mennyt siihen, että mies mielistelee ja haukkuu sitten selän takana.
- Toinen mies ei tiennyt, mitä tahtoi. Aluksi ei tiennyt halusiko tavata minua uudestaan, mutta suuttui kuin lähdin menemään sopimatta seuraavia treffejä. Kun olimme yhdessä, meillä oli mukavaa ja kaikki tuntui sujuvan hyvin. Päätökset vain tuntuivat mahdottomilta. Lopulta koko suhteen kulku jäi minulle. Minun piti päättää tapaammeko toisiamme ja kuinka paljon vietämme aikaa yhdessä. Pari kertaa sanoin, että jos ei kiinnosta olla mun kanssa niin tuolla on ovi, ei meidän tarvitse tapailla toisiamme. Mies ei hyväksynyt tätä vaihtoehtoa vaan halusi jatkaa tapailua - mikään ei kuitenkaan muuttunut, joten jätin miehen miettimään asioita yksinään.
Montakos tuossa onkaan...
10 miestä jotka olisivat olleet halukkaita sinuun.
Elät sosiaalisessa yltäkylläisyydessä.
Ja silti valitat.