Olen aivan shokissa, sain juuri tietää, että miehelläni on suhde toiseen naiseen. Suhde on kestänyt jo viitisen vuotta. Mies on selvästi rakastunut tuohon toiseen naiseen, mutta vannoo rakastavansa minuakin, eikä nyt tiedä, mitä tekee. En olisi uskonut itsestäni, että pyydän häntä harkitsemaan ratkaisuaan. Haluaisin yrittää vielä tästä eteenpäinkin yhdessä, lastenkin takia, mutta myös sen takia, että tosiaan rakastan häntä. Olen epäillyt suhdetta jo muutamia vuosia, mutta mies on tietysti kieltänyt kaiken. Tänään löysin (etsin niitä etsimällä ja löysin) sitten heidän yhteisistä hetkistä todisteita, jolloin ei mieskään enää voinut kieltää mitään, vaan joutui myöntämään kaiken. Voiko tästä enää selvitä?
Meillä on vuosikymmenien yhteinen menneisyys, tuntuu niin vaikealta luopua kaikesta ja on todella tyhjä /tyhmä olo siitä, että olen vuosia ollut tällaisessa jutussa tietämättömänä osapuolena. Mies on sellaisessa työssä, että hänen on ollut helppo piilottaa kaikki tapaamiset työmatkoihin ja iltamenoihin. Nainen on myös kulkenut työmatkoilla mukana, ulkomailla ja kotimaassa. Kaikkein vaikeinta tässä todella on se, että hän varmasti tosiaan rakastaa tuota naista. Olisi ollut varmaan helpompi kestää yhden yön suhde, kuin tällainen pitkään jatkunut todellinen rakkaussuhde. Myös naisella on lapsia, pieniä. Ihmettelen tässä, kuinka he ovat voineet tehdä näin, tietäen kuitenkin satuttavansa toisia. Olisin aamulla halunnut soittaa tämän naisen aviomiehelle, mutta en nyt sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Siinä pettymyksessä haluaa vetää muutkin mukaan. Olen ollut kuitenkin vielä ihmeen rauhallinen, riivaavaa on odottaa miehen ratkaisua. Pitääkö minun vain odottaa - vai mitä teen. Varasin jo ajan parisuhdeterapiaankin, täytyy mennä juttelemaan jollekin tilanteesta. Miehelle en tuosta käynnistä mainitse mitään. Täytyy saada ensin oma pää selväksi - jos se enää tällaisen jälkeen selväksi voi tulla.
Kertokaa, pääseekö tällaisesta enää eteenpäin suhteessa, palaako luottamus koskaan? Kannattaako edes yrittää rakentaa tämän jälkeen mitään vai onko minulle henkisesti parempi tehdä päätös lopettaa tämä avioliitto ja lähteä lasten kanssa jatkamaan omaa elämää. Meillä on ollut kuitenkin kaikki mielestäni ihan hyvin, on hellyyttä, seksiä ja huumoria, hyvä avioliitto, vaikka aina välillä minua on kaihertanut tuo uskotomuuden mörkö - joka oli sitten totta. Sanoinkin miehelle, että naiset vain tietävät, vaikka mitään todisteitakaan ei olisi. Ja tänään tuli vielä sitten todisteet. Eli oliko tämä tässä vai mitä teen - miten jatkan tästä eteenpäin? Auttakaa.
Meillä on vuosikymmenien yhteinen menneisyys, tuntuu niin vaikealta luopua kaikesta ja on todella tyhjä /tyhmä olo siitä, että olen vuosia ollut tällaisessa jutussa tietämättömänä osapuolena. Mies on sellaisessa työssä, että hänen on ollut helppo piilottaa kaikki tapaamiset työmatkoihin ja iltamenoihin. Nainen on myös kulkenut työmatkoilla mukana, ulkomailla ja kotimaassa. Kaikkein vaikeinta tässä todella on se, että hän varmasti tosiaan rakastaa tuota naista. Olisi ollut varmaan helpompi kestää yhden yön suhde, kuin tällainen pitkään jatkunut todellinen rakkaussuhde. Myös naisella on lapsia, pieniä. Ihmettelen tässä, kuinka he ovat voineet tehdä näin, tietäen kuitenkin satuttavansa toisia. Olisin aamulla halunnut soittaa tämän naisen aviomiehelle, mutta en nyt sitä sitten kuitenkaan tehnyt. Siinä pettymyksessä haluaa vetää muutkin mukaan. Olen ollut kuitenkin vielä ihmeen rauhallinen, riivaavaa on odottaa miehen ratkaisua. Pitääkö minun vain odottaa - vai mitä teen. Varasin jo ajan parisuhdeterapiaankin, täytyy mennä juttelemaan jollekin tilanteesta. Miehelle en tuosta käynnistä mainitse mitään. Täytyy saada ensin oma pää selväksi - jos se enää tällaisen jälkeen selväksi voi tulla.
Kertokaa, pääseekö tällaisesta enää eteenpäin suhteessa, palaako luottamus koskaan? Kannattaako edes yrittää rakentaa tämän jälkeen mitään vai onko minulle henkisesti parempi tehdä päätös lopettaa tämä avioliitto ja lähteä lasten kanssa jatkamaan omaa elämää. Meillä on ollut kuitenkin kaikki mielestäni ihan hyvin, on hellyyttä, seksiä ja huumoria, hyvä avioliitto, vaikka aina välillä minua on kaihertanut tuo uskotomuuden mörkö - joka oli sitten totta. Sanoinkin miehelle, että naiset vain tietävät, vaikka mitään todisteitakaan ei olisi. Ja tänään tuli vielä sitten todisteet. Eli oliko tämä tässä vai mitä teen - miten jatkan tästä eteenpäin? Auttakaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Surullisen tuttua luettavaa. Itsellä samantapainen tilanne. Miehellä vuosia jatkunut salasuhde. Reilu vuosi sitten sain sen selville. Mies ja tämä nainen vakuuttavat ettei siinä ollut tunnetta, pelkkää seksiä. Mutta kuitenkin vuosia sitä jatkoivat. Itse tunsin vuosia ettei kaikki ollut sitä mitä mies minulle kertoi. Kysyin muutaman kerran vuosien saatossa onko toinen, mutta aina kielsi. Luotin, että aikuinen kertoisi jos jotakin pielessä. Mutta eipä saanut aikaiseksi. Kunnes sitten etsin ja etsin todisteita ja kyllähän niitä löytyi, vedenpitäviä.
Nyt olemme olleet eri osoiteessa yli puoli vuotta, mutta kuitenkin viikoittain tekemisissä. Nyt vasta mieheni on alkanut käsitellä asiaa. Hän nyt myöntänyt ettei olekkaan varma pystyykö elämään ns normiparisuhteessa. Itse olen jo kylläkin jonkin aikaa vakavasti ajatellut eroa. Jos kerran noin pitkään on halunnut toista, niin minä en ole mitenkään tärkeä hänelle. Tunnetta tätä toista kohtaan mieheni ei kuulemma tunnista ja että minua kohtaan tunteet eivät ole laimenneet. Mutta kuitenkin halunnut pelehtiä toisen kanssa vaikka tiennyt sen satuttavan minua todella. Olemme olleet yhdessä 20 v ja kolme vielä alaikäistä lasta.
Mutta olen sitä mieltä, että kun noin halunnut elää vuosia, mihinkä se siitä muuttuisi. Jos yrittäisimme jatkaa (mies kuitenkin haluaisi) niin minun varmaankin tulisi vain odottaa milloin vastaava tapahtuisi. Ei kiitos!
Mutta ei ole helppo erotaakkaan 20v yhdessä. Tämä on se asia mikä mietityttää. Mikä saa ihmisen toimimaan niin kuin on toiminut, onko se kaikki 20v ollut pelkää harhaa miehelleni? Tiedän senkin jos tämä toinen suhde olisi ollut se, niin mieheni olisi jo mennyt tämän naisen kanssa. En ole ollut sitä vastaan yhtään. Olin ja edelleen olen valmis antamaan heille mahdollisuuden, mutta itse vain jään pois siitä kuviosta. Mutta mies ei halua sitä. Minun on vain yritettävä jaksaa ajatella itsekkäästi ja miettiä mitä minä haluan. Tulevaisuus pelottaa. Yksin kolmen lapsen kanssa, huh!
Mutta en voi jatkaa jos jotakin varmempaa "lupausta" mieheltä tulevaisuuden suhteen en saa. Ja toista ei voi omistaa, enkä haluakkaan. Mutta tälläiseen leikkiin en suostu enää. Ja sen on väärin kun seläntakana on pidetty pilkkana. Suuria päätöksiä ja aikaa vieviä, mutta täytyisi vain yrittää saada itsestään selvyys mitä haluaa ja mitä ei ja mitä todella tuntee toista kohtaan. Rakkautta itsellä on miestä kohtaan tietysti vieläkin, mutta mitä se miehen rakkaus minua kohtaan?? Tähän olen yrittänyt saada kokoajan selvyyttä.
Keskustelua ja keskustelua mikään muu ei auta. Ja jos se ei tuo tulosta pakko vaan tehdä itse se ratkaisu.
Rakkautta on myös laskea irti.
Kiitos viestistäsi - teitkö itse ratkaisun lähteä eri osoitteeseen asumaan, vai teittekö päätöksen yhdessä? Miten on arki sujunut, miten olet jaksanut viedä arkea eteenpäin lasten kanssa yksin? Pelottaa tietysti ottaa se askel, olen sitäkin tässä jo miettinyt. Miten lapset teillä suhtautuivat asiaan? Oletko keskustellut heidän kanssaan erikseen asumisen syistä? En jaksa näytellä mitenkään hilpeää - lapsetkin aavistavat jotain nyt, koska olemme vain hiljaa tässä mieheni kanssa. En pysty keskustelemaan hänen kanssaan, hän haluaa vain nyt miettiä, mitä tästä eteenpäin. Mielestäni tuntuu kohtuuttomalta, että hän on tässä nyt se, joka saa miettiä. Miksi hänellä on oikeus tehdä näitä päätöksiä? Tämä on tietysti tällaista pettynyttä petetyn tunnetta. Jotenkin vain tuntuu, että jaksanko odottaa ja tehdä järkeviä ratkaisuja. Mutta minne mennä nyt ihan tästä vain? En halua puhua tästä kenellekään, sekin riivaa. Sillä ajattelin, että jos tästä yritetään vielä eteenpäin, se on vaikeampaa jos ulkopuolisetkin tietävät. Sydän lyö tuhatta ja sataa ja olen todella ahdistunut. Pelottaa, miten tästä eteenpäin, töihin pitäisi mennä ja olla sielläkin normaalisti. Miten tässä pystyy toimimaan normaalisti? Tekisi mieli soittaa sille naisellekin, mutta en syytä tässä tietenkään pelkästään häntä, tässä on kaksi osapuolta, mieheni yhtä syyllinen kuin tuo nainenkin. Rankkaa, rankkaa...
Petetty on kuin tyhjän päällä ja helposti sortuu paniikkikäytökseen. Aika ja ajattelu, mieluummin vielä uskotun ystävän tai ammattiauttajan kanssa.
Itse mietin pääni puhki ja tulin siihen tulokseen , että olen tähänkin asti pärjännyyt lasteni kanssa, mieshän on käytännössä enimmäkseen poissa. Vanhemmuus ei katoa noin vain poislähtevälläkään.
Pitkästä ulkopuolisesta suhteesta ei toivu pettäjäkään yleensä, vaan jää edelleen roikkumaan molempiin suuntiin.
Muutaman kuukauden jälkeen otin eron, nyt kulunut pari vuotta.
Vapaana ja helpottuneena kasvatan omaa itsenäisyyttäni ja itsetuntoa miettimättä , mitä mies tekee.
Elämässä on paljon ihania asioita. Raha-asiat kuntoon ja vapauteen turhista mietteistä. Rakkaus vetää (ja himo,riippuvuus) pettäjän toisaalle, en taistellut vastaan. Jos hävisin , voitin samalla myös.
Onhan siinä sekin vaihtoehto, että hyväksyt toisen naisen olemassa olon. Jos viisi vuotta on mennyt melko hyvin "kolmisin", niin voisihan elämä jatkua samoin vaikka tiedätkin nyt tilanteen. Kun mies on ollut hyvä sinua kohtaan tällaisessa kuviossa ja teillä on ollut hellyyttä ja kaikkea hyvää ja kivaa, niin kaikki voisi jatkua ennallaan. Se olisi lastenkin etu jos elämä jatkuisi ennallaan. Riippuisi tällaisessa vaihtoehdossa paljon myös kakkosnaisesta, että millainen hän on. Hieman samantyylisessä joskin kuitenkin melko erilaisessa tilanteessa minulle oli ratkaisun avain se, että meillä synkkasi toisen naisen kanssa. Tietenkin sellainen vaatisi sinulta tosi paljon eikä ole ihme, jos et kestä koko ajatusta. Mies varmaan tahtoisi jatkaa samalla tavalla. Nyt hän on vaikeassa tilanteessa, kun joutuu valitsemaan. Sen varaan on turha rakentaa mitään, että salasuhde loppuu tai mies muuttuu.
Yhdessä päädyimme erilleen asumisen suhteen. Minä maksoin mieheni ulos ja hän sai hommattua itselleen asunnon.
Olemme kuitenkin joka viikko tekemisissä lasten ja miehen työ vuoksi. Emme ole sitä ihan lopullista ratkaisua kuitenkaan tehneet, vielä. Mutta olemme käyneet yhdessä ja erikseen keskustelemassa terapeutin luona. Sielläkään ei miehen puolelta tullut mitään vastauksia esille ja lopetimme sen, itse käyn vielä keskustelemassa terapiassa.
Meidän tilannetta "pahentaa" vielä se, että tämä salarakas on tästä hiedän suhteestaan leveillyt muille ja itselle tämä on tullut vastaan. Itse olen myös asiasta keskustellut parhaimpien ystävieni kanssa, muuten en olisi jaksanut. Vieläkin, vaikka ilmitulosta jo reilu vuosi, niin olen edelleenkin erittäin surullinen tapahtuneesta. Mies on kyllä pyytänyt anteeksi ja kertonut edelleen rakastavansa minua, mutta omista tunteistani en ole enää niin varma. Kun se luottamus on särkynyt niin se on.
Kuten kerroin nyt vasta mies on alkanut miettimään sitä mitä hän elämältään haluaa. Tämä nainen ei enää ole kuvioissa mukana. Niin minulle on kerrottu.
Mutta kuten usein, niin näin pitkät salasuhteet ovat jo mahdollisesti tulleet tavaksi pettäjälle elää. Miksi se jäisi jos se kerran on niin kivaa ollut, että sitä vuosia jatkanut? Kyllä siihen suhteeseen on myös halua ollut tai jotakin mikä on pitänyt sitä suhdetta vuosia yllä. Mieskin kyllä on siinä tietoisena mukana ollut vaikka on tiennyt tekevänsä väärin minua kohtaan.
Lapsille kerroin ihan suoraan, että isällänne on ollut naisystävä jonkinaikaa ja nyt yritämme ratkaista tämän kaikkia osapuolia mahdollisimman vähän satuttavalla tavalla. Korostin myös etteivät lapset ole siihen mitenkään osallisia ja että heillä säilyy isä ja äiti tapahtui mitä tahansa. Kyllähän lapset haluaisivat meidän jatkavan yhdessä, koska arki sujuu edelleen kuten aina ja tämä ei näy ulospäin enää.
Mutta se tulevaisuus. Minä kuitenkin olisin se pääasiallisin huoltaja ja se mietityttää itseä kuinka sen saisi sujumaan.
Itse olin tähän naiseen yhteydessä, koska halusin tietää mitkä olivat hänen syynsä olla suhteessa perheellisen varatuun mieheen ihan tietoisesti. Vastaus oli; sehän oli pelkkää seksiä mitä sitten, parisuhteeseenhan kuuluu niin paljon muutakin. Meillä on vai aikuisten hubaa. Ja,että tunteet eivät olleet mukana. Tämä nainen on minua pari vuotta vanhempi, kohta 50v, samanikäinen kuin mieheni, yh.
Sehän tässä satuttaa ja ihmetyttää, että 20v mennyt nyt sitten. Miehelle kerroin, että miksi ei jättänyt ensi ja sitten vasta hypännyt toisen sänkyyn? Ei kuulemma halunnut erota eikä mennä yhteen tämän salarakkaansa kanssa. Nainen kertoi heti ettei hän sitä miestä itselleen huoli, kun tarjosin jopa miehen tavarat naisen oven taakse tuomaan viime syksynä.
Nyt tulevan keväänä itse aion muutta nykyisestä paikasta pois ja siihen mennessä miehen on minulle jotaki lisää tästä asiasta kerrottava. Ja olen sen tuonut myös esille mikäli yritämme jatkaa niin se on kaikki tai ei mitään. Mutta tällä hetkellä ero on ainut vaihtoehto. En halua olla jatkuvassa epätietoisuudessa.
Tulevaisuus pelottaa senkin vuoksi, kun tiedän sen jatkuvan omalla kohdalla yksin. En varmasti luota enää yhteenkään miespuoliseen ihmiseen, en tule laskemaan ketään enää niin lähelle, että voi satuttaa niin kovasti kuten nyt on tapahtunut. Tämän sydämen rippeiden kokoaminen vie kauan eikä se tule ehjäksi enää koskaan. Mutta näin on vain mentävä.
Onko se mies raukka nyt vaikeassa tilanteessa, kun valita pitäisi. Ei ole todellista, mikä ...tanan kynnysmatto.
Shokki saa aikaan menettämisen pelon (=juuri se monilta kuultu: "me tajuttiin kuinka paljon rakastetaan toisiamme). Mutta se on siinä mielessä hämäävää että silloin ei ajatella tosiasioita, menettämisen pelko vääristää asioita eikä pysty ajattelemaan järjellisesti.
Kannattaa siis miettiä asiaa vasta jonkun ajan päästä. Mieti että pystyisitkö enää luottamaan. Tiedät että miehesi on valehdellut sinulle viisi vuotta, ja että hän on halunnut pitää kahta naista. Hyväksytkö sen jos miehesi jatkaa suhdettaan toiseen naiseen? Hän voi helposti jatkaa valehtelua, jotta kätevä tilanne kahden naisen kanssa ei päättyisi. Viiden vuoden rakkaussuhdetta kun ei laiteta noin vain poikki. Jos asetat vaatimuksia että hänen pitää valita sinut, tulet pettymään pian uudestaan.
Kuvittele myös millaista arki tulee olemaan, miten voit luottaa kun hän lähtee matkoilleen joilla toinen nainen on ollut mukana ja miltä rakastelu tuntuu nyt kun tiedät miehesi olleen toisen kanssa kymmenet kerrat, mitä tarkoittaa miehellesi se kun hän sanoo rakastavansa.
Mieti myös että rakastatko todella tätä ihmistä kuka on sinua vuosikausia pettänyt vai rakastatko sitä illuusiota mikä sinulla hänestä oli? Miehesi on läheisintä ihmistä, puolisoaan pettämään kykenevä valehtelija omasta tahdostaan. Mieti tätä hetkeä ja tulevaa, älä mieti yhteistä aikaa ja hyviä muistoja, ne eivät katoa mihinkään, tapahtui mitä tahansa. Menneitä voi muistella hyvällä vaikka ei enää olisikaan yhdessä.
Kuvittele myös että millaista elämäsi olisi ilman miestäsi, kuinka paljon se vaikuttasi elämääsi ja millä tavalla. Mieti positiivisia mahdollisuuksia ja asioita joita menetät hänen myötä- Mieti mikä olisi korvattavissa, mikä ei.
Suunnittelematon elämänmuutos on aina shokki ja reaktio sellaiseen on yrittää palauttaa asiat takaisin niinkuin ne oli. Mutta tälläisessä tapauksessa se ei ole mahdollista, se mitä sinä pidit todellisuutena ei ollutkaan totta. Jos haluat suhteenne takaisin entiselleen, haluat jotain mitä ei viiteen vuoteen oikeasti ollutkaan.
Puhun kokemuksesta, muistan hyvin alkushokin ja siitä seuranneen ajan. Ensin riitelyä ja tunteiden vuoristorataa, sitten parin kuukauden uusi kuherruskuukausi, kunnes arki palasi ongelmineen. Paitsi että ongelmia oli enemmän kuin ennen, isoin niistä oli epäluottamus. Minulle se oli liikaa, varsinkin kun selvisi että mies ei katkaissut välejä salanaiseen vaikka oli sanonut näin tehneensä. Siinä vaiheessa minä aloin pohtia edellä mainitsemiani seikkoja ja lopulta tulin siihen tulokseen että minulla on lupa ja mahdollisuus parempaankin, johonkin aitoon ja johonkin mihin voin luottaa.
Voimia sinulle, tuollainen pistää ajatukset ja tunteet todella suureen myllerrykseen.
Älä tee mitään päätöstä tässä vaiheessa. Anna ajan kulua ja huolehdi omasta jaksamisestasi. Täältä et paljon muuta saa kuin pahaa mieltä. Soita vaikka kriisipuhelimeen, jolloin saat purettua pahaa oloasi.´Tiedän mistä puhun...
Mun neuvo olisi erota, jos vaan voi. Mutta se ei ole helppoa!
Itse olen kitunut nyt suhteessa, jossa tuli ilmi pettäminen kaksi vuotta sitten lopullisesti omin silmin ja homman piti olla selvä. Mies halusi jatkaa kanssani. Mies vakuutti lopettaneensa ja olemme jatkaneet yhdessä siitä lähtien ja minä tukahduttanut suurimmat pahanolon tunteeni ja pitänyt mölyt mahassa.
Mutta mitä vielä lopettamisesta, mies oli jatkanut samaa suhdetta ja kertoi tästä nyt jouluna "joululahjanaan", sillä oli kuulemma niin huono olo jnejne. No, mun olo ei siitä parantunut!
Fakta on, että petetty tippuu korkealta ja on shokissa. Mutta jos pettäjä ei oikeasti muutu tai lopeta, niin miksi roikkua suhteessa? Itse olen koko ajan viestinyt, että lähde ja en pidä kiinni, mutta tuossa se mies on. Minun elämä on tältä osin pilalla, koska vaikka kuinka yritän elää tunnemielessä ok elämää, niin tämä käärme on luikerrellut tähän suhteeseen ja en ymmärrä, miten tästä eteenpäin.
Olen käynyt aiemmin käsittelemässä terapiassa tunteitani ja tiedän miten toimia ja mitä itse haluan. Mutta on ikävä huomata arjen myrkyttyneen toisen keski-iän kriisistä ja kahden naisen väliä seilaamisesta. Käytännössä olen se arkivaimo, jonka kanssa ollaan pääosin, toinen on sähköpostien ja tekstailujen unelma (ja jota nähdään silloin kuin on mahdollista, eli harvoin). Jos joku edes selittäisi, miksi joku nainen alistuu tuollaiselle tekstiviesti yms suhteelle? Ei mene kaaliin. Itse tietysti roikun osittain tässä sen vuoksi, että on pitkä historia jnejne, mutta myöskin sen takia ettei se mies sitten ole tästä lähtenyt. Jos sitä rakkautta olikin jossain vaiheessa, niin kyllä se tässä alkaa olla aika lopussa, kun aina saa paskaa silmille määräajoin.
Viimeisimmän tiedon valossa olen tehnyt oikein paperille laskelmat ja suunnitelmat omasta elämästä, mutta täytäntöönpano ei ole vielä alkanut. Ei tämä ole siis helppo vaihtoehto.
Viestin alkuperäiselle kirjoittajalle, toivotan voimia! Miehet ovat keskenkasvuisia ja kun arki painaa päälle, niin sitä hauskempaa seuraa haetaan muualta. Mutta tuleehan niihinkin suhteisiin arki?
Parempaa uutta vuotta 2011, teetpä mitä tahansa!
Mistä tuntisi pettäjän jo suhteen alkuvaiheessa, että osaisi pysyä poissa? Itse sinkkuna ollessani ainakin katkaisin heti orastavan suhteen, jos siinä tuntui olevan entisiä haamuja tai se "oikea" ykkösvaimo(ke).
Mieti sitä haluatko elää niin, ettet voi koskaan luottaa mieheesi. Tulet epäilemään hänen jok'ikistä sanaansa siitä missä hän on, kenen kanssa. Älä kiusaa itseäsi vaan laske miehesi menemään. Hänestä ei itsestään ole tekemään sitä päätöstä, kyllähän hän muuten olisi lähtenyt jo aikapäivää sitten. Tee teille molemmille palvelus ja eroa. Puhun kokemuksesta. Sinulla täytyy olla ihan helvetin hyvä itsetunto jos pystyt elämään niin, että mies rakastaa jotain toista. Minulla ei ollut. Meni mielenterveys ja oma tulevaisuus. Ei ollut sen arvoista!!!
Kenellekään ei pidä antaa minkäänlaista valtaa sinun onnellisuutesi viemiseen tai siihen, että et saa tässä elämässä niitä asioita joita todella haluat. Pidä se mielessä kun ja jos aiot tuossa suhteessasi pysyä, sillä miehesi tulee viemään sinulta viimeisenkin elämänhalun sen vuoksi, että et kertakaikkiaan pysty enää luottamaan ja se nakertaa sinua päivä päivältä enemmän. Lopulta sinusta ei jää kuin raunio jäljelle.
Ei täs kuules kuulu sun P...leen petturiukkos päättää yhtikäs mitään teidän jatkosta vaan SINÄ päätät!!! Pistä äijäs pihalle ja äkkiä, äläkä enää ikinä sitä päästä takaisin vaikka kuinka häijyä tekis. Sun ei tartte elää valheen ja epärehellisyyden keskellä vaan elää onnellisena sun omaa elämääs. Mä tein just sillai ja olen erittäin iloinen ja onnellinen nykyään. Uusi mieskin löytyi vaikken sitä ikipäivänä uskonu löytäväni ja vanha ukko parka seilaa edelleen yksinäisenä ulapalla ilman salarakastaan...hah, hah... Sääliks ei käy pätkän vertaa! Tiedän, et se on ihan hel...tin moinen shokki kun sait tietää tosta miehes kaksoiselämästä mutta sä selviät siitä kun parut ja raivoat aikasi ja sitten otat ittees niskasta kiinni ja nouset ylös. Tsemppiä sulle :-)
Käytä tilaisuus hyväksesi ja pitäkää kimppakivaa.......
tuossa että naiset vaan tietävät, vaikkei mitään todisteitakaan olisi. Sen vaan aistii toisesta, toinen ei ole enää läsnä samalla tavalla kuin ennen..
Sen takia huvittaa nämä "mitä ei tiedä, ei voi satuttaa"-väitteet, koska kyllä sen vaan tietää, jotkut vaan ei suostu myöntämään asiaa itselleen, vaan hautaavat päänsä hiekkaan.
On kyllä tosi törkeetä että jo 5 vuotta ovat jatkaneet suhdetta, ovat siis ryövänneet puolisoidensa elämästä 5 vuotta pois. Anteeksiantamatonta.
Ei kun ero vaan vireille.
Jos sivusuhde kestää alle puoli vuotta, voi yrittää yhteistä liittoa. Mut jos sivusuhde kestää vuodenkin ja siit eteenpäin niin ukko pihalle säälittä.
Miten joku voi edes harkita enää yhteiselämän jatkuvuutta.
Kolme vuotta meni ihanasti, ei mitään ongelmia. Sitten tuli eka vieras nainen, johon ihastuin. Sänkyyn tietysti ja kaikkea hauskaa yhdessä niin paljon, kuin mahdollista. Silti se oma rakas vaimo siellä kotona. Sielläkin meni kivasti, kiitos rakastumiselleni. Kärähdin, pyysin nöyrästi anteeksi ja myös sain. Alkutakkuamisen jälkeen suhde vaimoon jatkui entistä parempana ja seksipitoisempana. Pari vuotta ja taas uusi sivusuhde. Firman uusi sihteeri sai pään sekaisin. Taas salaisia tapaamisia, rakastelua ja yhdessäoloa. Mielen viereenkään ei tullut ajatus jättää omaa rakasta vaimoani. " Väliaikaistahan tämä..." Sissus mitä itsepetosta. Taas käry ja nöyrä anteeksipyyntö..."ei tule ikinä toistumaan". Voi saatana että olin pässi ja vaimokin niin rakastunut minuun, että antoi taas anteeksi. Taas pari vuotta onnellista yhteiseloa ja naps. Naapurin pikkusisko tuli heille kylään ja minua taas vietiin. Suhde kesti 3 vuotta. Olin rakastunut tuohon "pikkusiskoon" ja rakastin myös omaa vaimoani. Joku päätös olisi pitänyt tehdä, mutta en typeryyksissäni saanut sitä tehtyä. Onneksi viimein taas käry ja vaimo heitti minut ansaitusti pellolle. Jatkoin "pikkusiskon" kanssa seurustelua, mutta sehän lopahtikin heti. En ollut enää "jännittävää" seuraa, hänen sanojaan lainatakseni. Sen jälkeen olen ollut muutamissa suhteissa ja ne kaikki ovat kaatuneet siihen, että olen naisenkaatajan maineessa. Lienee ansaittu rangaistus minulle. Olen ollut elämässäni todella tyhmä ja kadun sitä. Onneksi nyrkkikyllikki on erittäin luotettava kumppani.
Olen petturi mies. Minulla on ollut salasuhde jo yli seitsemän vuotta saman naisen kanssa. Kerron heti että se ei ole rakkautta, en vaihtaisi vaimoani ja perhettäni. Miksi sitten? Olen miettinyt samaa monta kertaa, tässä toisessa on jotain erikoista seksuaalista vetovoimaa ja se saa meidät tapaamaan yhä uudestaan. Emme tule koskaan olemaan pari, oma elämämme on muualla. Ehkä siinä on se että arki on poissa kuvioista kun tapaamme, ehkäpä seksin hullaannuttama olotila, ehkäpä erilainen keskustelumahdollisuus ja ajatusmaailma, ehkä enempi henkinen samankaltaisuus. Yksittäistä syytä miksi tätä salarakasta tapaan ei oikein ole, jotenkin vain tuntuu pakolta saada tavata. Saattaa olla että monelle miehelle tämä on se syy. Omassa vaimossa ei ole mitään vikaa, päinvastoin. Hän hoitaa kodin ja lapset hienosti, käy töissä, hoitaa minutkin... En osaa sanoa jatkuuko tätä vielä pitkään. Ihan alussa kadutti aina tapaamisen jälkeen ja tuli olo ettei koskaan enää mutta tuo outo vetovoima vaan sai tapaamaan yhä uudestaan. Nykyään tapaamisen jälkeen olo on ihan normaali, en kadu tekemisiäni vaan olen onnellinen että sain olla hetken poissa arjen kuvioista. Kirjoitin tämän siksi että se auttaisi joitain ymmärtämään miksi
mies pettää. Ei rakkaudesta siihen toiseen vaan muista syistä. Jos mies sanoo kiinni jäämisen jälkeen rakastavansa vaimoaan niin todennäköisesti se niin tekeekin. Jos mies on minun kaltainen että tarvitsee toisen naisen niin se ei tavoistaan luovu helpolla.
Oleppa sitten mies ja kerro tilanteestasi myös vaimollesi. Hänellähän on oikeus tietää millaisen kanssa naimisissa. Vai eikö hänellä ole oikeutta mielestäsi tietää mitä touhuat hänen selkänsä takana? Anna vaimollesi mahdollisuus valita sellainen ihminen, kenen kanssa haluaa elämänsä jakaa.
Ja se on totta, että ei ole kuin ajan kysymys milloin käry. Ja kun se sitten tapahtuu, oletko valmis kantamaan tekosi seuraukset? Valehtelu siitä mitä tekee ja millainen todellisuudessa on, on pahempaa kuin se mitä on tapahtunut.
Vaimollasi on oikeus valita miten elämäänsä elää. Sinä pidät hänet valheessa kun et kerro, että haluat toista naista myös.
Sama suomeksi: yhden yön hairahdus voi tapahtua miehelle ja naiselle. Toinen tapaaminen on suhteen perustamista. Ja kolmas on jo ven vakiinnuttamista.
Yksikään terve mies ei paneskele naaraita aikansa kuluksi. Se homma hoituu pirun paljon nopeammin ja helpommin tumputtamalla.
Salasuhteissa on kyse joka a) rakkauden kaipuusta tai b) halusta elää systemaattisesti 'rusinat pullasta syöden'. Kummatkin mahdollisuudet tuhoavat avioliiton perustan. Avioliitto voi jatkua, mutta eri uskomuksin. Älkää olko sinisilmäisiä, olittepa naisia tai miehiä.
......jos mies tumputtaa sen toisen naisen kanssa pitkän välimatkan takia? Mikä silloin hoituu................? Mitä silloin mies haluaa, vakisuhdetta tähän naiseen? vain vaan aina tumputtaa? Onko sinisilmäistä uskoa että heidän suhteessa on muutakin? Jos se on jatkunut vuosia jo? Kerro nyt jos tiedät.......tai ajattelet tietäväsi. Ihastuneita toisiinsa, rakastuneitakin. ja joskus tavanneet mut vaikeaa tapailla jatkuvasti.