AVIOliiton merkitys ja tärkeys

Niin ja se jäi uupumaan äskösestä viestistä että itse olen olen ollut naimisissa kohta kaksi vuotta. Ja meillä ei lapsia oo vielä sen takia ettei haluta olla mitään sosku
pummeja vaikka toisella meistä vakityöpaikka onkin..

Aika säälittävää. Olikohan 50% esikoisista nykyään avioliiton ulkopuolella syntyneitä, enkä ymmärrä miten se sinua vaivaa tai miksi sen pitäisi ketään vaivata. Nykyaikana kun aika yleisesti myönnetään se, että ihmisillä on muunkinlaisia seksisuhteita kuin avioliittoja, ja kuten sinäkin luultavasti tiedät, lapsia syntyy seksin seurauksena. Ei se lapsesta sen parempaa tai huonompaa tee, mikä vanhempien siviilisääty on. Äpärähän tosiaan on termi, jota käytetään au-lapsista, mutta sivistynyttä sen käyttö ei välttämättä ole. Ja ennen kuin epäilet, että puolustelen tässä itseäni, niin odotan kyllä esikoistani, mutta olen ollut lapsen isän kanssa naimisissa jo monta vuotta.

avioliiton merkitys on muuttunut. Se ei enää ole;

A Naisille pakollinen koska he kykenevät elättämään niin itsensä kuin lapsensa ( tekemään omaisuudelleen mitä lystäävät) ilman miesten holhousta tai lupaa.
B Eikä se ole enää pakollinen siksi, että saisi harrastaa seksiä ja tehdä lapsia
C Ennen vanhaan tuo ”loppu elämä” oli huomattavasti lyhempi kuin nykyään. Kun silloin kuoltiin nuorempina.


Oletko koskaan muuten miettinyt, mistä tuollainen ideaali on syntynyt, että ollaan loppuelämä yhdessä?
Tuo äpärä nimitys on vain todella vahanaikainen, sillä suurin osa lapsista on avioliiton ulkopuolella syntyneitä.

Avioliitto on paitsi lainopillinen sopimus myös elämäntapa, jota yhteiskuntamme suosittaa, jotta jälkeläiset tulisivat hoidettua ja pienituloiset puolisot elätettyä. Kun seksisuhteet ovat pääosin stabiilleja, yleinen järjestys yhteiskunnassa säilyy paremmin ja yksilöt ovat tuottavampia. Toki suhteen alku on biologiassa eli naisen ja miehen hormonituotannossa.

Vaikka ikuista "rakkautta" vannoo papin edessä, halut ja himot sekä tylsistyminen, riidat, ym. ajan saatossa tulevat luonnolliset ilmiöt ajavat helposti läheisiin suhteisiin muiden, kuin virallistetun puolison kanssa. Moni valitsee mieluummin yksinelämisen kuin seksipohjaisen sitoutumisen. "Rakkaus" muuttaa muotoaan ajan ja hormonivaihteluiden myötä. Jos molemmat puolisot työlääntyvät seksiin samaan tahtiin, saattaa suhde olla hyvinkin auvoisa. Asiota voidaan tehdä yhdessä, eikä omaisuutta tarvitse ryhtyä pilkkomaan ja suhteet jälkeläisiin säilyvät mutkattomampina. Yksilö voi myös onnistua hillitsemään luonnolliset halunsa, vaikka puolison seksihalut ovat loppuneet. Tällöinkin avioliitto ns. kestää.

Voisimme kuitenkin myöntää, että ihminen on vain yksi luontokappale muiden joukossa, eikä todistetusti kuulu yksiavioisiin lajeihin. Näin vältyttäisiin epärealististen pettymysten aiheuttamilta tragedioilta ja monilta tragedioilta. Moni keski-ikäinen on parisuhteen katkeroittama. Rahaa on mukavasti, komea talo, upeat autot, lapsistakin on jotain iloa, ammatti tuo tyydytystä, mutta parisuhde on kuin paino sydämellä. Nainen tiuskii tyytymättömänä ja mies vähintääkin katselee vieraisiin. Molempien ongelmat helpottaisivat, jos avioliiton päättämistä eroon pidettäisiin yleisesti hyväksyttävänä, eikä epäonnistumisena.

Vedä henkee nyt!

Avioliittoa ei arvosteta enää, koska se on aikalailla uskonnollispohjainen instituutio. Sen romanttisuusarvo laskee jos sen takana ei enää uskota olevan kaiken siunaavaa Luojaa, joka romanttisesti siunaa parin yhteiseen elämään ja on siellä taustalla tukevana ja rakkautta antavana voimana.

Toinen erittäin suuri syy on, että ihmisten elämä on paljon monimutkaisempaa kuin mitä ennen. Nykyään kaikki haluaa jotain ihme elokuvaa elää. Tavallinen elämä ei kelpaa. Halutaan kuu taivaalta. Toisaalta nykyään ollaan myös itsekkäämpiä. Ja kun molemmat on itsekkäitä toisilleen, tullaan onnettomiksi.

Myös yhteiskunta asettaa enemmän paineita. Ennen sai tehdä rauhassa työtä, työttömyys oli harvempaa. Nykyään jos saat töitä, joudut painamaan kieli vyön alla... On paljon etenkin miehiä jotka ovat poissa kotoaan töiden vuoksi ja se tuhoaa liittoja.

> Siis suoraan sanottuna, miks vitussa AVIOLIITTO on NIIN huonosti arvostettua nykypäivänä??? Eikös naimisiin mennä juuri siksi että sen toisen osapuolen kanssa vietetään koko loppu elämä???

Syitä voi olla monia. Mutta avioliitto on tosiaan pitkälti uskonnollinen instituutio tai sillä on ainakin sellainen leima, uskonnollisuus on kuitenkin vähentynyt ajan myötä. Nykyään ymmärretään erilaisia ihmisiä ja suhteita, jolloin avioliitto saattaa tuntua liian jäykältä ja vanhanaikaiselta. Naisten asema on parantunut, joten monilla naisilla ei ole enää tarvetta turvata talouttaan avioliiton avulla.

> Ja jos jompikumpi pettää, ni sillon se ei oo toista rakastanu alunperinkään, jos sillä tavalla on toista loukannu, eli siinä myös syy miksi EI avioitua!!!

Rakkaus voi myös kuihtua. Varsinkin suhteen alkuhuuma laantuu suurimmalla osalla ajan kuluessa. Ei alun intohimo ja rakkaus toista kohtaan takaa aina tulevaisuutta ja uskollisuutta.

> Avioliitto on keksitty siksi että kaksi ihmistä (MIES JA NAINEN) sitoutuu toisilleem loppuiäkseen.

Siihenhän se on keksitty. Kaksi ihmistä sitoutuvat (nykyisin pääosin omasta tahdostaan) olemaan toistensa kanssa koko loppuelämän. Mutta ihan sama päämäärä on kaikissa muissakin vakavissa suhteissa. Avioliitossa elävät ja siitä eronneet ovat muita suopeampia pettämiselle (suuri suomalainen seksikysely 2010), joten ainakaan suhteesta se ei tee yhtään parempaa. Henkilökohtaisesti arvostan enemmän aviottomia pariskuntia. Tervettä parisuhdetta yhdistää molemminpuolinen rakkaus, eikä keinotekoiset siteet, kuten avioliitto, kihlaus, ym.

> Itse ainakin päiväkodissa missä työskentelen, kutsun avioliiton ulkopuolella syntyneitä vahinkopentuja äpäröiksi.. Ja tästähän ei voida olla "montaa" mieltä, koska suomessa kaikki avioliiton ulkopuolella syntyneet pennut on äpäriä!

Saahan niitä toki kutsua miksi haluaa, mutta se ei tee lapsesta yhtään sen eriarvoisempaa, missä liitossa onkaan syntynyt. Vai onko se mielestäsi lapsen vika? Mistä erotat kuka lapsi on syntynyt vahingossa ja kuka on suunniteltu?

Kenenkään lapsia ei nimitellä sen kummemmin äpäröiksi kuin muillakaan mauttomilla nimillä!
Aivan sama, kun suakin sanoisi huoraksi, kun olet kuitenkin maannut sen ukkosi kanssa ennen papin aamenta.
Vaihda alaa, olet selvästi aivan väärällä alalla ja toivon, että johtaja eroittaa sinut heti, kun jonkun lapsen äiti tekee sinusta valituksen nimittelyjesi takia!
Minun lapseni ovat syntyneet avioliitossa, mutta en ikinä halua heitä hoitamaan tuollaista törkyturpaa nilihistisine mielipiteineen! Halveksin sinua!

Kyllä nyt viimeistään meni halut tehdä lapsia, jos vaikka tietämättään joutuu ne jättämään moiselle "ohjaajalle".

Kyllä se suhdekuvio on ihan jokaisen oma asia. Onkohan sulla ihan kaikki kotona, epäilen vahvasti tuota ammattinimikettäsikin jo...

avioliitto tarvitaan että kaksi kokematonta pääisisvät viimein harjoittelemaan yhteisnaintia ja voisivat lopettaa morkkista synnyttävän runkkailunsa

Itselleni se merkitsi vakautta ja suunnitelmallisuutta elämään.
Olin kyllästynyt levottomiin poikamiesvuosiini.
Tyydyttävien 57:n vuoden jälkeen vaimoni nukkui pois reilu viikko sitten.
Kaksi seuravaa sukupolvea antavat minulle syyn pysytellä hengissä.
Ennen lopullista sitoutumista oli parin vuoden aikana käynyt ilmi, että ajatuksemme kulkevat samoja latusia pitkin suunnilleen kaikissa arkisissakin asioissa.
Varsinaista riidan aihetta meillä ei ollut koskaan.
Jyrkimmät ilmaisut vaimoni suusta. "Oliks tuo nyt ihan välttämätöntä"? Ja vastaavaa.
"Miun mielestä vois - - ".
Vaatimukset muodossa "oots sie aatellu että - -?
Vielä +70v vaiheessa hän koki mielihyvää nähdessään minun nauttivan kanssakäymisestämme. Arkisista asioista puhumattakaan.
Lastemme kaasvatuksessa olimme aidosti samoilla linjoilla ja tulokset osoittavat, ettemme ainakaan ole tuhonneet mitään.
On ilo nähdä elämän jatkumisen seuraavissa sukupolvissa. Emme ole eläneet turhaan.

Seksuaalivähemmistöthän haluavat kovin kiivaasti avioliittoon samaa sukupuolta olevien kumppanien kanssa. Eli melko lailla haluttu ja arvostettu tuo avioliittostatus silti on. Toisaalta olen kyllä kuullut jo sellaistakin, ettei heterotkaan halua naimisiin koska se on kuulemma nykyään homojen hommaa.

Koska avioliitto on täysi turhake, jota ei tarvita mihinkään. Rakkauden kanssahan sillä ei ole koskaan mitään tekemistä ollutkaan, vaan se on pelkkä juridinen liitto. Nykyäänkin ainoa oikea syy mennä nomisiin on, jos tarvitsee sitä juridiikkaa johonkin. Muutoin avioliitto on nykymaailmassa turha.